Ladataan...
Emmi Laakkonen

Kävimme viime viikolla sekä 4D että rakenneultrassa. Lupailinkin palailla vauvan sukupuoleen loppuviikosta, mutta sitten eteen tuli jotain mitä emme osanneet odottaa ja joka vei ajatuksemme täysin. Nyt asiat ovat kuitenkin selvinneet, joten aloitetaan vaikkapa alusta:

Viime viikon keskiviikkona ajoimme Helsingin Femedaan 4D-ultraan ja saimme kuulla, että odotamme toista poikaa (<3 <3 <3) ja kaikki rakenteet näyttivät täysin normaaleilta. Olin mielettömän onnellinen ja mietin kuinka ihanaa onkaan, että Viktor saa pikkuveljen, jonka kanssa voi vaikkapa jatkaa näitä mopohommia. Olin myös huojentunut, sillä ainahan noita ultria jännittää.

Perjantaina oli sitten kunnallisen rakenneultran vuoro, joka minulle tehtiin Porvoon sairaalassa. Menin sinne yksin, koska mieheni jäi kotiin hoitamaan Viktoria. Sitä ultraa en oikein edes jännittänyt, sillä olihan kaikki juuri keskiviikkona katsottu tarkkaan. 

Kätilö ultrasi, mittaili rakenteita ja selosti koko ajan mitä katsoo. Lopuksi hän totesi, että kaikki muu näyttää normaalilta MUTTA hänen silmäänsä sikiön suolisto näyttää kaikuisalta. Kaikuisalta? Tämä ei sanonut minulle mitään ja tiedustelin mitä se tarkoittaa ja mistä se johtuu. Kätilö sanoi, että kaikuisa suolisto (kaikutiivis suolisto) kuuluu ns. pieniin ultraäänimerkkeihin ja voi viitata kromosomipoikkeavuuteen.

Romahdin aivan täysin. En saanut itkua loppumaan ja tuntui kuin ilmat olisi lyöty pihalle. Kätilö yritti rauhoitella minua kertomalla, että kaikki saattaa myös olla kunnossa. En kuitenkaan saanut häneltä selville mistä muusta tuo kaikutiivis suolisto voisi johtua tai mitä muuta se saattaisi tarkoittaa. Näihin kysymyksiin hän ei osannut vastata. Kätilö soitti sikiötutkimuskeskukseen ja saimme sinne ajan tiistai aamuksi. 

Soitin miehelleni sairaalan vessasta ja itkun välistä sain nyyhkytettyä, että kaikki ei välttämättä olekaan hyvin. Ajoin kotiin ja aloimme yhdessä selvittämään, mistä kaikutiiviissä suolistossa on kyse ja mistä se saattaa johtua. Infoa asiasta löytyy mm. täältä. Kuten tuoltakin selviää on kaikutiiviin suoliston toteaminen vaikeaa, sillä se johtuu usein myös ultraäänilaitteen säädöistä sekä laitteen käyttäjästä. 

Halusin kuitenkin saada jotakin kättä pidempää ennen tiistaita ja saimmekin keskiviikon 4D:n tehneen lääkärin kiinni. Hän lupasi ottaa meidät samantien vastaan ja katsoa vielä uudestaan. Ajoimme hänen vastaanotolleen, hän ultrasi uudestaa ja totesi, että hänen silmäänsä suolisto ei näytä kaikutiiviiltä. Tilanne oli siis ns. yksi vastaan yksi.

En kuitenkaan saanut mielenrauhaa ja lääkärikin totesi, että ymmärtää hyvin huoleni nyt, kun tällainen asia on tapetille tuotu. Koko viikonloppu oli vähän väliä itkemistä ja ahdistusta. Kävin päässäni läpi kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Harmittelin myös sitä, että olin ollut raskaudestani niin avoin ja nyt ymmärrän paremmin heitä, jotka haluavat salata raskautensa mahdollisimman pitkään. En muista, että olisin koskaan ollut niin ahdistunut kuin nuo päivät ennen tiistaita. Onneksi Viktor piti meidät kiinni arjessa ja mietin monesti viikonlopun aikana kuinka onnellinen hänestä olenkaan. Katselin vauvan 4D-kuvia ja juttelin hänelle samalla toivoen, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.

