Ladataan...

Hyvää juhannusta täältä maalta!

Tultiin V:n kanssa Pohjanmaalle jo viikko sitten ja Sami tuli muutamaa päivää myöhemmin perästä. Alkuviikko oltiin mun porukoilla ja eilen tultiin vuorostaan Samin porukoille. Nopeaa on viikko mennyt, huomenna sitten taas ajellaan kotiin. 

Vielä on kuitenkin hyvin aikaa nauttia rauhallisesta juhannuksesta maalla, syöden hyvin ja vaihtelemalla kuulumisia Samin sisarusten kanssa. Kuitenkin aika harvoin ollaan koko kööri saman katon alla! Ollaan me vietetty aikaa ulkonakin grillaillen, vaikka sitten väkisin. 

Mun äiti ja iskä vietti eilen 26. hääpäiväänsä ja iskä toi äidille perinteisesti kukkakimpun. Pitihän V:n päästä tutkimaan sitä lähempää. 

Hetken aikaa eilen illalla paistoi jopa aurinko ja tuntui vähän kesältä. Vaikkei lämpöä olekaan, niin sentään valoa riittää. Nautitaan edes siitä!Tällänen nopea tilannekatsaus meidän juhannuksen vietosta, viettäkää tekin mukava juhannus! :)

 

Tykkäämällä blogin Facebook-sivusta (linkki löytyy blogin oikeasta reunasta) pysyt kärryillä uusista postauksista! Voit seurailla mun touhuja myös Instagramista: @jennavaltari 

Share

Ladataan...

Tää viikonloppu on ollut erilainen ja superkiva. Mun äiti ja 9-vuotias sisko (eli V:n mummu ja täti) tuli viettämään viikonloppua meille Turkuun. Ollaan ehditty tehdä vaikka mitä, en paljoa ole kerennyt blogia ajatellakaan! Tai kandin kirjoittamista...

Eilen vietettiin siskon kanssa harvinaista laatuaikaa ensin shoppaillen kaupungilla ja myöhemmin lähdettiin iltakävelylle. Innostuttiin myös kuvailemaan, harmi kun en ottanut kameraa mukaan ja kuvat on puhelinlaatua. 

Mutta mikäs siinä ihanan tunnelmalliessa kesäyössä kun oli näin kaunis keijukainen kuvattavana. 

Hauska sukeltaa välillä neljäsluokkalaisen mielenmaisemaan ja peilata omaa lapsuutta ja ala-asteaikaa pikkusiskon juttujen kautta. Päästään harvoin viettämään aikaa kadestaan, mikä on todella surullista. Aina kun nähdään uudestaan, niin tuntuu, että taas on mennyt ohi joku kasvuvaihe ja aika lapsuudessa. Oon kuitenkin onnellinen, että hän leikkii vielä Sleisch-hahmoilla ja kirmaa keppareilla omatekoisten esteiden yli. Lapsuus loppuu niin lyhyeen, voisipa ajan pysäyttää.

Niin sitä vaan itsekin on jo parikymppinen, lapsena tuo termi kuulosti mun korviin niin aikaa nähneeltä, ettei ollut paljoa eroa kolme- ja neljäkymppiseen. Kaikki yhtä kuin aikuinen. 

400km ei kuulosta niin suurelta ja ylitsepääsemättömältä välimatkalta, mutta vierailut sukulaisten, porukoiden ja tietysti ystävien luona täytyy saada mahtumaan parhaimmillaan yhteen viikonloppuun, siis käytännössä kaikki kahteen päivään. Sen takia tälläinen kokonaan meille pyhitetty viikonloppu on kultaa, kun saadaan rauhassa ja kiireettömästi viettää aikaa. 

Mulla on ensi viikolla kandiseminaari Jyväskylässä, joten lähdetään V:n kanssa samaa matkaa äidin ja siskon mukana junalla Pohjanmaalle. Sami tulee perässä torstaina ja päästään yhdessä juhannuksen viettoon. Edessä on siis kokonainen viikko Pohjanmaalla! 

