Ladataan...
En suostu jäähylle

Nyt tulee sitten ihan päiväkirjatasoista teinimäistä ja suodattamatonta riutumista seuraavaksi, joten suosittelen hyppäämään suoraan johonkin aikuisen ylläpitämään blogiin, jos aikuinen teksti kiinnostaa.

Olin vastaamassa Organic loverin kommenttiin, joka oli edellisessä postauksessa, mutta vastaus alkoi venyä niin pitkäksi rutinaksi, että ajattelin rutista aiheesta ihan kokonaisen postauksen verran. Lienee nämä sydämenasiat (vai hormoni-asioistako tässä on kyse..?) on sellaisia, että ei niissä tapahdu mitään aikuistumista, vaikka vuodet vierii ja muuten sitä on kovinkin keski-ikäinen ja ihan ok äiti ja pystyy päivisin töissä näyttelemään aikuista.

Siis. Suhdemiehen kanssa on nyt vietetty ystävyys+ -suhdetta, fwb-suhdetta or what ever hieman vajaa puoli vuotta. Meillähän on deittihistoria parin vuoden takaa: hän ihastui ensin, minä sitten, hänellä meneillään sotkuinen ero, jonka jalkoihin jäin ja tulin "jätetyksi". En tiedä, voiko jättämisestä varsinaisesti puhua, kun olimme vasta tutustumassa ja treffailemassa. Tilanne rauhoittui ja tapailimme taas jonkin aikaa, mutta Suhdemies jätti minut uudestaan, koska eron sotkut jatkuivat, hän oli henkisesti loppu eikä uusi suhde houkutellut. Jonkin aikaa tapailimme fwb-merkeissä, mutta minä olin edelleen ihastunut, joten se kävi liian raskaaksi ja lopetin yhteydenpidon kokonaan. Siis en mitenkään kadonnut, vaan kerroin, että tunteeni häntä kohtaan ovat enemmän kuin fwb ja tämä on liian vaikeaa, joten parempi on, että ei olla missään tekemisissä. Hän oli tästä surullinen, mutta kunnioitti toivettani emmekä olleet missään yhteydessä moneen kuukauteen. Jälkikäteen kuulin, että hän meinasi pari kertaa kysellä kuulumisia, mutta päätti sitten noudattaa toivettani ja pysyä kaukana. Minä taas päätin, että jos pääsen ihastuksesta yli ja jos ajatus siitä, että hän vaikkapa seurustelisi tahollaan, ei enää tuntuisi pahalta, niin sitten voisin jossain vaiheessa ottaa uudelleen yhteyttä. Muutoin en.

Näin sitten kävi joitain kuukausia myöhemmin. Itse olin hieman ihastunut erääseen mieheen, jonka kanssa olin käynyt treffeillä, ja ajatus siitä, että Suhdemies seurustelisi, ei tuntunut yhtään miltään. Niinpä viestittelin ja kyselin, mitä kuuluu. Suhdemies vastasi ilahtuneena ja tästä sitten lähti meidän ystävyys käyntiin. Hänellä oli kesäromanssi meneillään ja olin ainoastaan iloinen hänen puolestaan. Ja muistelin lähinnä kauhulla, miten raskasta oli vatvoa tunteita ja miettiä miten ihastunut nyt olenkaan ja olenko edes ihastunut ja mitä tunteille pitäisi tehdä ja pitäisi sanoa jotain tai lopettaa fwb vai mitä tehdä. Hengästytti pelkkä ajatuskin ja olin todella tyytyväinen tilanteeseen. Tapasimme ystävinä kahvilla ja lounastreffeillä. Soittelimme kuulumisia ja viestittelimme sen verran kuin nyt ystävillä on tapana. Minä oli tahollani ihastunut ja mietin treffailun etenemistä ja hän painiskeli kesäromanssin kanssa, joka alkoi hiipua. Tuntui, että meistä oli tukea toisillemme. Ja oli todella virkistävää saada aidosti mies-näkökulmaa asiaan. Ja lohdutusta mieheltä, kun oma treffailuni meni puihin.

