Ladataan...
En suostu jäähylle

Nyt runosuoni pulppuaa ja tekee mieli jatkaa tota eilistä kirjoitusta. Tällä kertaa siitä toisenlaisesta seksistä.

Olen kirjoitellut yhden miehen kanssa kirjeitä jo jonkin aikaa. Juttu lähti ihan tavallisesta viestittelystä, mutta juttua alkoi tulla niin paljon, että siirryimme sähköpostikirjeenvaihtoon. Asiaa tuntui olevan paljon ja kirjeiden pituus vaan paisui ja paisui. Viimeisin häneltä saamani kirje oli 9 sivua pitkä wordiin siirrettynä. Oli tosi virkistävää ja innostavaa kirjoittaa ja pohdiskella monenlaisia elämän asioita. Mies vaikutti selvästi hyvin älykkäältä ja kirjallinen ilmaisu oli hänelle vaivatonta. Ainakin kirjeistä tuli sellainen vaikutelma. Oli helppo kirjoittaa mistä vaan. Työstä, lapsista, erosta, suhteista, elämästä, lapsuudesta, tulevaisuudesta. Mistä tahansa. Mua kiinnosti hänen erikoinen parisuhde-statuksensa - mun mielestä erikoinen. Hän on naimisissa, mutta heillä on avoin suhde. Tällainen suhde on ollut jo vuosia ja molemmat toteuttavat sitä ilmeisesti kutakuinkin samassa määrin. En ihan täysin sitä ymmärrä enkä äkkiseltään ajateltuna itse haluaisi sellaista suhdetta, mutta en ole myöskään niin mustavalkoinen tai ehdoton kuin joskus aiemmin. Ehkä sellainen voi toimia, vaikka mua epäilyttääkin.

Mulle oli alusta asti selvää, että haluan tavata. Mies oli niin kiinnostava, koska verbaalisesti kyvykkäät miehet on mun juttu, ja tämä oli selvästi hyvin taitava. Olisin voinut ehdottaa tapaamista itsekin, mutta maltoin mieleni ja nautin kirjeenvaihdosta. Mies on mun päässä saanut nimityksen Älykkömies, joten livautan sen tänne blogitekstiinkin. Älykkömies sitten ehdotti tapaamista ja suostuin tottakai. Tapasimme muutaman päivän päästä kahvilassa. Tai itseasiassa mies tuli mua kävelytietä pitkin vastaan ja tunnistin hänet jo kaukaa. Iiks. Pidempi kuin olin olettanut. Veikeän näköinen. Tuikkivan hymyilevät silmät. Parransänki. Mun heikkous.. Silmälasit. Man bag. Erittäin hyvä man bag. Olemus sopi Älykkömiehelle täydellisesti. Juteltiin heti alusta lähtien luontevasti. Puheliaita molemmat. Kahvila meni kiinni ja lähdimme kävelemään rantakatua pitkin. Mä olisin mielelläni jo pussaillu tässä vaiheessa enkä ollu varma, onko miehellä suunnitelma pussailun suhteen vai kerääkö vain rohkeutta. Käveltiin rantakatua käsi kädessä ja istuttiin puistonpenkille. Mies otti mut kainaloon ja lämmitti hetken. Tuuli oli aika kylmä ja mulla oli liian vähän päällä. Ei harmittanut. Sitten mies nosti mun jalat sen syliin ja silitti niitä hetken. Ja sitten suuteli suulle. Oli ihan super-romanttista! Mulle tommoset hetket on kamalan vaikeita, kun en oikein oo enkä osaa olla romanttinen. Keskeytin tunnelman jollain keventävällä läpällä, koska se oli mulle jotenkin liikaa. Rasittava piirre itsessä, mutta minkäs teet. Miestä nauratti. Se otti omat silmälasit pois päästä ja laittoi ne laukkuun. Man bagiin. Sitten se otti mun lasit pois ja laittoi nekin sinne man bagiin. Ja nosti mut sen syliin. Suudeltiin pitkään ja hartaasti. Ja tajusin pitää typerät läpät omana tietonani.