Viimein tiistai koitti ja pääsimme sikiötutkimuskeskukseen. Aluksi kolme lääkäriä ultrasi vauvan ja he totesivat, että heidän silmäänsä kaikki rakenteet, suolisto mukaan lukien, näyttävät normaaleilta. Paikalle soitettiin vielä neljäs lääkäri ja hänkin oli sitä mieltä, että kaikki näytti täysin normaalilta. Lääkäritkin totesivat, että joissakin tapauksissa suoliston kaikuisuutta on vaikea tulkita, koska sen katsominen on hyvin subjektiivista. Nyt asian on kuitenkin tarkastanut yhteensä viisi kokenutta lääkäriä ja olen uskomattoman helpottunut! Edelleen on hieman pöllästynyt olo tästä kaikesta (johtuu varmaan myös siitä, ettei noiden päivien aikana tullut pahemmin nukuttua), mutta olen todella kiitollinen, että saimme lääkäreiltä helpottavan tiedon ja yritän nyt jatkaa vauvan odotusta rauhallisin mielin. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Viktorin kanssa on nyt reissattu Kap Verdellä, Ylläksellä ja viimeisimpänä Tukholmassa. Kaikkiin näihin kohteisiin olemme menneet lentäen ja onneksemme lennot ovat sujuneet hyvin. Onko nämä reissut olleet sitten täyttä lomailua? No ei varmaan tule yllätyksenä, kun sanon ettei ihan ole. Se, kuinka hyvin loma sujuu riippuu varmasti monesta tekijästä. Päällimmäisenä mieleeni tulee vauvan ikä, tempperamentti ja fasiliteetit siellä kohteessa. 

Ns. "helpoiten" loma sujui Ylläksellä, missä meillä oli mökki ja iltaisin lapsen sai eri huoneeseen nukkumaan. Mökistä löytyi myös kaikki tarpeellinen pesukoneista lähtien. Hotellihuoneissa taas loppuilta on aikamoista hissuttelua, varsinkin jos lapsi on yhtään herkkäunisempi. Hotellihuoneessa iltapuuroa tuli keitettyä kahvikuppiin ja nyt Tukholmassa hain kuuman veden puuroon alakerran baarista (en uskalla käyttää niitä vedenkeittimiä sen jälkeen, kun kuulin että jotkut pesevät niissä alusvaatteita :D).

Pienistä arkisista asioista voi siis tulla hieman haastavampia kuin kotona. Nämä eivät ole millään tavalla ylitsepääsemättömiä asioita, mutta niiden myötä sitä on vaan alkanut kiinnittämään huomiota erilaisiin juttuihin, kun tulevia matkoja varailee. Uskon, että meille normaalia hotellihuonetta toimivampi ratkaisu voisi olla huoneistohotelli tai vuokrattu asunto. Lisäksi sitä koittaa valita sellaisen kohteen, jossa eri paikkoihin voi kävellä taxien sijaan välttääkseen turvaistuimien kanssa säätämisen. Tukholmassa tuli myös huomattua, että V:n on päästävä tasaisin väliajoin purkamaan energiaa. Hän on tyyppinä sellainen, ettei jaksa montaa tuntia rattaissa hengailla vaikka katseltavaa onkin. Shoppailureissu tulee siis olemaan jokin muu kuin viime viikonloppuinen Tukholman reissu.

Nyt kun meillä on herätty viideltä aamulla muutaman viikon ajan niin Tukholmassa V heräsi aikaeron takia jo neljältä. Siinä sitten odoteltiin aamiaisen alkamista kolme tuntia. 

Vaikka pienen lapsen ja lapsien kanssa matkustaminen voi olla aikamoista säätämistä ja ajoittain uuvuttavaakin en sitä missään tapauksessa aio tai halua lopettaa. Haluan nähdä maailmaa ja haluan, että lapsenikin pääsevät sitä näkemään ja sitä kautta oppimaan enemmän. Näiden kolmen tehdyn reissun perusteella olen vaan huomannut, että kiinnittämällä huomiota tiettyihin seikkohin jo matkaa varatessa, voi moni asia olla helpompaa siellä kohteessa. Oma mielentila on myös säädettävä oikeaan (rennompaan) asentoon ja hyväksyttävä se, että lasten kanssa lomaillessa on mentävä heidän ehdoillaan. Kaikki ei mitä luultavammin mene niin kuin on suunnitellut, mutta maisemanvaihdos tekee ajoittain todella hyvää! Ja reissuissa ei usein ainakaan tarvitse siivota. ;) 

Mitä mieltä te olette, onko pienten lasten kanssa lomailu lomaa?