Molempien treffihässäkät päättyivät samoihin aikoihin ja meidän ystävyys otti sen plus-vaihteen. Kemia meidän väliltä ei ollut kadonnut minnekään. Ja seksi kertakaikkiaan vaan natsaa niin loistavasti. Puhuttiin että mennään nyt tällä virityksellä, että ensisijaisesti ollaan ystäviä ja jos seksiä kaipaa, niin sitäkin saattaa olla tarjolla. Molempien elämä on tällä hetkellä kiireistä ja vaativaa ja siksi tuntuu, että ei mihinkään parisuhteeseen olisi edes aikaa, kun ei tahdo vuorokauden tunnit riittää nytkään. Lapset menee kaiken edelle ja toisena tulee itsestä huolehtiminen, jotta jaksaa huolehtia lapsista. Ei siinä ole tilaa eikä edes energiaa ottaa vielä yhtä ihmistä huomioon ja hänen tarpeitaan ja rakentaa jotain suhdetta. Tästä oltiin yksimielisiä, siispä ystävyytemme tuntui turvalliselta ja seksi tietty oli kiva plussa. Siis superkiva. Uutuudenviehätys-ihastus-tms tunteita ei ollut kummallakaan. Mukavaa ja mutkatonta yhdessä, ei ajatuksia enemmästä.

Näin sujuikin jonkin aikaa. Molemmat kävimme jopa pari kertaa treffeillä tahoillamme ja raportoimme toisillemme miten meni. Ja että mikä siinä on, että vaikka parisuhteeseen ei ole hinkua eikä toisaalta yhden illan juttuihin eikä oikeastaan siihen treffailuunkaan, niin kuitenkin se toinen sukupuoli kiinnostaa eikä oikein erossakaan osaa pysyä. Koska seksi on kuitenkin niin älyttömän paljon parempaa kun jo tuntee toista, niin treffailutkin sitten ovat jääneet kolmisen kuukautta sitten eikä ole nyt ollut intoa hakea seksiä muualta. Suhdemiehen kanssa kun se sujuu niin saumattomasti. Ja yhdessä on muutenkin mukava olla.

Ongelmaksi on nyt vaan sitten tullut se, että viihdyn Suhdemiehen kanssa aivan liian hyvin. Voisin hyvin nähdä vaikka joka päivä. Voisin hyvin alkaa rakentaa sitä parisuhdetta eikä se saakaan mussa pakoreaktiota aikaan, niinkuin eron jälkeen tähän saakka on saanut. En ole kiinnostunut tutustumaan muihin enkä varsinkaan halua seksiä muiden kanssa. Suhdemiehen kanssa kaikki on kivaa. Ihan vaikka olla samassa tilassa hiljaa. En nyt ole edes varma, onko tämä ihastumista vai mitä, mutta sen tiedän, että sydän särkyis, jos hän nyt ihastuisi johonkin toiseen ja tämä loppuisi. Ja lisäksi tietenkin toivon, että hän tuntisi samoin. En halua olla fwb. Haluan Suhdemiehen ihan kokonaisena. Sellaisena kuin se tässä elämäntilanteessa on mahdollista.

Ja klassisen teinimäisesti olen alkanut ottaa vähän etäisyyttä Suhdemieheen, jotta tunteet eivät syvenisi entisestään. Jotta hän ei huomaisi niitä. Jotta hän ei säikähtäisi ja lähtisi kokonaan pois. Tässä kohdassa en ole yhtään aikuinen. Yritän olla rempseän iloinen ja riippumattoman oloinen, ettei Suhdemies alkaisi pelätä, että vaadin häneltä jotain. Ja sydän sanoo ihan muuta kuin miten käyttäydyn. Lapsellista ja naurettavaa. Miten aikuiset tässä tilanteessa toimivat?

Ehkä tämä ei ole edes ihastumista. Ollaan vaan oltu niin paljon yhdessä, että toisen seuraan tottuu. Ehkä tämä on vain tottumista eikä mitään sen kummempaa. Menee ohi, jos en sohi asiaa liikaa. Ehkä juoksisin karkuun, jos Suhdemies tuntisikin samoin. En todellakaan tiedä. En ole avioeron jälkeen ollut tässä tilanteessa, vaikka ihastumisia on näihin vuosiin muutama mahtunutkin. Ajallisesti ne ovat olleet paljon lyhyempiä enkä ole ollut vastapuolen kanssa näin läheinen. Suhdemiehen tunnen jo tosi hyvin. Paljon haluaisin oppia vielä tuntemaan lisää, mutta mistään vieraasta ja siinä mielessä jännittävästä ei ole kyse.