Kutsuin miehen mun luo iltakahvillle (yeah right!). Oltiin jo lähdössä, niin tuli yllättävä puhelinsoitto ja miehen piti lähteä oletettua aiemmin. Se oli hyvä juttu, koska muuten me oltais menty mun luo harrastamaan seksiä enkä olisi ehtinyt fiilistellä treffien kädessä pitämistä, kävelyä, suutelua ja kaikkea sellaista romanttista, mikä on mulle vaikeaa ja vierasta. Noi alkoi laskeutua paremmin mun tajuntaan vasta kotimatkalla. Että olihan ihan hemmetin hyvät treffit!

Tietty jäi toteutumaton seksi vähän (!) kuumottamaan, joten sovittiin heti uudet treffit. Tällä kertaa heti alkuun mun luona. Juotiin kahvia ja juteltiin. Mies otti mun jalat taas sen syliin ja alkoi hieroa niitä. Jotenkin tosi romanttinen ele enkä taas oikein tiennyt, miten suhtautua. Sitten mies kysyi, onko jalkojen hieronta musta seksiä. En ymmärtänyt kysymystä. "Ootko nähny Pulp Fictionin? Siinä ihan alussa ne keskustelee, että pomon vaimo oli antanut toisen miehen hieroa jalkojaan. Että onko se pettämistä vai ei." Ahaa. En osaa vastata, koska mietin, että miten tästä jalkojen hieromisesta päästään suutelemaan ja riisumaan vaatteita ja sänkyyn ja seksiin. En tiedä, miten edetä! Mä aloin pelkäämään, että jalkojen hieronta ei ole seksiä eikä edes johda siihen, vaikka mukavaa onkin. Joten kampesin itseni miehen syliin hajareisin ja pussasin. Mies otti mun mekon pois ja nosti mut lattialle. "En uskalla kantaa sua", sanoi ja katsoi mun epäjärjestyksessä olevaa olkkaria ja satoja pieniä legoja, joita lojuu siellä täällä kivuliaina ansoina. Siirryttiin omin jaloin makkariin ja miehellä oli päättäväinen suunnitelma selvästi, miten edetään. Hitaasti ja rauhallisesti. Yritän hoputtaa, mutta en onnistu. "Onko jotain, mitä haluat?", mies kysyy. "Seksiä", vastaan. Mies nauraa. Ja jatkaa sen kiireetöntä etenemistä.

Meillä oli seksiä monta tuntia. Loistavaa ja kuumaa. Välillä juteltiin, pussailtiin ja halailtiin. Ja sitten taas jatkettiin puuhastelua. Tai juteltiin kesken puuhastelun. Tai puuhasteltiin kesken juttelun. Tämä oli sitä toisenlaista seksiä kuin mistä edellisessä kirjoituksessa kerroin. Sitä vielä parempaa. En tiedä, miten satunnainen juttu tämä on, mutta toivon, että ei jää satunnaiseksi seksiksi. Uskon, että ei jää. Mutta en tietenkään voi tietää. Eikä se mua nyt just mietitytäkään. Oli vaan kerta kaikkisen mahtavaa! Terapiaa. Mun naiseudelle ja seksuaalisuudelle silkkaa terapiaa. Vau!

 

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

Jokunen aika sitten muistan oikein julistaneeni, miten treffailu ja satunnainen seksi ei enää kiinnosta. Pitäisi löytyä sielunkumppani ja merkityksellistä seksiä. En syö sanojani, mutta vähän viilaan mielipidettäni. Koska on seksiä - ja sitten taas on sitä toisenalaista seksiä. Molemmilla aikansa ja paikkansa.

Edelleen oon hieman (paljon) siinä ongelman keskiössä, että miten sinkun olisi paras toteuttaa seksielämäänsä. Tässä on mulla ollut selvästi erilaisia vaiheita, miten sitä jaksaa ja viitsii toteuttaa, ja mitä kokee tarvitsevansa. Nyt mulla on vaihe, että en yhtään jaksaisi nähdä vaivaa sen eteen, että löytyy joku sopiva seksikumppani, mutta kuitenkin haluan seksiä. Piinallinen vaihe. Mitä tehdä? Purra hammasta ja ostaa lisää leluja? Mutta kun se ei ole yhtään sama. Ei auta yhtään. Tai no, vähän, mutta vain hyvin vähän.

