Ladataan...

Vuosi sitten makoilin ystäväni Maijan kanssa Ruissalon hiekkarannalla. Katseltiin ohilipuvia laivoja ja mietittiin, mitä kesästä vielä puuttuu. Lopulta päädyttiin haaveilemaan leirielämästä: höpsöistä ja opettavaisista työpajoista, jatkuvasta syömisestä, yhteistoiminnallisuudesta ja aina liian aikaisista aamuherätyksistä. Se taisin olla minä, joka heitti ilmaan idean oman leirin järjestämisestä. Maija onneton lähti mukaan (tähänkin) suuruudenhulluun harhaani. 

Ja hups! Vuotta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteessa Maija, minä ja 23 hyvää tyyppiä kokoonnuttiin  Poriin Kullaalle Ulvilaan Tammen tilalle elämämme Leirille.

Aamut alkoivat luonnollisesti aamupiirillä, lipunnostolla ja lippulaululla. Satakunnan laulua kannattaa alkaa jo reenata ens kesää varten!

Jaa että mites tällainen leiri saatiin aikaan? Tarvitaan kaksi tarmokasta nuorehkoa naista, ja molemmilta yksi vanhempi laittamaan leiriläisille ruokaa. Fläppipaperia, ihmeen onnekas tilavaraus, pahvia ja tusseja. Budjetointia, pilkunviilaamista, aika monta kauppakäyntiä. Helvetisti hyttysmyrkkyä, yllättävän vähän hermoja, innokkaita & osaavia työpajanvetäjiä.

Niin ne työpajat? Niitähän viikonloppuun mahtui. Luontoretki. Aarrekartta - projektiiviset menetelmät identiteettityön tukena 2000-luvulla. Musaimpro. Yksinmatkustamisen psykofyysiset haasteet. Luova kirjoittaminen. Himmeli - Kansanperinteestä modernin vaikuttamisen välineeksi. Viinityöpaja.

Mietin jo nyt, onko näitä työpajoja mahdollista ylittää ensi vuonna. Siitä tulee to-del-la haastavaa.

Yhteistoiminnallisista työpajoista toiseen juoksemisen lisäksi leirillä syötiin jatkuvasti ja koko ajan. Taivahallista ruokaa. Lettuja, makaroniloodaa, parasta ja kermaisinta kalaa ikinä, raparperikiisseliä, puuroa, peuraa leivän päällä, kasvissoppaa. Pullaa ja kahvia, makkaraa, maissia, salaattia ja whatnot. Ja sipsejä, karkkia, keksiä ja limua makuupussin syövereissä heti aamulla. PARASTA. 

 

Tässä vaiheessa viinityöpajaa kaikki vielä kuuntelivat. Joku taitaa jopa ihan raapia päätään ja sulatella kuulemaansa. Sokkotestin loppuessa oli jo vähän eri meno...

Vaikka leirin ensimmäisenä iltana luin alkusanat tippa linssissä ääneen, ei konflikteilta leirin aikana vältytty. Sunnuntaipäivän leirioikeudenkäynti saattoi jopa hieman lietsoa leiriläisiä yhteenottoihin. Yllättävää? Ei kovin. 

Haasteet, jotka arvovaltainen tuomaristo ratkoi puolueettomasti täysin mielivaltaisesti.

Yöbailaajien karvas kohtalo. Ai-jai! Ens leirillä nukutte teltassa! 

Leirin ollessa lopuillaan ihmettelimme Maijan kanssa, miten kaikki oli sujunut niin kumman kivuttomasti. Päädyttiin yksimielisesti siihen, että on ihan kivaa olla aikuinen ihminen, jolla on varsin muikea ystäväpiiri: voi luottaa siihen, että ihmiset tarttuvat nakkeihin, pitävät kiinni aikatauluista ja ovat oikeastaan vain tyytyväisiä, jos sen makaronilaatikon kypsyminen kestääkin odotettua pidempään. 

Vaikka tää koko postaus on ihanaa kliseistä fiilistelyä, niin seuraavassa tulee koko jutun huippu. Varo vaan.

Henkilökohtaisesti mua lämmitti eniten leiriläisten heittäytyminen. Miten  jokainen osallistui, tasan oman fiiliksensä mukaisesti (sieltä omalta mukavuusalueelta ei tarvinnut poistua musaimprossakaan). Hiljainen työskentely aarrekarttojen parissa ja kaverin jeesaaminen, kun pimmeli oli mennä päreiksi. 

