Museoiden yö
Ladataan...
Iloista museoviikkoa! Viimeistä viedään - tänään sunnuntaina on museoviikonkin viimeinen päivä.
Porin Taidemuseossa oli performanssia ja show'ta jos jonkinlaista.
Katutaide on valloittanut Porin Taidemuseon, niin sisältä kuin ulkoa.
STREET ART – THE NEW GENERATION
Porin Taidemuseo 10.02.2012 - 27.05.2012
Iltakuudelta museoon oli eksynyt harmittavan vähän yleisöä. Laitetaanko lätkän vai upean sään syyksi? Tiedotuksen puutteesta ilmeisesti ei ollut ainakaan kysymys. Surkiaa, joka tapauksessa.
En ihan tiedä, mitä ylipäänsä ajattelen katutaiteen viemisestä gallerioihin ja sisätiloihin. Galleria kun ei ole katu.
Voiko katutaide päästä oikeuksiinsa suurissa näyttelyissä? Katoaako koko jutulta pohja kuraattorien ja museolehtoreiden myötä?
Kommentit
Onpa kiva nähdä että Lilyläisiä on käynyt museossa museoviikolla. :) Tuossa aiemmin mietin, käviköhän porukka museossa >>. Poikani kävi museossa, mutta minä mokoma en käynyt. Kävin kyllä eilen gallerissa.. lasketaanko se? ;) Katutaide vs museoympäristö - siinä hyvä pohdinnan aihe. Toisaalta kun asioita irrottaa niiden omasta kontekstista, niin silloin saattaa nähdä asioita aivan toiselta kantilta. Samalla ne jotka eivät katutaidetta välttämättä arvosta entuudestaan tutustuvat museon/gallerian turvallisessa ympäristössä ehkä hieman vieraaseen taiteenlajiin.
Galleria lasketaan, juu, ehdottomasti!
Niinpä, toi katutaiteen uuteen kontekstiin vieminen on tosiaan hyvä pointti. Mä eilen keskustelin asiasta isäni ja muutaan muun keski-iän ylittäneen porilaisen herrasmiehen kanssa: katutaiteen vieminen gallerioihin ja museoihin tosiaan epäilemättä lisää sen arvostusta noin yleisesti taiteen kentällä. Mutta ainakin osa porukasta tuntui olevan ihan pihalla katutaiteen suhteen. Herrat myönsivätkin, että myös katutaiteen syvempi avaaminen voisi olla tarpeellista - katutaide voi olla ihan yhtä haastavaa ja vaikeasti avautuvaa, kuin perinteinen nykytaide.
Tulipa keskustelussa anekdoottina myös seuraava - urbaani legenda tai ei: Joskus joku nainen oli päättänyt tehdä performanssin pyöräilystä Porin keskustasta Yyteriin ja takaisin. Pyörä oli hötäkässä mennyt rikki, ja siinä sitä taidetta oli ollutkin. Isäni (varsin avarakatseinen ja kylddyrelli herrasmies) oli hieman ihmeissään: "Jumalauta, mä oon pyöräillyt Yyteriin kymmeniä kertoja. Jos pyörä menee rikki, niin se jumalauta menee rikki, eikä oo taidetta."
Niin, no. Ymmärrän kyllä pointin tässä. Mut kaikkihan riippuu silti kontekstista ;)
:D
Kommentoi