Ladataan...
En suostu jäähylle

 

Olen lukenut tuon edellisen postaukseni monta kertaa ja joka kerta siitä tulee hyvä mieli. Henkisesti olin käynyt monia asioita läpi ja tunsin olevani valmis uuteen elämänvaiheeseen, eron jälkeiseen elämään. Ja totta, olin valmis. Ja olen sitä edelleen. Mutta oman fyysisyyden, naiseuden ja seksuaalisuuden kokeminen oli aivan absoluuttisessa nollapisteessä. Ne olivat saaneet valtavasti kolauksia menneinä vuosina ja eivät oikeastaan olleet päässeet kehittymään koskaan kunnolla. Niitä ei oikein edes ollut. Ajatus, että olen nainen ja ehkä kaipaisin jotain muutakin kosketusta kuin lasten haleja, tuntui vieraalta ja ahdistavalta. Häpeälliseltä ja ällöttävältä.

Kunnes sitten kohtasin tuon Hottiksen. Tuosta nimenomaisesta illasta lähtien, josta viimeksi kirjoitin ja jolloin seksuaalinen himo pongahti jostain syvyyksistä pintaan, hormonit lähtivät laukkaamaan ja ajatus alkoi pyöriä seksin ympärillä niin kokonaisvaltaisesti, että en olisi sellaista voinut edes kuvitella aiemmin. Nautin niistä pelkistä ajatuksista, koska tosiaan olin kuvitellut, että en sellaisia enää ikinä tuntisi. Olinhan ollut niin syväjäässä avioliitossani niin pitkään. Ja mitään aikomusta ei todellakaan ollut tehdä asian eteen mitään. Fiilistelin vain itsekseni.

Olin ihastunut Hottikseen, en pelkästään tuntenut himoa häntä kohtaan, joten käytin kaikki mahdollisuudet hyväksi päästä hänen kanssaan juttusille. En tietenkään ajatellut, että tunne olisi millään lailla molemminpuolinen, joten siksikin ehkä uskalsin jutella paljon ja melko luontevasti. Hottis siis oli mua ainakin 6-7 vuotta nuorempi, ellei enemmän. Tolkuttoman komea ja raamikas, mieletön ryhti. Ja minä hieman ylipainoinen, supertaviksen näköinen totaalinen epähottis. Hottiksen takia aloin kuitenkin meikkaamaan ryhmätapaamisiin ja vähän miettimään, mitä laitan päälle, vaikka se ei väsynyttä keski-ikäistä imagoa juuri parantanutkaan. Hottis näytti arvostavan mun mielipiteitä ja elämänkokemusta ja meille tuli ryhmätapaamisissa monia hyviä keskusteluita. Ja koska huumori näytti osuvan yksiin, kiusoittelimme myös toisiamme isosisko-isoveli-tyyliin. Mikä tietenkin pisti vauhtia mun himoon entisestään enkä lainkaan nähnyt häntä "pikkuveljenä". Tämän pidin tietenkin visusti omana tietonani.

Mieltäni kaihersi ryhmän päättyminen ja mietin, miten pystyisin pitämään Hottiksen kanssa yhteyttä myös ryhmän päättymisen jälkeen, ihan vain kaverina (just just...). Niinpä sitten kokosin rohkeuteni ja hoin itselleni "vain kaverin, vain kaverina, vain kaverina". Ja ehdotin kahvittelua joku ilta, ihan muina miehinä. Ja Hottis suostui. Kävimme sitten seuraavalla viikolla kahvilla höpöttelemässä elämistämme, lapsista, erosta jne. Jostain syystä mulle jäi kuva, että hänkään ei ihan platonisesti ole matkassa. En tietenkään yhtään luottanut tuohon fiilikseen, koska ajatus oli musta edelleen täysin absurdi.