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Tänä tiistaina:

  • V nukkui aamulla päikkäreitä jo 7:30-9:00. Nousimme klo 4:50...tätä viideltä heräilyä on nyt jatkunut jo useampi viikko. Olemme yrittäneet laittaa hänet myöhempään nukkumaan, ottaa aamulla viereen ja vaikka mitä, mutta yrityksistä huolimatta tyyppi on siihen aikaan sitä mieltä, että nyt noustaan. 
  • Aamupäikkäreiden jälkeen vein pojan mummille hoitoon ja menin itse kello yhdeksi kosmetologille. Viktor on nyt alkanut hieman vierastamaan. Hän ei itke vierastaessaan, mutta tarkkailee pitkään ja vakavana, jonka jälkeen täytyykin tarkastaa, että olihan se äiti paikalla. Heillä oli kuitenkin mennyt tosi hyvin mummin kanssa, mikä oli ihana kuulla. Tuntuu, että miespuolisia vierastetaan täällä herkemmin. 
  • Viktor nukkui yhteensä neljät päiväunet! Taitaa kuumuus väsyttää todenteolla. Nyt hän on nukkunut noin tunnin yöunia ja sinä aikana on kuulunut jo kolme kertaa itkua. Normaalisti hän ei iltaisin ole enää itkeskellyt ja äsken riisuttiinkin pyjama pois, koska täällä sisällä on aika kuuma. 
  • Tämä mammakin on aika finaalissa, sillä jo aiemmin valittamani allergia ei ole helpottanut ja tuntuu todella imevän niitä voimia. HUS:n teratologisesta palvelusta sain tiedon, että yhtä lääkettä (Cetirizin) on ok ottaa ja sitä olenkin nyt muutaman päivän syönyt. Nykytutkimusten mukaan sikiölle on kuulemma vaarallisempaan se, että äiti hapettaa huonosti kuin se, että ottaa lääkettä. Lääke auttaakin muutaman tunnin ajan, mutta iltapäivä onkin jo sitten aika tuskaa.
  • V:lle taitaa tulla poskihampaita, sillä sormi hakeutuu suuhun ja sinne sivulle koko ajan, kuten kuvissakin näkyy.
  • Ollaan nautittu ihanasta ilmasta! Vaikka sisällä onkin kuuma ja koivu kukkii minkä ehtii, niin onhan tämä aivan ihanaa, kun on näin lämmintä.

Tämä viikko onkin jännä, sillä tällä viikolla meillä on ensin 4D-ultra ja perjantaina rakenneultra. Niissä selviää, että kumpaa täällä odotetaan ja toki tärkeimpänä se, onko kaikki hyvin. Palaan näihin vielä tällä viikolla. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Kuten kuvista huomaa, on täällä aivan oma tyyli syödä tuttia. Todellisuudessa Viktor ei siis koskaan oppinut tuttia syömään ja kun sen hänelle antaa leikkii ja pyörittelee hän sitä vain suussaan. Hän ei koe tuttia mitenkään rauhoittavana eikä osaa sitä oikealla tavalla syödä. Kun tutin pyörittelyä on kestänyt muutama minuutti lentää se lattialle. 

Uskon, että annoimme tutin hänelle liian myöhään ja siksi hän ei sitä koskaan enää oppinut syömään. Kokeilimme monia eri tuttimalleja, muttei mikään niistä kelvannut.

Tähän tuttiasiaan on varmasti monia mielipiteitä, mutta itse olisin halunnut, että vauva olisi tutin syönnin oppinut. Olen nimittäin tässä kuukausien aikana toiminut aikalailla huvituttina ja tämän lisäksi olisi ihanaa (varsinkin ensimmäisten kuukausien aikana), että esimerkiksi kauppareissuilla olisi turvana se mute-nappula. 

Tuoreena äitinä uskoin, kun synnystyssairaalassa sanottiin ettei tuttia kannata antaa, koska se voi vaarantaa imuotteen/ imetyksen. Näin voi toki ollakin, mutta tästä huolimatta aion seuraavalle lapselle sen tutin jo sairaalassa antaa. Nyt seuraavan lapsen kohdalla sitä uskaltaa ehkä paremmin luottaa siihen omaan kokemukseen ja fiilikseen. Ja olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi lapsen vanhemmat ovat ne, jotka lapsensa tuntee parhaiten. Toki onhan tässä se positiivinen puoli ettei tutista tarvitse opetella eroon.