Toivotaan vähän parempia kelejä tälle juhannukselle. Viime vuonnakin oltiin juhannus Pohjanmaalla ja luultavasti tullaan olemaan aina jatkossakin.

Suomen kesä + lapsuusmaisemat + maaseudun rauha + perhe ja ystävät = täydellistä.

Vaihtui näköjään päiväkin sillä välin kun tätä kirjoittelin. Lähdetäänkin Pohjanmaalle siis tänään :D Nyt on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna matkustaa ensin bussilla, sitten junalla ja lopuksi autolla. Noin 6-7h siinä menee, riippuen kaikesta. 

Mitkä on teidän juhannussuunnitelmat, onko jotain perinteitä? :)

Pysyt kärryillä uusista postauksista tykkäämällä blogin Facebook-sivusta, linkki sivulle löytyy sivun oikeasta reunasta. Voit myös seurata meidän touhuja instassa: @jennavaltari :) 

Nyt hyvää yötä! xx 

Share

Ladataan...

Palaan tasaisin väliajoin muistelemaan raskausaikaa, ensimmäistä vauvavuotta ja ensimmäisiä hetkiä äitinä. Kuinka tää pieni ihminen onkaan meitä opettanut ja kasvattanut. Aika kultaa muistot, enkä enää edes muista miltä kolmen tunnin yöunet pätkissä tuntuivat ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kivut raskaudessa ja synnytyksessä ei myöskään ole enää päällimäisenä mielessä, vaan muistelen niitä ihania ja kauniita hetkiä jolloin häntä odotimme ja hänet saimme vihdoin viedä kotiin. Elämäni onnellisin hetki oli, kun sain lapseni ensimmäistä kertaa rinnalle. Toiseksi onnellisin hetki oli se päivä kun saimme viedä pienen käärön kotiin ja pääsimme aloittamaan uuden ja jännittävän perhe-elämän. Ja nyt hän on jo pian vuoden ja neljä kuukautta. Oon kiitollinen jokaisesta päivästä.

Äitiys ja vauvavuosi ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, minä jos kuka sen myös tiedän. Haluan nyt kuitenkin keskittyä niihin äitiyden parhaisiin puoliin ja hetkiin. Ajan kullatessa muistot ei muuta ole enää jäljelläkään -  ja hyvä niin. Katsotaan, jos myöhemmin tekisi toisenlaisen haasteen niistä vanhemmuuden vähemmän hohdokkaista puolista... 

Mutta nyt haluan siis haastaa teidät bloggaavat äidit ja isät valitsemaan 10 teille tärkeää kuvaa vauvelinne ensimmäisistä hetkistä. Jokaiselle kuvalle on oma teema, jota voi vähän soveltaa ellei juuri annettuun teemaan sopivaa kuvaa löydy. Voit halutessa laittaa saman teeman alle useammankin kuvan, mikäli valinnanvaikeus iskee (mullekaan tää ei ollut helppo juttu, vaikka itse teemat keksinkin). Voit myös kertoa kuvasta ja kuvanottohetkestä jotain - tai voit vaan antaa kuvan puhua puolestaan. Postauksen lopusta löydät tarkemmat ohjeet. 

1. Kun olit vielä masussa

Kuva rakenneultrasta, jolloin saimme kuulla odottavamme poikaa. No ei mennyt veikkaus ihan putkeen! Kirjoitin tästä ylläristä lisää tässä postauksessa

2. Vain hetki ennen h-hetkeä 

Monen tunnin kärvistelyn jäleen epiduraali toi helpotusta oloon sen verran, että jaksoin jopa viestitellä kavereille ja sukulaisille ja napsia kuvia synnytyssalissa. Helpotus loppui lyhyeen kun tajuttiin, että epiduraalin vaikutus lopetti synnytyksen etenemisen. Täytyi siis vaan odotella 3 tuntia että lääkkeen vaikutus lakkaa - ja lopulta synnytettiinkin vaan ilokaasun voimin. Tämän kuvan ottamisen hetkellä olin vielä autuaan tietämätön tulevasta kärsimyksestä. Olisin varmaan halunnut perua koko homman, jos olisin tuossa vaiheessa jotain tulevasta tiennyt. Ainakin tiedän miltä ne supistukset ja synnytys tuntuu ilman kivunlievitystä, jos sen nyt voi positiiviseksi asiaksi ajatella... 

