Ladataan...
En suostu jäähylle

Tämä aihe on mulla pyörinyt pitkään mielessä. Olen siitä ystävien kanssa jutellut paljon, samoin treffikumppaneiden. Kun erosin aviopuolisostani joitain vuosia sitten ja jossain vaiheessa sitten aloin kokeilla treffailua, mua sekä hämmensi että yllätti täysin, miten vanhanaikaisesti ja stereotyyppisesti treffeistä, parisuhteesta ja erityisesti seksistä edelleen ajatellaan. Mä olin jotenkin siinä luulossa, että otsikon kaltainen uskomus on kuopattu jo aikoja sitten eikä kukaan ajattele tällä vuosituhannella enää niin. Olinpa mahdollisimman paljon väärässä!

Ihan deittailun alkumetreillä mun tavoite oli lähinnä vain tutustua uusiin ihmisiin, miehiin. Noihin mystisiin olentoihin, joista en tiennyt juuri mitään. Paitsi siitä yhdestä, jonka kanssa olin ollut parikymmentä vuotta. Se määritteli todella paljon mun käsitystä miehistä ja halusin tietoisesti hankkia vaihtoehtoisia näkemyksiä ja uusia kokemuksia. Tutustumiseen kuului tietenkin myös se, että jos kemiat kohtaa, niin harrastetaan seksiä. Jee! Koska se on kivaa aikuisten leikkiä. Ei siksi, että sillä pyritään johonkin. Tai että siinä kovasti yritettäisiin olla henkisesti läheisiä. Kerroin myös aina etukäteen ennen treffejä, että en hae parisuhdetta. En myöskään hae vain seksiä, vaan olen kiinnostunut tutustumaan kyseiseen ihmiseen. En aktiivisesti vastusta parisuhdetta, jos ihan kovasti kolahtaisi, mutta se ei ole tavoite eikä toive. Näin kerroin. Kävi ilmi, että sitä oli treffikumppanin vaikea uskoa. Mulle tuli usein tunne, että se mies pelkää mun haluavan sitoutumista, jos ollaan harrastettu seksiä. Todella paljon jouduin vakuuttelemaan ja todistelemaan, että tämä on tosi fine, jos ei nyt nähdä toistamiseen. Seksi oli kivaa ja treffit oli kivat, mutta ei tästä nyt sen enempää.

En myöskään etsinyt läheisyyttä, kainaloa tai haleja. Mun lapset oli pieniä ja sitä fyysistä läheisyyttä ja hellyydenosoituksia oli niin paljon mun elämässä, että en kaivannut siihen vierasta miestä sitä mulle antamaan. Tutustumisen lisäksi kaipasin seksiä. Ihan vain puhtaasti seksiä. Tämä sai tosi vähän ymmärrystä miehissä. Monen tuntui olevan vaikea käsittää, että ihan oikeasti en halua nyt muuta. Moni mies, joka oli kertonut mulle alkuun, että on samoilla spekseillä liikkeellä kuin minäkin, kuitenkin sitten toivoi jonkinlaista suhdetta, hellyyttä, kainaloa, sitoutumista. Yksi jopa suuttui mulle, kun hänelle kävi ilmi, että en ollut poistunut treffipalstalta, vaikka olin käynyt hänen kanssaan treffeillä. Mulle ei tullut mieleenkään, että parit treffit sitoisivat meidät toisiimme yksinoikeudella. Mun mielestä vasta treffailtiin ja kateltiin. Se, että oltiin harrastettu seksiä, ei mulle ollu merkki sitoutumisesta tai parisuhteesta.

Näistä mun ja mun naispuolisten ystävien vastaavista kokemuksista ei vielä voi tehdä kovin syvällisiä johtopäätöksiä, mutta kyllä tämä vähän antaa osviittaa siihen suuntaan, että edelleen on vallalla ajatus, että naiset etsivät sitoutumista ja suhdetta, haluavat seksille syvempää merkitystä ja ovat vähemmän kykeneviä tai haluavia pelkkään fyysiseen seksiin vailla sen kummempia tunteita. Mä oon tästä jotenkin aivan pöyristynyt! Mulle tämä on patriarkaalista skeidaa, jota meille tuputetaan ja on tuputettu kautta historian ties miten pitkään. Sen syystä naisten seksuaalisuus on edelleen paljon tiukemmassa kontrollissa ja syynissä kuin miesten. Ja se on yksi syy, miksi minä kirjoitan tätä blogia nimettömänä. En aio ottaa riskiä, että mua leimataan "kevytkenkäiseksi" tms. sen takia, että tykkään seksistä ja voin harrastaa sitä satunnaisten kumppanien kanssa ilman suuria kiintymyksen tunteita. Miehelle tämä kuitenkin edelleen on sallitumpaa, vaikka ero naisiin ei ole niin suuri enää kuin joskus aiemmin.

