Ladataan...
Emmiitti

Suru ei aina näyttäydy kyynelinä. Se ei aina näy surullisina kasvoina kaduilla tai kyyneleiden laikuttamana ihona. Välillä se näkyy vihana ja toisinaan taas totaalisena apatiana.

Mä olen ollut vihainen. Vihaisempi kuin aikoihin. Toisaalta on ollut myös toisinaan helppo kätkeytyä hymyn taakse. Tai laittaa kuulokkeet korviin ja väistellä tuttujakin ihmisiä kaupassa.

Joskus sitä itkee kuitenkin liikennevaloissa tai vaatekaupassa. 

Suru ei kysy lupaa. Eikä sen kuulukkaan. Sen on lupa saapua silloin kun sen on aika. Sen on lupa ravistella ja muistuttaa menetyksestä. Välillä se kuitenkin poistuu hetkeksi. Antaa hetken tilaa naurulle ja ilolle, kunnes saapuu taas paikalle. 

Samalla kun kaikki on vanhaa, on kaikki kuitenkin uutta. Kaikki on rikottu mutta toisaalta ulkopuolisen silmin täysin ehjää, täysin toimivaa. Miksi mikään ei kuitenkaan toimi? Ihan kuin olisi vieraana omassa elämässään. Aika kuluu kuin sumussa. Mikään ei ole niinkuin ennen, ja asiat jotka merkitsivät joskus eivät merkitse enää. 

Pidän surua kuitenkin merkkinä siitä kuinka paljon rakastin, ja rakastan aina pilven päällekin. 

Se on ansainnut paikkansa kunniavieraana.

Ladataan...
Emmiitti

Mun tämä viikko ei oikeastaan ollut mitenkään ihmeellinen. Kävin pelaamassa biitsiä aina kun vaan töiltä ehti ja löytyi pelikavereita. Keskiviikkona kävin Lahdessa viettämässä VIP-iltaa, siitä kirjoitinkin aikaisemmassa postauksessa. 

Kävin myös muutama iltana ihailemassa auringonlaskua Linnanpuistossa. Jotenkin luonnossa liikkumisesta on tullut mulle entistä tärkempää, ja se antaa mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksia jotenkin lähempää. Meinasin myös juosta nuorta kettua päin ollessani lenkillä. Meni hetki toipua siitä yllätyksestä.

Mä myös paikkasin mun pyörän kumin tällä viikolla. Se olikin varsinainen episodi joka sitten kaiken taistelun jälkeen päättyi siihen että oli pakko ostaa uusi sisäkumi. Joka tapauksessa Viima kulkee taas kovempaa kuin aikaisemmin. 

Mulla on ollut ihan ok viikko, vaikka varsinkin nyt loppuviikosta tuntui että fiilis oli vähän maassa ja ei oikein löytänyt järkevää suuntaa. Olen vähän sen luontoinen että aina on joku uusi projekti meneillään tai suunnitelmia päiväksi. Sitten kun iskeekin tälläinen tyhjä viikonloppu niin sitä on ihan pihalla että mitä sitä tekisi.

Mä oon kuitenkin tosi kiitollinen kaikista ihmisistä keitä oon tän viikon aikana saanut taas tavata. On naurettu ja itketty yhdessä. Nyt koitan kovaa vauhtia saada porukkaa Toijala Lentikseen ja koitan saada nukuttua huomista liikenneturvallisuus testiä varten. Sen kun täytyy mennä joka vuosi läpi jos haluaa junia edelleen ajella. Maanantaita kohti!

Emmi 

PS. Tällä hetkellä kuuntelen repeatilla Kasmirin Mökkitie biisiä. Ai että. Se on pelkkää rakkautta

Ladataan...
Emmiitti

Mun ei edes pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta, koska kyseinen fiilis on todella harvoin läsnä omassa arjessani. Mutta tänään on rehellisesti vituttanut kuin pientä oravaa tämä sinkkuna olo.

Viihdyn pääasiallisesti todella hyvin itsekseni eikä ole ollut oikeastaan edes tarvetta etsiä tähän elämäntilanteeseen suhdetta, koska on hankala kuvitella sen edes mahtuvan omaan arkeeni. Tänään kuitenkin on tuntunut suorastaan musertavalta herätä yksin, käydä kaupassa yksin, katsoa leffoja yksin ja jakaa oma apea mieli kenenkäs muun kuin itseni kanssa.

