Ladataan...
Emmi Laakkonen

Carlan postauksesta  inspiroituneena päätin kirjoittaa myös meidän arjesta vauvan ja koiran kanssa. 

Meidän Rico-herra on 9-vuotias ja hän on ollut kahden kodin yhteishuoltajuuskoira jo melkein 7 vuoden ajan. Tämä järjestely on toiminut meillä aina oikein hyvin ja Rico on saanut molemmissa paikoissa maksimaalista huomiota. Kunnes hieman vajaa yhdeksän vuotiaana se ei enää ollutkaan se meidän kodin ainut silmäterä. 

Aluksi Rico ei reagoinut vauvaa millään tavalla ja ignoorasi Viktorin kokonaan. Rico ei ollut vauvasta millään tavalla kiinnostunut, mutta halusi meiltä paljon aiempaa enemmän huomiota. Rico on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija ja ollaankin naurettu, että se on sisimmiltään kissa. Rico ei missään tapauksessa ole ollut mikään sylikoira ja on aina rimpuillut sylistä pois. Vauvan tullen syli alkoikin maistumaan. 

Jossakin vaiheessa Viktor alkoi tajuamaan Ricon ja on siitä lähtien ollut Ricosta uskomattoman kiinnostunut. Poika rakastaan koiraa ja kiljuu aina ilosta sen nähdessään. Sanomattakin selvää, että koira ei kiljuntaa rakasta. Viktor on oppinut paijaamaan nätisti, mutta useimmiten Rico yrittää silti poistua paikalta, kun Viktor antaa sille huomiota. Tästä huolimatta Rico on uskomattoman kiltti Viktoria (ja kaikkia) kohtaa eikä ole missään vaiheessa murissut tms.

Nyt muutaman kuukauden sisään olen kuitenkin huomannut, että Rico reagoi taaperon takia entistä enemmän. Se on osoittanut muutaman kerran mieltään tekemällä tarpeensa yön aikana V:n huoneen matolle, vaikka on illalla saanut kunnon lenkin. Tätä se ei ole tehnyt vuosiin.

Huomaan myös, että koira on entistä väsyneempi, koska saa Viktorilta niin paljon huomiota eikä pääse lepäämään yhtä paljon kuin ennen. Ricolla olisi kyllä mahdollisuus mennä yläkertaan nukkumaan päivisinkin, mutta se haluaa pysytellä siellä missä me muutkin olemme. 

Rico on aiemmin tottunut aika rauhalliseen ympäristöön ja nyt, kun meininki on muuttunut aika riehakkaaksi käy se koiralle stressaavaksi. Ja meillähän tämä meno ei ole rauhoittumaan päin, päinvastoin. Olemmekin jutelleet, että Rico on syksyn tullen luultavasti enemmän toisessa kodissaan ja on meillä esimerkiksi silloin, kun miehelläni on enemmän vapaata.

Olen kuitenkin uskomattoman onnellinen, että Rico on elämässämme ja Viktorkin on näin pienenä oppinut (pääsääntöisesti) miten eläimiä kuuluu käsitellä. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Edellinen viikko ja tämän viikon alku ovat olleet aika haipakkaa. Tai lähinnä se ehkä tuntuu siltä, sillä oma tahtini on hidastunut enkä ole jaksanut hoitaa asioita ihan samalla tahdilla kuin ennen. Ajoittain on jo vähän norsu-fiilis ja taitaa tuo kuumuuskin viedä aiempaa enemmän voimia. Vaikka en valita, tykkään lämmöstä. Eniten tykkään siitä kuitenkin veden äärellä, jolloin pääsee välillä pulahtamaan uimaan. Täällä kaupungissa (ja varsinkin täällä kämpässä!) on ollut aika tukalaa. 

Tämä päivä on kulunut täysin pakatessa ja kaupoilla juostessa. Lähdemme huomenaamuna Menorcalle ja raahaan korvikkeet, V:n ruoat sekä vaipat täältä kotisuomesta saakka. Paikan päältäkin varmasti saisi, mutta itse tykkään hankkia must-jutut täältä. 

Maanantaina kävimme neuvolassa. Kävin kuusi päivää ennen neuvolaa lääkärillä hakemassa lääkärintodistuksen lentoa varten ja hän sai SF-mitaksi 26 cm. Nyt maanantaina terveydenhoitaja sai mitaksi 31 cm. Ihmettelin siinä ääneen, että miten mitta on voinut kasvaa sentin per päivä, mutta saman tuloksen hoitaja sai yhä uudestaan ja uudestaan. Hän vain totesi, että on ehdottomasti mentävä synnytystapa-arvioon, koska vauva vaikuttaa niin suurelta. Sinne siis raskausviikolla 36. Nyt viimeisellä kolmanneksella noita neuvolakäyntejä alkaakin olemaan tiheämmin, noin kahden viikon välein. 