Arvon tässä vielä itsekseni, että annanko tunteiden olla enkä toimi niiden mukaan. Vai kerronko ja otanko sen riskin, että meidän välit muuttuvat omituisiksi ja kiusaantuneiksi. Vihellänkö pelin poikki, taas, ja lopetan yhteydenpidon. Näitä pohdin enkä ole vielä valmis vastaamaan.

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

Tässä sitä sitten ollaan. Tässä ei mun todellakaan pitänyt olla. Ja ihan oikeasti uskoin, että en tässä enää olisi. Pitäisi olla vanhempi ja viisaampi jo.

Oon nauttinut täysin siemauksin Suhdemiehen ja mun vapaasta ja iloisesta "ystävyys ja vähän päälle" -suhteesta. Sekä ystävyys- että siitä vähän päälle -osiosta. Silloin joitain kuukausia sitten, kun tämä lähti käyntiin, mulla oli ihan selvänä mielessä, että en todellakaan ole ihastunut Suhdemieheen. Meillä vaan on tosi hauskaa yhdessä, niin kuin ystävillä on. Ja seksi meidän välillä toimii ihan käsittämättömän hyvin. Ihastuminen tuli ja meni joskus yli vuosi sitten. Väliin ehti pari muutakin pientä ihastumista treffirintamalla enkä tuntenut mitään vastaavaa Suhdemiestä kohtaan enää. Välillä pelkäsin, että hän on ihastunut muhun, mikä olisi mutkistanut asioita. Ja lisäksi ajatus ahdisti mua. Siitä olisi heti tullut tunne, että multa odotetaan jotain enemmän kuin mitä pystyn tai haluan antaa. Homma kuitenkin loksahti jotenkin hyvin uomiinsa melko alkuvaiheessa jo ja kaikki sujui loistavasti. Vapaa tunne, kun ei ole tilivelvollinen toiselle mistään tekemisistään. Ei stressaavia odotuksia siitä, mitä tässä "suhteessa" seuraavaksi pitäisi tapahtua ja milloin. Ei jatkuvaa pohtimista, mitä minä tunnen ja mitä toinen tuntee. Turvallinen ja tuttu ystävyys, johon voi luottaa. Ja seksiä saatavilla silloin kun arki antaa siihen mahdollisuuden. Ilman pakkoa tai velvollisuutta. Myös hellyyttä ja läsnäoloa. Parisuhteen rusinat pullasta.

Jokin kuitenkin muuttui ihan loppuvuodesta. Tai sitten muutos tapahtui hitaasti pinnan alla ja pulpahti esille vasta tuolloin. Oon tosissani yrittänyt taistella sitä vastaan ylianalysoimalla, ignooraamalla, tunteiden tunnistamisella ja niiden sallimisella ja monilla muilla konsteilla. En tiedä, voiko puhua ihastumisesta. Ihastuin Suhdemieheen silloin toissa vuonna, kun tapasimme, ja treffailua vehdattiin puoleen ja toiseen ja oli on-off ja totaali-off yms. Juttu alkoi silloin kyllästyttää totaalisesti ja poistuimme toistemme elämästä. Tunteet loppuivat jonkin ajan kuluttua myös. Jälkikäteen ajattelin silloin, että miten jaksoin niinkin pitkään, ja tunsin suurta helpotusta, kun treffailu-fwb-ihastus olivat kaikki ohi. Nyt kuitenkin jotain on herännyt eikä se suostu menemään pois. Kävi kai aika klassisesti. Fwb-järjestelyssä toinen ihastuu tai tunteet syvenevät ja sovittu kuvio ei enää riitä. Niin nyt kävi mulle.

