Ladataan...
En suostu jäähylle

Jokin aika sitten pohdin, miksi kiinnostus seksiin on vähentynyt kesään verrattuna - alkaako syksyn mukana kroppakin vetäytyä talviteloille. Onhan sekin kai mahdollista. Lievää alavireisyyttä on havaittavissa. Ei oikein ole intoa mihinkään, väsyttää, voisin vetäytyä talviunille ja herätä uudelleen huhtikuun alussa. En ole koskaan voinut sietää syksyä. Se on ahdistavaa aikaa. Nykyään pystyn käsittelemään ahdistusta paremmin kuin nuorempana ja osaan tehdä itselleni mieluisia asioita, jotta huomio siirtyy muualle kuin siihen, että luonto tekee kuolemaa. Päivät pitenee, pimeys lisääntyy, kaikki seisahtuu ja vain odottaa, että kevät saapuu. Ihmisen elämä ei mene noin enkä valitettavasti voi vetäytyä talvihorrokseen kevättä vartoomaan. En kerta kaikkiaan vain ole syksyihmisiä. En kestä sitä perhanan kynttilän polttelua ja tunnelmointia. Se on melankolista ja masentavaa. Luulen, että pään lisäksi kroppakin kapinoi tätä vuodenaikaa vastaan.

Syystunnelmat tuo ikäviä tunteita ja alakuloisuutta. Sen lisäksi tunnen alakuloisuutta lupaavasti alkaneesta treffailusta/sekstailusta/what-ever:sta. Tunteet kurjistaa senkin jutun. Seksin kanssa leikittely ja siitä nauttiminen on niin paljon helpompaa, kun ei ole kauheasti tunteita pelissä. Tietenkin seksi on miljoonasti parempaa, jos on tunteita pelissä ja saa niille vastakaikua. Mutta jos ei saa tai ei saa sellaista kun toivoo ja odottaa, niin koko kanssakäymisestä katoaa hauskuus ja kepeys. Ja tietenkin myös se seksi.

Musamiehen kanssa vietin kivat treffit joitain viikkoja sitten. Kaikki oli kivaa. Meitä yhdistää ihan älyttömän moni asia. Ja jo silloin ounastelin, että tästä ei tule helppo juttu. No ei tullut ei. Ollaan viestitelty ja juteltu paljon. Viikolla tapasimme lyhyesti kahvilassa ja juttua olisi riittänyt niin paljon, että onnettoman lyhyeksi osoittautui aika. Tapasimme myös uudelleen yökyläilyn merkeissä, hieman yllättäen. Ja se oli ihanaa. Aivan liian ihanaa. Juteltavaa on niin paljon ja toisaalta seksiä haluaa niin paljon, että millään ei aika riitä kaikkeen. Juttelua ei olisi malttanut lopettaa seksin takia ja seksiä ei olisi malttanut lopettaa juttelun takia. Nukkuminen sai sitten jäädä melkein kokonaan, koska se oli ainut, mistä malttoi tinkiä.

Ihan mieletöntä tunteiden vuoristorataa. Musamiehen otteet on ihanan miehekkäät. Sekä elämässä ylipäätään että seksissä. Ja naisen anatomia erittäin hyvin hallussa. Hih. Seksi oli taas kaunista, hellää, läheistä. Ja intohimoista. Aika vain loppui viikonloppuna kesken kaiken olemisen ja tekemisen suhteen. Arjen velvollisuudet kutsuivat molempia. Meillä on molemmilla lapsia, työ, monenlaisia velvoitteita elämässä.

