Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Olen vielä niin pääsiäisfiiliksissä (lue: täynnä lammasta ja suklaata), etten kykene ajattelemaan voimakestävyyttä. Sen sijaan saatte kuvia viimeiseltä vuorokaudelta, jonka vietin perheeni kanssa mökkimaisemissa! 

Aloituskuvassa on siskoni pienin koira Ava, joka näyttää 1:1 muumien Surku-koiralta, eikö?

Ukki tässä hyvästelee hyväkäytöksisiä koiria, jotka lähtivät toisen siskoni ja vaimonsa matkassa kotiin jo eilen. 

Koiria on yhteensä 3kpl ja ne ovat tuommoisia pöljiä whippetejä, jotka juoksevat pirun kovaa ja näyttävät mun mielestä lohikäärmeiltä.

Pahnanpohjimmainen on tuo Surku-lookalike Ava, jolta sain jäähyväiseksi lämpimän suudelman.

Koirien karattua meininki rauhoittui hieman ja mä sivistin perhettäni esittämällä muutaman jakson Here comes Honey Boo Boo:ta. Redneck-meininki sai itse kunkin haukkomaan henkeään ja loppuillasta päädyimme klassisten lautapelien pariin.

Mun mielestä lautapelaamista arvostetaan aivan liian vähän! Kaikki näpyttävät aina puhelimiaan joko pelien tai whatsapin pauloissa, vaikka olisi niin paljon siistimpää olla ihan oikeasti läsnä ja heitellä vähän noppia, eikö?

Tänään sää oli taas yhtä huikea, kuin Tampereella lenkkeillessä, joten lähdimme tutkimaan mökkimaisemia järveltä päin. 

Jää oli niin paksua, että järven yli ajeltiin jopa farmariautolla. Itseäni kuitenkin vähän hirvitti kun jää "elää" lämpölaajentumisten takia koko ajan ja hiljaisuudessa sen bassomaisen kumahtelun kuulee milloin mistäkin ympäriltään ja välillä jalkojen alla jopa tärähtelee..

Artsuiluksihan se meininki sitten lopulta meni.. Ajattelinkin hakea seuraavilla kuvilla Aalto-yliopistoon ja hankkia itselleni vielä muutaman lisätutkinnon! 

Mies ja elämän kaari - hintapyyntö 450€

Mies ja matka - hintapyyntö 500€

Mies ja matka 2 - hintapyyntö 350€

Jokaisesta teoksesta voi tehdä tilauksia, niin saan opiskelurahastoon täytettä.

Tämä viimeinen kuva on omistettu kaikille gamereille:

+ 2 melee, +1 stealth

Ne tietää, jotka tietää.. ;)

 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

 1. Pystyn juomaan 8dl palautusjuoman ykkösellä

Tämä ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Warrior Blend on mulla edelleen käytössä ja koska sen aiheuttama... Tai siis ehkä pitemminkin se, että se ei aiheuta huonoa oloa juomisen jälkeen saa mut kiskomaan sen alas kerta toisensa jälkeen. En ole jaksanut tehdä mitään makukikkailuja, joten nenästä kiinni ja ääntä kohti!

Mitä kylmempi vesi, sitä nopeammin juoma hulahtaa kurkusta alas.

 

2. Pelkään talvisin kaatumista

Isäni on lähes kyborgi, sillä hänen lonkkanivelensä on vaihdettu. Ensimmäinen kaatuminen tosin tapahtui ihan kotioloissa, mutta uuden, kirotun jään takia tapahtuneen kaatumisen takia isi oli pari vuotta sitten pitkään poissa kävelevien kirjoista..

Tämän takia mä pelkään henkeni kaupalla varsinkin liukkaita mäkiä, hiekoittamattomia teitä ja ohutta lumivaippaa jäisten katujen pinnalla..... Kirottu jää!!

Jatkan peloistani huolimatta lenkkeilyä ja yritän luottaa siihen, että kun kävelee ja juoksee, kuin jäätä ei olisikaan, ei yleensä liukastu.

 

3. En juuri koskaan käy salilla suihkussa

Tähän ei liity mitään kropan häpeämistä tai julkisten tilojen hygieniapelkoa, vaan se, että tykkään rankan treenin jälkeen istuskella ja nautiskella suihkusta sen lattialla.

Joskus olen jopa niin mukavuudenhaluinen, että otan läppärin mukaan toiselle puolelle kylppäriä ja pistän jonkun sarjan pyörimään samalla, kun hiusnaamio tms. vaikuttaa päässäni :D

Suihkun jälkeen taas saatan haahuilla pyyhe päällä vaikka tunnin verran. Inhoan sitä, että pukee rentoutumisen jälkeen jotkut kinnaavat vaatteet, jotka laukaisevat jälkihikoilun!