Koska me olemme tämän vaiheen jo eläneet ja sen lopettaneet kertaalleen, onnistuneesti, en jotenkin voinut kuvitella, että olisin samassa tilanteessa uudelleen. Luulisi, että tässä ajassa olisi nyt toisesta löytynyt jo sen verran vikoja, että ei ne tunteet enää sen kummemmin herää. Alkuihastus oli ja meni. Mistä nämä tunteet nyt tulee? Ja miksi niiden kanssa on niin vaikea olla? Tajusin tämän oikein kunnolla tuon vuoden viimeisen yön jälkeen, josta kirjoitin edellisessä postauksessa. Kun mikään yhdesssäolon määrä ei tunnu riittävän. Aina tuntuu, että aika loppuu kesken. Koskaan en kyllästy yhdessäoloon. Koskaan en ajatele, että nyt olisi jo kiva lähteä omaan kotiin tekemään omia juttuja. Tai että mieluummin näkisin jonkun toisen tai jotkut muut ystävät tai tekisin jotain muuta. Suhdemiehen tapaaminen on aina se siistein juttu. Juttelu, nauraminen, sohvalla rötväily, syömässä tai keikalla käynti, netflixi ja chilli, seksi. Mikä tahansa Suhdemiehen kanssa ajaaa siisteydellään muiden yli vähintään 6-0. Jopa kiireiset aamupalat ja aamuruuhkat töihin. Pitääkö olla huolissaan? Kyllä pitää ja niin olenkin. Mitä hittoa nyt sitten pitää tehdä?!? Lopettaa seksi? Lopettaa muut yhteiset puuhat? Lopettaa ystävyys? Jatkaa entiseen malliin ja sietää tämä riutuminen? Ton kaiken oon jo kertaalleen Suhdemiehen kanssa tehnyt ja kokeillut. Mikään niistä ei ole toiminut - selvästikään, kun tässä ollaan. Taas. Huoh.

Ja mun pieni surkea sydämeni toivoo, että tällä kertaa se saisi vastakaikua.

 

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

 

Jäi viimeksi vähän kesken aloittamani postaus vuoden viimeisestä yöstä. Se oli kuitenkin niin mahtava, että pakko se on nyt vielä viimeistellä, vaikka aikaa onkin kulunut jo pari viikkoa.

Vuosi siis vaihtui. Kirjoitushalu nousi siitä, että haluan käydä mielessäni läpi vuoden kaksi viimeistä päivää. Ja erityisesti viimeisen yön.

Minulla ja eräällä eronneella isällä on lähtenyt tässä syksyn aikana hämmentävä ja erikoinen "suhde" liikkelle. "Suhde" lainausmerkeissä siksi, että kyse ei ole parisuhteesta sen perinteisessä mielessä. Haa, keksinpä samalla nimittään häntä "Suhdemieheksi". Onhan meillä toki jonkinlainen "ihmissuhde", vaikka välttelemme termiä "parisuhde". Meillä on ystävyys pohjana ja olemme ystävinä hyvin läheisiä. Mutta parisuhde ei viehätä kumpaakaan ajatuksena yhtään johtuen raskaista eroista, lapsista, kaikesta. Molemmat tarvitsemme elämän tässä vaiheessa enemmän juuri sitä ystävyyttä, joka ei ole niin raastavaa kuin mieletön ihastuminen, seurustelu yms kaikkine tunteineen. Ystävyyden lisäksi meitä yhdistää ihan mieletön kemia. Tästä voisin melkein kirjoittaa romaanin mittaisen postauksen. Se kemia, seksi ja kaikki siihen liittyvä kun on ollut elämässäni niin marginaalissa avioeroon saakka, niin eron jälkeen seksi on suuressa roolissa. (Vähän naurattaa, kun näköjään jokaisessa blogipostauksessa aina uudelleen ja uudelleen mainitsen, että seksi on aiemmin ollut marginaalisessa roolissa mun elämässä - eiköhän se ala nyt olemaan jo suht selvä asia.) Anyway, se on tärkeää ja mahtavaa ja iloitsen jokaikisestä seksikokemuksesta, kipinästä, vatsanpohjassa tuntuvasta halusta ja himosta kaikkien niiden vuosien edestä, joista nuo ovat puuttuneet joko kokonaan tai lähes kokonaan.

Taustaksi minun ja Suhdemiehen alkuun on pakko muistella meidän tapaamista. Kaikki klikkasi täysin heti alusta. Tapasimme kesällä pari vuotta sitten. Olemme molemmat tosi puheliaita ja meitä yhdistää samanlainen huumori. Oli helppo olla yhdessä. En tuntenut mitään erityistä vetovoimaa häntä kohtaan, mutta juttua ja naurua riitti, vaikka olimme täysin ventovieraita toisillemme. Sitten kun oli nauttinut pari lasia skumppaa ja kulki käsikädessä kesäyössä, niin kyllähän siinä hormonit alkaa väistämättä hyrrätä. Suuteleminen johti asiasta seuraavaan ja yhtäkkiä olimmekin hänen luonaan. Seksi oli ihan mieletöntä, vaikka kyseessä oli vieras ihminen. Halu ja himo ei laantunut ollenkaan, vaan koko yö sujui seksin merkeissä. Välillä juttelimme ja nauroimme ja sitten taas katseesta näki, että kohta on pakko saada toista uudelleen.

