Ladataan...

 

Moi. Tänään puhutaan ajatuksista ja tuntemuksista.

Kevät oli todella kiireinen. Ei se mua sillon haitannut, päin vastoin nautin kiireestä. Kuitenkin nyt jälkeenpäin kun olen ajatellut sitä aikaa, nyt kun makaan sängylläni ja nautin kesäloman rauhasta, tajuan miten stressaavaa se kiire oli. Silloin ei ollut aikaa edes ajatella mitään tälläista, painettiin vaan eteenpäin.

Vielä loman ensimmäiset viikot tunsin sisälläni jonkinlaista levottomuutta.

Hyppäsin tosiaan lentopallokentiltä lähes suoraan Espanjan auringon alle nauttimaan vallitsevasta lämmöstä. Nauttiminen tuntui kuitenkin aluksi ehdottoman raskaalta ja väärältä. Koin, etten ollut ansainnut niin upeaa. En ollut maksanut reissusta itse penniäkään, joten tuntui ylioikeutetulta saada olla mukana ja kokea jotain niin mahtavaa. Ensimmäisenä iltana, kun menimme syömään, olin todella väsynyt. Rakastin sitä hetkeä siinä seurassa yli minkään, mutta samaan aikaan koin, etten ollut ansainnut sitä. Pian nämä tuntemukset yhdistyivät kuitenkin suureksi kiitollisuuden tunteeksi ja tämän jälkeen pystyin nauttimaan lomastani täysin rinnoin. Ja kun nyt sanon, että olen nauttinut lomastani täysin rinnoin, tarkoitan että olen saanut mieleni siellä levolliseksi ja täten mahdollistanut itselleni lomasta nauttimisen.

Loma Espanjassa oli kuitenkin melko vauhdikasta, joten kotiin paluuun jälkeen rauhallisempaan arkeen sopeutuminen vei aikaa. Emme päässeet levähtämään kunnolla heti loman jälkeen vaan painoimme hommia kotona, jotta pystyimme lähteä kevyin mielin juhannuksen viettoon mökillemme samalla viikolla. Onnistuimme. Välttämättömät hommat oli tehty kun nousimme autoon. Juhannus oli jälleen ihana ja nautimme yhteisistä hetkistä mökillä aina yön pikkutunneille saakka.

Sunnuntaina palasimme kotiin tietäen, ettei minnekkään tarvitse lähteä pitkään hetkeen. Tietoisuus siitä ja mahdollisuudesta rauhoittua sai minut rentoutumaan. Kaikki kevään aikana kerätty paine purkautui. Pystyin rakastamaan ilman negatiivisia tuntemuksia. Pystyin nauttimaan joka hetkestä. Rauha ja kiitollisuus valtasivat mieleni jälleen.

 

Tänään torstaina 28.6. 

ihmettelen tätä suurta kauneutta mikä ympärillämme ansiostasi todella vallitsee. toivon hartaasti, että soisit tämän meistä jokaiselle. että jokainen voisi olla edes hetken onnellinen ja kokea samaa kiitollisuutta ja rauhaa, mitä minä tällä hetkellä koen. elän. elän sitä, mistä kiireen keskellä hädin tuskin uskalsin haaveilla. minulla on siihen mahdollisuus ja toivon todella, että voimasi soisivat sen muillekkin.

Kiitos rakas Jumala. Kiitos maailma. 

En edelleenkään tiedä, milloin olen seuraavan kerran yön poissa kotoa ja se tietämättömyys tuntuu upealta. Rakastan elää tässä, tälläisessa ja nyt mitään muuttamatta.

Ihanaa loppu päivää, iltaa, kuukautta ja viikkoa ihan jokaiselle. Te ootte tarvittuja ja rakastettuja ihan jokinen ihan joka hetkessä. 

<3 ella

follow me:
instagram @karjalainenella 
snapchat @karjalainenella 

 

 

Ladataan...

Hello! 

Nyt me ollaan siinä kesässä, jota vuosi ootettiin. Toukokuu meni nopeasti ja sain tehtyä silloin niitä asioita, joita toivoinkin tekeväni. Nyt elämä hymyilee ja sää suosii kaikkialla muualla paitsi täällä Suomessa.