Vauva on onneksi tällä hetkellä pää alaspäin. Viktor oli pitkään perätilassa ja se aiheutti oman jännityksensä viime raskaudessa. Vauvan pää on kuitenkin edelleen aika ylhäällä ja terveydenhoitaja sanoi, että vielä tässä vaiheessa on pieni mahdollisuus siihen että vauva kääntyy poikittain. Eniten tällä hetkellä jännittää kuitenkin se vauvan koko ja sitä kautta tuleva synnytys. 

Painoa on tullut noin 8,5 kg ja muistan, että viime raskaudessakin sitä kertyi eniten raskauden keskivaiheilla. Olin viime viikon yksin Viktorin kanssa ja syöminen oli mitä oli. Havahduin monena iltana siihen, etten ollut syönyt mitään kunnollista koko päivänä. Mikä siinä on, että vain itselleen tulee tehtyä huonommin mitään kunnon ruokaa? 

Nyt on pakko suunnata nukkumaan, sillä lähdemme kentälle aikaisin aamulla.

Ihania kesäpäiviä kaikille! Nyt vaan kaikki irti näistä Suomen keleistä. <3

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Tämä viikko on tuntunut aika raskaalta, sillä mieheni on melkein koko viikon poissa ja lisäksi myös vanhempani ovat reissussa. Normaalisti saan heiltä (onneksi) todella paljon apua ja nyt sen vasta huomaakin kuinka paljon. Ihan jo se tunne, kun tiedät voivasi soittaa heille jos siltä tuntuu ja he tulevat apuun.

Pää lyö vähän tyhjää tällä hetkellä, mutta tässä muutamia juttuja tältä viikolta:

Huomaan sählääväni todella paljon! Lyön vähän väliä varpaani tai tiputan kännykkäni.

Olen ollut nyt muutaman päivän koukussa karjalanpiirakoihin.

Hop Lop on edelleen todella pop! Käytiin siellä uudestaan tiistaina.

Iltaisin (ja aina) pitäisi puhua itselleen kauniimmin - olla esimerkiksi ylpeä siitä, että jaksoi vetää päivän pakettiin pienilläkin unilla. 

En yleensä löydä alennusmyynneistä mitään, mutta nyt tein Lindexin alesta tosi hyviä löytyjä! Ja sieltä sai vielä kantiskortilla -50% alehinnoista pois. Tämä tarjoushaukka oli ihan fiiliksissä.

Porvoon Muumipuisto tuntuu olevan kaupungin suosituin leikkipuisto. Mekin ollaan siellä päivittäin ja positiivista on ettei siellä haise enää oksennus. 

Sain viime vuonna 30 v. lahjaksi lahjakortin Helsinki Day Spahan. Sain (nyt viimein) varattua sinne ajan ensi viikon alkuun enkä malta odottaa, että pääsen yksin hemmoteltavaksi.

Tasan viikon päästä ollaan Menorcan auringon alla - ihanaa!

Osa kuvista: Carla B

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Äitiyslomalla ja pienten lasten kanssa viikonloput ovat tavallaan menettäneet merkityksensä. Perjantaina on turha fiilistellä sitä, että huomenna saa nukkua pitkään. Meidän perheessä mies tekee vuorotyötä ja on osan viikosta pois kotoa, joten viikonloput eivät myöskään automaattisesti tarkoita, että koko perhe olisi koolla. Rankinta lapsiperhearjessa on mielestäni unen puute, mutta jos sitä ei lasketa, niin nautin tämän hetkisestä elämäntilanteesta ja arjesta aika paljonkin! 

Parasta arjessa on: 

Taaperon kehityksen seuraaminen. Varsinkin tässä vuoden kynnyksellä on tapahtumassa huimia juttuja, kuten kävelyn harjoittelu ja mahdolliset ensimmäiset sanat. Ajatus siitä, että vauvavuosi on kohta takanapäin saa minut tuntemaan samaan aikaan hieman haikeutta, mutta myös ylpeyttä ja suunnatonta iloa. Tästä selvittiin ja pikkutyyppi on nauravainen ja reipas poika! Hänellä on hurjan vahva oma tahto ja mahtava huumorintaju.

Hyvä ruoka ja kotona kokkailu. Kotona tulee vietettyä enemmän aikaa kuin ennen ja tätä kautta myös kotona kokkailua on tullut harrastettua entistä enemmän. Varsinkin jos olemme molemmat mieheni kanssa kotona, tulee ruokapuoleen panostettua enemmän. Ja hyvästä ruoastahan tulee parempi mieli!

