Ladataan...

Tein instan puolelle jo koosteen vuoden 2017 tykätyimmistä kuvista. En käyttänyt valmista sovellusta tuohon tarkoitukseen, koska vaihdoin instatiliä kesken vuoden. Perimmäinen ajatus tässä oli tehdä henkilökohtaisen ja yksityisen tilin rinnalle julkinen tili tätä blogia varten - teoriassa kaunis ajatus, mutta heh heh, liian työlästä mulle. Oli siinäkin oma hommansa skrollata molempien tilien feedit läpi, mutta löysinpä sieltä ne tän vuoden 9 tykätyintä.1. Throwback Samin kosintaan vuodelta 2012, elokuisena iltana mökkireissun päätteeksi 2. Toinen tb: häät tammikuussa 2015 3. Mahtui sinne yksi selfiekin vailla syvällistä tarinaa 4. Harvinaislaatuinen pariskuntaselfie lomamoodissa Sardiniassa  5. Isänpäiväposeerausta lahjapaidoissa 6. Meidän mätsäävät sormukset 7. Auringonlaskun ihailua Algheron vangassakaupungissa 8. Keittiöremontin lopputulos 9. Perhepotretti Vivianin 1v. synttäreiltä.

Tänä vuonna on tapahtunut paljon.

Ostettiin asunto ja muutettiin Kaarinasta Turkuun. Ollaan remontoitu täällä pitkin vuotta, viimeisimpänä kesän keittiöremontti. Nyt täällä näyttää aikalailla siltä kuin ostohetkellä haaveiltiin, mutta on tän eteen saanut nähdä vaivaakin!

Tammikuussa palasin takaisin opiskelemaan äitiysloman jälkeen. Se kevätlukukausi oli todella raskas, koska en halunnut olla vuoden ikäisen lapsen luota pois kahtena aina yönä viikossa, joten V reissaili mun mukana viikottain Jyväskylään. Viikon loma Sardiniassa toukokuussa Samin perheen kanssa oli kuin lottovoitto pitkän ja rasittavan kevään jälkeen. Sai ladattuja vähän akkuja ennen seuraavaa työrupeamaa, kun kesä puolestaan vierähti kandidaatintutkielman parissa.

Kesän lopulla V myös aloitti osapäivähoidon päiväkodissa. Jännitti jättää V "vieraiden" hoivaan, mutta ihan turhaan! Hän todella tykkää olla siellä. V on ollut päiväkodissa aina kun mä oon ollut torstaisin ja perjantaisin koulussa, joten mun opiskelu ja reissaaminen Turun ja Jyväskylän väliä helpottui ihan sairaasti - tänä syyslukukautena en ole putoillut kursseilta ja oon saanut kurssit kunnialla suoritettua.

Oon saanut uusia ystäviä ja viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa. Oon nauranut paljon ja havahtunut onnellisuuden tunteeseen. Mutta oon kokenut myös surua ja menetyksiä. Yksi tämän vuoden kokemuksista ravisteli mun ajatusmaailmaa ja sai arvostamaan jokaista päivää ja ympärillä olevia ihmisiä eri tavalla. Menetin 20 vuoden takaisen ystävän laajan aivovaurion myötä - häntä ei ole olemassa enää sellaisena kuin minä hänet muistan ja millaisena minä hänet haluan muistaa. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, että omassa elämässä kaikki on niin hyvin, samaan aikaan kun joku toinen käy läpi päivittäistä helvettiä - ja sä et voi sille asialle yhtään mitään.

but without the dark we'd never see the stars

Haluan ajatella, että nää kaikki on jonkin suuremman käsissä. En usko kohtaloon, mutta haluan uskoa, että jokin kantaa silloin kun ei itse jaksa. Tärkeintä on arvostaa elämäänsä ja nauttia siitä joka päivä, koska ikinä ei voi tietää mitä elämä heittää eteen. Aion muistaa tän paremmin vuonna 2018! Tää blogi on ollut hyödyllinen kanava itseilmaisuun, vaikka kovin aktiivisesti ja vakavasti ottaen en oo tätä tehnytkään. Rennolla otteella ja fiiliksen mukaan jatketaan ensi vuonnakin :)

P.S. Jos et ole vielä tykännyt blogin Faebook-sivusta, niin se hoituu nopeasti tämän linkin kautta!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Nyt saa seota joulusta ihan luvan kanssa! Sami on yrittänyt toppuutella mun jouluhössötystä marraskuun alusta asti, mutta nyt mua estä enää mikään. 

