Ladataan...

Huh hellettä! Lämpöä riittää nyt ja voin sanoa, että riitti myös viime viikonloppuna Muumimaailmassa. Tehtiin pieni extemporereissu Naantaliin -  tuttavaperhe oli Turussa kesälomareissulla ja sovittiin treffit Muumilaaksoon. 

Ollaan käyty Muumimaailmassa kerran aikaisemmin, mutta silloin paikka oli kiinni. Ei kuitenkaan murtauduttu porttien läpi, vaan alueelle pääsi tuolloin pari vuotta sitten alkukeväästä vapaasti tepastelemaan. Tänä heinäkuun toisena viikonloppuna vilinää oli vähän enemmän ja kaikki muumitkin oli laaksossa. 

Ei muuten käynyt kateeksi muumipukuihin sonnustautuneita työntekijöitä, koska tuo kuumuus oli varmaan jotain ennennäkemätöntä täällä Suomessa... Turussa on mitattu jo muutamana päivänä Suomen lämpöennätykset tältä kesältä, olikohan se +33 astetta. Onneksi alueella on paljon varjoisia paikkoja ja meren ympäröimänä tuulikin vähän. Mutta hei - ei saa missään nimessä valittaa nyt kun on vihdoin ihan oikea kesä!

Jännittynein askelin ja kuumuudesta läkähtyen kohti Muumimaailmaa!

V valitsi kaikista muumihahmoista itselleen Hemulin kuvan ja halusi sen käsivarteen. Ihana! Täytyyhän tytöllä olla kuvaa kädessä, kun äidilläkin on :D

Paksut kerrokset aurinkorasvaa iholle, vesipullot täyteen ja ei muuta kuin menoksi!

Rakastan muumeja ja Muumimaailma on ihan jo siitäkin syystä ihana paikka. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että tuon ilottelupäivän hintalappu oli aika suolainen. Yli 2-vuotiailta veloitetaan täysi hinta, joten meidän perheeltä 28€ per nuppi sai pään pyörälle. Maksettiin siis 84€ siitä, että päästiin alueelle ihmettelemään - kuvetta sai kaivella vielä vähän lisää, jos jotain muutakin halusi pelkän haahuilun lisäksi alueella tehdä. Pysähdyttiinkin aluksi heti ensimmäisellä kojulla, jossa oli kasvomaalausta. Ajateltiin, että tietysti ilahdutetaan V:tä jollain ihanalla muumikuvalla iholla. Sitten vasta hoksattiin, että tästä vesivärimaalauksesta saisi pulittaa 6€. Ei peräännytty kuitenkaan enää siinä vaiheessa, eipä se 6€ enää hetkauttanut, kun rahaa paloi jokatapauksessa.

Mutta jos kolmen hengen perhe maksaa alueelle pääsystä melkein satasen, niin eikö siinä vaiheessa jo voisi saada kasvomaalaukset kaupan päälle? Just wondering... 

Ei kuitenkaan jääty itkemään rahanmenoa ja rahastuksen makua suussa, vaan nautittiin päivästä. V halaili innoissaan kaikkia muumihahmoja ja tanssi Nipsun kanssa. Kuunneltiin Nuuskamuikkusen tarinoita ja tutkittiin muumitaloa kaikkien muiden Muumilaakson hahmojen kotien lisäksi. Paikalla oli paljon pikkulapsiperheitä, mutta oli siellä myös aikuisia muumifaneja ja ulkomaalaisia turisteja kameroidensa kanssa. 

Muumihahmot oli yllättävän isoja - ihme, ettei V pelännyt niitä lainkaan. Ainoastaan Haisulia V ei halunnut mennä halaamaan. Ei ainakaan sen jälkeen, kun Haisuli kidnappasi Viljonkan lapset. Onneksi saatiin poliisi paikalle ja asia selvitettiin; kävi ilmi, että Haisulin isälliset vaistot oli heränneet ja hän tarvitsi vain jonkun huollettavakseen. Homma meni käsirysyksi Haisulin ja Viljonkan välillä, mutta loppujen lopuksi asia saatiin selvitettyä keskustelemalla. Propsit Muumilaakson väelle, että jaksoivat tuossakin helteessä ylläpitää roolia ja improta jatkuvasti. 