Mulle tuo kokemus oli täysin uusi. Onhan toki elämään mahtunut intohimoa eikä mun avioliitto aina ollut yhtä seksitön kuin loppuvaiheessa, mutta siitä huolimatta täytyi näköjään elää keski-ikään saakka, että tapaan miehen, jonka kanssa harrastan seksiä tunnista toiseen ja kolmentaan. Koko yön. Ei edes torkahtelua välissä, vaan pienimmästäkin kosketuksesta heräsi halu uudelleen. Ja uudelleen. Aamulla joskus kuuden-seitsemän aikaan simahdimme muutamaksi tunniksi. Aamupäivällä heräsin siihen, että Suhdemies suuteli mua taas, levitti mun jalkoja ja tuli vaivatta sisälle. Taas. Huhhuh, vähän pyörryttää nyt kirjoittaessakin, kun muistelen tuota yötä parin vuoden takaa.

Paljon on tuon yön jälkeen ehtinty tapahtua. Meillä oli noiden treffien jälkeen deittailua, sitten platonista ystävyyttä, joka lipsahti seksiin, fwb-touhua, melkein puolen vuoden tauko kaikessa yhteydenpidossa. Sitten aloimme jossain vaiheessa taas pitää yhteyttä, tällä kertaa oikeasti vain ystävinä, sillä molemmilla oli meneillään treffailua toisaalla ja vähän ihastumistakin tahoillamme. Molempien treffailut jäivät jossain vaiheessa ja meidän ystävyys sai taas seksikäänteen. Ei olla nyt hirveästi analysoitu, että mikä "suhde" tämä nyt on vai onko. Nautitaan ystävyydestä ja mielettömästi seksistä. Kummallakaan ei ole nyt intoa hakea seksiä muualta, koska meidän seksi on niin hienoa. Ei nähdä kovin usein, koska molemmilla on lapsia ja oma vaativa ja kiireinen elämä. Mutta kun nähdään, on seksi aivan taivaallista. Molemmat ovat käyneet parille treffeilläkin tässä "suhteen" aikana eikä siitä ole ollut haittaa tai pahaa mieltä. Treffit eivät ole johtaneet mihinkään, koska kemia on puuttunut tai jotain. Motivaatio treffi-elämään on lopahtanut, koska tämä ystävyyden ja kemian yhdistelmä nyt vaan toimii niin hyvin. Ainakin tällä hetkellä.

Kuten vuoden viimeisenä yönäkin. Lähdimme yhdessä lyhyelle yhden yön reissulle, pois kotikuvioista, hotelliin minilomalle. Ei siivoamista, ruuanlaittoa eikä muitakaan kotitöitä. Ei arjen velvoitteita. Tsekkauduttiin hotelliin ja suudeltiin hissimatka romanttisen rauhallisesti, mutta niin intohimoisesti, että oli vähän vaikeuksia kävellä vetelillä jaloilla hotellihuoneeseen. Sovimme, että käymme ensin syömässä, koska on nälkä ja koska jos nyt jatkamme suutelemista, niin ei ehkä ehditä syömään ollenkaan. Kuin näytteeksi, että miten voi olla vaikea enää lähteä, Suhdemies painoi mut seinää vasten, tuli ihan kiinni, otti mun käsistä kiinni ja nosti ne ylös ja suuteli niin, että taju meinas lähteä. Pääsimme vielä irti toisistamme ja lähdimme syömään. Illallisella meillä oli hauskaa niinkuin aina. Huumori osuu täysin yksiin ja posket on kipeinä kaikesta nauramisesta. Välillä pysähdyimme katsomaan toisiamme silmiin. Halu kouraisee vatsassa samantien.

