Ladataan...
Ella W

Sushi kuuluu minun ehdottomiin lemppariruokiin.  Sen syöminen on niin ihanan kokonaisvaltainen kokemus. On monia eri makuvivahteita ja wasabi menee niin kivasti nenään. Puikoilla on kiva syödä välillä vaihtelun vuoksi. Sushin valmistaminen on myös mukavaa askartelua. Eilen pitkästä aikaa teimme sushia kotona. Teki niin hillittömästi mieli jotakin hyvää sunnuntairuokaa, että kävimme ostamassa tarvikkeet Prismasta. Tällä kertaa kokeilimme uutena noita "mustanvyön susheja".

Mustanvyön susheihin nori leikattiin liuskoiksi, joilla sitten yhdistettiin riisistä pyöritelty pallo ja päällinen. Päälle laitoin paistettuja Rosson chilitofun palasia (suosittelen!) ja sushimunakkaasta leikattuja palasia, kasvissushia kun tehtiin. Aluksi koetin saada vyön "liitoskohdan" muka nätisti asettumaan sushipalan alle, mutta pian hoksasin, että aika palojon sievempiä palasista tulee, kun laittaa vyön keskikohdan palasen alle, ja kiinnittää vyön palasen päältä. Kastoin ennen asettelua vyön toisenpään noin sentin syvyydeltä kylmään veteen, jotta vyö oli helppo liimata kiinni.

Mustanvyön sushien lisäksi teimme myös ihan perus makirullia. Riisin levitys norin päälle on ollut mielestäni aina se haastavin vaihe, kun se tarttuu sormiin ja on niin hankala levittää siihen leväliuskan päälle. Riisi onnistui tälläkertaa aika täydellisesti, kun aina ennen se on ollut vähän vetistä lillua. Nyt kekkasin, että riisiä ei missään nimessä kannata laittaa sellaisissa klöntsissä merilevän päälle, mitä sitten alkaa painelemalla levittää. Paljon paremmin onnistuu, kun ottaa riisiä kattilasta vähän kerrallaan ja kastelee sormet kylmässä vedessä aina ennenkuin ottaa riisiä. Sitten vähän niinkuin aivan ohuesti pyrkii ripottelemaan tahmaisen riisin tasaisesti norin päälle (muistaen tietysti sen parinsentin liimavaran reunaan) ja sitten lopuksi hieman tiivistää painelemalla.

Ensimmäistä kertaa myöskin teimme tuollaisen sushimunakkaan uunissa, josta sitten leikkasimme palasia makien sisään ja päälle. Siihen tuli 5 munaa, 1tl suolaa ja 1 rkl hunajaa (tai 2rkl sokeria). Kaikki vain haarukalla sekaisin ja huolella öljyttyyn vuokaan. Käytin ihan pyöreää piirakkavuokaa. Uunissa 12-15min/200C. Munakas oli juuri hyvä koostumukseltaan tähän tarkoitukseen.

Harmi että itselle sattui juuri jäätävä flunssa päälle, etten maistanut juurikaan mitään näistä herkuista. Wasabikin tuntui överisti liian miedolta. Mistähän sitä ihan oikeaa kunnon wasabitahnaa mahtaa saada, kun meidän lähi Prismassa myydään vain tuollaisia mietoja? Tuossakin mitä nyt ostettiin, piti olla 25% wasabia (mikä oli suurin määrä mitä löytyi) ja kyljessä luki "extra strong", eikä se kyllä ollut lainkaan tulista (muidenkin kuin flunssa-minun mielestä). Sushiravintolassa se tahna on aina sellaista kunnolla tulista, niin paljonkohan siinä lienee wasabia? Ja mistä ihmeestä sitä saa? Myöskin jos joku osaa kertoa saako jostakin Oulusta sitä hullun hyvää herkku-levää mitä tulee wakame- salaattiin niin olisi kullan arvoinen tieto! Turusta sai kauppahallista. Täällä en ole käynyt katsomassa.

Viime yönä oli muuten upea se superkuun pimennys. Hipsin siinä varttiavaille kuusi tuonne läheisen leikkipuiston kukkulalle katselemaan "verikuuta". Aika hieno.

 

 

 

Share

Ladataan...
Ella W

Eilen päätin lopettaa blogin kirjoittamisen. Tänään päätin että en varmasti lopeta. Olen maailman epäpitkäjänteisin ihminen. Tämän blogin kirjoittamisen oli tarkoitus opettaa minulle pitkäjänteisyyttä. Tein itseni kanssa sopimuksen, että kirjoitan, tuli mitä tuli, säännöllisen epäsäännöllisesti vuoden ajan. Sisältöä tärkeämpää on vain se, että teen. Ja kuinka monta kertaa olen meinannut luovuttaa? Monta.

