Kuinka yksi urpo voi pilata taide-elämyksen
Voi Helsingin yöt.
Perjantai-iltana, saunanraikkaana, päädyin erinäisten sattumuksien jälkeen pyörähtämään Kampin linja-autoasemalla. Törmäsin kuin törmäsinkin haikailemaani Ihme-nykytaidefestivaaliin ja Jaakko Niemelän Shadowplay-varjotaideteoksen. Meen aina sijoiltani kun kohtaan osallistavaa taidetta. PARASTA!

Mutta sitten tuli urpo, joka pilasi kaiken. Kanniskeli kaljakassiaan, hörötti, ja tuli tekemään rivoja eleitä meidän taakse.
Ohitin kännisen nuoren miehen ja tökerön käytöksensä asiaankuuluvalla viileydellä (tämän voisi kyseenalaistaa - miks hemmetissä en räjähtänyt siihen paikkaan), mutta koko jutusta jäi paha maku suuhun. Oli ihana hetki, linja-autosta noudettu passi turvallisesti omassa laukussa, minä ja hyvä ystäväni. Ja sitten vaan likainen olo.
Mutta tätä tää kai on. Taide kuuluu kaikille, myös niille vitun urpoille.


Kommentit
Nii-in... Miks maailma ei voi olla täynnä setalaisia Halosia ja trendikkäitä hipsterimuijia, ja ihQuja rikkaita ja komeita miehiä niille naisille?
Tätä samaa oon itekin miettnyt.
Ei vaan ei! Otetaan uusiks.
Vitun Urpo, haluisiksä vähän tarkentaa? En nyt ihan saa kiinni, mikä mun postauksessani kirvoitti kommenttisi.
Emma ihan vaan ton vikan lauseen vuoksi mää rakastan sua!
Tästä eteenpäin toistelen sitä itselleni aina, kun ihmisviha iskee. Vaikka siis joo, totta kai myös vitun urpojen oikeutta olla vitun urpoja pitäisi puolustaa, koska muutenhan on suvaitsematon. Kun vitun urpoilu on ihan varteenotettava ihmisoikeus.
Love you too!
Onneks me ollaan vitun urpoja vaan joskus harvoin.
Keskustele