Koulu loppui 2.6. ja reissussa oltiin jo 7. päivä. Ensin tosiaan matkattiin joukkueen kanssa Kuopioon pelaamaan lentopalloa neljän päivän ajaksi. Kuopiossa oli mukavaa ja kehitimme peliämme koko turnauksen ajan. Heti Kuopion pelireissun jälkeen lähdimme bigfamilynä Espanjan Benalmadenaan nauttimaan auringosta, lämmöstä sekä yhteisestä ajasta. Espanja oli ihana ja sää todellakin suosi. Lämpötila oli hellelukemissa joka ikinen päivä, hotellimme oli ihan meren rannassa ja näköalat partsilta olivat huikeat. Uimme paljon, söimme hyvin ja urheilimme yhdessä. Pelattiin joka päivä myös mestaruuskatko, mutta mestaruudet menivät kyllä valitettavasti aina parempiin suihin.

Kotiin palasimme tiistaina 19.6. ja sen jälkeen ollaan  oikeastaan vain yritetty lomailla kaiken juhannus- ja kodinhoitohässäkän keskellä. Ollaan siivottu ja laitettu pihaa ja sen lisäksi käyty leffassa sekä läskipyöräilemässä. Huomenna lähdetäänkin sitten mökille viettämään juhannusta jälleen ihanan bigfamilymme kanssa.

Nauttikaa kesästä ja muistakaa pitää huoli omasta hyvinvoinnistanne! 

<3 ella

follow me:
- instagram @karjalainenella
- snapchat @karjalainenella 

Ladataan...

Terve.

Nyt on perjantai 4.5.2018.

Maailma on iso. 

 

mitäköhän mää sannoisin, kesä vois tulla jo. nukkumaan meneminen on tylsää ja herääminen raskasta. ulkona välillä paistaa ja välillä ei. koulusta tullee liikaa läksyjä ja kaikki hommat kiusaa mua. 

ootan niin että loma alkaa ku saa tehä ihan niiku ite tykkää ja pääsee oikeesti nauttiin ensin powerista ja kavereista ja sitte ison perheen kans oleilusta espanjan lämmössä! 

mutta sitä kaikkee ennen on kuitenki vielä tää toukokuu ja viikon päästä äitienpäivä. senpä takia mää haluan nyt kirjottaa äiti sulle. 

sää tiiät, että mun mielestä lapset on aivan ihania, ja että isona haluan niitä itekki saada. 

kun me lapset kasvetaan niin me muututaan. kukaan meistä ei tiiä, että millasiksi me tullaan ja se välillä huolettaa. sitten me nuorina kamppaillaan omien kehojemme ja tuntemustemme kanssa. me ollaan epätietoisia ja siksi ei aina osata käyttäytyä. te äiditkään ette tiiä, että millasia meistä, teiän omista lapsista tullee. ehkä se huolettaa teitäkin. mutta silti te piätte ittenne lisäksi meiätkin pinnalla. 

 

meillä ei oo koskaan ollut hätä. meillä ei oo koskaan ollut kunnon suru. meillä on aina ollut paljon, mutta silti ootte osannu iskän kans asettaa sille kaikelle paljolle rajat. te ootte opettanut mut miettimään, pohtimaan ja puhumaan. te ootte opettanut mut tuntemaan ja ymmärtämään, kuuntelemaam ja kertomaan. ilman teitä meitä ei olis ja ilman teidän läsnäoloa ja kasvatusta me ei oltais meitä. 