 

4. Mä jumpittelen. Paljon.

Jos sana jumpittelu ei kerro mitään, niin kuvailisin sitä näin:

Lapsellista, potentiaalisesti marttyyrimaista, täysin tarpeetonta ja ulkopuolisen silmään varmasti äärimmäisen raskasta mököttämistä. Tapahtuu lähinnä läheisiä ihmisiä kohtaan.

Tämä kohta liittyy jollain tapaa myös kohtiin 8 ja 9, mutta ansaitsee mielestäni omankin mainintansa.. En tiedä, mikä uusisien juttujen tekemisessä ja liikkeissä niin kovin jännittää, mutta jotenkin mä haluan aina jumpitella niitä vastaan :D. 

Bulgarian split squatia lukuun ottamatta olen kuitenkin tykästynyt kaikkeen kokeilemaani enemmän tai vähemmän (ja pyytänyt jumpittelua anteeksi), joten yritän tosissaan päästä tästä tavasta eroon!

 

5. Rakastan uimista

Mua ei pienenä saanut pois vedestä, ennen kuin huulet alkoivat sinertää. Uiminen ja vedessä leikkiminen olivat varmaan juttuja, mistä pieni pyöreä kehoni tykkäsi :D Vedessä kun kaikki on helpompaa ja oma olo on paljon totuttua keveämpi. 

Lempileikki oli tietysti se, että olin delfiini. Kaikkien muiden piti olla delfiininkouluttajia ja sitten mä tein "pyrstökävelyä" ja "hypin" vedessä, kuin paraskin delfiini... 

Nykyään käyn uimassa aivan liian harvoin ja tätä kirjoittaessa tekisikin mieli lähteä hallille - ehkäpä vaihdankin illan treeniksi tunnin uimakarkelot!

Haluaisin älyttömästi mennä aikuisten tekniikkakouluun, mutta aikataulut ovat hieman hankalia, kiitos tämän kahden kaupungin loukkuni.

 

6. Olen harrastanut tankotanssia

Joku ehdotteli liikuntahaasteeksi tankotanssia, vaan minullapa on jo tanko olohuoneessani! Kävin pari vuotta sitten melko aktiivisesti tankotanssitunneilla ja rakastuin lajiin.

Nyt odottelenkin, että paino putoaa ja kädet ja core vahvistuvat sen verran, että mun on taas kiva kiipeillä ja pystyn siirtymään nopeammin vaikeampiin liikkeisin ja pitoihin, jolloin voin palata säännöllisen epäsäännöllisiin tankoilutreeneihini.

 

7. Arastelen mukavuusalueelta poistumista..

Vaikka mä uskon vakaasti ylläolevaan kaavioon, mun on silti liian usein vaikeaa työntää itseni sinne taianomaiselle alueelle. 

Mä olen katsonut pari päivää biggest loserin jaksoja youtubesta ja alkanut purkaa sitä, kuinka paljon siitä omasta saamattomuudesta on ihan pelkästään korvien välissä! En tarkoita, että joka kerta pitäisi vetää juoksumatolla tai Ainonkadun portaissa siihen pisteeseen kun jalat pettävät alta.

Tarkoitan sitä, että joskus kannattaa yrittää, onnistuisiko se?

 

8. .. vaikka pärjään siellä yleensä loistavasti.

Ja suorana jatkona edellisestä, tarkoitan sitä hetkeä, missä tuntuu siltä että: "ei tää siis vaan nouse" tai "en mä enää jaksa juosta tota seuraavaa 50m/30sec/lampunväliä". Sekä painot että jalat kyllä nousevat ja liikkuvat, kunhan vain päätät ne nostaa.

Joo, se suoritus ei välttämättä ole ihan ykkösluokkaa, mutta neljä kertaa viidestä siihen pystyy silti! Ja seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla tiedät pystyväsi tekemään sen suorituksen X ja voit ottaa haltuun sen seuraavan haamurajan.

Tää sama sääntö ja käytäntö pätee mulla niin syömiseen, treenaamiseen, kuin muuhunkin työn tekemiseen.

Mä päästän itseni välillä aivan liian helpolla, mutta siihen on onneksi tullut muutos!

 

+1 Kun sali on tyhjänä, leikin olevani musiikkivideossa

Vaihdetaan vähän kevyempään tätä vikaa varten. Mä haluaisin kuvitella, etten ole ainoa joka tekee tätä? Hyvät popit on mulle edelleen treenatessa tärkeät, vaikka tulen nykyään hyvin toimeen ilmankin.