 

Mä olen ollut aina todella taitava "hämäämään" omia ajatuksiani muualle ja ehkä senkin takia pystyn menemään pitkänkin aikaa täysin omissa maailmoissani eteenpäin, ehkä juuri sen takia se läheisyyden kaipuu ja toisen ihmisen läsnäolon tarve tuntuukin sitten niin murskaavalta kun se iskee.

En myöskään ole koskaan ollut kova kulkemaan baarissa ja yhden yön hommat tuntuvat todella vierailta. En vain ymmärrä mitä niistä saisin. Muutakun mahtavan morkkiksen. 

Kaikkein hankalimmalta kuitenkin tuntuu kun ei ole sellaista ihmistä kenen kanssa jakaa ne kaikki arjen pienet palaset yhdessä, sekä suunnata katseet kohti yhteisiä unelmia. Sellainen kumppanuus olisi minulle unelmaa. En kuitenkaan halua olla kenekään kanssa sen takia että en kestä olla yksin. Sekin on kokeiltu ja huomattu että se ei johda mihinkään.

Tottakai mulla olisi mahtavia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, mutta oon huomannut että tälläisinä päivinä mä olen lähestulkoon satavarmasti huonoa seuraa joten käännyn mielummin itseeni kun lähden jakamaan huonoa energiaa. 

Mun sinkkuuteen ei ole liittynyt juhlimista, irtosuhteita tai ihmeellisiä säätöjä. Mun sinkkuus on ollut enemmänkin itsetutkiskelua, itsensä toteuttamista ja vapautta. Välillä se riittää hyvin ja toisinaan (kuten tänään) ei ollenkaan. Mä kuitenkin koitan hankalinakin päivinä kääntää ajatuksen siihen että nautin just tästä hetkestä elämässä. En halua elää elämääni ajatuksella että se on kokonaista vasta kun siihen löytyy joku vierelle. Haluan että mun elämä on kokonaista itseni kanssa ja joskus saan jakaa sen jonkun toisen kokonaisen kanssa.

Mutta just tänään yksinolo on ollut inhottavinta mitä tiedän.

Emmi 

Ladataan...
Emmiitti

Bongasin Even Instagramista viikonloppuna kilpailun, jossa valittiin henkilöitä eilen pidettyyn VIP-iltaan Lahden Trion Veromodassa. Tehtävä oli yksinkertainen: kerro miksi juuri sinulle tulisi kyseinen ilta tarpeeseen. Kirjoittelin omat perusteluni ja kappas seuraavana päivänä Eveltä oli tullut viesti että tervetuloa iltaan. Olin super-innoissani koska olen seurannut Eveä paljon somessa sekä tietenkin Temppareissa. Hänellä on paljon samankaltaisia arvoja sekä ajatuksia kuin minulla.

Saapuminen Lahteen meinasi muodostua aavistuksen ongelmalliseksi sillä olin jäänyt edellisestä työvuorosta nukkumaan Jyväskylään jossa myös nautin aamupalan hotellissa pitkän kaavan mukaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi muodostuikin tulla Jyväskylästä suoraan Lahteen. Pieni vaatekriisi meinasi yllättää, mutta onneksi löysin tämän ihanan sinisen kietaisupaidan Bikbokista.

Illan teemana oli vahvasti mielen hyvinvointi ja uusi minä. Juuri niitä aiheita joiden äärellä olen itsekin ollut viimeisen puolen vuoden aikana. Even kanssa oli mahdollista jutella käytännössä kaikesta mitä mieleen tulee. Me vaihdettiin muutama sana Temppareista ja siitä miten sen ulos tuleminen on vaikuttanut kuluneeseen kevääseen. Juteltiin myös pitkä pätkä lisäravinnehommista mikä on aina näin vuorotyöläisenä tapetilla. Omasta kropasta on pakko pitää huolta jotta jaksaa töissä ja arjessa. Mulla ongelmana on erityisesti ollut palautuminen ja riittävän vireystilan ylläpitäminen.

Meille oli järjestetty myös ihanaa ohjelmaa illan ajaksi. Muun muassa seuraavia:

  • Stoolin kampauspiste, jossa syntyi muuten tuo minunkin lettikampaukseni. 
  • Huulimeikkipiste, ihana harjoittelija kehui huulieni muotoa ja rohkaisi käyttämään enemmän huulieni
  • Asukokonaisuuksien esittelyä
  • VIP-alennus kaikista Vero Modan tuotteista (mukaan tarttuikin tuo punainen haalari)
  • Tarjoilua sekä skumppaa
  • Hyvinvointi esittely

Tulikohan siinä nyt kaikki mainittua. No ainakin pääkohdat. Illanvietto oli aika vapaamuotoista, mikä mahdollisti muiden kanssa juttelin sekä vaatelöytöjen tekemisen.