Huomenna suuntaamme äitini ja Viktorin kanssa kahdeksi yöksi Tukholmaan. Monella on varmasti pitkä viikonloppu edessä ja onneksi kelit näyttää todella lupaavilta myös Suomessa. Ihanaa viikonloppua siis kaikille! 

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

  • Herättiin kello 5:10. Tätä viideltä ylös nousemista on nyt jatkunut muutaman viikon ajan. En itse ole mikään aamuihminen, joten tiukkaa tekee. 
  • Hypättiin kahdeksan jälkeen autoon ja suunnattiin moikkaamaan Carlaa ja Giaa. Oli taas ihan parasta seurata näitä kahta supertouhukasta tyyppiä ja samalla päästä hengailemaan Carlan kanssa. Näillä pikkutyypeillä alkaa olla jo todella paljon energiaa ja tuntuukin, että Viktor kaipaa päiviin jotakin muutakin tekemistä, kun vain kotona olemista mun kanssa. Nyt eletään sitä vaihetta, kun omat lelut ei kiinnosta vaan parasta on kaikki kielletty, kaappien tyhjennys ja tietenkin ne ihanat ovet joiden väliin voi työntää sormia. 

  • 13 aikoihin tultiin takaisin kotiin ja suunnattiin samantien ulos. Tyyppi oli ihan väsynyt mutten saanut häntä millään nukahtamaan. Kierreltiin hetki kaupungilla ja tultiin sisään syömään.
  • Neljän aikaan lähdettiin uudestaan ulos ja V nukahti. Viideltä alkoi perhekerho, jossa olemme käyneet koko kevään. Se oli neuvolan järjestämä ja suunnattu kaikille viime syksynä esikoisen saaneille perheille. Kerhossa jaettiin kokemuksia ja tätä kautta sieltä sai kivasti mm. vertaistukea vauva-arkeen. Tänään olikin sitten viimeinen kerta.
  • Kerho loppui 19 aikoihin ja tulimme sieltä kaupan kautta kotiin. Viktor meni iltapuuhien kautta samantien nukkumaan ja kohta suuntaan perässä. Kärsin tällä hetkellä aivan uskomattomista allergiaoireista, joita ei nyt raskauden takia voi oikein lääkitäkään. Tuntuu, että allergia vie ihan kaikki mehut. Viktorille on samalla puhkeamassa kulmahampaat ja ne tuntuu häiritsevän häntä ihan kunnolla. Täällä on siis tällä hetkellä vähän väsymystä ilmassa, mutta kyllä se siitä!

Osa kuvista: Carla B

Ladataan...

Ladataan...
Emmi Laakkonen

Ainakin itsestäni tuntuu, että ajoittain on todella vaikea keksiä mitä tekisi ruoaksi ja hyviä arkiruoka reseptejä ei ole koskaan liikaa. Siksi ajattelinkin jakaa tämän herkullisen pastareseptin, jota teemme melkein viikottain. Tällä hetkellä kaikki nopeat ruoat ovat pop, sillä aikaa ruoan laittoon ei ole mitenkään liikaa. Mieheni teki tätä aikoinaan minulle, joten en voi tästä kunniaa ottaa itselleni, mutta ainakin tämän tekeminen on onnistunut joka kerta!

Tarvitset:

2 rasiaa kirsikkatomaatteja

hyvää oliiviöljyä

suolaa

pippuria

parmesanjuustoa

täysjyväspagettia

Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin uunisi saa (meillä 275 astetta). Laita kirsikkatomaatit uunivuokaan ja lorauta päälle reilusti oliiviöljyä. Rouhi päälle suolaa ja pippuria, näitäkin saa laittaa aika reilusti. Laita vuoka uuniin ja anna olla uunissa noin 15-20 minuuttia tai siihen saakka kunnes osa tomaateista poksahtaa rikki. Keitä pastaa noin 4 annosta.

Riko tomaatteja hiukan haarukalla ja heitä ne keitetyn pastan sekaan. Sekoita ja nostele lautaselle. Raasta vielä päälle parmesanjuustoa ja nauti. Resepti saattaa kuulostaa jopa liian yksikertaiselta, koska se koostuu vain muutamista raaka-aineista, mutta se oikeasti toimii, joten suosittelen!

 

Ladataan...

Pages