Ensimmäinen ikävä seuraus tuosta konservatiivisesta ja mun mielestä täysin väärästä ajattelusta on siis se, että naisen leimautuminen seksuaalisen käytöksen suhteen on edelleen herkempää ja todennäköisempää kuin miehen. Ja naisen seksuaalista käyttäytymistä kontrolloidaan enemmän kuin miehen. Toinen ikävä seuraus on se, että miesten tarve läheisyyteen ja intiimiin kohtaamiseen ei tule kuulluksi. Tämä kolahtaa tosi paljon omaan nilkkaan. Minä olen syyllistynyt siihen ajatukseen, että miehet nyt haluaa aina seksiä ja voivat panna kaikkea mikä liikkuu. Ja että minä nyt vaan taidan olla vähän maskuliininen tässä suhteessa. Miten väärässä olen ollutkaan! On käynyt ilmi, että miehilläkin on tunteet! Muutkin kuin "mua panettaa" -tunteet. Naiset, ootteko kuulleet??

En oikeasti usko hetkeäkään, että sukupuolesta nousisi erilainen tarve yhteyteen, läheisyyteen, intiimiin rakasteluun ja fyysiseen "kylmään" seksiin. Olen erittäin vakuuttunut siitä, että nuo tarpeet nousevat inhimillisyydestä, siitä, että ihmisillä on tunteet ja tarpeet. Miehillä ja naisilla on aivan sama ja yhtäläinen tarve olla lähellä, rakastella sitoutuneessa parisuhteessa tai mennä ja panna vapaasti. Se, miten tämä painottuu kenenkin elämässä, kumpuaa enemmän persoonasta kuin sukupuolesta. Tai oikeastaan en usko, että se kumpuaa sukupuolesta lainkaan. Erilaiset luulot ja käyttäytymismallit ja se, mikä käytös hyväksytään tai mitä odotetaan, juontaa juurensa siitä, mitä meidän kulttuurissa tästä uskotaan. Ja meidän kulttuurissa uskotaan edelleen, että naisen ja miehen tarpeet seksin ja läheisyyden suhteen poikkeavat toisistaan. En usko. En usko sitten yhtään. Ihan sama kuin väittäisin, että pojat ovat luonnostaan taitavampia matikassa kuin tytöt. Eihän kukaan enää sellaista väitä, vaikka mun lapsuudessa sitä pidettiin faktana.

Sen lisäksi, että läheisyyden ja seksin tarpeet vaihtelevat persoonittain, ne vaihtelevat myös vaiheittain ja ajoittain. On aika, jolloin sitoutumisen ja läheisyyden tarve on suuri, kuten perheen perustamisen vaiheessa. Niin naisilla kuin miehillä. Ja sitten on aika jolloin sitoutuminen ei tule kuuloonkaan, vaan seksi on fyysinen tarve, jota voi tyydyttää ihan hyvin mukavien kumppanien kanssa ilman toivetta läheisyydestä ja sitoutumisesta. Näistä kumpikaan ei liity sukupuoleen mitenkään. Toivon, että tämä ilosanoma saa enemmän ja enemmän jalansijaa siinä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää tai toivottavaa käytöstä, ja että yhä enemmän kukin olisi vapaa kuuntelemaan sitä, mikä itselle sopii, eikä joutuisi kahlituksi sukupuolen määrittelemään rooliin. Tai vaihtoehtoisesti kahlittu käyttäytymään juuri päinvastoin kuin mitä sukupuoli odottaa just to make a point.

Minä halua parisuhdeseksiä, sitoutunutta, läheistä rakastelua, jakamista, intiimiä läheisyyttä. Ja sitten toisaalta voin haluta satunnaista seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Kylmää panemista, pelkkää fysiikkaa. Ei siksi, että olen nainen, vaan siksi että olen ihminen.

 

 

 

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

Yritin jotain parempaa otsikko, mutta ei irtoo. Toi on se oikea.

Kaikenlaista on tässä viime päivinä pyörinyt päässä enkä varmaan saa ajatuksia kovin selkeästi ulos. Päällimmäisenä on armoton vitutus ja toisaalta totaalinen paskafiilis. Nämä vaihtelevat vuorottain. Tällä hetkellä olo on voimaton ja uupunut. Odotan vaan, kumpi tunne seuraavaksi lyö päälle.