 

äiti on sinnikäs. äiti on sisupussi. äiti on ahkera ja avulias. äiti kantaa vastuun, äiti huolehtii. äiti rakastaa. äiti ymmärtää. äiti on aina tukena ja äitiltä saa aina apua. parempaa äitiä ei vois toivoa.

haluan oppia enemmän arvostamaan ja enemmän ymmärtämään ja kuuntelemaan. haluan oppia tietämään ja malttamaan. haluan oppia huolehtimaan ja kantamaan vastuun. haluan olla tulevaisuudessa yhtä hyvä äiti mun lapsille, kun sä oot mulle ja Evelle. haluan olla yhtä hyvä vaimo mun miehelle, kun sä oot iskälle. 

kiitos äiti. oon niin onnekas kun saan olla täällä. oon niin onnekas kun mulla on tällänen perhe. oon niin onnekas kun mulla on niin ihana äiti mitä sä oot. rakastan sua ihan hirveesti! 

sää oot eläny kovan elämän. oot kasvattanu vahvan kuoren. oot ymmärtänyt paljon. oot aina halunnu kehittää itteäs ja sun osaamisia ja oot tehny sen. oot uskonu sun unelmiin ja itsees ja oot saavuttanut niitä. oot näyttänyt meille, että mikään ei oo mahdotonta, ja oot saanut meiät tajuumaan, että aina on toivoa. et antais meiän koskaan lopettaa elämistä ja meiän omien unelmien tavottelua. ymmärrät mikä on tärkeetä ja millä on oikeesti väliä. et turhia valita. tsemppaat ja hyväksyt. et arvostele. 

onni on omistaa näin hyvä äiti. sä teet meille hyvän olon ja piät meistä huolta. sun suojassa me ollaan aina turvassa. on uskomaton lahja olla täällä ja oon niin kiitollinen että sää oot mut tänne saattanut. 

kiitos äiti että oot olemassa ja ihan maailman parasta äitienpäivää sulle! sä selviät mistä vaan. sulta on hyvä oppia <3

Ella

 

rakastakaa teiän äitejä ja isejä näyttäkää se niille! teiän vanhemmat on ihan uskomattoman iso tuki ja turva teille aina. pitäkää ne lähellä. tärkeempää ei oo. viettäkää ihana äitienpäivä teiän läheisten kanssa ja kertokaa teiän äitille, kuinka tärkeitä ne teille on. teiän äitit ja isät rakastaa teitä ihan äärettömän paljon ja ne todellaki osaa arvostaa sitä, että niitä kiitetään, ja että niille kerrotaan kuinka paljon ne merkitsee. 

 

rakkauden täyteistä äitienpäivää ihan jokaiselle. te kaikki ootte tosi rakastettuja ja teitä kaikkia tarvitaan täällä vielä ihan tosi paljon. <3 

 

 

 

Ladataan...

mun ajatusta. 

sut on luotu, mut on luotu. meidät kaikki on luotu tänne kulkemaan omia polkujamme onnellisina, täysin sellaisina ja sillä tarkoituksella, mitä me ollaan, ja millä me halutaan mennä. me kaikki ollaan arvokkaita ja samalla viivalla. koskaan me ei vaan silti näitä asioita sisäistetä, eikä ymmärretä. tai okei, ehkä joku sisäistää ja ymmärtää, mutta mä en ainakaan. on parempia kausia ja aikoja ja sit on huononpia. ulkonäkö ohjaa tätä maailmaa ja meitä kaikkia ihan liikaa. me menetetään meidän omat upeat minäkuvat, me muutetaan itseämme, me tehään päätöksiä ulkonäköön perustuen. me unohdetaan muut asiat ja keskitytään siihen vähiten tärkeään, mutta mielissämme ehkä suurimpaan.