Syötyämme kävelimme hissiin. Hississä ei ole muita ja suutelu ei ole enää romanttisen rauhallista, vaan vaativaa ja määrätietoista. Pääsemme jotenkin siirtymään hissistä huoneeseen. Huoneen eteisessä käännyn katsomaan Suhdemiestä, hän pysähtyy hetkeksi. Tuijotamme toisiamme muutaman sekunnin verran. Tuossa muutamassa sekunnissa on niin paljon kemiaa ja kipinää, että sitä ei melkein kestä. Melkein alkaa itkettää, kun haluan häntä niin paljon. Suhdemies ottaa muutaman askeleen mua kohti, painaa mut taas seinää vasten, suutelee ja sanoo, että tajuutsä miten paljon mä haluun sua. En pysty vastaamaan. Hyvä että pysyn tajuissani. Suhdemies työntää mut sänkyä kohti ja kaataa mut sängylle. Riisuu paitansa ja tulee mun päälle. Saamme pyristeltyä jotenkin vaatteet pois päältä. Huohotamme toistemme suuhun. Suudellaan. Suhdemies kysyy "haluutsä että mä tuun sun sisään?". Oi kyllä! Suhdemies kiskaisee mun alushousut pois, levittää mun jalat ja tulee yhdellä työnnöllä sisään. Voihkaisen kovaan ääneen, koska se tuntuu ihan mielettömän hyvältä. "Voi vittu sä tunnut hyvältä", hän sanoo. Seksi on rajua, nopeaa, ihanaa. Suhdemies kääntää mun vatsalleen ja tulee muhun takaapäin. Se tuntuu niin hyvältä, että melkein taas itkettää. Voihkin ja Suhdemies murisee jotain. "Levitä sun jalat mulle", kuuluu käsky. Mä levitän ja Suhdemies pääsee työntymään tosi syvälle. Tuntuu aivan mielettömältä. Eka kerta on suht nopeesti ohi. Nopea ja raju. Ei ehditty eikä maltettu hellitellä.

Tykkään meidän seksissä kaiken muun lisäksi siitä, että me aina puhutaan seksin lomassa. Ei paljon, mutta se ei ole hiljaista seksiä. Ehkä kun ollaan molemmat aika puheliaita ja verbaalisia ihmisiä, niin seksissäkin on luontevaa, että on ääntä ja puhetta. Tämä(kin) asia on mulle suht uusi. Exä ei ollut äänekäs eikä liiemmin tykännyt sanoa seksin aikana mitään. Eikä se silloin mustakaan tuntunut luontevalta. En ollut oikein edes ymmärtänyt, mikä järki siinä puheessa ja äänessä on. Nyt ymmärrän. Se on todella kiihottavaa. Se jää päähän pyörimään ja sanat voi tulla myöhemminkin mieleen ja herättää mieluisan muistikuvan. Puheen lisäksi Suhdemies ääntelee seksin aikana muutenkin. Murahtelee tyytyväisenä ja aina kun tulee, pitää myös ääntä. Tykkään siitäkin.

Mulla ei ole ihan tarkkaa muistikuvaa, mitä kaikkea tapahtui missä järjestyksessä, mutta seksiä oli paljon. Ekan kerran jälkeen lörpöttelimme sängyssä tovin, kunnes Suhdemies otti musta kiinni ja suuteli. Tuli päälle ja kuiskasi "haluun sua taas". Mua ei paljoa tarvitse lämmitellä. Suhdemies suutelee rintoja, nuolee nännejä, siirtyy alaspäin. Levittää häpyhuulia ja nuolee joka paikasta. Hitaasti, pitkin vedoin, nopeasti, suutelee, imee, työntää sormia mun sisään samalla. Voihkin ja hoen "älä lopeta, älä lopeta". Suhdemies nuolaisee sormeaan ja työntää sen rauhallisesti peppureikään. Tästä voisin niinikään kirjoittaa pitkän postauksen, miten sormi peppuun -jutusta tuli osa meidän seksiä. Ehkä haluan palata siihen joskus.