Tunnelmat tietenkin liittyvät äskettäiseen eroon Älykkömiehestä. Vituttaa sekin, että tämä asia vituttaa. Eikö tämä nyt voisi olla jo loppunkäsitelty? Mun mielestä mulla oli hienoja oivalluksia ja mielelläni jo siirtyisin elämän seuraavaan innostavaan asiaan, mikä se sitten lienee olisikaan. Mutta ei. En ole siirtynyt minnekään. Tai olen, taaksepäin. Ajalle, jolla vain vituttaa vituttamasta päästyäänkin. Välillä surettaa niin, että itken silmät tomaateiksi. Sitten vituttaa se.

Älykkömies kertoi mulle, miten se on nyt löytänyt ihanan naisen, jonka kanssa kaikki on niin luontevaa ja helppoa. Mikään ei ole koskaan tuntunut tältä. Ja sitten kasa yksityiskohtaista hehkutusta ulkonäöstä, luonteesta yms. Mä olin juuri kertonut sille, miten olen surullinen ja ikävöin häntä. Vastineeksi sain märän rätin naamalle. Tätä rättiä yritän nyt kaapia mun naamasta pois, mutta prkl ku ei lähde. Kivistää se, että Älykkömies on mennyt aivan muutamien päivien sisällä eteenpäin, innostunut uudesta ihmisestä, ja sitten vielä yksityiskohtaisesti hehkuttaa sitä mulle. Tai tietenkin mietin myös, että ehkä siirtymä on tapahtunut jo aiemmin. Mutta tapahtunut kuitenkin.

Kun en tässä vitutuksessa keksi muuta, niin muutan Älykkömiehen nimen Idioottimieheksi. Ei hän idiootti ole, minähän se idiootti olen, kun luulin olleeni jotenkin erityinen ja että hän nyt sitten kovasti kärsii ja riutuu kun suhteemme kariutui. Niinkuin minä teen. How stupid can you be? Turns out: very.

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

Eka oikea parisuhde ja eka ero. Sen avioeron jälkeen. Onhan tässä monenlaisia bänksejä ehtinyt olla ennen tätä, mutta Älykkömiehen kanssa mulla oli kuitenkin ensimmäinen ihan oikea parisuhde. Määritelmänä tässä on, että molemmat ovat kutsuneet suhdetta parisuhteeksi.

Fiilis on vähän haikea, mutta kokoajan kuitenkin parempi kuin vielä hetki sitten. Erottiin oikeista syistä ja ero tuntui oikealta, joskin surulliselta, ratkaisulta. Ja oon iloinen, miten hyvin saatiin asiat juteltua läpi. Hienon matkan sain Älykkömiehen kanssa tehdä eikä mitään jäänyt hampaankoloon. Huomasin samalla, miten paljon olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä sitten avioliiton. Avioliitto ja se pitkä parisuhde kokonaisuudessaan on ollu opettavaisin kokemus ja kasvattanut mua eniten. Mutta myös nämä erilaiset lyhyemmät kohtaamiset ovat antaneet paljon.

Älykkömiehen kanssa opin ainakin, että

  1. suoraselkäinen rehellisyys on mulle tärkeää - vielä tärkeämpää kuin olin kuvitellutkaan
  2. antoisat pohdiskelut ja älyä kutkuttavat keskustelut on mahtavia, jaksan harrastaa sitä vaikka maailman tappiin
  3. hauskuus, huumori ja nokkeluus on mulle tärkeää - juuri niin tärkeää kuin olen kuvitellutkin
  4. seksi on vielä ihanampaa, mahtavampaa ja kuumempaa kuin olen tajunnutkaan
  5. mulle on tärkeää, että voin parisuhteessa arvostaa ja kunnioittaa toista
  6. huomaavaisuus saa aikaan huomaavaisuutta ja siitä voi lähteä liitoon mahtava ilon ja ilahduttamisen kehä
  7. en halua parisuhdetta parisuhteen vuoksi enkä etsi parisuhdetta - en ole valmis myymään työllä ja vaivalla, tuskalla ja hiellä saavuttamaani itsenäisyyttä kovinkaan halvalla. En aktiivisesti välttele parisuhdetta, mutta en ole kovin valmis kompromisseihin enkä tinkimään mulle tärkeistä asioista parisuhteen eteen. Sitä tein niin pitkään, puolet elämästä, että se kiintiö on näköjään niin täynnä, että en pysty siihen enää. Ainakaan nyt. Vielä.

Alakulon rinnalla on innostus elämäni seuraavaan vaiheeseen. En tiedä, mikä se on. Just nyt en jaksa edes ajatella treffailua tai mitään siihen liittyvää. Ymmärrettävästi. Eikä se mitään haittaa. Ehkä innostus taas tulee jossain vaiheessa tai sitten ei. Ehkä jatketaan Älykkömiehen kanssa seksisuhteella - en tiedä. Aika näyttää.

Tämä juttu päättyi kuitenkin nyt näin.

 

Share

Pages