Siis: KIITOS jokaiselle läskille mulkulle. Kreisiupee leiri. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Himmeli pilleistä, here goes!

Ikean pilleistä teet kutakuinkin 38 himmeliä. Riittää varmaan sullekin.

Tarvitset:

  • Pillejä (kapeista tulee fiini pimmeli, leveiden kanssa työskentely onnistuu nakkisormeltakin)
  • Villalankaa (pieni venymisominaisuus langalle siis plussaa)
  • Sakset
  • Hermoja (venymisominaisuus plussaa näissäkin)

Tee näin:

  1. Suunnittele himmelisi värimaailma. Voit tehdä tyylikkään, yksivärisen himmelin tai aivan sekoboltsin. Pride-pimmelikin on nähty! 
  2. Leikkaa pillit 12:ta yhtä pitkään osaan. Sopiva pituus on esimerkiksi ylläolevan kuvan pillin pitkä osuus haitarin jälkeen. Tarvitset neljä pillinpätkää niin himmelin ylä-, keski- kuin alaosaan. Muista, mitä suunnittelit himmelisi värimaailmasta, tai unohda koko juttu ja tee uudet pläänit.
  3. Leikkaa villalangasta noin metrin pituinen pätkä. Voi olla vähän pidempikin, ei oo niin justiinsa.
  4. Vedä syvään henkeä, nyt alkaa se oikea homma!
  5. Pujota kaksi pilliä langan keskelle. Näistä tulee himmelin alaosa. Taita lanka käsissäsi siten, että pillinkappaleet ovat vierekkäin.
  6. Pujota kummankin pillin kaveriksi toiset pillit. Näistä tulee puolestaan himmelin yläosa. Kun solmit langanpäät tiukahkosti yhteen, sinulla pitäisi olla edessäsi pilleistä tehty vinoneliö (ja lankaa edelleen jäljellä).
  7. Toista edellinen: Ensin molempiin langanpätkiin pillit, seuraavaksi niille kaverit. Solmi naru tiukahkosti kiinni pimmelin alaosaan. Tadaa, käsissäsi on (tai ainakin pitäisi olla) kolmiulotteinen vinoneliö! Tai siis niinku kolmiulotteinen timanttikuvio! Jos ei ole, voit joko hengittää syvään ja miettiä, missä meni vikaan, tai heittää koko roskan ikkunasta alas ja avata kaljan. 
  8. Sinulla pitäisi olla jäljellä pitäisi olla neljä pillinpätkää. Ota yksi langanpää käteesi, ja pujota se yhden pillinpätkän läpi siten, että lanka tulee näkyviin himmelin keskiosasta. Pujota yksi pilli lankaan. Kiepauta lanka himmelin rungon keskiosan "solmukohdan" ympäri tiukahkosti. Toista pillien pujottelua himmelin keskikohdan ympäri, kunnes huomaat, ettei pillejä enää ole, ja että jollain käsittämättömällä tavalla olet saanut aikaiseksi himmelin. Ihan itse. 
  9. Pujota juuri käsittelemäsi lanka yhden pillin läpi kohti himmelin yläosaa. Nyt sieltä pitäisi tulla ulos kaksi langanpätkää. Kiristä himmeliä mikäli tarve vaatii, ja tee muutama tiukka umpisolmu. 
  10. Halutessasi tee peruspimmelin ympärille, sisälle, alapuolelle, yläpuolelle pikkupimmeleitä. Lupaan, että näiden teko sujuu kivuttomammin kuin ensimmäisen!
  11. Ripusta pimmeli haluamaasi paikkaan. Ihaile kättesi jälkeä tauotta, puhu saavutuksestasi jatkuvasti ja kaikille. Hoe sanaa pimmeli unissasikin.

Oma himmelini roikkuu nyt ikkunassani, mutta elokuussa aion viedä sen sulostuttamaan uutta työhuonettani (!!!). Pimmelivoimautuminen forever!

Tuomakselle suurkiitos ohjeista sekä heikkohermoisen nakkisormen opetuksesta. Lav juu, mään!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kuulkaas, nyt on tilanne päällä. Tämä blogi (ja samalla aivoni) on lipsahtanut hiatukselle. Ihan kuten kaikki seuraamani laatusarjat (köh) näin kesällä. 

Dingon keikkakin jätti ihan sanattomaksi.

