Tekstimies ja lounastreffit

En suostu jäähylle

 

Jotain päiviä sitten alkoi yllättäen kuuma viestittely Tekstimieheksi nimittämäni miehen kanssa. Entuudestaan tuntematon, emme ole tavanneet koskaan, mutta tekstiviestit vain lähtivät lapasesta. Sitten siirryimme puhelinseksiin ja tunnelma vain kuumeni. Tätä jatkui ehkä n. 4-5 päivää. Yhtenä päivänä emme ehtineet soitella, koska molemmilla on paljon myös muuta elämää, kuten äitinä ja isänä toimiminen. Olin niin älyttömän hyvällä tuulella kaikesta seksin määrästä, vaikka mitään siitä ei ollutkaan yhtään realisoitunut, että normaalisti kiukkua aiheuttavat asiatkaan eivät juuri heilauttaneet. Lasten kanssa touhusin iloisena koko viikonlopun ja energiaa tuntui riittävän. Tämä on juuri sitä mahtavaa seksiin liittyvää energiaa, mistä oon niin pitkän aikaa ollut paitsi. Vasta avioeron jälkeen seksuaalinen energia on palannut - tai en tiedä, onko sitä oikein koskaan aiemmin tässä mittakaavassa ollutkaan. Vaikka siis emme ole tavanneet, niin olen saanut valtavasti iloa ja mielihyvää ihan vain siitä, että olen saanut puhua seksistä miehen kanssa, nauttia siitä, että himottaa ihan hulluna, jutella tuhmia ja tuntea jotenkin naiseutensa ryöpsähtävän esiin voimalla.

Selvää oli alusta asti, että haluamme tavata heti kun se on mahdollista ja että ei siis ole tarkoitus jättää tätä vain virtuaaliselle tasolle. Ensimmäinen yhteinen aika lopulta löytyi ja sovimme lounastreffeistä työpäivän lomassa. Ei siis seksitreffeistä, vaan ihan yhteisestä lounashetkestä syömisen merkeissä. Eilen tämä h-hetki sitten koitti. Olin aamusta asti aivan pistoksissa ja mua jännitti ihan kamalasti. Muuten oon melko cool enkä montaa asiaa jännitä, mutta nyt olin aivan hyppiä seinillä Tekstailin parille ystävälle, että mä saan kohta paniikkikohtauksen, kun jännittää niin pirusti! Pelotti, että jos Tekstimies ei tykkääkään musta tai että mä en tykkääkään siitä. Ja sitten alkoi pelottaa, että jos tykätäänkin toisistamme. Ja ylipäätään olin niin jännittynyt, että en muista milloin olisi ollut vastaava tunne.

No, olimme sopineet tapaamisen ravintolan ulkopuolelle. Kävelin katua pitkin ja ylitin tien - ja tunnistin miehen jo kaukaa. Pitkä, raamikas, oikeastaan hyvin isokokoinen, komea. Ja pukeutunut ihanan rennosti. Työnsä puolesta hänellä voisi olla myös puku päällä tai muuten vähän virallisemmat vaatteet, mutta kuulemma näin ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen ei ole asiakastapaamisia, joten toimistolla voi pyöriä vähän enemmän casula lookissa. Mies ei heti nähnyt mua ja niinpä menin hänen viereensä seisomaan ja odottamaan, että hän huomaa. Ei jännittänyt enää niin paljon, sillä pidin niin paljon näkemästäni. Erityisesti miehen ryhti ja yleinen habitus miellytti mun silmää. Moikattiin ja mentiin ovesta sisään.

On käynyt aiemmin ilmi, että olemme molemmat hyvin puheliaita, mutta nyt ei kumpikaan saanut oikein sanaa suustaan. Tekstimies vain kysyi, että no, mikset sano mitään. Ja mä vastasin, että en keksi yhtään mitään. Päässä tuuttasi tyhjää ja mua vain hymyilytti. Lisäsin vielä, että nauti while you still can, koska se tilanne ei tule toistumaan. Miksi aina pitääkin lohkaista jotain tollasta typerää?? En vaan saa pidettyä kielenkantoja kiinni, vaan aina pitää olla viisastelemassa jotain muka-nokkelaa. Perhana.

Sitten yhtäkkiä Tekstimies pussasi mua. Täysin yllättäen. Suulle ja vähän vilahti jo kielikin suussa. Oon ollu sen verran virittynyt tässä viime päivät, että yllätyksellisestä pususta huolimatta olin välittömästi mukana ja olisin voinut syödä miehen elävältä samantien. Pusu oli lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi ja todellakin jäi selvästi kesken. Kertoi vahvasti, että tästä haluaisi molemmat jatkaa. Tekstimies sanoi, että no, tämmönen mä oon, kelpaako. Sanoin, että kelpaa. Ei vieläkään puhuttu mitään muuta. Mies otti mut kainaloon ja puristi salaa vähän pepusta. Ihanaa! Mä en edelleenkään saanut sanaa suustani. Hymyilin vaan typerää hymyä ja lisäksi mun olis tehny lähinnä mieli tirskua vähän.