Muumimamman tekemiä herkkuja.

Niiskuneidin valtakunta.

Muumipapan työhuoneessa oli kaikkea mielenkiintoista kaukoputkesta kirjoituskoneeseen. 

Ihailemassa muumitalon tornihuoneesta aukeavia maisemia merelle päin.

Hemulin talo oli ihana!

Hiekkalaatikko on aina kova sana. Pienet lippispäät tutkimassa Muumilaaksoa!

Hei hei, nähdään taas!

Itsehän olin koko reissun taas vaan kameran takana - olishan se ihan kiva, jos itsekin joskus näkyisin kuvissa ja olisi jotain todisteita jälkipolville (ja miksei teille lukijoillekin) mun olemassaolosta. Täytyy yrittää pakottaa Sami kameran taakse välillä... 

V kyselee jatkuvasti, että milloin mennään Muumilaaksoon. Oli sitten ilmeisesti mieluinen paikka. Muumimaailma on kyllä kieltämättä ainutlaatuinen paikka, mutta eiköhän se ole nyt nähty - satasella saa tehtyä aika paljon muutakin! Ei siellä kyllä useamman lapsen perheitä näkynytkään, enkä ihmettele miksi. Käytiin Naantalin vanhassakaupungissa vielä syömässäkin päivän päätteeksi, joten sen satasen yli mentiin että heilahti.

Mä oon tällä hetkellä kauheassa flunssassa - mukavaa tälläinen pieni kuumeilu tälläsillä keleillä, kun kämpässä on +35 astetta. Jospa tää tästä helpottaisi lepäämällä. Olisi ihanaa nauttia tuosta kelistä, mutta postauksen naputtelu sängyn pohjalla on maksimisuoritus tällä hetkellä. Pakko parantua viikonloppuun mennessä. Ylihuomenna lähdetään sinne Tanskaan, vaikka kuolema tulisi!

Hei muuten! Sain vihdoin aikaiseksi lisätä tän blogin Blogloviniin erään lukijan ansiosta. Nyt blogin seuraaminen on helpompaa, löydät linkin Blogloviniin tuolta oikealta sarakkeelta alhaalta :) Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa: @jennavaltari. 

Ladataan...

Ladataan...

En tiedä onko se vaan tää kesä, vai ollaanko me aikuisten oikeasti alettu haaveilla omasta tontista ja hirsitalosta pellon laidalla? Oltiin viime viikonloppuna taas mun ja Samin lapsuushoodeilla Etelä-Pohjanmaalla ja vitsi mä nautin siitä rauhasta. Takapihasta ja terassista, maaseudun rentoudesta...

Etelä-Pohjanmaa tulee aina olemaan tärkeä ja rakas lapsuudenkoti, mutta en mä pois Turun seudulta haluaisi enää muuttaa. Näkisin helposti meidät muutaman vuoden päästä asumassa omassa tuvassa kivalla alueella jossain Turun ympäryskunnista. Varsinkin nyt, kun mun yliopistosiirtokin onnistui. Mun valmistumiseen menee 1,5-2 vuotta, joten sen jälkeen voisi ihan hyvin alkaa miettiä uutta asumismuotoa. Ollaan me siitä paljon puhutukin, mutta unelmoinniksi se on vielä toistaiseksi jäänyt. Jännä nähdä, mitä elämä tuo tullessaan!

Mä pääsin nauttimaan maaseudun kesästä vain viikonlopun ajan - jouduin lähteä sunnuntaina yksin junalla takaisin Turkuun ja maanantaiksi töihin. Sami jäi V:n kanssa mummulaan nauttimaan upeista keleistä vielä muutamaksi päiväksi. Oon vähän kateellinen Samin neljän viikon kesälomalle, mutta onpa nuo kesätyötkin jo onneksi loppusuoralla. Onneksi on nämä viikonloput!

Alajärvellä eli mun synnyinkaupungissa sattui sopivasti olemaan Rokulimarkkinat. Tapahtuma on nykyään vain varjo mun lapsuuden aikaisista markkinoista, mutta kyllä tuollakin pääsi markkinatunnelmaan. Real life My Little Ponylla (oikeasti, niin ihana! :D) ratsastus ja maisemakyyti traktorin kärryssä istuskellen oli varmasti tuon päivän kohokohtia V:lle ja kaikille muillekin! 

