Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Yksi ja ainoa urheilulaji mikä on pysynyt mun elämässä edes joten kuten aktiivisesti ihan pienestä pitäen, on sulkapallo. Pelejä on siis tullut pelattua ehkä 1-10 per vuosi, mutta se on silti enemmän, kuin mitään muuta lajia ikinä :D

Pari vuotta sitten käytiin melkein kerran viikossa perheen kanssa pelaamassa. Paras pelikaveri oli isi, koska se on niin pitkä ja ylettyy pitkine raajoineen helposti hyväksi haastajaksi.

Sulkapallossa parasta on se, että hyvä pallo voi pysyä ilmassa vaikka useita minuutteja, peli voi olla leppoisaa ja sulavaa tai julmaa taistoa ja tiukkoja tilanteita. Olisin jaksanut pelata vaikka toisen tunnin putkeen!

 

Sulkapallossa taas ei ole kivaa se, kun häviää... Eikä se, kun huitaisee ohi "varmasta" osumasta...

Tänään mä raivosin huonosta pelimenestyksestäni (kolme häviötä, nolla voittoa) lähinnä itselleni, mutta peliseurakin sai siitä ehkä osansa........ Sekin on isin tapaan parimetrinen, mutta nopeutta oli ehkä hieman enemmän ja jäin ärsyttävän monesti alakynteen.

Eniten mulla muuten kiehahtaa, jos olen jo muutenkin vähän tuskastunut omaan tekemiseeni ja pelikaveri alkaa vielä neuvoa, mitä kannattaisi tehdä toisin >:D

 

Kyllä musta silti ainakin kundin hikisyyden ja punaisuuden perusteella oli jotain vastusta ja ensi kerralla mä aion meditoida ennen peliä, että paketti pysyy paremmin kasassa. 

 

Nojoo.. Tunti kirmaamista oli oikeasti superhauskaa, eikä se häviäminen ehkä ihan näin dramaattiselta tuntunut. Tai siis tuntui, mutta toivon, että jatkossa sulatan vastaavat tilanteet hieman paremmin, sillä tästä saattoi tulla uusi parin viikon välein toteutettava haaste!

Nyt olen niin poikki, että kaadun ihanaan sänkyyni ensimmäistä kertaa viikkoihin ja nukun pitkälle aamuun asti.

Share