Nyt kuitenkin on vahvasti sellainen tunnelma, ainakin minulla, että Musamies ottaa etäisyyttä. Ehkä hakee ihan eri asiaa minusta kuin minä hänestä. Ehkä into on laantunut. Ehkä arki vie ajatuksia pois. En tiedä. Olemme pariin otteeseen jutelleet elämäntilanteistamme ja siitä, mitä elämäänsä nyt haluaa ja mitä siihen mahtuu. Luulen, että minä olen huomattavasti valmiimpi raivaamaan tilaa jollekin, jos oikein kolahtaa. Musamies ei ole ollut sinkkuna vielä pitkään, joten hän on enemmän puusta pudonnut tähän tilanteeseen. Taidan olla selvästi häneen ihastunut ja hän ei minuun. Tälle viikolle sovittu tapaamisemme peruuntui hänen toimestaan. Vaikka syy oli hyvä ja pätevä, kaukana tekosyystä, niin uutta tapaamista ei ole sovittu. Enkä ole enää ollenkaan varma, tavataanko edes enää. Viestittelyn avaan minä - ja hän kyllä sitä jatkaa. Mutta silti tuntuu, että on lipumassa pois.

Ei pitäisi sotkea tunteita treffailuun ja seksiin. Siitä tulee harmia ja paha mieli!! Byääähh. :(  Onpas alakuloinen ja kurja olo. Ulkona on harmaata ja sataa. En kyllä yhtään tilannut mitään tällaista. Ei pitäisi keski-ikäisenä joutua enää tämmöisiä "tykkääkö se musta - ei se tykkää - miksei se viestitä - jee se vastas" jne keloja kelaamaan. Kyllä näiden kelojen pitäisi olla jo kelattu tähän ikään mennessä. Miksi edes menen minnekään treffeille?? Ihan typerää ja kerjään vaan vaikeuksia. Itkupotkuraivarikiukkumasismustaeioomihinkään. Heittäytyisin työpaika käytävän lattialle ulvomaan, ellen pelkäisi, että mulle saatettais osoittaa ovea ihan lopullisesti. Istun illan sohvalla, ulisen, syön suklaata ja katon jotain säälittävää itkudraamaa. V*##u.

Haluaisin nämä tunteet pois. En haluaisi tuntea niitä. Nämä sekoittavat mun arjen ja ajattelukyvyn. Ei. Oikeasti haluaisin, että Musamies soittaisi mulle ja sanoisi, että sorry, ollut tosi kiire viikko, mutta olispa ihana nähdä mahdollisimman pian.

Miksi tämä on yhtä vaikeaa ja kurjaa kuin teininä?!? Miksi en ole aikuisempi ja käsittele tunteita ymmärtäväisesti itseäni kohtaan? Mikä perhana on, kun tuntuu, että en ole aikuistunut yhtään?!?!

 

Ladataan...
En suostu jäähylle

 

Olipa kiva viikonloppu! Ja kivaan viikonloppuun kuuluu tietenkin seksiä, jee! Olen ollut edelleen jotenkin seesteinen olotilani kanssa eikä seksi niin hirveästi ole pyörinyt päässä. Toki se taka-alalla kolkuttelee ja tuskin on sellaista hetkeä, että siitä kieltäytyisin, jos olisi mukava ja innostava henkilö sitä tarjoamassa.

No, anyway. Olen viestitellyt yhden miehen kanssa jo jokin aikaa, mutta ei oltu tavattu vielä kertaakaan. Mies saa nimekseen Musamies, koska meitä yhdistää vahvasti samanlainen musiikkimaku. Viestit eivät olleet lainkaan seksuaalisesti virittyneitä, vaan nokkelia, älykkäitä ja hauskoja. Sovittiin treffit kaupungille lauantai-iltana. Pitkästä jännitti mennä treffeille! Ja pitkästä aikaa olin myös ihan oikeasti kiinnostunut tutustumaan uuteen ihmiseen enkä vain miettinyt, että toivottavasti treffit päättyy villiin seksiin. Mietin tietenkin sitäkin. Lienee sanomattakin selvää.

Heti ensimmäisellä silmäyksellä Musamies tuntui tutulta, juuri sellaista, millaisen kuvan olin hänestä viestitse saanut. Olin jo tässä vaiheessa aivan myyty. Meillä oli mielettömän hauskaa. Juteltavaa riitti ja huumori natsasta loistavasti. Hieman ujosti pidimme toisiamme kädestä kiinni. Silmiin ei uskaltanut kuin vain vilkaista, koska se oli jotenkin niin jännittävää. Useampi tunti kului siinä rupatellessa ennen kuin suutelimme. Kylläpä pussailukin on kivaa! Kaikki tässä tapaamisessa oli kivaa.