Jos sali tai lenkkipolku ammottaa tyhjyyttään muista ihmisistä, alan surutta jammailla, askeltaa ja tanssia hyvien biisien tahdissa ja olo on kuin Beyoncen lavapersoona Sasha Fiercellä konsanaan.

Parhaita ovat vanhat rap ja r&b -klassikot, joissa on kunnon swag :D

 

Onko teillä jotain vastaavia oikkuja?

 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Moikka ja sorit hiljaiselosta! Tästä viikosta tulikin tällainen lässyttelyviikko ja se homma varmistui viimeistään, kun tänne Tampereen residenssiin saapui 1kpl lainakoiria ystäväni Maj:n luota, kun perhe lähti Saariselälle lomailemaan. Teppo sopeutui tähän meidän meininkiin vallan mainiosti ja tähysti ikkunasta vilkasta Itsenäisyydenkatua ja nukkui yönsä mun kainalossa. 

Mä tykkään kaiken kokoisista ja rotuisista ja roduttomista rakeista ihan älyttömästi, mutta omaa sellaista en voi hankkia vielä vuosiin, kun tämä elämä on vähän tällaista. Lainakoirat kuitenkin sopivat enemmän kuin hyvin!

Vaikka tää nassikka on chihuksi todella rohkea ja epächihumainen, en viitsinyt jättää tyyppiä tuntikausiksi yksin kämpille, kun olisin itse lähtenyt treenaamaan. Sen sijaan käytiin vähän pidemmillä lenkeillä ja pidettiin armottomia leikkisessioita.

 

Koiruuksien lisäksi kävin eilen siellä InBody-mittauksessa! Tulokset olivat oikein positiivisia.

Muutaman kuukauden takaisesta mittauksesta sisäelinrasvat olivat tippuneet koholla olevista normaalien rajojen sisään (jes!) ja reilu 4kg palanut muutenkin puhdasta rasvaa. Kaikki lihasmassa, jonka määrä on onneksi siellä taulukon yläpäässä ja jaloissa jopa normaalista yli, on onneksi tallella - success

Ja ennen kuin joku alkaa viisastella, niin kyllä, olisihan sitä rasvaa voinut palaa tässä parissa kuussa enemmänkin, mutta hitto että se jumitti jossain välissä. Nyt tuntuu löytyneen taas aika hyvät kalorimäärät ja makroravinnejakaumat seuraavia kuukausia varten :).

 

Hitaasti ja varmasti jatkuu matkani eteenpäin ja ensi kesänä ollaan varmaan jo aika hyvässä biitsikunnossa. Eikös sellaista pidä aina tavoitella?

Biitsikuntoa tavoittelen salin puolella yhdistelle noita normaalia rauhallisempia voimapäiviä korkeasykkeisiin "crossfit" -treeneihin, eli tiukkatempoiseen kiertoharjoitteluun, jota testailin viime viikolla.

Tehokkaalta tuntuu ja kiva tehdä jotain ihan uudenlaista!

 

Tänään onkin sitten cheat-päivä, jonka olen uudelleennimennyt vapaapäiväksi. Cheattailua on tästä lähtien vain suunnittelemattomat lipsumiset normaalista ruokavaliosta.

Tänään olenkin syönyt onnellisena reilusti mansikkarahkaa, näkkäriä reikäpuolelle voideltuna, intialaista ihan riisin kera ja puoli pussia ahlgrens bilareita, joista loppuja säästelen leffailtaa varten. 

Kaiken tämän lisäksi sää on loistava, eli lähdenkin nyt vähän hengittelemään ulkoilmaa ja suljen koneen loppupäiväksi! Ihanaa viikonloppua ja palaillaan huomenna tai ehkä vasta sunnuntaina ^_^.

p.s. Lenkillä tuli vastaan tällainen:

 

 

 

p.p.s. Hyvää kyykkychattia edellisen postauksen kommenteissa! Sain paljon hyviä vinkkejä ja linkkejä ja niitä, kuten myös rakentavaa kritiikkiä saa jakaa aina. Tietoa ei koskaan ole liikaa, vaikka yleensä sen määrästä meneekin vaan entistä enemmän sekaisin!

Mun kyykkäilyt jatkuu hyvillä mielin ja erilaisia liikkuvuusharjoituksia tehden ja hei, ne mun sarjapainot on 30-40kg, ei 85kg, kuten jotkut tuntuivat ymmärtäneen :) 

Syväkyykkyyn en tässä elämäni vaiheessa tähtää, vaikka tämä jonkun mielestä varmaan tekeekin musta aivan luuserin. Haters gonna hate ja squatters gonna squat, vai miten se meni ;)

Share

Pages