Meidän taloyhtiön pihaan ilmestyi joulukuusi. V:kin pääsi ihastelemaan sitä lähempää, hänen mielestä "heeno loulupuusi". Pitihän se loulupuusi tuoda sisällekin - ai että tätä tunnelmaa. Tulee taas lapsuus mieleen, enkelikello vaan puuttuu. Laitoin just V:n yöunille omaan huoneeseensa, nyt on aikaa kirjoitella rauhassa. Samikin on pelaamassa, sillä on aina tosi myöhään jäävuorot.

Sytyttelin kynttilöitä ja lämmitin glögin, nyt istun sohvan nurkassa läppäri sylissä ja kuuntelen telkkarista spotifyn kautta joululaululistaa. Pakko sanoa, että rakastan tota meidän kimaltavaa tapettia etenkin nyt, kun kuusen kynttilät heijastelee seinää vasten.

Napattiin kuvat eilen kun mä olin lähdössä pikkujouluihin ja Sami lähti V:n kanssa jouluostoksille. 

Ei ole montaakaa asiaa, mitä muistelisin yhtä lämpimästi kuin lapsuuden jouluja. Oon niin kiitollinen ja onnellinen, että oon saanut siskojeni kanssa kokea ne taianomaiset joulut. Mulle ne hetket on olleet iso ja tärkeä osa lapsuutta. Siitä syystä haluan V:llekin tarjota samanlaisia muistoja ja vaalia tuttuja perinteitä tänäkin vuonna. Ja meillä todellakin uskotaan joulupukkiin ja tonttuihin niin kauan kun V vaan haluaa joulun taikaan uskoa. 

Vietetään jouluaatto näillä näkymin mun porukoilla ja sinne tulee myöskin joulupukki, perinteisesti klo 18 aikoihin. Todellinen flashback vuosien taakse, kun pukki tulee jakamaan lahjat samaan taloon missä oon koko lapsuuteni asunut. Joulupäivänä tai aattoiltana lähdetään Samin porukoille ja ollaan siellä loman loppuun asti. Viime jouluna V ei paljoa lahjoista tai joulusta ylipäänsä ymmärtänyt, mutta tänä vuonna ymmärtää ihan eri tavalla. Vitsi mä odotan!Pieni tonttu viime jouluna.V sai kummitädiltään (mun sisko) kastelahjaksi hali -sormuksen, mikä mätsää kivasti mun ja Samin sormuksiin :)

Lemppari kuusenkoriste tänäkin vuonna. Tammikuussa tuosta hetkestä tulee jo 3 vuotta, hullua.

Tänään on ollut kunnon laiskottelusunnuntai. Olin eilen pikkujouluilemassa kavereriporukan kanssa, ensin syömässä ja siitä jatkettiin drinksuttelun merkeissä loppuilta. Vitsi olikin hyvää se pork burrito. Mun ilta tosin loppui suunnitellusti melko lyhyeen, taisin olla kotona jo 00 aikoihin. Oli tosi kiva ilta, vaikka jäikin se railakkaampi osuus väliin. Tuokin vähä sai multa jo vedon pois, kun ei ole mitään ruokakauppaa kummmepaa jaksanut tänään tehdä. Oon vaan järkkäillyt sisällä kaappeja ja myin fb-kirpparilla viimein vaatteet, joita ei vaan tullut ikinä käytettyä. Lumetkin suli viime yön aikana, niin ei ole paljoa kiinnostanut mennä ulos vesisateeseen. Ihan hyvä ladata yhden päivän vaan akkuja, koska huomenna alkaa taas astetta toiminnantäyteisempi viikko. 

Mä taidan laittaa läppärin kiinni ja etsiä Netflixistä jonkun kivan leffan. Kivaa loppuiltaa sinne ruudun toisellekin puolelle!

P.S. Oletko jo tykännyt blogini Facebook-sivusta?

Share

Ladataan...