Media on ihan täynnä vääristyneitä, muokattuja ja epäinhimillisiä kuvia sekä malleja siitä, millainen ihmiskehon tulisi olla ja miltä sen tulisi näyttää. Netin vääristetyt kauneusihanteet ohjailee meidän omia mieltymyksiä ja ajatusia ihan liikaa. Nykypäivän mallimaailmassa mallit ovat laihoja. Malleja ohjaillaan ja määräillään, he eivät saa täysin itse päättää, mitä tai minkälaista ihmistyyppiä he edustavat. He ovat joutuneet todennäköisesti tekemään hirveän määrän töitä saavuttaakseen sen suosion ja tien. Luultavasti he joutuvat edelleen kontrolloimaan syömisiään urheiluun suhteutettuna kokoajan ja aivan liikaa. tai ehkä eivät, ehkä se on heidän elämäntapa. ehkä he nauttivat siitä.
Mutta miksi kaikkien muidenkin pitäisi sitten olla sellaisia, miksi pitäisi elää niinkuin malli ja näyttää siltä? Miksi pitäisi tehdä jotain, joka syö itsestä, jotta hyväksyttäisiin ja jotta arvostettaisiin? eikö enää ajatus merkkaa mitään? eikö ihmisellä ole enää muuta arvoa, kuin ulkonäkö? eikö voi elää, syödä ja urheilla sillain ja sen verran, kun itse haluaa jos se itselle riittää? Mun mielestä meidän tämän päivän mallimaailma ja koko muukin maailma ihanteineen, tottumuksineen ja sääntöineen on vaan aivan vääränlainen. Esimerkiksi vaatemallin tehtävä on mun mielestä inspiroida katsojia hankkimaan mainostamaansa vaatetta, mutta eikö juuri silloin näitä markkinoitavia vaatteita pitäisi kuvata erilaisten, eikä vain yksien ja samanlaisten mallien yllä? Vaatteethan on ylipäätään tarkoitettu ostettavaksi ja myytäväksi kaiken ikäisille, näköisille ja kokoisille ihmisille. ei vain malli-ikäisille -kokoisille ja -näköisille. okei, mallejakin on monen kokoisia ja näköisiä ja ikäisiä, mutta miksi vähän pyöreämmän täytyy heti olla plus-malli? eikö kaikki mallit voisi olla samalla viivalla? eikö kaikki ihmisetkin voisi olla?

maailma tekee itsensä toteuttamisen ja hyväksymisen meille kokoajan entistä vaikeammaksi. kun joku tekee jotain, mikä vähänkin poikkeaa totutusta niin ollaan heti haukkumassa ja arvostelemassa. eikö sen pitäisi just olla hienoa, että uskaltaa. että uskaltaa olla ja tehdä asioita, jotka tuntuvat omilta. jotka inspiroivat, jotka tuottavat hyvää mieltä. jotka poikkeavat valtavirrasta.

Meeri tekee työtä naisten vangitsemisen ja ympärileikkausten loppumisen eteen. Meeri ottaa selvää asioista. hän matkaa paikkoihin, jossa naisia vangitaan ja silvotaan. Meeri tutustuu paikallisiin naisiin, hän elää niinkuin he. Meeri laittaa itsensä vaaralliseen asemaan, riskeeraa oman henkensä ja terveytensä tekemällä arvokasta projektia, menemällä kaupunkiin, jossa tapetaan keskimäärin 12 ihmistä päivässä. Meeri elää sitä elämää, jota siellä kaupungissa eletään. hän kokee paljon ja oppii paljon. hänen henkensä on vaarassa monta kertaa. silti hän on vahva ja jaksaa. hän inspiroi muita omalla työllään ja saa muita tekemään hyvää. hän saa kehuja ja arvostusta, mutta sitten joku tulee ja sanoo, että Meeri hakee vain huomiota ja haluaa korottaa itseään sillä, että hän menee paikkaan, jossa asiat ovat huonosti. että hän tekee hurjan määrän työtä niiden asioiden parantamiseksi. häntä haukutaan ja arvostellaan sen takia. hän meinaa kadottaa oman tärkeänsä ja lopettaa sen kokonaan. hän meinaa tukahduttaa itsensä toisen, tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. miksi? miksi maailma on aina vastaan? miksi itse on itseään ja miksi on toista vastaan? 

kaikki ovat kysymyksiä, joihin tuskin on suoraa vastausta. niistä kaikista pitäisi kävellä yli, pitäisi pystyä pysymään siinä, mitä ulos itsestään antaa. ei ole helppoa tehdä sellaista, mitä kukaan muu ei tee. ei ole helppoa mennä yksin. ei ole helppoa pysyä tiellään yksin.

kuitenkaan, kaikesta hyvästä ja pahasta huolimatta sitä ei vaan tajuta. maailma ei ymmärrä. lisätään ulkoa päin hirveästi painetta, vaikka se on aivan turhaa. otetaan se paine itseemme ja kadotetaan oma suuntamme ja oma maailmamme, vaikka sekin on aivan turhaa. joudutaan käymään tämä sama läpi elämässämme, ihan sama mitä ja miten tehdään. ihan sama poiketaanko vai ei, ihan sama mennäänkö omaa polkuamme vai eikö mennä. ollaanko mukavia vai eikö olla. silti joudumme toistemme takia käymään tämän kaiken ja paljon muuta pahaa elämämme aikana ihan turhan takia läpi monta monta kertaa. 