Viestittelymme jatkoi ryhmän päättymisen jälkeen. Välillä aiheet olivat kepeitä ja huumoria oli paljon, välillä vakavampia, eroon ja lasten tapaamiseen yms. liittyvieä. Sitten eräänä iltana jutut alkoivat kuin varkain siirtyä siihen, mitä aion laittaa seuraavana iltana firman juhliin päälle. Hottis antoi vinkkejä sen mukaan, mitä halusin juhlissa saavuttaa. Tulin paljastaneeksi hänelle, että vähän on hiljaista ollut seksin saralla viime aikoina, joten saatan olla hieman vaarallista seuraa kaupungilla pyörimässä, kun lapsetkin ovat isällään eikä mulla ole mitään sitoumuksia tai velvoitteita mihinkään suuntaan. Ja ehkä olen vähän hiprakassakin, jolloin harkintakyky ei ole skarpeimmillaan. Juttu jatkui tästä hyvin flirttailevaan sävyyn ja mun piti oikein lukea viestejä aina välillä uudelleen, että flirttaileeko Hottis todella mulle.. Ja kyllä, flirttaili. Aivan selvästi. Sydän alkoi hakata, sormet täristä ja hiota. Jatkoin kuitenkin juttua enkä perääntynyt, vaikka huimasikin. Hottis oli taitava sanojen kanssa eikä sanonut mitään suoraan, mutta onnistui luomaan todella kuuman tunnelman. Olin edelleen epävarma, puhuuko hän minusta vai ylipäätään naisista. Lopulta sanoin, että kun kerran mun tavoitteet seuraavan illan juhlissa ovat a), b) ja c) ja hänellä täsmälleen samat ajatukset lauantai-illasta, niin do I see a match? Hottis vastasi, että "you've said it, mut oon niin ujo, että en kuitenkaan tee asialle mitään, vaan tuun kotiin nukkumaan." Ja katosi langoilta.

Mä jäin luuri vapisevissa käsissä istumaan sohvalle ja päässä vaan humisi. Hetkinen, mitä tässä juuri tapahtui...??!?! Oliko toi vain läppäilyä vai toivooko se oikeasti jotain huomiselta illalta, kun tietää mun olevan juhlimassa, vähän hiprakassa...?? En ihan käsittänyt. Sillä ulkonäöllä ja niillä supliikkitaidoilla Hottis sais kenet tahansa mukaansa milloin tahansa. Why me?? Olinko kuitenkin käsittänyt väärin? Nolaanko itseni täysin, jos jatkan tästä seuraavana iltana? Tietenkin olin, eihän muuta selitystä voi olla. Vai voiko?!? Hyppäys vastaeronneesta keski-ikäisestä äiti-hahmosta kiimaisen puuman tunnelmiin oli niin älytön, että en tainnut perjantain ja lauantain välisenä yönä paljoakaan nukkua. Mietin vaan, että tää on kuin jostain leffoista! Tässä sitä vaan viestitellään ja flirttaillaan super-hottiksen kanssa ihan kuin tää olis mulle jotenkin tavallista ja normaalia! Huh huh. Mistä minäkin muka osasin lähteä siihen flirttailuun mukaan? Mistä ne jutut kumpusi, miksi ne tuli niin helposti? Miten ihmeessä tähän päädyttiin??

Siinäpä oli pähkinää purtavaksi tälle pullukalle. Kuumottavaa.

 

Ladataan...
En suostu jäähylle

Eilistä postausta kirjoittaessani ja vanhoja tekstejä lukiessani kävin mielessäni läpi tuota nimenomaista ihastusta ja seksiin liittyvää vapautumistani, joka otti aimoharppauksen avioeron jälkeen. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin seksi ei tosiaan ollut isossa roolissa minun avioliitossani. Se vaivasi mieltä ihan alkumetreiltä asti, mutta muut asiat olivat niin tärkeitä, että se jotenkin jäi niiden jalkoihin. Aika ajoin asia tuli mieleen ja yritin toteuttaa seksuaalisuuttani puolisoni kanssa tai suhteessa häneen parhaalla osaamallani tavalla. Se ei kuitenkaan koskaan ollut millään lailla tyydyttävää ja käytin paljon energiaa koko asian hautaamiseen. Tähän väliin on pakko sanoa nopeasti sananen orgasmista. Sillä ei mun mielessä ole kovin paljon sijaa tyydyttävän seksin yhteydessä. Sain aina orgasmin seksin aikana exäni kanssa. Välillä liiankin helposti. Sen suhteen ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Jos orgasmi määrittelisi seksielämän tyydyttävyyden, olisi meidän seksielämä ollut mun näkökulmasta erittäin tyydyttävää. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. En koskaan kiihottunut exästä kovin paljon eikä meidän välillä ollut suurta intohimoa. Orgasmin sain kuitenkin helposti, koska mun kroppa nyt vaan sattui olemaan sellainen. Eikä se tuntunut mitenkään kovin hyvältä. En pystynyt sitä kuitenkaan mitenkään estämäänkään.

Anyway. Keskityin äidin rooliin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen, jotta olisin voinut unohtaa seksuaalisuuteni, naiseuteni suhteessa seksiin ja seksin kaipuuni. Näin jälkikäteen se tuntuu todella ahdistavalta ja erittäin surulliselta. Ja toisaalta nykyinen elämäni aivan mahtavalta, vaikka en parisuhteessa nyt eläkään. Iloitsen seksuaalisuudestani päivittäin enkä voisi enää ikinä kuvitella olevani vastaavassa parisuhteessa hetkeäkään.