Kaveritreffit. Arkisin on kiva tavata muita äitiyslomalaisia tai ystäviä, joilla on arkivapaita. Nyt kesällä tätä on tullut tehtyä enemmän ja Viktorin kasvaessa paikasta toiseen liikkuminen on ollut aiempaa helpompaa. Pyrin myös tekemään ja näkemään nyt kesän aikana mahdollisimman paljon, sillä syksyllä kotoa lähteminen voi olla hetkeksi haastavampaa, kun toinen pieni syntyy. 

Kiireettömät hetket. Se, että saa tehdä jonkin asian ihan rauhassa on tänä päivänä luksusta. Oli se sitten sarjan katsominen, syöminen tai siivoaminen - siihen oman rauhan saaminen on aika mahtavaa.

Kesä. Tuoreet marjat, jäätelö ja se ettei tarvitse pukea lapselle toppavaatteita, kun lähdetään ulos - parasta!

 

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Tänä kesänä täällä Suomessa on saatu nauttia poikkeuksellisen paljon aurinkoisista säistä. Auringon lisäksi rakastan myös sadetta ja sitä ropinaa - silloin saa viettää hyvällä omallatunnolla sisäpäivää ja ottaa rauhallisemmin. Kuitenkin muutaman sisäpäivän jälkeen kävi selväksi, että Viktorin kanssa on keksittävä jotain kodin ulkopuolella tapahtuvaa aktiviteettia jos haluaa pysyä järjissään. Sovittiin siis treffit torstaiksi Hop Lopiin ihanien Carlan ja Gian kanssa. 

Kuvastakin näkyy, että tämä tyyppi oli aivan into piukeena! Tämä oli meille kaikille neljälle ensimmäinen kerta tällaisessa sisäleikkipuistossa ja oltiin kyllä todella positiivisesti yllättyneitä. Ensinnäkin alle yksivuotiaat pääsevät puistoon ilmaiseksi (vielä muutama kuukausi aikaa hyödyntää tätä mahtavaa etua) ja puistossa oli paljon tekemistä ihan taaperoillekin. Tälle vauhtikaksikolle paikka oli siis nappivalinta!

Se on muuten ihan parasta, kun näät että lapset todella nauttivat näistä uusista kokemuksista. Vauhtikaksikko jaksoi leikkiä puistossa vajaat kaksi tuntia, jonka jälkeen molemmista näki, että sisäpuisto oli tehnyt tehtävänsä - energiaa oli päästy kuluttamaan. Pois lähtiessä vilkuiltiin vielä ympärillemme tarkemmin ja vitsit mitä liukumäkiä ja ratoja siellä oli vähän vanhemmille lapsille. 

Kuvat: Carla B

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Pari päivää sitten V täytti 10 kk. Enää kaksi kuukautta ja tämä pikkuinen on jo vuoden ikäinen <3

Täällä...

...on alettu ihan viime päivinä höpöttämään jatkuvalla syötöllä. "Tätätätä" hän selostaa innoissaan päivät pitkät ja minä vastailen parhaani mukaan. Välillä ääni hipoo aikamoisia desibelejä, kun hän varmistaa että kuuntelen.

...unohdutaan seisomaan ilman tukea silloin, kun jokin esine on kädessä ja keskittyminen on jossakin muussa.

...harjoitellaan kovasti kävelemistä. Nyt se sujuu niin, että V pitää minua toisella kädellä kädestä. Ensiaskeleita odotellaan vielä. 

...on innostuttu kirjoista, joista tulee ääni kun kurkistaa luukun alle. Toisesta kirjasta on jo tosin kaikki luukut revitty irti.

...on puistoiltu päivittäin. Nyt kun päikkärit nukutaan pääosin omassa sängyssä vaunujen sijaan, ei ulkoilua tule samoissa määrin kuin ennen. Pyrin kuitenkin siihen, että joka päivä oltaisiin kunnolla myös ulkona. 

...on vihdoin päästy (ainakin hetkellisesti) toistuvaan päivärytmiin. Aamulla herätys on 5:30-6:30 välillä. Ensimmäisille unille mennään jo 8-9 aikaan ja toisille 13-14 aikaan. Päikkärit kestävät tunnista kahteen.

...yöt ovat vaihtelevia. Pääsääntöisesti V herää 1-2 kertaa yössä ja herääminen tapahtuu viimeistään kolmen jälkeen, kun aurinko nousee. Meillä on pimennysverhot, mutta hieman se aurinko pääsee pilkistämään sieltä verhojen reunoista. Olen antanut tähän aikaan pullollisen maitoa, koska huomasin, että tällä sain venytettyä aamuheräämistä hieman myöhempään. Tätä ennen meillä noustiin parin kuukauden ajan 4:30-5:00. 

 

Ladataan...

Pages