Tuntui, että yhteen viikonloppuun mahtui kaikkea koko viikon edestä. Sunnuntaina juhlittiin mun ihanan pikkusiskon 11-vuotissynttäreitä kukkien ympäröimänä. Hän on muutenkin tuollainen kukkaisneitokainen, jonka otan mallikseni kuviin aina kuin mahdollista ♥ 

11 kynttilää.

Nyt kun mä tässä kotona sohvalla istun ja katselen ympärilleni (ollaan vietetty koko päivä kaupungilla ja puistossa, nyt saa vaan istua hetken sisällä hyvällä omallatunnolla...), niin en mä kyllä tästä kämpästä ole valmis vielä luopumaan. Tää on niin meidän näköinen paikka, omin pikku kätösin remontoitu vastaamaan visiota täydellisestä kodista just meidän perheelle. Syysiltojen pimetessä oma pihakaan ei varmaan enää tunnu niin välttämättömältä.

Mutta silti on hyvä, että on unelmia. Olin jo oikeasti huolissani jokin aika sitten tajutessani, että kaikki ns. "isot" asiat elämässä on jo tapahtuneet; häät, lapsi, omistusasunto... Että mistäs elämän mullistavasta asiasta sitä sitten vielä unelmoisi? Sitten muistin, että ainiin -  aina voi matkustella vielä vähän lisää, viedä opinnot loppuun ja lopulta hypätä itsekin siihen oravanpyörään. Ja ihan vaan nauttia elämästä, pyrkiä siihen, että meillä on jatkossakin kaikki hyvin. Aion kyllä niiin vielä nauttia viimeisistä vuosista opiskelijana. Mä oon kuitenkin vasta 23 ja Sami mua vaan kolme vuotta vanhempi, joten eiköhän tässä kerkeä vielä unelmoida vaikka mistä. (Kelatkaa, että me ollaan nelikymppisiä sitten, kun V on täysi-ikäinen!)

Loppujenlopuksi kaikista tärkeintä meille on se, että V on onnellinen ja hänellä on aina kaikki mitä hän elämässä tarvitsee. ♥

Onneksi on vasta lauantai! Kivaa viikonloppua kaikille :)

P.S. Jos tykkäät mun juttuja lukea, käy tykkäämässä blogin Facebook-sivusta, niin uusien postauksien seuraaminen on helpompaa! Mua voi seurailla myös Instagramissa: @jennavaltari. :)

Ladataan...

Ladataan...

En voi vieläkään uskoa, että suunnistan syksyllä Turun yliopiston kampukselle, jossa aloitan maisteriopinnot. Ei enää etäopintoja tai junamatkoja Jyväskylään. Pääsen elämään normaalia elämää. Tää kaikki alkaa tuntua todelta vasta nyt, kun opiskelupaikka on vastaanotettu ja läsnäolevaksi ilmottauduttu. Senkin tarkistin miljoonaan kertaan, että klikkasin sataprosenttisen varmasti vastauksen opintopolusta oikealta sarakkeelta. Vielä hetki sitten tuntui siltä, että tää koko homma voi vielä kaatua jostain selittämättömästä syystä. Oon taistellut tän asian kanssa niin kauan, että nyt kun se siirto vihdoin onnistui, niin se tuntuu vähintäänkin epätodelliselta. 

Tästä mun opiskelutaipaleesta voi lukea lisää täältä, täältätäältä ja täältä

Postauksen kuvat on random räpsyjä viime päiviltä. 
Hepat valmistautumassa turnajaisiin Turun keskiaikamarkkinoilla.

Oon haaveillut digitaalipianosta niin kauan kuin muistan - ja nyt se on siinä!

Mä tarvin muutenkin elämään rutiineja ja se Jyväskylässä ramppaaminen sotki mun viikkorytmin täysin. Samalla liikkuminen jäi vähemmälle ja ruokailurytmi meni sekaisin. Tietenkin sitä voisi laittaa viikon eväät valmiiksi rasioihin etc etc, mutta mulla ei ollut mitään tietoinen elämäntaparemontti käynnissä tai ylimääräistä energiaa sellaiseen. Enkä ole niin suunnitelmallinen ihminen muutenkaan. Kaikki tulee vaan yksinkertaisesti olemaan niin paljon helpompaa, kun koulumatkaa on se vajaa 2km sen 400km sijaan. Saan vihdoin elää normaalia elämää, jossa säännöllinen liikunta ja sopivat ateriavälit tulee kuvioihin kuin itsestään.

