Himmeli pilleistä, here goes!

Ikean pilleistä teet kutakuinkin 38 himmeliä. Riittää varmaan sullekin.

Tarvitset:

• Pillejä (kapeista tulee fiini pimmeli, leveiden kanssa työskentely onnistuu nakkisormeltakin)
• Villalankaa (pieni venymisominaisuus langalle siis plussaa)
• Sakset
• Hermoja (venymisominaisuus plussaa näissäkin)

Tee näin:

1. Suunnittele himmelisi värimaailma. Voit tehdä tyylikkään, yksivärisen himmelin tai aivan sekoboltsin. Pride-pimmelikin on nähty! 
2. Leikkaa pillit 12:ta yhtä pitkään osaan. Sopiva pituus on esimerkiksi ylläolevan kuvan pillin pitkä osuus haitarin jälkeen. Tarvitset neljä pillinpätkää niin himmelin ylä-, keski- kuin alaosaan. Muista, mitä suunnittelit himmelisi värimaailmasta, tai unohda koko juttu ja tee uudet pläänit.
3. Leikkaa villalangasta noin metrin pituinen pätkä. Voi olla vähän pidempikin, ei oo niin justiinsa.
4. Vedä syvään henkeä, nyt alkaa se oikea homma!
5. Pujota kaksi pilliä langan keskelle. Näistä tulee himmelin alaosa. Taita lanka käsissäsi siten, että pillinkappaleet ovat vierekkäin.
6. Pujota kummankin pillin kaveriksi toiset pillit. Näistä tulee puolestaan himmelin yläosa. Kun solmit langanpäät tiukahkosti yhteen, sinulla pitäisi olla edessäsi pilleistä tehty vinoneliö (ja lankaa edelleen jäljellä).
7. Toista edellinen: Ensin molempiin langanpätkiin pillit, seuraavaksi niille kaverit. Solmi naru tiukahkosti kiinni pimmelin alaosaan. Tadaa, käsissäsi on (tai ainakin pitäisi olla) kolmiulotteinen vinoneliö! Tai siis niinku kolmiulotteinen timanttikuvio! Jos ei ole, voit joko hengittää syvään ja miettiä, missä meni vikaan, tai heittää koko roskan ikkunasta alas ja avata kaljan. 
8. Sinulla pitäisi olla jäljellä pitäisi olla neljä pillinpätkää. Ota yksi langanpää käteesi, ja pujota se yhden pillinpätkän läpi siten, että lanka tulee näkyviin himmelin keskiosasta. Pujota yksi pilli lankaan. Kiepauta lanka himmelin rungon keskiosan "solmukohdan" ympäri tiukahkosti. Toista pillien pujottelua himmelin keskikohdan ympäri, kunnes huomaat, ettei pillejä enää ole, ja että jollain käsittämättömällä tavalla olet saanut aikaiseksi himmelin. Ihan itse. 
9. Pujota juuri käsittelemäsi lanka yhden pillin läpi kohti himmelin yläosaa. Nyt sieltä pitäisi tulla ulos kaksi langanpätkää. Kiristä himmeliä mikäli tarve vaatii, ja tee muutama tiukka umpisolmu. 
10. Halutessasi tee peruspimmelin ympärille, sisälle, alapuolelle, yläpuolelle pikkupimmeleitä. Lupaan, että näiden teko sujuu kivuttomammin kuin ensimmäisen!
11. Ripusta pimmeli haluamaasi paikkaan. Ihaile kättesi jälkeä tauotta, puhu saavutuksestasi jatkuvasti ja kaikille. Hoe sanaa pimmeli unissasikin.

Oma himmelini roikkuu nyt ikkunassani, mutta elokuussa aion viedä sen sulostuttamaan uutta työhuonettani (!!!). Pimmelivoimautuminen forever!

Tuomakselle suurkiitos ohjeista sekä heikkohermoisen nakkisormen opetuksesta. Lav juu, mään!

Kuulkaas, nyt on tilanne päällä. Tämä blogi (ja samalla aivoni) on lipsahtanut hiatukselle. Ihan kuten kaikki seuraamani laatusarjat (köh) näin kesällä. 

Dingon keikkakin jätti ihan sanattomaksi.

Jotain plussaa aivottomasta elostani on jäänyt käteenkin. Taannoinen, varsin, sanoisinko hulvaton (ja mutainen) viikonloppu jätti jälkeensä paitsi hirvittävän myötähäpeän Dingon nykytilasta, mutta myös hirveän ikävän laulamiseen. Tähän ei tarvittu kuin kitara ja neljä päivää putkeen yhteislaulua. Jotain lauluhommia mulle täksi syksyksi, kiitos!

Kuitenkin, jotta tähän palstaan saadaan jotain eloa, tässä julkinen lupaus: kirjoitan vielä tällä viikolla kesäkuun lopun Leiristä ja kerron, miten tehdään pimmeli. Jos oikein reipastun, piipahdan Aboa Vetus Ars Novassa tsekkaamassa Kaisu Koiviston (jota muuten rrrrakastan!) näyttelyn. Ja hankin käynnistäni jotain todisteita, kuka tällaista laiskuria muuten uskoisi. 