Asia ei vaivaa mua niin paljon kuin joskus aiemmin, koska nyt tuntuu, että elämässä on menossa paljon kaikenalaista kivaa ja on merkityksellisiä ihmissuhteita, joista saan sitä sielunkumppanuus-henkistä energiaa. Mutta kyllä se vähän kuitenkin vaivaa. Ärsyttävästi tulee mieleen aina välillä. Päätin kokeilla elämäni ensimmäisen kerran ihan puhtaita seksitreffejä. Siis että ei ole tarkoituskaan mitenkään tutustua tai kahvitella tai muuta, vaan harrastaa seksiä. Mulle iski pieni moraalinen ongelma tästä etukäteen, että voiko niin oikeasti tehdä. Eikö se nyt vähän ole arveluttavaa kuitenkin. Hämmästyin omaa reaktiotani ottaen huomioon, että melko vapaamielisesti oon tässä nyt joitain vuosia elänyt. Tämä olisi kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sovin tapaamisen miehen kanssa mielessä vain seksi. Aiemmin mulla on ollu edes periaatteellinen kiinnostus tutustumiseen ja sitten treffien myötä on asiat edenneet siihen, että mietin, haluanko nähdä uudelleen ja tutustua enemmän vai haluanko saada vain seksiä enkä edes tutustua enemmän vai eikö ole mitään kemiaa kumpaankaan. Ja tietenkin kaikki riippuu yhtälailla siitä toisesta osapuolesta. 

Viestittelin yhden miehen kanssa tältä pohjalta ja käytiin pikaisilla kahvitreffeillä. Ja pussailemassa. Idea oli testata kemiaa, kun aikataulu ei antanut myöden pidempään tapaamiseen sillä hetkellä. No, olihan sitä kemiaa ihan riittävästi. Hih. Sovimme sitten ne varsinaiset seksitreffit. Hassua, että mua jotenkin jännitti sen miehen tapaaminen ja ajatus seksistä. Se oli tosi erilainen kuin kukaan aikaisempi seksikumppanini, paljon nuorempi, lihaksikkaampi, tatuoitu ja aavistuksen pelottava. Tai ei pelottava. Jännittävä.

Mies tuli mun luo. Vaihdettiin pari sanaa eteisessä, niitä näitä. Ja sitten mies painoi mut seinää vasten, tiukasti, ja suuteli. Huh. Mahtavaa! Seksi oli tosi kivaa ja kuumaa. Sitä oli paljon illalla, yöllä ja aamulla. Ja taas kerran jaksan hämmästellä seksin helppoutta! En tiedä, montako vuotta mun seksittömästä avioliitosta pitää kulua, että alan uskoa ja luottaa ihan oikeasti, että seksi voi olla todella luonnollista ja helppoa. Jokainen seksikerta eron jälkeen on toiminu mulle jonkilaisena terapia-sessiona. Poistanut sellaista kiusallisuuden ja vastenmielisyyden harsoa mun päältä. Vapauttanut olemaan oma itseni, näkemään itseni naisena ja seksuaalisena olentona. En olisi pystynyt tähän itse, yksin. Olen lukenut valtavan määrän kaikkea seksiin ja seksuaalisuuteen yms. liittyvää kirjallisuutta, kun yritin ratkoa avioliiton seksipulmia. Ja kyllä, tutustuin itseeni, opettelin mistä itse tykkään, näin kehoni hyväksyvin ja armollisin silmin. Mutta ei se ole riittänyt. Kyllä ihan oikeasti tarvitsin ja tarvitsen siihen miestä vastapariksi. Ei ole yhtään sama tutustua omaan seksuaalisuuteen yksinään kuin toisen kanssa. Vaikka satunnaisen seksin tuiskeessa nyt ei hirveästi lähde ventovierasta kroppaa tai mieltä tutkimaan, niin siitä huolimatta mulle on jääny niistä jokaisesta kerrasta todella hyvä mieli. Oon kokenut hyväksyntää sekä itseni että toisen puolelta. Varmaan siihen on tarvittu ensin se omaan itseen tutustuminen ja hyväksyminen, mutta kyllä mua edelleen itkettää ajatus, jos en pääse harrastamaan riittävästi seksiä elämäni aikana, kun nyt vihdoin alan tajuta jutun juonen. Meen hukkaan naisena. Siltä musta tuntuu. Montaa muuta asiaa oon elämän aikana tehny ja kokenut. Mutta seksiä liian vähän. Ainakin tähän saakka.