Kun mä nyt tuotan tässä tällä tavalla tällaista sisältöä ja näin omaa mielipidettäni tähän maailmaan ja mediaan, enkä jossain vaiheessa seisokkaan kaikkien sanojeni ja tekojeni takana, minut unohdetaan. siis se hyvä, mitä minussa on, se unohdetaan. silloin joskus saan kuulla omia lauseitani lainattuina toistuvasti ja sillä tavalla, että toiset saavat yhdessä nauraa niille ja murskata mulle sen tärkeimmän. ja vain siksi, että en pysty kokoajan henkilökohtaisten asioideni vuoksi täyttämään kaikkia noita lauseita, joita toisten luettavaksi tänne tuotan ja olen tuottanut. ja siksi, että teen asiaa, jota moni muu ei. ja kun kerron, että tuo kaikki satuttaa minua, minulle sanotaan, että pitäisi pystyä seisomaan omien sanojensa ja tekojensa takana. tottahan se on, mutta hankalaksi se kyllä tehdään. 

Mä en ole vielä tarpeeksi vahva kävelemään kaiken pahan yli. mä en pysty elämään koskaan täysin niinkuin haluaisin. Kun kuulen, että musta on puhuttu ikävästi, loukkaannun aina ja kadotan aina pienen palan itseäni. Kun näitä ikäviä asioita saa kuulla toistuvasti, toisten kuullen ja kokoajan enemmän niin alkaa miettiä, että onko omassa tekemisessä enää mitään järkeä,  ja että onko sillä ylipäätään mitään arvoa tai merkitystä kellekkään. alkaa miettiä, että onko enää itse tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi arvokas. alkaa ajatella, ettei riitä. alkaa voida huonosti. sitten alkaa käyttäytyä huonosti ja sen jälkeen saa taas kuulla muilta, että kuinka huono on kun niin tekee. onko se sitten reilua, no en tiedä. aika iso taakka on meillä kaikilla aina kannettavana. kirjoittaminen ja puhuminen on mun tapa purkaa ja pienentää sitä. tää auttaa mua. tätäkin postausta on kirjoitettu monta viikkoa aina vähän muokaten ja vähän kerrallaan. eikä munkaan ajatukset ole kokoajan samanlaisia, eikä pidäkkään olla. 

Mulle ainakin on vaikea olla kokonaan arvostelematta toista. sitä tapahtuu aina väkisellä ja vahingossakin. eikä se sinänsä haittaa. mutta se mua hiertää, että hyvistäkin jutuista saa kuraa niskaan. siis kun tekee jotain, mistä toinen hyötyy, jotain josta itse saa hyvän mielen niin silti on aina joku, joka on vastaan. 

yksi, muttei ainoa keino pysyä omalla tiellään onnellisena on mun kohdalla kävellä pahan yli. olla kuulematta ja kuuntelematta sitä pahaa, mitä muut kertoo. meidät on luotu tänne olemaan tälläisia, kun me ollaan ja meidän ei kenenkään tarvitse muuttua mitenkään mihinkään suuntaan, mutta me voidaan muuttua jos me halutaan. meidän ei myöskään tarvitse alkaa muuttamaan toisiamme, mutta sitäkin tehään kokoajan tietämättä ja ehkä joskus tietoisestikin. maailma on hyvä, vaikka se onkin välillä tosi vaikea uskoa. 