Suhdemies kääntää mut vatsalleen, nostaa lantion ylös ja levittää jalkoja. Kiusoittelee sormillaan klitorista. Puristelee pakaroita ja levittää niitä. Kumartuu nuolemaan mua takaapäin, nuolee myös peppureiän ympäristöstä. Hieman kavahdan sitä, mutta olen niin kiimassa, että sekin tuntuu vaan ihan mielettömän hyvältä. Suhdemies sylkäisee pepulle ja nuolaisee sormiaan ja työntää yhden sormen sisään. Sitten hän ottaa sormen pois ja alkaa työntää kahta sormea peppuun sisälle. Musta se tuntuu jotenkin tuhmalta ja kiihottaa ihan mielettömästi. Suhdemies ottaa sormet pois ja laittaa kalunsa mun peppureiälle. Mä vaan odotan halusta sekaisin, että se työntäis kalunsa mun peppuun. Suhdemies pitää kalua suuaukolla ja alkaa työntyä hitaasti sisäänä. Mä vähän jännityn ja se sattuu. Voihkaisen ääneen "au". Suhdemies hyssyttele ja rauhoittelee, ihan hitaasti, ota ihan rauhassa. Miehen rauhallinen ääni ja sen määrätietoinen, mutta erittäin hellä toiminta kiihottaa mua ihan älyttömästi ja haluaisin jo, että hän työntyisi vauhdilla sisään. Tiedän, että se sattuisi, joten annan hänen edetä rauhallisesti ja hitaasti. Kalu työntyy lopulta kokonaan sisään ja on hetken ihan paikallaan. Tunne on ihan mieletön. Olen niin kiihottunut, että pelkään kohta poksahtavani siihen paikkaan. Suhdemies vetäytyy hieman ja työntyy uudestaan. Ooooh, tuntuu niin hyvältä. Mä huohotan jännityksestä, kiimasta, hyvästä olosta ja kaikesta. Voihkin kovaa, hautaan pään tyynyihin, että ääni ei kuuluisi niin paljon. "Anna tulla, ääntä, miltä mun kyrpä sussa tuntuu". Mua kiihottaa noi sanatkin. Suhdemies työntää kalua pari kertaa rauhallisesti edestakaisin ja alkaa sitten kiihdyttää tahtia. Ei satu yhtään, vaikka mies panee mua melko rajusti peppuun. Se tuntuu ihanalta, tuhmalta, kiihottavalta. Toisen käden sormet leikkivät mun klitoriksella ja toinen käsi pitää mua lantiosta kiinni. "Saanko mä laueta sun sisälle?" kysyy Suhdemies. Ajatus on musta todella hot ja sanon, että saat. Suhdemies kiristää tahtia, painaa mun vatsamakuulle patjalle ja tulee mun selän päälle. Asento on tosi kuuma ja kiihkeä pumppaus pepussa tuntuu aivan taivaalliselta. Suhdemies laukeaa ja mä työnnän peppua sen lantiota vasten ja pyöritän lantiota ikäänkuin yrittäisin puristaa kaikki viimeiset pisarat ulos. Tämä ei ollut meidän ensimmäinen peppuseksi-kerta, siksi harjoitusta ja kokeilua ei paljon vaadittu. Suhdemies on kuitenkin ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa mies, kenen kanssa olen harrastanut peppuseksiä. En montaa kertaa, mutta ne kerrat kun olen, se on ollut mahtavaa. Se tuhmuuden tunne tekee siitä kiihottavaa ja samoin se luottamus, mikä toiseen pitää olla, että voi päästään jännityksestä irti ja rentoutua täysin. Lisäksi se tuntuu tosi hyvältä. Erilaiselta kuin tavallinen seksi.  Ja sitä voi tehdä ilman kumia, kun tautitartunnan pelkoa ei ole.

Toinen hetki tässä hotelliseksissä jäi mieleen myös. Suutelimme sängyllä kylpytakit päällä. "Haluutko kokeilla jotain", Suhdemies kysyy. "Luotatko muhun?" Luotan, tottakai. Suhdemies alkaa kiskoa mun kylpytakista vyötä irti. Sitten hän nostaa mun kädet pään päälle ja sitoo ne ranteista yhteen. Harmillisesti hotellihuoneen sängyssä tai sen läheisyydessä ei ole mitään, mihin vyön vois sitoa kiinni, mutta se, että mun kädet on sidottu yhteen, on musta jo todella kiihottavaa. Suhdemies sanoo vielä: "Ne kädet ei sitte liiku tuolta mihinkään". Hän kumartuu suutelemaan mua, näykkii huulia, nuolaisee niitä, leikkii mun himolla, jonka se takuulla näkee mun silmistä ja kuulee äänestä. Suhdemies puristelee rintoja, suutelee niitä, laittaa käden jalkojen väliin, levittää jalkoja, työntää sormia mun sisään, leikkii klitoriksella, levittää häpyhuulia, suutelee nuolee, imee klitorista hellästi, lipoo kielellä klitorista nopeasti. Kiusoittelee. Lopulta Suhdemies nostaa mun lantion sen syliin ja työntyy muhun. Mun kädet on edelleen sidottuina ranteista ja kuuliaisesti olen pitänyt ne pään päällä kuten käsky kävi. Suhdemies kääntää mun vaivattomasti ympäri ja tulee rajusti muhun takaapäin. Tämä on meidän lempiasento. Kalu osuu juuri parhaisiin paikkoihin mussa ja Suhdemieskään ei asennosta ole valittanut. Sitten Suhdemies irrottaa mun kädet ja kysyy, että tykkäsitkö. Tykkäsin, ihan hulluna. En tykkää mistää alistamis-satuttamis-jutuista. Mutta tuollainen pieni kevyt sitominen ja ohjien ottaminen oli kyllä hot. Ja eka kerta mulle. Toivottavasti ei viimeinen.