3. Ensimmäinen kuva sinusta 

Pieni täydellinen ylläriprinsessa syntyi tasan laskettuna päivänä 40+0!

4. Lahjoja vastasyntyneelle

Myös perheet ja sukulaiset olivat yllättyneitä pienestä tytöstä, kun koko suvun voimin odotettiin poikaa viimeiseen asti. 

5. Pienen pienet jalat 

Onko mitään söpömpää? <3

6. Kun sait nimesi 

Ristiäiset pidettiin huhtikuussa ja kummeiksi valittiin mun sisko ja Samin sisko. Paikalla oli vain meidän perheet puolisoineen, noin 15 henkeä yhteensä. Tilaisuus oli kaunis. 

7. Ensimmäinen hymy

V hymyili pienenä vauvana paljon nukkuessaan!

8. Vaunulenkillä 

Tämä kuva on otettu viime vappuna Naantalin Muumimaailmasta, V nukkui koko reissun ajan kun kävelitiin aluetta ympäri. Muumimaailma ei ollut vielä auki tuolloin, mutta alueelle pääsi vapaasti siitä huolimatta. Tää oli meille ihan yllätys, kiva sellainen!

9. Valmiina juhliin 

Ristiäisissä kastemekon jälkeen puettiin kahvitilaisuuteen tämä ihana 56-senttinen mekko. Sormessa mun siskolta eli V:n kummitädiltä saatu Hali -sormus. 

10. Ensimmäinen kesäsi

Ensimmäisenä kesänä vaan nautin kotona olosta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen! Tehtiin paljon vaunulenkkejä ja pääsit tutkimaan maailmaa ensimmäistä kertaa kunnolla. 

Jotta saadaan haaste pyörimään, niin heitän pallon parille bloggaavalle mamalle: Jasmine ja Karoliina, olkaa hyvät!

Ohjeet haasteeseen:

1. Haasteeseen saa vapaasti tarttua, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Enemmän kuin äiti -blogin (linkki tähän postaukseen). 

2. Linkitä vastauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta pääsen näkemään ja kommentoimaan valitsemiasi kuvia. 

3. Halutessasi voit haastaa eteenpäin yhden tai useamman bloggaajan. 

Share

Ladataan...

Etsittiin varta vasten sellaista asuntoa, josta voi surutta repiä kaikki pinnat irti ja tehdä kokonaisuudesta täysin omannäköinen. Toki siinä myös säästi selvää rahaa, kun teki itse sen sijaan, että olisi ostanut jonkun juuri myymistä varten rempatun asunnon. Harvoin tuli edes vastaan sellaisia, jotka olisi omaa silmää täysin miellyttänyt.

Suurin syy oman asunnon ostoon oli se, että haluttiin V:lle oma huone. Isompien asuntojen vuokrakulut kaupungissa on korkeat, joten suunnilleen samalla hinnalla sitä maksaa omaansa pois. Kannatan muutenkin oman asunnon ostamista jo ihan sijoitusmielessäkin, vuokran maksaminen tuntui kuin heittäisi kuukausittain nipun rahaa kaivoon. Päädyttiin siis tähän ratkaisuun heti kun se vain tuli mahdolliseksi. 

Ostohetkellä meidän uusi koti näytti siis tältä:

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta kyllä noista varmaan selvää saa! 

