Mietintöjä menneeltä ajalta

En suostu jäähylle

 

Kaivelin vanhoja kirjoituksia esille ja niiden seasta löysin muutamia vuodatuksia avioeron jälkeiseltä ajalta. Nämä tähän kopioimani mielenliikkeet ovat ajalta 2 kuukautta eropäätöksen jälkeen. Tuleva exä on muuttanut yhteisestä kodistamme pois kuukausi takaperin. Käytännössä olen vielä naimisissa oleva nainen tuolloin.

Voisin todeta tämän luettuani, että ajassa eron jälkeen on tietty teema, vaikka paljon muutakin on mielessä liikkunut. Enpä muistanutkaan tätä ollenkaan. Kiinnostavaa on, että vaikka seksi on selvästi ollut se innoittava tekijä kirjoittamiseen ja seksi on myös voittopuolisesti pyörinyt mielessä nimenomaan eron jälkeen, on varsinaista kasvua ja oivaltamista itsessäni tapahtunut myös kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Pitäisi useamminkin palata lukemaan jotain vanhoja ajatuksia ja peilata niitä nykyhetkeen.

 

***********************************************************************************************************************

Varsinainen kirjoittamishaluni tuli tänään siitä, että omituisia asioita liikkuu mielessä. Ei yhtään sellaisia, joita olisin kuvitellut, että vasta eropäätöksen tehneillä liikkuu. Tai mitä kirjat antavat ymmärtää. Tällä hetkellä en ole lainkaan surullinen, en kaipaa mennyttä, en kaipaa miestäni (tai eihän hän enää mun mies ole) tulevaisuuteen, en murehdi tulevaa. Mutta. Kaipaan seksiä. Luulisi, että se nyt olisi viimeisenä mielessä, kun on paljon isompiakin asioita mietittävänä. Mutta ei ole, vaan ihan on päällimmäisenä seksi. Saan kylmiä väreitä jokaisesta suutelukohtauksesta, mitä televisiosta tulee, olen katsonut vanhoja romanttisia elokuvia ja haaveillut rakastelusta.

Erityisen omituista tämä on minusta siksi, että meidän avioliittossa seksi on aina ollut todella pienessä roolissa. Toki seksiä on ollut, mutta se ei todellakaan ole ollut se voima, joka pitää meidät yhdessä. Ja viime vuosina, kun raskaudet ovat olleet vaikeita, synnytykset vielä vaikeampia ja sitten lapset pieniä, niin tuskin olen muistanut sellaista asiaa kuin seksi. Ja nyt ei ole miehen lähdöstä kuin kuukausi, niin kaipaan sitä. En miestä enkä seksiä hänen kanssaan, vaan intohimoa, suutelemista, rakastelua ihan jonkun toisen kanssa. Erokirjojen mukaan tämä kohta tulisi vastaan vasta paljon myöhemmässä eroprosessin vaiheessa. Mieleni ei ole tainnut lukea noita opaskirjoja.

Vähän ruoskin itseäni tästä ajatuksesta, sillä se tuntuu niin kevyeltä ja turhanpäiväiseltä verrattuna lasten huoltajuus- ja tapaamisasioihin ja asunnon myyntiin ja uuden etsimiseen verrattuna. Olisin todella vaarallista bileainesta tällä hetkellä. En ole baareissa notkunut aikoihin enkä tiedä, olisiko minulla edes mitään markkina-arvoa siellä, mutta tässä mielentilassa lähtisin yrittämään. Ja pakko tunnustaa, että ei baari-iskemiset minua kiinnostakaan, vaan olen hieman ihastunut yhteen eroryhmässä olevaan mieheen. Tätä en kehtaa ääneen kenellekään sanoa, mutta tänne voin sen kirjoittaa. Onko tämä joku suuri klisee vai wtf?!? Tätä en osannut odottaa eroryhmään mennessäni. Huomaan, että ajattelen häntä päivittäin ja vähän jännitän aina seuraava ryhmätapaamista. Rasittavaa on se, että en pysty olemaan ryhmässä täysin oma itseni, koska mieli pyörii ihan jossain muualla kuin annetuissa aiheissa. Ryhmä on kyllä antoisa ja onneksi jakaudumme aina pienryhmiin enkä ole joutunut hänen kanssaan samaan pienryhmään kuin kerran. Olo on kuin teini-ikäisellä ja ryhmässä ollessani tuskin muistan olleeni koskaan naimisissa. En aio asiasta hänelle puhua enkä muutenkaan mitenkään ilmaista tunteitani. Se olisi vain outoa, sillä olen häntä hieman vanhempi. Ja muutenkin.

Onkohan tämä jotain tilanteen pakenemista tai kieltämistä? Minua surettaa paljon enemmän ajatus ryhmän loppumisesta kuin siitä, että mieheni seurustelee toisen naisen kanssa. Toisaalta nautin tästä tunteesta, sillä se antaa uskoa siihen, että on mahdollista vielä joskus ihastua toiseen ihmiseen, ehkä jopa rakastua. Että vaikka olen ollut kuolleessa suhteessa niin pitkään, voivat ainakin hormoonit herätä eloon nopeasti, vaikka sydän ja pää eivät vielä ehtisikään mukaan. Jännityksellä ja pelolla jään odottamaan, mitä mieleni saa seuraavaksi mieleensä.

***********************************************************************************************************************

 

 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.