Tämän kesän jälkeen V:n päiväkotipäivät puolittuu, koska mun opiskelu on niin joustavaa - ainakin verrattuna vuorotyöhön. Yli kaksi kuukautta kesätöitä takana ja enää puolitoista kuukautta edessä. Kesä on mennyt kieltämättä kuin siivillä, mutta siitä huolimatta odotan jatkuvasti syksyä ja opiskelua. Odotan innolla uusia haasteita gradun teon parissa, vaikka järki varmaan lähtee tasaisin väliajoin sitä työstäessä!

Samilla alkoi eilen vihdoin kesäloma, joten V:kin on pois päiväkodista koko heinäkuun. Hän jos joku on ansainnut loman, sillä osapäivähoidosta täysipäiväiseksi siirtyminen kesän ajaksi on varmasti ollut outoa ja raskasta pienelle. Mä oon varhaiskasvatuksen kannalla ehdottomasti ja valitsen päiväkodin ennen perhepäivähoitoa alta aikayksikön, mutta osa-aikahoito on mun mielestä ideaali V:lle. Hän saa päiväkodista kaiken ilon ja hyödyn irti ilman, että päiväkotipäivistä tulee pakkopullaa. Hän oli ennen mun kesätöitä 2-3 päivää viikosta päiväkodissa ja se oli just hyvä rytmi hänelle. Ihanaa, että päästään jatkamaan samalla kaavalla.

Veikkaan tulevienkin viikkojen vilahtavan ohi nopeasti, koska tuleville viikonlopuille on tiedossa kaikkea hauskaa. Tällä viikolla ollaan Pohjanamaalla, ensi viikonloppu mennee rennosti kotosalla ja sen jälkeen vuorossa onkin jo mun ja Samin viikonloppumatka Kööpenhaminaan.

Kivaa viikonloppua! ❤️

Ladataan...

Ladataan...

Tästä vuodesta näyttää tulevan ihan kiva matkailuvuosi. Nyt on päästy puoleen väliin vuotta, kun juhannuskin on takana päin - saa alkaa suunnata katseen loppukesän ja alkusyksyn reissuihin! Tähän puoleen vuoteen on mahtunut alkukesän kotimaanmatkailun lisäksi talvinen unelmareissu New Yorkissa tammikuussa ja tyttöjen viikonloppureissu Puolan Gdanskissa huhtikuussa.

Kesällä on ollut tähän asti hiljaisempaa reissurintamalla, mutta onneksi tähän on tulossa muutos!

Vihdoin se rantaloma

Oon jo kertonutkin, että elokuulle on tiedossa kahdeksan päivää Kroatian Korculan saaren auringon alla.  Ollaan tutkittu meidän majapaikkaa ja kohdetta vähän lisää vasta nyt. Sami innostui roadtripistä Kroatian rajojen ulkopuolelle juteltuaan siskonsa kanssa meidän matkasuunnitelmista. Ja arvata saattaa, että innostuinko minä?! Täytyy palata noihin suunnitelmiin tarkemmin reissun lähentyessä, mutta koukkaus Bosnia-Herzegovinan puolella ei kuulosta tällä hetkellä pöllöimmältä idealta. Lento laskeutuu Dubrovnikiin, josta suunnistetaan vielä hieman auki olevan suunnitelman kanssa lautalla Korculan saarelle. Luultavasti vuokrataan auto jo Dubrovnikistä. Ainoa ongelma on siinä, että lento on perillä vasta seitsemän maissa illalla ja nähtäväksi jää, kuinka myöhään lauttoja kulkee. Voi myös olla, että päädytään ostamaan kuljetus hotellille matkanjärjestäjän kautta ja vuokrataan auto roadtrippailuun myöhemmin. Tätä reissua odotan tosi paljon!