Pidettiin vähän taukoa ja juteltiin. Meidän seksistä, miten se toimii niin hyvin. Niistä näistä. Kaikesta. Oli kivaa ja hauskaa. Kunnes vahingossa suutelimme ja halu nosti taas päänsä välittömästi. Suutelu muuttui kiihkeämmäksi. Mä kampesin itseni Suhdemiehen päälle hajareisin. Suutelin kaulaa ja niskaa ja näykin korvaa, kun tiedän, että se tykkää siitä. Hyväilin vatsaa ja reisiä. Otin kalun käteen ja puristin vähän. Siirryin alaspäin ja nuolin kalua juuresta päähän. Hitaasti ja rauhallisesti. Tämäkin on uusi juttu mun seksielämässä. En ole aiemmin pahemmin perustanut suuseksistä tai kalun nuolemisesta. On se ollut ihan ok, mutta ei ole kuulunut omiin suosikkeihini. Nyt olen alkanut tykätä siitä. On kivaa tuottaa toiselle nautintoa. Suhdemiehen kalu on mahtava, juuri oikean kokoinen ja maistuu hyvältä. Mikä sekin tuntuu aiemman minän näkökulmasta absurdilta. Nuolen, suutelen, imen, otan kalun suuhun niin paljon kuin mahtuu, pyörittelen kielellä ympäri. Mies voihkii, sanoo "just siitä, just noin, ai vittu, aah", joten tiedän helposti, mistä hän erityisesti tykkää. Nousen uudelleen miehen päälle ja ohjaan kalun mun sisään. Pyöritän lantiota kiusoittelevan hitaasti, katson miestä silmiin, kokeilen erilaista tahtia. Suhdemies tykkää aina lopulta määrätä tahdin, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. Mies ottaa mua käsivarsista kiinni ja kääntää mut alleen ja työntyy uudelleen sisään. Sitten hän komentaa "nouse ylös" ja ohjaa mut ikkunan eteen. Hotellissa on kapeahko lattiasta kattoon ulottuva ikkuna ja ikkunan takana kaupungin valot. Suhdemies asettautuu mun taakse, nostaa mun kädet ranteista ylös ja työntää mut ikkunaa vasten. Asento on vähän haastava, sillä meillä on aika paljon pituuseroa. Lopulta mies onnistuu työntymään mun sisään, kun mä pinnistelen varpailla ja mies vähän avittaa lantiosta. Mä nojaan pimeään ikkunaan ja mies panee mua takaapäin. Mua jotenkin naurattaa, että miten kliseisen absurdia on panna hotellihuoneen ikkunaa vasten periaatteessa kuin näyteikkunalla. Käytännössä ikkuna on kuitenkin niin kaukana kaikesta muun kaupungin melskeestä, että ei siellä ulkona ole kukaan katselemassa sisään. Mutta kiihkeää se silti on, vaikka yleisö puuttuukin.

Muutakin seksiä sisältyi tuohon yhden yön hotellivierailuun, mutta nuo muutamat kerrat jäi erityisesti mieleen. Ja taas on pakko palata tähän samaan: miten mielettömältä tuntuu, että seksielämä voi ottaa tällaisen käänteen keski-ikäisenä! Jos aiemmin on ollut lähinnä "pimeässä peitonalla" -touhua harvakseltaan, niin harppaus nykyisyyteen on huikea. Muutos on lähtenyt musta itsestä, sisältäpäin, minkä seurauksena olen uskaltanut lähestyä vastakkaista sukupuolta, uskaltanut olla lähestyttävissä ja pystynyt antautumaan seksin vietäväksi. Vaikka parisuhde ei tässä vaiheessa ole kohdalle sattunutkaan eikä juuri nyt ole toiveissakaan. Seksi voi silti olla mielettömän ihanaa ja seksuaalisuutta voi toteuttaa sinkkunakin oikein mainiosti.

Mahtava päätös vuodelle 2016! Tuokoon vuosi 2017 vielä enemmän seksiä tullessaan!

 

 

 

Share

Pages