mulla on hetkiä, jollon mun on tosi hyvä olla ja sit mulla on hetkiä, kun on huononpi olla. kun mulla on huono olla niin kadotan yleensä sen hyvän minän, ajattelen ulkoisesti. saan sen hyvän kuitenkin aina takaisin, kun löydän ja oivallan jotain uutta. viimeisimmät asiat, mitä oon saanu itseeni ympäritäni sisäistettyä on, ettei tarvitse tehdä mitään ollakseen riittävä. oon ymmärtänyt, että mut on luotu olemaan tälläinen, kun mä oon ja kaikki nämä ominaisuudet, mitä mulla on niin kaikki ne kuuluukin olla. kaikki ne on hyviä ja kaikki ne tekee musta hyvän, kunhan vaan käytän niitä oikein. mun ympärille oikea ihminen on sellainen, joka tajuaa nämä jutut mussa ja ymmärtää mua ja mun ajatusta. edes vähän. sellainen joka osaa arvostaa sitä, mitä mussa on. sellainen ihminen on oikea mun elämään ja sellaista mä mun elämässäni tarvitsen. ikäviltä jutuilta, virheiltä ja vastoinkäymisiltä ei voi ikinä välttyä vaikka kuinka yrittää. niistä pitää päästä yli ja ne pitää unohtaa. en vaan oikeen aina osaa sitä vielä, mutta ei mun vielä tarttekkaan.  

Ryhmässä ja meissä ihmisissä on voimaa. Me kaikki ihmiset ollaan täällä sitä varten, että voidaan tukea toisiamme ja tukeutua toisiimme joka ikinen päivä. Ei me olla yksin, vaikka välillä siltä tuntuukin. Aina on joku, joka voi ja joka osaa auttaa. Aina on joku, jolle puhua. Joku, joka kuuntelee. ei välttämättä lähellä, mutta mukana kuitenkin. Jumala on täällä meitä varten. Jumala ei hylkää. ei arvostele. Häneltä löytyy aina aikaa ja hän on aina meidän puolellaamme. Hän on aina lähellä, eikä hän koskaan lakkaa rakastamasta meitä. eikä me sisimmässämme häntä. 

Me Oulun alueen vertaisnuoret oltiin kokoontumassa Syötteellä nyt tänä perjantaina ja lauantaina. Kokemus oli mulle aika uusi ja todella avartava ja kaikin puolin mahtava. Sain tutustua moniin uusiin ihaniin ihmisiin ja sain oppia yhdessä heidän kanssaan. Me jokainen ollaan omalla tavallamme ainutlaatuisia ja uniikkeja, eikä ulkoiset asiat saa määritellä, eivätkä määrittele meitä ihmisinä millään tapaa. muistetaan se. eletään rauhassa. rentoudutaan ja keskitytään siihen, mikä meille on tärkeintä. 

Minkään ei tarvitse tapahtua hetkessä. mulla ja meillä kaikilla on vielä paljon aikaa. joku päivä me ollaan tarpeeksi vahvoja suhtautumaan pahaan hyvin ja jättämään sen kaiken kokonaan taaksemme. joku päivä me eletään sitä, mistä me tällä hetkellä unelmoidaan. mun unelma ei kuitenkaan ole positiivisuuskupla. haluan vain, että muiden mielipiteet eivät ohjaile mun omaa maailmaani. mä olen kaunis. mä olen tärkeä. mä olen ainutlaatuinen ja mä olen upea minä. just tälläisen, kun mä oon.

me kaikki kuulutaan tänne ja me kaikki ollaan ansaittu olla täällä onnellisina. mä käytän voimavarani velvollisuuksieni lisäksi siihen, että voin mahdollistaa onnellisuuden itselleni ja muille täällä maapallolla. käytän voimavarani asioihin, jotka mulle tekevät hyvän olon ja jotka saavat mut voimaantumaan ja voimaan hyvin. Tämä syötteen reissu oli yksi niistä upeista.

kiitos ystävät. kiitos perhe. kiitos maailma. 

Ja kiitos, että sä olit mun mukana! Vietä ihana loppupäivä ja tuu vaikka jutteleen mun kans snapchatissa @karjalainenella, jos haluat! Olet tärkeä ja sun sanoilla, ajatuksilla ja teoilla on merkitystä. Muista se!

- ella

 

 

 

 

Ladataan...