Muistan edelleen elävästi ne tunteet, mitä minulla oli tähän mieheen, johon eroryhmässä ihastuin. Hän oli aivan super Hottis. Ihastuin Hottikseen kokonaisvaltaisesti, mutta erityisesti koin aivan järisyttävää himoa miestä kohtaan. Se oli mahtavaa! Siis ihan vain tuntea sellaista tunnetta, joka oli ollut haudattuna niin pitkään. Ihastus ja intohimo hiipi jotenkin salaa enkä edes itse aluksi tajunnu koko asiaa. Olinhan minä keski-ikäinen, pulska, väsynyt ja hyvin epäviehättävä äiti ja hän nuori, komea, tumma, t o d e l l a  hyvännäköinen. En siis edes älynnyt, että katselin häntä sillä silmällä. Mutta sitten kerran kun ryhmätapaaminen päättyi, nousimme pöydän äärestä ja lähdimme ovea kohti, niin häntä kohtaan tuntemani vetovoima iski tajuntaan kuin salama. Tuntui että henki salpaantui hetkeksi. Hottis laittoi jonkun ryhmässä saamamme lippulappusen farkkujensa takataskuun ja kumartui pöydän yli ottamaan lautasella olevan viimeisen keksin. Olin hänen takanaan ja huomasin vain tuijottavani Hottiksen takapuolta. Koko tuossa liikesarjassa oli jotain ihan järisyttävän seksikästä. Mulla on aina ollut heikkous tietynlaisiin farkkuihin verhottuihin miesten takapuoliin. Sellaisiin, mitä joskus 90-luvulla oli Leviksen mainoksissa. Hottiksella oli just sellaiset todella hot-farkut, tuskin Levikset, mutta sopivat hänen täydelliseen herkkupeppuunsa täydellisesti. Miten joku voi kumartua niin seksikkäästi!

Mulla meni pasmat ihan sekaisin. Kompuroin tuolien kanssa enkä meinannut päästä sieltä pöydän takaa pois. Poskia kuumotti, pulssi hipoi varmaa kahtasataa. Hottis vinkkasi silmää ja vitsaili jotain lautasen viimeisestä keksistä ja sen rohmuamisesta. En todella muista mitä. Olin aivan typertynyt omasta reaktiostani ja minä normaalisti hyvin sanavalmis tyyppi punaiseksi lehahtaneena en saanut sanaa suusta. Saatoin ehkä sanoa joo. Jos sitäkään.

Tästä sai alkunsa sellainen seksuaalinen myllerrys ja seksinnälkä, että samalla draivilla menen vieläkin, vaikka tuosta on jo joitain vuosia aikaa. Että vau! Minä olen nainen, minussa on myös potentiaalia seksuaaliseen himoon, pystyn katsomaan miehiä sillä silmällä, hormonit hyrräävät ja olen elossa. Niin monen vuoden seksuaalisen haudassaolo vuoden jälkeen. Ihan mielettön kokemus! Tuolloin en vielä uskaltanut edes ajatella mitään vastakaikua tai että konkreettisesti toteuttaisin jotain seksiin liittyvää, mutta ajatuksentasolla tuosta lähti merkittävä kehitys käyntiin.

Vieläkin hymyilyttää, kun muistan tuon peppu-kohtauksen. Miten epävarma silloin olin seksuaalisuudestani. Miten epäviehättävänä itseäni pidin. Miten ajattelin, että olen jo toinen jalka haudassa seksin osalta. Miten väärässä olinkaan! Ja pakko vielä muistuttaa itseään, että enpä olisi tuona hetkenä uskonut, että tulen puristelemaan tuota herkkupeppua vielä moneen kertaan. ;)

Joku saattaa ehkä muistaa tämän Leviksen mainoksen vuodelta 1992:

https://www.youtube.com/watch?v=RgGfvkaoGpc

 

Ladataan...
En suostu jäähylle

 

Kaivelin vanhoja kirjoituksia esille ja niiden seasta löysin muutamia vuodatuksia avioeron jälkeiseltä ajalta. Nämä tähän kopioimani mielenliikkeet ovat ajalta 2 kuukautta eropäätöksen jälkeen. Tuleva exä on muuttanut yhteisestä kodistamme pois kuukausi takaperin. Käytännössä olen vielä naimisissa oleva nainen tuolloin.

