olla hellä itselleen

Jäin maanantaina lomalle. Oikeastaan se oli Miehen idea. Kun olin itkenyt itseni uneen ja herännyt aamulla itkuun, hän ehdotti pontevasti, että ehkä NYT olisi aika ottaa yhteyttä työterveyteen.

Olikin. Aika pitkään pinnistelinkin. Tirautin kyyneleitä töissä vessassa ja työmatkoilla kävellessäni. Töissä oli ihan kohtuuhyvä olla. Paitsi nukkarissa. Siellä se suru jotenkin eniten iski. Silloin, kun silitin uneen jonkun toisen ihania, ihania ihmeitä. Kotona itketti. Mutta nieleskelin. Kun on se pakko pärjätä. 

Vaikka oikeasti ei olekaan. Mulla on vierellä maailman viisain ja kiltein mies, joka katsoo rakkaudella ja kaappaa kainaloon. Kysyy, mitä mietin ja mitä kuuluu ja haluaa kuulla pohjamutia myöten kaiken. Sitten se kuunneltuaan katsoo niin hellästi ja rutistaa ja sanoo, että tää menee ohi. Tämä olo. Niin meneekin. Se vaan pitää elää läpi. Onhan tässä vuoden sisään tapahtunut niin paljon kaikkea, että vähän jo hengästyttää. Viimeisimmän keskenmenon jälkeen on tuntunut koko ajan siltä, että mieli tulee jotenkin viiveellä mukana. Välillä on vaan ollut ihan äärettömän pohjattoman surullinen olo. Ei epätoivoinen eikä ahdistunutkaan. Vaan surullinen.

Tassukaveri vie mut useita kertoja päivässä ulos hapettumaan. Jolkkii vieressä ja pöhisee kaikelle vaaralliselle, kuin valaakseen minuun uskoa siitä, että puolustaa ja suojelee. Ihana pöhkö.

Nyt ei ole pakko muuta kuin tuulettaa päätä. Olla hellä ja armollinen itselleen.

Kommentit

Iina_S (Ei varmistettu)

Maailman Viisain ja Kiltein Mies, jo kolmas tai neljäs sellainen. Tai viides?

Jos tämä Mies sinut raiskaisi, tekisitkö taas abortin? Tämän miehen valitsit itsellesi, kuten valitsit sen joka teki sinulle väkivaltaa ja jonka lasta et halunnut kantaa loppuun asti.
Haluaisin kovasti ymmärtää missä menee raja. Miksi eväät yhdeltä valitsemasi puolison aikaansaamalta lapselta mahdollisuuden elämään, ja toista toivot kovasti? Ei sillä lapsella ole mitään arpaa ollut siihen missä olosuhteissa alkunsa sai.

Maria87 (Ei varmistettu)

Hirveä, hirveä kommentti. Täysin ala-arvoinen. Mikä aiheuttaa niin pahaa oloa, että sillä täytyy yrittää myrkyttää muutkin?

Voimia AnLottanen. Viisaasti kirjoitit siitä, että mieli tulee viiveellä perässä, anna mielelle aikaa käsitellä kaikki tapahtunut. Rauhaisaa joulunodotusta!

Tasaraita

Todella ilkeä, inhottava ja loukkaava kommentti asiasta, josta sinulla ei varmasti ole mitään hajua. Ei omakohtaista kokemusta, eikä tietoa toisten ihmisten tilanteesta.

Miksi jaksat nähdä sen vaivan, että tulet tänne blogiin suoltamaan noin ala-arvoista tekstiä?

Suosittelen lämpimästi, että yrität järjestää oman elämäsi kuntoon, jotta paha olosi helpottaa, eikä sitä tarvitse purkaa muihin ihmisiin. Ammattiauttajaan kannattaa turvautua jos on noin paha olla.

Torey
Näissä neliöissä

Miten kehtaat! 

Ihmiset tekevät avioliitossakin abortteja, ihan vain koska eivät koe olevan oikea aika lapselle ja saavat silti lapsia myöhemmin. Eikä se ole meidän muiden asia tuomita! 

Väkivallalla alkunsa saanut lapsi ei ole osallinen, mutta itsestäni ainakin tuntuisi väärältä, eikä sitä varmaankaan pystyisi katsomaan lasta ajattelematta mistä hän on alkunsa saanut, itselle tehdystä vääryydestä. Ymmärrän abortin oikein hyvin! 

AnLottanen ei ole ensimmäinen uudelleen naimisissa oleva. Ja hän ei edellisestä liitostaan lähtenyt kevyin perustein. Mikä sinä olet anonyymi arvostelemaan, vieläpä noin törkeästi! 