Vihdoin saa jättää harmaan masentavan marraskuun ja saa alkaa virittäytyä kunnolla joulufiilikseen! Jospa sitä luntakin alkaisi pikkuhiljaa tulla.

On taas vierähtänyt hetki viime postauksesta. On niin paljon muka kaikenlaista muuta tekemistä, ettei kerkeä edes avata tietokonetta - silloin kun sen avaa, niin lähinnä kouluhommia varten. Alkaa viimein syyslukukauden kurssit olla paketissa, vaikkakin joka kurssista on vielä ne loppuraportit ja -esseet vääntämättä. Huojentavaa, että kohta ei enää tarvitse matkustaa viikottain Jyväskylään. Toki se sama ralli jatkuu heti keväällä, mutta onneksi kouluun tarvitsee fyysisesti palata vasta joskus tammikuun puolessavälissä. 
Arki on ollut viime aikoina aika.... no, arkea. Viikot kuluu samalla kaavalla ja viikonloput hujahtaa ohi silmänräpäyksessä. Myönnän, että mun on muutekin vähän vaikea elää hetkessä, kun jatkuvasti odotan jotain. Odotan eniten joululoman alkamista ja sitä, että sataa lunta ja se toisi mukanaan joulufiiliksen.

Viime vuonna tähän aikaan jännitettiin asuntokauppoja ja joulun välipäivinä saatiin vihdoin uuden kodin avaimet käteen. Sitä edellisenä vuonna taas odoteltiin malttamattomana synnytyksen alkamista ja V syntyikin lopulta 2016 alkuvuodesta. Kolme vuotta sitten taas tismalleen näihin aikoihin oli hääjärjestelyt ja -jännittelyt käynnissä, kun 10.1.2015 sanottiin toisillemme tahdon ja lähdettiin heti häiden jälkeen häämatkalle - viimeisen kolmen vuoden aikana kaikki jännittävät asiat onkin sijoittuneet loppu- ja alkuvuoteen! Tänäkin vuonna vuoden kohokohta taitaa sijoittua tammikuun alkuun, kun päästään toteuttamaan meidän pitkäaikainen haave eli matka New Yorkiin. En tiedä miten siitä voi pistää paremmaksi 2018 vuoden aikana. 

Eiköhän se joulufiilis syökse tajuntaan viimeistään 22.12, kun lähdetään Pohjanmaalle joulunviettoon. Pohjoisemmassa on todennäköisemmin valkoinen joulu, siksi ei haittaa yhtään lähteä kotoa pois jouluksi!  

Tervetuloa joulukuu!

PS. Jos tykkäät mun juttuja lukea, niin tykkäämällä blogin Facebook-sivusta pysyt kärryillä uusista postauksista.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään on juhlittu toista kertaa maailman parasta isiä. Päivä alkoi eilen leivotun kakkupohjan koristelulla ja kakkukahveilla. V oli tehnyt päiväkodissa ylisöpön isänpäiväkortin ja mä olin hommannut lahjaksi kuvissa näkyvät "pelipaidat". Vitsi noi on ihanat ja just sopivan kokoiset! V on todellakin isin tyttö. ♡

Paidat on tilattu MinäIte- sisustuskuvat -Facebook -sivulta.Sää on masentavan harmaa ja sateinen, mutta käytiin silti koko perheen voimin ulkoilemassa leikkikentällä. V tosin on vaan innoissaan kurakeleistä ja parasta nytkin oli laskea liukumäestä ja pyllähtää suoraan kuralätäkköön. Tulipahan testattua talvikenkien tekniset ominaisuudet - yllättävän hyvin pysyikin jalat kuivina. Nyt voi hyvillä mielin olla vaan kotona loppupäivän. Tilailin Jotexilta joulukoristeita ja -sisustusjuttuja, vihdoin saa alkaa laittaa kunnolla joulua kotiin! Piristää kummasti tän harmauden keskellä. Haluaisin tuoda jo joulukuusenkin sisälle, mutta Samin mielestä sen aika on vasta aikaisintaan joulukuun alussa. Ehkä mä maltan odottaa vielä pari viikkoa... Milloin teidän mielestä on hyvä aika laittaa joulukuusi? :)

Vuokrattiin eilen vanhasta kunnon Filmtownista leffa ja tietty haettiin myös irttareita. Eipä ole hetkeen tullut vuokrattua elokuvaa, ei sitten Netflixin. Sami osti pleikkarin, niin pitihän se bluerayn laatu testata. En kyllä huomannut edes juurikaan eroa kuvanlaadussa. Ehkä pitäydytään jatkossakin Netflixin tarjonnassa. Muuta ei olla keretty tänä viikonloppuna tehdäkään, kun vasta perjantai-iltana tulin kotiin Jyväskylästä. Enää neljä viikkoa joululomaan, kyllä tää tästä!