Asetan itselleni hölmöjä tavotteita sisällön suhteen, vaikka sillä ei kokonaistavoitteeni kannalta ole mitään merkitystä. Halusin että tämä blogi näyttäisi siltä, että kirjoittaminen on helppoa ja kivaa. No on se ollut sitäkin, mutta ihan yhtä paljon ahdistavaa ja työlästä, mitä sitä peittelemään. Tahdon vain pystyä tekemään Edes Jotain Asiaa yhtämittaisesti vuoden, vaikka kuinka pännisi välillä.

En ainakaan vielä ole valmis antamaan periksi. Kirjoitan vaikka hammastikuista jos en muuta keksi.

Tuo on aivan kökkö otsikko. En keksi parempaa.

Kirjoitan puolukoista.

Koska eilen kävimme puolukassa.

Sanginsuulla kävimme. Emme poimineet paljoa, mutta kuitenkin varmaan sen yhdeksän litraa. Viimevuonna poimimme sieltä myös. Silloin puolukat olivat maukkaampia, nyt vähän kirpsakoita. Varmaan tämä kesä..

Ajatella että voin kirjoittaa "viimevuonna poimimme...". Olemme asuneet Oulussa yli vuoden. Se on pidempi aika, kuin koko aikuiselämässäni olen asunut Koskaan Missään Paikassa yhtäjaksoisesti! Jonkinmoinen saavutus.

Viimeviikonloppuna oli tarkoitus jo poimia puolukat mökiltä Keski-Suomesta. Hirvikärpäsiä oli siellä kuhisemalla, joten postpounasimme viikolla ja poimimme täältä pohjoisesta. Ei ollut hirvikärpäsiä. Ainakaan yhtään emme nähneet. Toki kun alkoi tarpeeksi miettimään, niin alkoi samantien tuntua, että pipon alla oikein vilisteli. Mutta ne olivat ehkä kuitenkin enemmän korvien välissä ne ötökät. Hirvikärpäset ovat jotenkin hieman creepejä kun ne pudottavat siipensä ja kaikkea, vaikka eivät kai ne mitään sinänsä ihmiselle tee (pure tai pistä tai muutakaan).

Kiva oli olla metsässä. Laiskoina poimijoina kyllä ajettiin sellaista kinttupolkua ensin auto lähes mättään vierelle ja poimittiin sitten siitä sadan metrin säteeltä. Helpompi niin, kun Nooaa saattoi pitää rattaissa ja saatiin molemmat poimia.

Syksy on jo niin vahvasti ilmassa että taisi alkaa olla viimeiset hetket puolukkaan. Nyt tulee vettä kuin saavista.

Kynttilöitä ja villasukkia. Sitäpä sitä.

Vielä kun joku tulisi mun seuraksi siivoamaan nuo puolukat :)

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Ella W

Olen tehnyt päätöksen jättää hyvästit pitkäaikaiselle ystävälleni.

Hän on Facebook.

Miksi?

Koska olen totaalisessa someähkyssä.

Olen saanut tarpeekseni siitä, että ajatukseni risteilevät jatkuvasti ala-asteen luokkakaverini uuden koiran edesottamuksissa. Tai ystäväni poikaystävän koulun päättäjäisjuhlissa. Taikka lapsuudenystäväni lapsien vesirokon kehityksessä. (Nämä olivat kuvitteellisia esimerkkejä.)

En jaksa sitä, kuinka joka kerta facebookin avattuani, eksyn lukemaan typeriä uutisia Ilta Lehden sivuille siitä, mitkä kymmenen asiaa tekevät miehestä hyvän rakastajan. Kerran kun uppoan siihen suohon, niin saatan käyttää tolkuttomasti aikaa omaksuessani täysin merkityksetöntä tietoa asioista, joilla ei ole mitään tekemistä minun päivittäisen elämäni kanssa.

Some on oikeasti hieno juttu, hyvin ja säännöllisesti käytettynä. Minulta vain puuttuu selvästi hyvin totaalisesti se kyky siihen säännöstelyyn. Olen niin vaikutteille herkkä ihminen, että vietettyäni hetkenkin aikaa somessa, jäävät kaikki asiat sieltä vielä tuntikausiksi pyörimään päähäni. Tahdon olla enemmän läsnä elämässäni.

Muistellessani aikuisen elämäni mukavimpia ajanjaksoja, huomaan näillä kaikilla ajanjaksoilla muutaman yhdistävän tekijän. 1. Minulla ei ole ollut puhelinta, tai se on ollut hyvin vähäisessä käytössä. 2. Minulla ei ole ollut jatkuvaa pääsyä facebookkiin.

Minulla on pieni poika, jonka ainutkertaista ensimmäistä elinvuotta saan parhaillani seurata. En halua tuhlata siitä suurinta osaa olemalla henkisesti puoliksi some-maailmassa.

Joten siis. hyvästi Facebook. Määrittelemättömäksi ajaksi.

peeäs. En halua dissata ketään somen käyttäjiä. Sanon edelleen, että facebook on monessa tosi hyvä juttu, ei vaan juuri nyt juuri minulle.

peepeeäs. Bloggaan toki edelleen ja instagrami pysyy mukana matkassa myös, kun sinne ei niin helposti uppoa.

Share

Pages