 

AnLottanen. Lepää. Ota aikaa itsellesi. Vuosi on ollut hurja, ja päällä, sekä kropalla varmasti ottaa aikansa käsitellä kaikki. Ihanaa joulunaikaa teille. ❤

AnLottanen

Kun minä olin alakoulussa, kirjoitin aineeseen: ”Isona minä haluaisin olla lastentarhanopettaja, vaimo ja äiti, haluaisin ainakin kuusi lasta. Haluaisin asua mieheni kanssa omakotitalossa ja että meillä olisi farmariauto ja koira.”

Kotikasvatukseni on tietyiltä osin ollut hyvin fundamentalistinen. En missään vaiheessa edes ajatellut, että tulisin raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Niin ei pitänyt käydä. Kävi. Ei minun tahdostani. Ei minun vakaumuksellani.

Minulla on rauha tekemäni keskeytyksen kanssa. Sillä hetkellä toimin niillä voimavaroilla ja viisaudella, mitä silloin oli. Jälkiviisaus ei johda mihinkään. Jokainen traumaattisista kokemuksista selvinnyt tietää sen. Minä en sillä hetkellä voinut pitää lasta. Jos sinun on sitä mahdoton ymmärtää, sitä, että en kestänyt ajatusta minun sisälläni kasvavasta lapsesta, jolla oli minun raiskanneen miehen geenit, niin sille en voi mitään. Toivon, ettet sinä tai kukaan läheisesi koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen.

Kyllä, olen valinnut nykyisen mieheni. Ja edellisen mieheni. Ja seurustelukumppanini, joka oli väkivaltainen. Jos olisin tiennyt hänen olevan väkivaltainen tai edellisen puolisoni päihderiippuvainen, olisinko silloinkin valinnut heidät? En. Elämässä kun ei aina tiedä, mitä tapahtuu. Ulospäin hyvä tyyppi voi seinien sisäpuolella olla täysi paska. Päihderiippuvuus voi alkaa vähitellen. Ja mitä ihminen yleensä ensimmäisenä tekee? Yrittää muuttaa tilanteen. Yrittää sietää. Yrittää auttaa. Aina se ei riitä. Eikä kaikkea tarvitse sietää.

Kysyt, tekisinkö uudelleen abortin, jos nykyinen mieheni raiskaisi minut. Vastaan rehellisesti: en osaa sanoa. En pysty edes kuvittelemaan sitä skenaariota. Siksi en osaa sanoa, mitä tekisin. Sen olen oppinut, että ikinä ei kannata sanoa ”minä en kyllä koskaan tekisi...”. Minä toivon, että tämänhetkinen avioliittoni voisi säilyä yhtä turvallisena ja hyvänä kuin mitä se on nyt. Säilyykö se? En tiedä. Yritämme kumpikin tehdä töitä sen eteen.

Kysyt, missä menee raja. On varmasti helppo osoittaa sormella ja tuomita, ellei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa. Kysyisin sinulta, miten sinä olisit toiminut? Ja miten voit olla varma, että todellisuus olisi samanlainen kuin oma visiosi?

Voit olla varma, että olen joskus miettinyt, onko abortti syy siihen, että meillä ei ole lapsia. Ei ole. Minun kehoni toimii väärin. Olisinko saanut ensimmäiselläkään kerralla lasta syliini? En tiedä. Ehkä. Ehkä lapsi olisi menehtynyt kohtuun. Ehkä olisin saanut keuhkoembolian. Tai sitten kaikki olisi mennyt hyvin. En tiedä. En voi tietää.

Toivon, että ymmärtäisit myös sen, että minun elämäni on enemmän kuin nämä rivit täällä. Siinä on paljon sellaista, mistä en kirjoita. Sellaista hyvää ja minulle pyhää. 

Esitän sinulle vielä yhden pyynnön: kävele vuosi minun kengissäni ja tule sitten arvostelemaan uudelleen. Jos et siihen suostu, niin älä arvostele. Sinulla ei ole siihen minkäänlaista kompetenssia. Ei meillä kenelläkään ole suhteessa toistemme elämään. Eikä pidäkään olla. Tärkeämpää olisi pyrkiä ymmärtämään. Kulkemaan vierellä.

Toivon, että elämä kohtelee sinua hyvin. Ja että silloin, kun sinä kohtaat vaikeuksia, vierelläsi olisi joku, joka ei arvostelisi tai syyttäisi, vaan kannattelisi ja kulkisi vierelläsi.

Rauhallista joulunaikaa.

AnLottanen

 

 

 

Näissä blogeissa on se huono puoli, että osa kommentoi täysin epäasiallisia ikäviä kommentteja. Meidän ajatukset on teidän puolella. Kaikkea hyvää ja toivon kovasti, että saatte vielä oman pikkuisenne <3 

Tasaraita

Ihailtavaa miten fiksusti ja asiallisesti jaksat AnLottanen vastata ja suhtautua noinkin typerään kommenttiin, kuin mitä ensimmäinen kommentoija oli kirjoittanut.

Kaikkea hyvää teille ja ihanaa Joulun odotusta! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.