Moi. Tänään on lauantai 13.1.2018, kun mä tätä kirjotan. Aiheet ja asiat, mistä tässä blogissa tuun kirjottaan ovat todennäköisesti sellaisia, joista kovinkaan monelle en ole edes kertonut.

No, viime kesänä mä kävin ison henkisen matkan mun itteni ja oman maailmani kanssa. Se sama matka on jatkunut läpi syksyn ja pitäis jatkua edelleen, mutta just nyt tuntuu, että jurraan vaan paikallaan. Ajattelen, että tää uus blogi ois oikeesti mun uus suunta. Tänne mä aion purkaa ihan vaan mun omia ajatuksiani, ja miksi näin aion tehdä ja kenen takia niin ihan vaan mun omaa oloa helpottaan ja selkeyttään, siis mun itteni takia. Aion siis täällä pääasiassa kertoa niinku itselleni, että mitä mulle kuuluu, mitä mä tunnen ja mitä mä ajattelen. Aion kertoa itselleni, että missä mä oikeen meen. Jos sua kiinnostaa päästä vähän syvemmällä mun maailmaa tai muuten vaan kuulla, että mitä mun päässä liikkuu, niin ihan tosi paljon tervetuloa! 

Alotin siis yläkoulun tossa puolisen vuotta sitten. Uusi luokka, uudet tavat. Paljon uutta opittavaa. Aluksi olin hakoteillä, en meinannut löytää mun omaa paikkaani koulusta ja siellä oli aika rankka olla. No lisäks siinä samaan aikaan mulla meni oma joukkue alta ja kasattiin uusi. Senkään vaihtuminen just siinä tilanteessa ei mun oloa kyllä hirveästi helpottanut ja kotonakin se huomattiin. No, pikkuhiljaa aloin kuitenkin tottua tohon kaikkeen uuteen ja vieraaseen, ja samalla saada mun omaa arkea vähän kiinni. Siitä se olokin sitten pikkuhiljaa alkoi helpottaan. Aloin oleen koulussa paljon rennommin ja olin paljon enemmän muitten ihmisten kanssa siellä. Mulla oli paljon tekemistä ja olin tyytyväinen, ilonen ja onnellinen. Jaksoin näyttää sen ilon ja onnen muillekin. Olin jollain tapaa myös tosi ylpeä itsestäni ja siitä, kuinka olin tohon pisteeseen päässyt. No mutta eihän sitä sitten kuitenkaan kovin kauaa kestänyt. 

Mulla alkoi taas oleen hankala olla ja mun päästä vaan yksinkertaisesti ne kaikki hyvät ajatukset rupes katotaan jonnekkin. Sillon mä kadotin osittain myös itseni ja oman suuntani. En osannut olla vahva ja kieltäytyä. Tein asioita, jotka tuotti mulle pahaa mieltä ja lisää epävarmuutta. Heitin mun rytmit narikkaan, en nukkunut tarpeeksi, en osannut nauttia elämästä. Koko tän ajan mulla oli kuitenkin yks kaveri, joka mua jaksoi tukea, tsempata ja auttaa. Hän aina piristi mua ja jaksoi kuunnella, kun mä purin hänelle mun ongelmallista ajatusmaailmaani. Siitä mää oon kyllä hänelle ihan tosi tosi kiitollinen. Voin kuvitella, kuinka epämukavaa ja rankkaa se on, kun toinen vaan vuodattaa omia synkkiä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Siis periaatteessa antaa vastuun niiden parantamisesta tms. kokonaan tälle yhdelle ihmiselle, yhdelle nuorelle ihmiselle, jolla ihan varmasti oli omiakin ongelmia. Hän kaikesta huolimatta kuitenkin jaksoi ja osasi mua auttaa oikeeseen suuntaan ja sai mun olon yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa niin paljon paremmaksi! Kiiitos.