Kumpikaan ei halunnut illan päättyvän, vaikka kello oli jo yli puoliyön, joten hyppäsimme yhdessä taksiin ja huristelimme minun asunnolle. Laitoimme yhdessä iltapalaa ja juttelimme. Vaikka seksiä teki jo todella paljon mieli ja olisin voinut repiä vaatteet miehen päältä  - tai ainakin toivoin, että hän tekisi niin, niin siitä huolimatta en myöskään olisi malttanut lopettaa keskustelua, koska sekin oli niin innostavaa ja kiinnostavaa.

Lopulta en edes muista, miten päädyimme sohvalle suutelemaan. Se oli ihanaa ja intohimoista. Kuitenkin samalla jotenkin lämmintä ja hellää. Hyvin erilaista kuin edellinen treffikerta Tekstimiehen kanssa. Tunnelma oli jotenkin niin intensiivinen ja romanttinen, että uppouduin siihen täysin, eikä mulla ei ole kovin selvää käsitystä, mitä kaikkea oikeastaan teimme missä vaiheessa. Ensimmäinen sessio oli sohvalla. Musamiestä jännitti niin paljon, että varsinaisesta yhdynnästä ei tullut mitään. Tässä mielessä luonto on epäreilu miehiä kohtaan. Naisilla ei näitä paineita ole, kun ei varsinaisesti tarvitse pystyä suorittamaan mitään. Seksi on onneksi niin paljon muutakin, että en usko, että tuo jäi miestä kovasti harmittamaan. Mua ainakaan ei.

Siirryimme makuuhuoneen puolelle ja jatkoimme siitä, mihin sohvalla jäimme. Musamies oli taitava käyttämään kieltään enkä muista, milloin viimeksi olisin saanut niin ihanaa suuseksiä. Suutelimme paljon, mistä tykkään erityisesti. Tyydytin miestä käsillä ja suulla, kun ajattelin, että en halua lisätä turhaa painetta yhdyntään. Viinilaseilla ja jännityksellä voi olla vähän huono yhteisvaikutus. Suuseksi näytti toimivan. Sekin on yksi iän tuomia hyviä asioita: olen alkanut pitää suuseksistä todella paljon. Sekä antavana että saatavana osapuolena.

Seksiä, hyväilyä ja suutelua jatkui pitkälle aamuyöhön ja yöunet jäivät vähän lyhyiksi. Eipä paljon haittaa! Jösses seksi on kyllä siistiä! Kamalaa tästä tekee sen, että nyt taidan vähän tykätä siitä Musamiehestäkin. En vain seksistä. Jaiks. This is trouble.

 

Ladataan...
En suostu jäähylle

Liekö syksyn kiireet vai mikä, mutta en ole juurikaan ajatellut seksiä yli viikkoon. Aika on vaan hurahtanut. Välillä tämäkin on ihan hyvä. Niinkuin viimeksi kirjoitin, nyt on arkea. Ihan hyvää arkea. Lasten syksy on pyörähtänyt käyntiin, työpaikan kiireet rullaa omalla painollaan, tutusti, kesästä tuntuu olevan iäisyys aikaa. Valmistautuuko pää ja kroppa johonkin talvihorrokseen...?? En tiedä. Ihmeen seesteinen ja arkisen tyytyväinen olo.