Haettiin lounaspöydästä ruuat ja valittiin pöytä, jossa pääsimme vierekkäin sohvalle istumaan. Juttelimme niitä näitä ja samalla silitimme toistemme reisiä vaivihkaa. Välillä piipahdin miehen kainalossa ja sanoin, että sä tunnut tosi tutulta. Se oli omituinen tunne. Tekstimies tuoksui hyvältä, ei liikaa miltään, hyvältä omalta itseltään. Ja sillä oli vahvat käsivarret ja olkapäähän oli hyvä nojata. Absurdi olo. Pussattiin nopeasti pari kertaa, mutta sitten jätettiin toistemme koskettelu kokonaan, koska alkoi molemmista luultavasti tuntua siltä, että jos tämä jatkuu, emme voi enää lopettaa. Söimme nopeasti ja sovimme, että pääsen hänen kyydillään takaisin työpaikalleni. Matkaa oli naurettavat pari-kolmesataa metriä, mutta autossa olisi mahdollista suudella lisää aiheuttamatta niin paljon pahennusta kuin lounasravintolassa.

Tekstimiehen auto oli parkkihallissa ja menimme sinne hissillä. Uuuups. Jäimme hissiin kahdestaan heti alkumatkasta. Ehkä sekunti kesti tajuta, että muutaman kerroksen ajan olemme kahden, ja sen jälkeen syöksyimme toistemme kimppuun. Intohimoista suutelua, takapuolesta kourimista. Tekstimies otti mun päästä kiinni ja suuteli kiihkeästi. Minä kuljetin sormiani miehen hiuksissa ja vastasin suudelmaan vähintään samalla intohimolla. Hissimatka oli nopeasti ohi ja hissin ovien avautuessa suoristimme paitaa ja takkia, minä yritin sukia pitkiä hiuksiani johonkin järjestykseen ja molemmilla oli typerä virne naamalla. Autossa jatkoimme siitä, mihin hississä jäimme. Välillä huohotimme toistemme suuhuna, välillä taas tuntui, että syömme toisemme elävältä. Tekstimies laittoi käden mun paidan alle ja vapautti toisen rinnan rintsikoista. Mies puristeli nänniä ja hieroi rintaa. Se tuntui aivan älyttömän hyvältä ja äännähdin voimakkaasti. Mies sanoi, että ihanan kiimainen sä oot, ja siirsi kätensä mun jalkoväliin. "Nyt kun sulla olis hame..." Niinpä. Vaan eipä ollut. Housut. Harmi. Mies raotti housunkaulusta ja sai kuin saikin työnnettyä kätensä mun housujen ja pikkuhousujen sisälle.  Pari sormea ylettyi klitorikselle ja voihkaisin. Koko asetelma oli niin kuuma ja intohimoinen, että päässä vaan pyöri ajatus "tää on niin siistiä!!!". Suudeltiin kokoajan ja mies hieroi mun klitorista. Minä kokeilin kädellä miehen kalua farkkujen läpi ja kyllähän se suht kovana siellä oli.

Sitten oli pakko lopettaa, ettei menisi ihan autossa panemiseksi. Olimme kuitenkin edelleen siellä parkkihallissa, missä oli reipas trafiikki kokoajan. Tietenkin, lounasaikaan. Ajomatka mun työpaikalle, se huima 200-300 metriä, sujui kuumissa tunnelmissa. Hyväiltiin toistemme reisiä ja kädet etsiytyivät kokoajan toisen jalkoväliin. Tekstimies sanoi, että tää on niin kiihottavaa, että tässä me vaan ajellaan muina miehinä ja hyväillään muilta salassa toisiamme. En ollut eri mieltä.

Hyppäsin pois kyydistä toimiston edessä ja mies ajoi matkoihinsa. Kun pääsin työhuoneeseeni, oli mieheltä tullut viesti "oli tosi mahtavaa". Mahtavaa indeed!

Jälkikommentti. Luin tekstin uudelleen, jotta saisin pahimmat kirjoitusvirheet korjattua. Nyt kun vähän ulkopuolisen silmin lukee tekstiä, se tuntuu musta ihan uskomattomalta. Siis että näin voi käydä. Mulle. Kunpa se mun tiukkapipoinen siveydensipuli ja seksittömässä liitossa elämä minä olisi nähnyt pilkahduksen tästä. Tai ylipäätään elämästä, jota nyt elän. Uskomatonta. Tuskin itsekään tajuan. Tämä on hienoa! Ei kiihkeä pussailu lounastauolla itsessään, vaan se, että tämä puoli minusta on olemassa ja hengissä ja elossa. Ja että en olekaan vielä puolikuollut, toinen jalka haudassa. Miltä on monet vuodet tuntuneet. Enkä tarkoita nyt vain seksiä. Kaikkea. Mutta myös seksiä.

 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.