Olin siis taas paljon ilosempi, sain osittain mun rytmistä kiinni jne. jne. jne. Kuitenkaan toikaan vaihe ei ollut vielä kovin kestävästä puusta tehty. Kävin tuonkin jälkeen vielä muutamat kerrat nuo omat huonot ajatukset, olot ja tuntemukset läpi, mutta jossain vaiheessa mua kuitenkin puras joku kärpänen ja tajusin, että oikeasti ihan kaikki, mitä ja miten mä ajattelin oli vaan mun omassa päässä. Tajusin, että voin muuttaa mun ajatuksiani ihan niinku pysyvästikin. Aloin suhtautuun juttuihin paljon positiivisemmin ja avoimemmin, aloin keskittymään enemmän hyviin, kun huonoihin puoliin. Halusin näyttää, että oon iloinen ja vahva. Autoin mun kavereita mun omien kokemusten kautta, ainakin halusin kovasti auttaa. En koskaan halunnut, että kukaan jäisi missään yksin. Juoksin siis paikasta toiseen ja illat juttelin samojen ihanien ihmisten kanssa snäpissä ja siellä yritin parhaani mukaan olla avuksi. Kuitenkin tossa vaiheessa se mun "auttamisen" tarve äityi ihan liian suureksi ja koitui mulle ongelmaksi. Mun blogi kadotti ihan kokonaan suuntansa, halusin jotenkin, että muutkin oisivat niinku minä ja aloin jollain tavalla ohjaamaan muita ajatuksillani ainakin omassa päässäni siihen suuntaan. Tein sitä jonkun aikaa, kunnes oikeasti tajusin, kuinka hirveän itsekästä se oli. Olin taas hukannut mun oman suunnan, mutta en niin pahasti, että se ois mua lannistanut. Päätin, että voin kyllä auttaa muita, kunhan annan heille vapauden olla ihan just niinkuin he ovat. 

Nyt mä oon tässä kirjoittamassa tätä blogia, käsittelemässä mun omia ajatuksia ja tuntemuksia, päästämässä irti ja kiittämässä. Tässä hetkessä mulla on hyvä olla, pystyn hyväksymään muut ihmiset, sekä itseni kaikkine piirteineen silloin, kun haluan. Pystyn olemaan oma itseni, olemaan iloinen ja vahva. Elän vieläkin joissain tilanteissa vähän vaikeasti, mutta ihan erilaisessa tasapainossa, mitä koskaan ennen. Tässä hetkessä koen olevani oma itseni, koen ainakin kokoajan kehittyväni parempaan suuntaan ja koen, että olen päivä päivältä kokoajan vaan ilosempi ja vahvempi minä.

Koko kulunut vuosi on opettanut mulle ihan uskomattoman paljon niin itsestäni, kuin myös kaikesta muusta mun ympärillä. Oon onnellinen ja kiitollinen ihan näistä kaikista vaiheista, jotka oon läpi mun päässäni käynyt. Nää kaikki yhdessä monien monien muiden juttujen kanssa ovat opettaneet mua ihmisenä ihan todella paljon. Osaan jo hahmottaa, että mikä on mulle hyvä. Osaan hahmottaa ja tiedän, että kuka mä oon ja mitä mä teen, ainakin osittain. On tottakai edelleen tosi paljon kaikenlaista hakemista ja opettelua ja muuta. Niinhän se menee. Mutta hei ehkä parasta, mä opin kokoajan vaan lisää ja lisää, kokoajan mä kehityn ja vahvistun. Kokoajan uskallan enemmän ja enemmän olla minä ja näyttää sen muillekin!

Ongelmia tulee ja ongelmia menee. Niistä yleensä kyllä pääsee yli, kunhan vaan haluaa. Mä en aio jäädä enään sänkyyn makaamaan, musta tulee vielä jotain suurta! Haluan vaikuttaa ja kehittää, haluan edelleen auttaa, mutta sillain, etten itse kulu loppuun ja sillain, etten auta sitten väärään suuntaan. En tiedä vielä, että miten mä tän kaiken teen ja, että mihin mä sitten lopulta itseni kanssa menen, mutta kaikki aikanaan. ihanaa päivää just niin ihana sinä!<3

instasta ja snäpistä löydät mut nimellä karjalainenella ja mun edellisen blogin linkkaan tähän myös, sieltä löytyy vielä muutamia tekstejä, joita voipi käydä lukemassa. www.karjalainenella.blogspot.fi

Kiitos.