Voisin todeta tämän luettuani, että ajassa eron jälkeen on tietty teema, vaikka paljon muutakin on mielessä liikkunut. Enpä muistanutkaan tätä ollenkaan. Kiinnostavaa on, että vaikka seksi on selvästi ollut se innoittava tekijä kirjoittamiseen ja seksi on myös voittopuolisesti pyörinyt mielessä nimenomaan eron jälkeen, on varsinaista kasvua ja oivaltamista itsessäni tapahtunut myös kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Pitäisi useamminkin palata lukemaan jotain vanhoja ajatuksia ja peilata niitä nykyhetkeen.

 

***********************************************************************************************************************

Varsinainen kirjoittamishaluni tuli tänään siitä, että omituisia asioita liikkuu mielessä. Ei yhtään sellaisia, joita olisin kuvitellut, että vasta eropäätöksen tehneillä liikkuu. Tai mitä kirjat antavat ymmärtää. Tällä hetkellä en ole lainkaan surullinen, en kaipaa mennyttä, en kaipaa miestäni (tai eihän hän enää mun mies ole) tulevaisuuteen, en murehdi tulevaa. Mutta. Kaipaan seksiä. Luulisi, että se nyt olisi viimeisenä mielessä, kun on paljon isompiakin asioita mietittävänä. Mutta ei ole, vaan ihan on päällimmäisenä seksi. Saan kylmiä väreitä jokaisesta suutelukohtauksesta, mitä televisiosta tulee, olen katsonut vanhoja romanttisia elokuvia ja haaveillut rakastelusta.

Erityisen omituista tämä on minusta siksi, että meidän avioliittossa seksi on aina ollut todella pienessä roolissa. Toki seksiä on ollut, mutta se ei todellakaan ole ollut se voima, joka pitää meidät yhdessä. Ja viime vuosina, kun raskaudet ovat olleet vaikeita, synnytykset vielä vaikeampia ja sitten lapset pieniä, niin tuskin olen muistanut sellaista asiaa kuin seksi. Ja nyt ei ole miehen lähdöstä kuin kuukausi, niin kaipaan sitä. En miestä enkä seksiä hänen kanssaan, vaan intohimoa, suutelemista, rakastelua ihan jonkun toisen kanssa. Erokirjojen mukaan tämä kohta tulisi vastaan vasta paljon myöhemmässä eroprosessin vaiheessa. Mieleni ei ole tainnut lukea noita opaskirjoja.

Vähän ruoskin itseäni tästä ajatuksesta, sillä se tuntuu niin kevyeltä ja turhanpäiväiseltä verrattuna lasten huoltajuus- ja tapaamisasioihin ja asunnon myyntiin ja uuden etsimiseen verrattuna. Olisin todella vaarallista bileainesta tällä hetkellä. En ole baareissa notkunut aikoihin enkä tiedä, olisiko minulla edes mitään markkina-arvoa siellä, mutta tässä mielentilassa lähtisin yrittämään. Ja pakko tunnustaa, että ei baari-iskemiset minua kiinnostakaan, vaan olen hieman ihastunut yhteen eroryhmässä olevaan mieheen. Tätä en kehtaa ääneen kenellekään sanoa, mutta tänne voin sen kirjoittaa. Onko tämä joku suuri klisee vai wtf?!? Tätä en osannut odottaa eroryhmään mennessäni. Huomaan, että ajattelen häntä päivittäin ja vähän jännitän aina seuraava ryhmätapaamista. Rasittavaa on se, että en pysty olemaan ryhmässä täysin oma itseni, koska mieli pyörii ihan jossain muualla kuin annetuissa aiheissa. Ryhmä on kyllä antoisa ja onneksi jakaudumme aina pienryhmiin enkä ole joutunut hänen kanssaan samaan pienryhmään kuin kerran. Olo on kuin teini-ikäisellä ja ryhmässä ollessani tuskin muistan olleeni koskaan naimisissa. En aio asiasta hänelle puhua enkä muutenkaan mitenkään ilmaista tunteitani. Se olisi vain outoa, sillä olen häntä hieman vanhempi. Ja muutenkin.

Onkohan tämä jotain tilanteen pakenemista tai kieltämistä? Minua surettaa paljon enemmän ajatus ryhmän loppumisesta kuin siitä, että mieheni seurustelee toisen naisen kanssa. Toisaalta nautin tästä tunteesta, sillä se antaa uskoa siihen, että on mahdollista vielä joskus ihastua toiseen ihmiseen, ehkä jopa rakastua. Että vaikka olen ollut kuolleessa suhteessa niin pitkään, voivat ainakin hormoonit herätä eloon nopeasti, vaikka sydän ja pää eivät vielä ehtisikään mukaan. Jännityksellä ja pelolla jään odottamaan, mitä mieleni saa seuraavaksi mieleensä.

***********************************************************************************************************************