Ja palaan vielä hieman tuohon alkuun. Seksitreffit tuli koettua, oli kivaa, mutta kiinnostus ja kemia ei kanna tämän pidemmälle, kun ei ole muuta yhtymäkohtaa kyseiseen mieheen. Eli kyllä, sielunkumppanin kanssa seksi on mun bucket list'llä seuraavaksi. Sitä en ole tähän päivään mennessä kokenut. Hitsi, elämä on kyllä mahtavaa! Naisena on mahtavaa! Mä oon ihan hävyttömän onnellinen mun tän hetkisestä elämästä, johon seksiin tututustuminen kuuluu olennaisena osana ja tuottaa älyttömästi iloa.

 

Share

Ladataan...
En suostu jäähylle

Hih. Tuossahan se tulikin jo otsikossa. Eihän tää nyt mihinkään vielä riitä, mutta hyvä alku ainakin. Pystyn olemaan ilman seksiä, helpostikin. Tulihan se todistettua avioliitossa, jossa tauot voitiin laskea lähes vuosissa. Mutta siihen en kerta kaikkiaan suostu palaamaan. Ja juuri noista avioliiton vuosista johtuen mulla on edelleen semmoinen pelko, että en ehdi harrastaa riittävästi seksiä ennen kuolemaa. Vaikka se kuulostaa vähän vitsailulta, mitä se osittain onkin, niin kyllä se on ihan oikea pelko myös. Kun niin moni kamppailee haluttomuuden kanssa, niin tuntuu jotenkin kerta kaikkisen väärältä, että nyt kun en yhtään siitä kärsi itse, niin on synti ja vääryys olla harrastamatta seksiä! Rima vaan on noussut tässä viime aikoina enkä halua satunnaista seksiä. Kelpaa, ehkä, paremman puutteessa, mutta ei missään tapauksessa ole riittävä.

Eilinen oli just sopiva tähän saumaan. Ei satunnaista siinä mielessä, että seksikumppani olisi ollut joku random. Oon jutellu Episodimiehen kanssa paljon ja ollaan nähtykin pari kertaa. Luulen, että meistä alkaa tulla hyvät ystävät, mikä on tosi hienoa. Saan niin paljon innostavista keskusteluista, hauskuudesta, jonkinlaisesta vertaistuesta. Nähtiin eilen mun luona ja juteltiin taas kaikkea. Oli tosi kivaa, rentoa, mutkatonta, iisiä. Niinkuin nyt ystävien kanssa useimmiten on. Ja kuinka ollakaan, yksi asia johti toiseen ja hiphei, harrastettiin seksiä! Seksi on vaan niiiiin kivaa. Mulle se on semmoista aikuisten leikkiä. Joku joskus käytti tuota termiä ja siltä se nyt mulle tuntuu. En ota sitä vakavasti, mutta se on erittäin tärkeää. Tietenkin se syvempi yhteys jää ystävien välisessä seksissä kokematta, mutta se ei haittaa. Niin sen kuuluukin olla ja silloin se pystyy kepeänä ja kivana. Tilaus on edelleen sielunkumppanille ja törkeen hyvälle syvälliselle seksille, mutta in the meanwhile otan kaiken ilon irti tällaisesta tilanteesta.

Tämä on sinkkuelämän ehdottomasti hyviä puolia: yllätykset. Että yllättäen viaton tapaaminen johtaakin seksiin. Siis mahtavaa! Ja myöskin jotenkin hassua ja kivalla tavalla on yllättävää, että Episodimiehen kanssa on tuommoinen joku jännite olemassa. En tiedä, onko sitä enää enkä vaivaa sillä päätäni, koska meidän välinen suhde ei perustu siihen. Jos on, niin hienoa, jos ei, niin sitten ei. Luulen, että se kumpuaa keskusteluista ja siitä, että tulee tunnelma, että toinen pysyy mukana jutuissa ja vitsailuissa ja se vie juttua eteenpäin helposti ja itsestään - ja siitä saa valtavasti energiaa. Sama toteutuu mulla ystävättärien kanssa usein, mutta koska en tunne vetoa naisiin, niin se ei muutu seksuaalisviritteiseksi jännitteeksi. Ehkä se, että toinen onkin mies, niin sama juttelun flow saa aikaan vetovoimaa toista kohtaan. Näin mä oon tän itselleni analysoinut.

Oli miten oli:

 

 

 

 

 

 

Share

Pages