Musta on aivan ihanaa että tälläinen ilta viitsittiin järjestää ja siihen oltiin aidosti panostettu. Iltaan oli saapunut ihmisiä vähän joka puolelta Etelä-Suomea ja tutustuinkin myös erääseen Merkkuun ja Hennaan joiden kanssa meillä oli mahtavat "jatkot" varsinaisen illan jälkeen. Jäänmurtavaksi tekijäksi osoittautui kun bongasin sanan Pendolino heidän puheestaan. Käytiin napsimassa golden hourilla parit kuvat jokaiselle muistoksi. Terkkuja vaan sinne Helsingin suuntaan jos luette tätä, oli ihanaa teidän kanssa! ❤️ 

Ruutu+:sta olikin jo eilen illalla mahdollista katsoa miten Temppari kausi päättyi ja ei voi muuta sanoa että huhhuh mitä iltanuotioita taas nähtiin. Mä on vaan millään pääse sisälle siihen Vilman ja Eliaksen touhuun. Vitoskaudelle oli myös näköjään haku auennut Nelosen sivuilla.

Emmi

Ladataan...
Emmiitti

Kuulen aika paljon kommentteja siitä miten olen saanut asioita helpolla ja miten minulla on elämässä kaikki kondiksessa. Onhan se niin. Tällä hetkellä kaikki on paremmin kuin hyvin. Mua rehellisesti sanottuna kuitenkin vituttaa kyseiset kommentit koska ihmisiltä tuntuu unohtuvan se työ mitä saavutuksien eteen tehdään.

Muutama esimerkki aiheesta:

  • "Hyvä ammatti ja hyvä palkka" -väite. Joo onhan se totta että jokaista penniä ei tarvitse laskea, mutta kurkataanpa kulissien taakse. Vuorotyön takia elän täysin eri rytmissä kuin tavalliset ihmiset. Suurin osa riennoista jää myös välistä samoin kun urheilu väsymyksen takia. Ihmissuhteet ovat myös koetuksella koska minua ei näy juuri koskaan.
  • "Matkustat monta kertaa vuodessa" Niin teen, mutta teen myös helvetisti duunia sen eteen 
  • "Kaikki on tullut niin helpolla sulle". No jos joku läheltä seurannut sanoo että asiat on tullut helpolla niin entiedä kenen elämää hän on seurannut.

Mä haluaisinkin korostaa miten epärealistinen kuva esimerkiksi somesta muodostuu ajatellen ihmisten arkea. Ei se arki ole aina juhlaa ja menestyksen takana on mieletön määrä työtunteja. Mutta se mikä menestyjiä yhdistää on USKO OMAAN TEKEMISEEN. Mä en itse koe olevani menestynyt tai saavuttanut erityisiä asioita, mutta ne asiat eivät myöskään ole mulle itsestään selviä. Siinä vaiheessa kun ne muuttuvat itsestäänselviksi katoaa myös asioiden merkitys ja ihmisen kyvykkyys nauttia pienistäkin asioista. 

Mulle on tullut elämässä paljon vastoinkäymisiä ja välillä tie on ollut takkuisempaa kuin toisinaan mutta siitä huolimatta en ole luopunut niistä omista haaveista. Niitä ei kuitenkaan voi saavuttaa jos on valmis vain kuorimaan kermat kakun päältä. Mun elämänlaatu parani huomattavasti kun aloin keskittymään omaan tekemiseen ja käänsin katseeni pois muiden elämistä. Mä kehoittaisinkin jokaista joka oikeasti haluaa saavuttaa niitä omia unelmiaan KESKITTYMÄÄN OMAAN TEKEMISEEN. On helpompi ihastella ja arvostella jonkun toisen elämää kun uskaltautua lähteä tekemään muutoksia omassa elämässään.

Asiat eivät tule ilmaiseksi ja hyvä niin. Muutenhan kaikki meistä olisivat uransa huipulla ja parhaita kaikessa mitä tekevät. Taustalla oleva työ luo merkityksen saavutuksille. Energiaansa voi käyttää monella tavalla ja suomalaiselle tyypillinen kadehtiminen on täysin hukkaan heitettyä energiaa. Mitä jos sen kaiken laittaisikin oman elämänsä kehittämiseen? Meillä on jokaisella oman näköinen matka kuljettavana. Mä pidän focuksen omissa unelmissani ja matkaan niitä kohti. Tee säkin niin!❤️ 

Emmi

Pages