Kaupunkiloma viikonlopun yli kahdestaan

Elokuuhun on kuitenkin vielä ikuisuus ja odottavan ja kärsimättömän ihmisen aika on käsittämättömän pitkä, joten suunnistetaan Samin kanssa kahdestaan viikonlopuksi Kööpenhaminaan vielä heinäkuun aikana. Tähän reissuun voi varovaisesti jo laskea päiviäkin, kun niitä on alle 30. Varauduttiin tosin ostamaan V:llekin lentolippu, kun lapsenhoitojärjestelyt otti hieman takapakkia. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että reissu toteutuu kuten on alunperin suunniteltukin. Ei perhereissukaan olisi huono idea ollut, mutta ajatuksena oli lähteä juhlistamaan 6-vuotis kihlapäivää ja viettää rentoa aikaa kesäisessä Köpiksessä ihan meidän ehdoilla. Hotelli on vielä varaamatta, joten suosituksia saa tiputtaa kommenttikenttään!

Kohta 7 vuotta yhteisiä reissuja takana (7!!!). Kuvanlaatukin on nähtävästi vuosien takainen. 

Tutustumista yliopistoelämään Saksassa

Sitten kesä vaihtuukin jo syksyyn, mutta onneksi sinnekin on jo reissu suunniteltuna. Lähden joko yksin tai meidän perheen kesken Saksaan, Samin työkuviot ratkaisee sitten tulevatko he V:n kanssa mukaan vai ei. Mun sisko lähtee syksyllä Mannheimiin Frankfurtin suunnille vaihtoon. Hän lähtee sinne jo elokuussa, mutta koska me tullaan Kroatiasta vasta syyskuun puolella, tää reissu ajoittuu joko syyskuun lopulle tai lokakuun alkuun. Jokatapauksessa Saksaan syksyllä, vaikka tarkemmat suunnitelmat on vielä auki. Eipä siinä muuta tarvitsekaan, kuin ostaa vain meno-paluu - lippu ja lähteä. Eipä sitä tiedä vaikka innostuttaisiin matkustelemaan junalla jonnekin. Oon ihan kateudesta vihreä, kun itse en päässyt kokemaan opiskelijavaihtoa, mutta samalla oon niin ilonen siskon puolesta (ja vähän myös siitä, että tiedossa on ilmainen täyden palvelun majoitus). 

Mielelläni palaisin myös pitkästä aikaa Berliiniin, mutta seuraava Saksa-reissu toteutuu ihan eri suunnassa!

Tälläistä on tiedossa tällä hetkellä - mielenkiinnolla odottelen mitä loppuvuosi tuo tullessaan! Millaisia matkasuunnitelmia teillä on lähitulevaisuuteen? :)

P.S. Tykkäämällä blogin Facebook-sivusta pysyt helposti kärryillä uusista postauksista! Mua voi seurailla myös instassa: @jennavaltari :)

Ladataan...

Ladataan...

Hyvää keskikesän juhlaa! Ollaan vietetty juhannusta Pohjanmaalla, ensin Samin porukoiden luona ja sitten mun porukoilla. Perjantaina lähdettiin liikenteeseen ja tänään jo lähdetään ajelemaan takaisin Turkuun, joten pikainen visiitti jälleen ja paljon ajelua takana. Ja edessä...

Huonosta kelistä huolimatta ollaan päästy juhannustunnelmaan - eikö +10 asteen lämpötilat ja tihkuava vesisade nyt ole jo aika perinteinen juhannussää muutenkin?

Kilometrejä kertyy...

 

V ei ihan jaksanut syödä koko hampparia kuten kuvasta näkyy, joten isi sai loput...

Mitäs siellä kiikareissa näkyy :'D

Mummun virkkaama aivan ihana ballerina-asu!

Ja sitten se maailman paras uutinen, joka kilahti puhelimeen sähköpostin muodossa: 

"Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty siirtohaussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan luokanopettajan tutkinto-ohjelmaan Turkuun suorittamaan kasvatustieteiden kandidaatin 180 op ja maisterin 120 op tutkintoja". 

Siinä se oli. Uutinen, joka helpotti mun ja meidän perheen elämää sanoinkuvaamattoman paljon. Ei enää ikinä onnibusseja Jyväskylään!!!

P.S. Tykkäämällä blogin FB-sivusta pysyt helposti kärryillä uusista postauksista! Mua voi seurailla myös instassa: @jennavaltari :)

Ladataan...

Pages