Voi jestas, miten suuri kaipuu voikaan jo olla neljä tuntia sitten päättyneelle leirille. 

Yllä himmelityöpajan tuotokseni. Ripustin sen paikalliseen puuhun, nyt se toki roikkuu jo omassa kodissani. Kuulemma näitä kuuluu kutsua pimmeleiksi. 

On sitä paskemmillaki leiril oltu, sano porilaine. 

P.S. Hyvien tyyppien leiristä juttua myös Kaisalla LET US GO -blogin puolella! 

Olet maailmankaikkeuden lapsi, et vähempää kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä.

Ole varovainen, sillä maailma on petkutusta täynnä. Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille, mitä hyvyyttä on olemassa. Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita, ja kaikille elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.
Ole tarkkaavainen.
Koeta olla onnellinen.

Näitä ohjeita, Anniksen sääntöjen alustusta, katselin "Talon" seinällä neljäntoista vuoden ajan. Toivon, että jotain on jäänyt olemiseeni elämäänkin.

Tänään lähden viettämään viikonlopun mittaista Leiriä kera reilun kahdenkymmenen ihanan tyypin. Ensimmäisen illan ohjelmaan kuuluu yhteisten sääntöjen laatiminen: olkoon tämä sama teksti muistutuksena hyvästä tavasta olla meille kaikille.

Ylevistä alkusanoistaan huolimatta suosikkikohtani Anniksen säännöistä on Sääntö numero 8: "Vittumainen mulkoilu kielletty."
-- "Kohta 8:n rikkomisesta seuraa rangaistuksena ruotsalaisten taidevideoiden katselua suljetussa tilassa erikseen sovitun ajan."

Ja ei, Anniksella ei ihan hirveän usein joutunut kohtaamaan vittumaista mulkoilua.

Vaikka kesä ei liene termisesti vielä edes alkanut, tiedän, mikä levy tulee aina palauttamaan mieleeni kesän 2012. Tättärää ja päppärää: Saint Etiennen Words And Music By Saint Etienne. Jumalten musiikkia.

http://youtu.be/BH0V0hAW9VU

En varmaankaan ikinä unohda, miten Kikin kanssa kuunneltiin tätä levyä Välimeren vesillä. Ystävällä nappikuuloke vasemmassa korvassaan, mulla oikeassa, silmien edessä mittaamaton määrä kirkkaansinistä vettä. Enkä sitä, miten stressirikkaan lentoreissailun jälkeen rojahdin lopulta Tegelin edustalla bussiin numeroon 109, ja korvissa soi Over the border I'm growing older, heaven only knows what's on it's way. Vaikken ollut varma, mihin olin menossa ja miten sinne pääsisin, tiesin olevani menossa oikeaan suuntaan.

http://youtu.be/UEWEAqNR2XQ

Tää levy osuu syvälle. Harvoin hurahdan näin pahasti, nyt en edes yritä kuunnella muuta (paitsi Dingoa, mutta se on jo ihan toinen juttu...).

Levy kertoo pelastavasta popmusiikista, sen rakastamisesta, sen parissa kasvamisesta.
"A few weeks and music wouldn't have to be so private, it would be there for me, and where I was married, and when I had kids, would Marc Bolan still be so important" 

Vaikka oma historiani Words And Music By Saint Etienne -levyn kanssa on vasta mitättömän lyhyt, tuntuu siltä, kuin se olisi kulkenut kanssani jo vuosia, ja matka olisi silti vasta alussa. Sellaisiahan ne täydelliset poplevyt kai ovat?

S'ois listan aika!

1. Jim Brandenburgin A Pristine Vision -valokuvanäyttely Salon taidemuseon Veturitallissa toukokuun lopussa

Myöhästyin Salossa junasta, oli pakko mennä sisätiloihin auringolta pakoon. Valitsin hyvän rakennuksen. Kiitos kuvausluvasta taidemuseon mukavalle henkilökunnalle! 

2. Tota... öö... Juomakulttuuria Kreikassa?

3. Mökkejä ja kivikasoja Kreikassa. 

En käynyt sisällä. (Feat. Blogin eka ja varmaa myös vika kuva musta itsestäni, ottakaa ilo irti punakasta ja kiiltelevästä naamastani, jossa kuvakulman ansiosta ei näytä olevan ainuttakaan kaksoisleukaa!)

4. Arjen taiteilua Berliinissä, elämän pienistä iloista nauttimista.

5. Kaksi kirjaa

Kotoa mukaan ottamani lukupiirikirja, E.M. Forsterin Hotelli Firenzessä. Täydellistä lomaluettavaa, rakastin, en ois halunnut sen loppuvan koskaan. Toisen kirjan, Anja Angelin Marokkolaisen makeisen nappasin reissultani bookcrossing-korista. Yritin myös jotain ranskankielistä, mutta eihän sitä nyt biitsillä jaksanut mitenkään. Dekkari oli yllättävän hauska, sulava, loistava yhden päivän rantakamu.

Oisko se siinä? Vaikka fyysiset maisemat jäivät taakse, oon henkisesti edelleen silti täällä:

En ajatellut tulla hetkeen takaisin. Heippa!