Sami alkoi hommiin heti kun oltiin saatu kaupat tehtyä viime joulukuussa. Meillä ei aluksi ollut selvää visiota, että mitä tehdään puunväriselle olohuoneen, eteisen ja käytävän parketille. Lattia oli moitteettomassa kunnossa, joten olisi tuntunut hölmöltä repiä parketti irti ja asentaa tilalle joku halpa laminaatti. Meillä kun sitä rahaa ei ollut ihan mielin määrin käytössä, joten budjettiratkaisuilla mentiin hyvin pitkälle. Periaatteessa puunvärisessä parketissa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli kuitenkin vaan niin tavanomaisen tylsä. Ajateltiin ensin, että hiomalla voisi saada vähän haaleamman ja mielenkiintoisemman pinnan, mutta sitten tuli mieleen sen maalaaminen kokonaan valkoiseksi. Makuuhuoneisiin taas asennettiin valkoiset laminaatit, koska niissä oli ennestään vaan muovimatot. 

Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko parkettia edes mahdollista maalata. Ei oltu nähty tai kuultu kenenkään tehneen niin, vaikka maalattuja lautalattioita on kyllä nähty. Googlaamalla löytyi kuitenkin nopeasti tietoa ja ohjeita parketin maalaamiseen. Ei menty täysin takuuseen maalin kestävyydestä, lattia kun kuluu vähän nopeampaa kuin seinät. Nyt on puoli vuotta kulunut ja lattia on edelleen hyvässä kunnossa, vaikka taapero kruisailee lelukärryn ja puisten nukenvaunujen kanssa olohuonetta ympäri. Parketin saumatkohdat on alkanut erottua, mutta se on ihan normaalia ja näyttää vaan kivalta meidän mielestä. 

Ennen maalaamista Sami hioi kevyesti lattian pintaa ja sitten perusteellinen pesu Maalarinpesulla. Valittiin sävytettävä Teknos Teknofloor Aqua -maali (9L purkki 145€). Ei haluttu puhtaan paperinvalkoista sävyä, vaan ihan aavistuksen harmaaseen taittava sävy. Lopputulos on kuitenkin ihan selkeästi valkoinen, kuten kuvista näkyy. Maalikerroksia on kolme ja ne levitettiin kolmena perättäisenä päivänä. Tää operaatio oli tässä vaiheessa helppo, koska ei oltu vielä muutettu edellisestä asunnosta ja kaikki tavarat ja huonekalut oli tietenkin vielä siellä. Ei ollut siis mitään haittaa siitä, että lattian kuivumiseen kului aikaa, eikä tarvinnut roudata tavaroita edes takaisin. Voin vaan kuvitella miten työläs homma tää olisi toteuttaa jo asutettuun kotiin! Tuore maali haisi asunnossa vielä viikkojenkin jälkeen ja odotettiin muistaakseni viikon verran ennen kuin laskettiin painavat huonekalut maalatulle lattialle. 

Seinien hiomisen ja maalaamisen sekä lattian maalaamisen ja maalin kuivumisen jälkeen oli vuorossa tapetointi ja listojen asentaminen. Tilattiin myös eteiseen ja molempiin makuuhuoneisiin uudet kiinteät kaapit vanhojen tilalle. Ja sitten päästiinkin jo muuttamaan - koko remonttihässäkkä oli kuukaudessa valmis. Ei ollut mielenkiintoa pitää kahta asuntoa yhtä aikaa yhtä kuukautta kauempaa, joten tässäkin säästettiin. Sitten alkoikin sisustaminen, josta tein erillisen postauksen: klick

Sami asentaa meidän kimaltelevaa tapettia, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Vaikka parketin maalaaminen oli alunperin budjettiratkaisu ja sellainen asia mistä ajateltiin, että joustetaan, niin loppujen lopuksi tästä lattiasta tulikin paras asia koko asunnossa! Ollaan siis oltu todella tyytyväisiä, vaikka työlästä ei ollut pelkästään itse maalausurakka vaan myös joka päiväinen imurointi. Pienenkin pölyhaituvan näkee metrien päähän. Enkä ole muuten ennen tajunnut miten paljon multa lähtee hiuksia. Ei kiitos mitään karvaista eläintä tähän talouteen :D Aika nopeasti tähän on kuitenkin tottunut. Tuleepahan siivottua useammin, kun kaikki se lika ja pöly ei pääse minnekkään piiloon.