Luin Karoliina Sallisen todella hyvän blogikirjoituksen äidin sinkkuudesta ja suhteista ja kaikkeen siihen liittyvästä Kolmistaan-blogista. Karoliina kirjoittaa mm. siitä, miten sinkkuäidin treffailua ei katsota kovin hyvällä. Kuitenkin ydinperheen parisuhteen asioista on varsin hyväksyttävää puhua. Mä allekirjoitan blogin huomiot täysin. Omakohtaisesti on kokemusta. Vaikka en ole mitään ikäviä kommentteja saanut tai huono kohtelua treffailuideni takia, niin on mulla kuitenkin hyvin vahvasti sellainen tunne, että mun kokemat suhteet tai vaikkapa seksi, ei ole sellaista, mistä on kovin suotavaa puhua ääneen. Tai jos siitä puhuu, siihen tulee juuri sellainen omituinen "villi" sävy. Riippumatta siitä, on sisältö lainkaan villi. Ihan jo se, että tapaan ihmisiä, miehiä, siis että käyn treffeillä, on jotenkin "villiä". Ei hyvällä lailla. Ei sitä kukaan ääneen sano. Tai no, on osa kyllä sanonutkin.. Mutta enimmäkseen sitä ei kukaan sano ääneen, mutta kyllä sitä vähän villinä pidetään.

Vahvasti on tullut sellainen kuva, että kun lapset ovat isällään, niin yleisesti ottaen ei ole suotavaa, että minä käyn treffeillä. Että ikäänkuin se olisi jotenkin pois lapsilta. Ja että siinä on jotain erityisen villiä ja vähän tuhmaa, koska "normaalit" ydinperhe-äidit eivät voi sitä tehdä. En varmaan nyt osaa sanoa tätä siten, miten se mun päässä on, mutta sinkkuäidillä on hyvin vähän liikkumavapautta ilman, että sosiaalisten normien rajat tulisivat melko nopeasti vastaan. Vaikka sinkkuäitiys ei ole nykyään enää mikään kummallisuus eikä siitä saa sosiaalisen häpeän leimaa, niin jotain tabuja siihen edelleen liittyy, mitä ei liitetä ydinperheessä elävään äitiin. Jos ydinperheen äiti harrastaa villiä seksiä puolisonsa kanssa ja käy ulkona ystävien kanssa ja kertoo siitä julksesti, sitä pidetään siistinä ja hienona juttuna, että äiti ottaa omaa aikaa ja ylläpitää parisuhdetta jne. Jos sinkkuäiti harrastaa treffikumppanin kanssa villiä seksiä ja käy ulkona ystävien kanssa ja vielä kertoo siitä julkisesti, sitä pidetään vähän kevytkenkäisenä ja hieman edesvastuuttomana. Tai ainakaan ei niin hienona. Vaikka yhtälailla siinä on kyse siitä, että äiti ottaa omaa aikaa ja pitää yllä seksuaaliterveyttään ja yleistä hyvinvointiaan.

Tai sitten mun elinpiiri vaan on niin kapea, että muut eivät koe törmäävänsä vastaaviin raja-aitoihin sinkkuäitinä. Ehkä tämä kertookin siitä, mitä ajattelen itse itsestäni. Tai nimenomaan minun lähipiirini ajatuksista. Tai molemmista. Oli miten oli, nämä ovat osittain syyt tähän blogiin. Täällä on asioita, joista en voi ääneen jutella kenenkään kanssa.

Vaikka olenkin sinkku ja vaikka olenkin äiti, niin minäkin haluan seksiä. Yh- tai osa-aika-yh-äitien vertaistukiryhmissä en ole törmännyt keskusteluun, että muutkin äidit haluavat seksiä. Miten muut äidit hoitavat seksinkaipuutaan? Eivätkö kaipaa seksiä? Vai tekevätkö samaa kuin minä, mutta eivät vain puhu siitä, niinkuin en minäkään? Ja mistä se kertoo, että siitä ei julkisesti puhuta? Tietenkin sinkkuäideillä on paljon haasteita selätettävänään eikä seksi nyt ole se vakavin asia. Mutta kyllä sekin kuuluu elämään, myös sinkkuäidin elämään. Tai ainakin pitäisi kuulua.

Mistä tämä mun sosiologinen paatos oikein kumpuaa... No, seksiin puutteesta tietenkin! *huutonaurua* Damn it.