Isi- ja vauvanorsu. ♡

Nauttikaa isänpäivästä kaikki isit!

PS. Tykkäämällä blogini Facebook-sivusta pysyt helposti kärryillä uusista postauksista!

 

Share

Ladataan...

Oi ihana Tukholma! Olin viikonloppuna kahden ystävän kanssa risteilyllä, johon sisältyi siis pitkä päivä Tukholmassa. Oli tosi piristävät pari päivää - siitäkin huolimatta, että unet jäikin onnettomiksi kun oltiin molempina aamuina maissa klo 06 ja laivalla nyt ei hirveästi kumpanakaan yönä nukuttu... Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa sekä näitä kavereita että Tukholmaa!

Nyt kuuntelen Spotifysta joululaululistaa ja fiilistelen orastavaa joulutunnelmaa. Tukholmassa ei joulu vielä hirveästi kauppoja lukuunottamatta näkynyt ja kelikin oli ihan syksyinen, mutta oli se joulufiilis vähän aistittavissa.Käveltyjä kilometrejä kertyi liki 15 lauantain aikana. Käytettiin metroa ja bussia kerran, kun haluttiin käydä kauempana Täby Centrumissa shoppailemassa. Siellä olikin ihanan rauhallista shoppailla verrattuna jäätävän ruuhkaiseen ydinkeskustaan ja Drottninggataniin. Ihan ensimmäisenä aamulla suunnattiin kuitenkin hotelliaamiaiselle Scandiciin, sillä oli hyvä laittaa päivä käyntiin! Ja minähän ra-kas-tan hotelliaamiaisia. Se oli loistava tapa kuluttaa pari tuntia aamulla ennen kauppojen ja kahviloiden aukemista. Ostin V:lle tuliaiseksi Disney -kaupasta Tähkäpäänuken. Myyjä oletti, että oon ostamassa sitä itselleni keräilymielessä. Oli se kyllä niin söpö, että olisin voinut itsellenikin ostaa. :D

 

 

 

Jouluvalotaivas Täby Centrumissa

Takaisin tullessa poksautettiin hytissä kimaltava kuohari ja bailattiin koko yö viimeisillä voimillamme. Iski kieltämättä pieni kultturishokki, kun tällä kertaa laivassa oli ehkä 3% suomalaisia ja meno oli välillä niinkuin pakistanilaisissa häissä, joissa dj soitti vieraita ruotsalaisia biisejä ja kansainvälisiä ralleja jostain 90-luvun alusta. Mansikkamargarita ei ollut mansikkaa nähnytkään ja kaiken lisäksi yökerhossa oli kaikenikäisiä taaperoista kouluikäisiin ja vanhuksiin. Oli hieman hämmentävää katseltavaa kun tanssilattialla lasten letit heilui vielä 03 aikaan. Mutta saipahan nauraa ja näyttää idiootilta tanssilattialla, kun sitä musiikkia ei vaan voinut ottaa tosissaan. Aamu seitsemältä oltiin perillä satamassa ja mä onnekkaana pääsin suoraan kotiin, mutta tytöillä oli vielä neljän tunnin junamatka edessä. Nukuin V:n kanssa pari tuntia ja illemmalla lähdin vielä salille. Jotenkin kummasti sitä energiaa riitti!

Sellainen reissu pähkinänkuoressa. Taas kerran vannon, etten enää ikinä lähde pikkujouluaikaan ruotsinlaivalle.

PS. Jos tykkäät mun juttuja lueskella, niin käy tykkäämässä blogin Facebook-sivusta niin pysyt kärryillä uusista postauksista! :)

Share

Pages