Jotain plussaa aivottomasta elostani on jäänyt käteenkin. Taannoinen, varsin, sanoisinko hulvaton (ja mutainen) viikonloppu jätti jälkeensä paitsi hirvittävän myötähäpeän Dingon nykytilasta, mutta myös hirveän ikävän laulamiseen. Tähän ei tarvittu kuin kitara ja neljä päivää putkeen yhteislaulua. Jotain lauluhommia mulle täksi syksyksi, kiitos!

Kuitenkin, jotta tähän palstaan saadaan jotain eloa, tässä julkinen lupaus: kirjoitan vielä tällä viikolla kesäkuun lopun Leiristä ja kerron, miten tehdään pimmeli. Jos oikein reipastun, piipahdan Aboa Vetus Ars Novassa tsekkaamassa Kaisu Koiviston (jota muuten rrrrakastan!) näyttelyn. Ja hankin käynnistäni jotain todisteita, kuka tällaista laiskuria muuten uskoisi. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Voi jestas, miten suuri kaipuu voikaan jo olla neljä tuntia sitten päättyneelle leirille. 

Yllä himmelityöpajan tuotokseni. Ripustin sen paikalliseen puuhun, nyt se toki roikkuu jo omassa kodissani. Kuulemma näitä kuuluu kutsua pimmeleiksi. 

On sitä paskemmillaki leiril oltu, sano porilaine. 

P.S. Hyvien tyyppien leiristä juttua myös Kaisalla LET US GO -blogin puolella! 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olet maailmankaikkeuden lapsi, et vähempää kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä.

Ole varovainen, sillä maailma on petkutusta täynnä. Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille, mitä hyvyyttä on olemassa. Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita, ja kaikille elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.
Ole tarkkaavainen.
Koeta olla onnellinen.

Näitä ohjeita, Anniksen sääntöjen alustusta, katselin "Talon" seinällä neljäntoista vuoden ajan. Toivon, että jotain on jäänyt olemiseeni elämäänkin.

Tänään lähden viettämään viikonlopun mittaista Leiriä kera reilun kahdenkymmenen ihanan tyypin. Ensimmäisen illan ohjelmaan kuuluu yhteisten sääntöjen laatiminen: olkoon tämä sama teksti muistutuksena hyvästä tavasta olla meille kaikille.

Ylevistä alkusanoistaan huolimatta suosikkikohtani Anniksen säännöistä on Sääntö numero 8: "Vittumainen mulkoilu kielletty."
-- "Kohta 8:n rikkomisesta seuraa rangaistuksena ruotsalaisten taidevideoiden katselua suljetussa tilassa erikseen sovitun ajan."

Ja ei, Anniksella ei ihan hirveän usein joutunut kohtaamaan vittumaista mulkoilua.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Vaikka kesä ei liene termisesti vielä edes alkanut, tiedän, mikä levy tulee aina palauttamaan mieleeni kesän 2012. Tättärää ja päppärää: Saint Etiennen Words And Music By Saint Etienne. Jumalten musiikkia.

 

 

En varmaankaan ikinä unohda, miten Kikin kanssa kuunneltiin tätä levyä Välimeren vesillä. Ystävällä nappikuuloke vasemmassa korvassaan, mulla oikeassa, silmien edessä mittaamaton määrä kirkkaansinistä vettä. Enkä sitä, miten stressirikkaan lentoreissailun jälkeen rojahdin lopulta Tegelin edustalla bussiin numeroon 109, ja korvissa soi Over the border I'm growing older, heaven only knows what's on it's way. Vaikken ollut varma, mihin olin menossa ja miten sinne pääsisin, tiesin olevani menossa oikeaan suuntaan.

 

 

Tää levy osuu syvälle. Harvoin hurahdan näin pahasti, nyt en edes yritä kuunnella muuta (paitsi Dingoa, mutta se on jo ihan toinen juttu...).

Levy kertoo pelastavasta popmusiikista, sen rakastamisesta, sen parissa kasvamisesta.
"A few weeks and music wouldn't have to be so private, it would be there for me, and where I was married, and when I had kids, would Marc Bolan still be so important" 

Vaikka oma historiani Words And Music By Saint Etienne -levyn kanssa on vasta mitättömän lyhyt, tuntuu siltä, kuin se olisi kulkenut kanssani jo vuosia, ja matka olisi silti vasta alussa. Sellaisiahan ne täydelliset poplevyt kai ovat?

Share
Ladataan...

Pages