Muuton ollessa keskeneräinen ja V:n huoneen ollessa täynnä remonttiromua, näytti meidän olohuone parin viikon ajan tältä. 

Saatiin remontti valmiiksi juuri ja juuri ennen V:n 1-vuotis synttärijuhlia helmikuussa. 

Imurin varressa saa roikkua joka päivä, jos haluaa ettei lattia näytä likaiselta. 

Valkoinen lattia näyttää myös kivalta kuvissa, kun huomio kiinnittyy vaan olennaiseen :)

Joten..

Oliko projekti työläs? -Kyllä.

Olisko helpommallakin päässyt? -Kyllä.

Onko valkoinen lattia kuitenkin vaan niin hieno ja kaiken sen vaivannäön arvoinen? -Kyllä. 

Sanon siis, että hitti. Mitä mieltä sä oot? :)

Tein muuten blogille oman Facebook-sivun, josta tykkäämällä pysyy helposti kärryillä uusista postauksista. Mua voi seurailla myös instagramista: @enemmankuinaiti_jenna :) Nyt heipat!

Share

Ladataan...

Turku on siitä ihana kaupunki, että täältä löytyy varmasti tekemistä lapsiperheelle näin kauniina kesäpäivänä. Aamulla pohdittiin, että mitäs kivaa tehtäisiin nyt kun Samikin on kotona meidän kanssa näin viikonloppuna. Aiottiin ensin mennä käymään lasten liikuntatapahtumassa, mutta päädyttiinkin lopulta elämään uudelleen niitä hetkiä maalla vietetyistä lapsuuden kesälomista. Ai että, tuli kotoisa olo! Vahva flashback niihin kymmeniin kesiin, joita ollaan molemmat Pohjanmaalla vietetty. Paitsi että nyt oltiin melkeen keskellä kaupunkia, nimittäin Turussa Kuralan Kylämäellä! 

V on syntynyt täällä Etelä-Suomessa, mikä tuntuu musta ja Samista oudolta - molemmat kun ollaan sieltä Etelä-Pohjanmaalta kotoisin. V on kuitenkin kaupunkilaistyttö. Olisi kuitenkin ihanaa, jos V tuntisi jatkossakin olonsa kotoisaksi maalla. Nyt hän ainakin nautti kun sai silitellä karitsaa ja kirmailla ympäriinsä. Kukapa taapero ei nauttisi? :D Mulla ja Samilla pohjalaisuus on niin vahva osa omaa identiteettiä, että olisi kiva, jos osa siitä siirtyisi myös meidän jälkikasvulle. Olikin jo vähän ikävä Pohjanmaalle, mutta tämä naapurin maalaisidyllissä vierailu kieltämättä lievitti vähän koti-ikävää <3 Oon asunut jo 5 vuotta muualla, mutta silti se on aina koti. 

Hepat ja lampaat tuli välillä aivan lähelle aitaa, joten V pääsi ihan käsin tunnustelemaan pienen karitsan villaa ja hevosen sileää turpaa. Lampaille oli lupa syöttää voikukan lehtiä. Lisäksi alueella hääri Kuralan Kylämäen emäntiä ja isäntiä vanhanajan asuihin pukeutuneina. Vitsi, miten upea paikka viettää päivää vaikka piknikillä! Ja vaikkei eväitä mukana olisikaan, niin alueen kahvilasta saa sapuskaa ja juotavaa ihan kohtuulliseen hintaan. Itse söin suolaisen piirakan palan ja oli muuten hyvää. 

Ja mikä parasta; tää paikka on ihan lyhyen kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Tää on sekä taaperon että äidin unelma - taapero nyt luonnollisestikin pitää eläimistä ja on maalaismiljööstä innoissaan ja äidin taas ei tarvitse kehitellä sen suurempaa tekemistä taaperon viihdyttämiseksi. Ja vähän vaihtelua sille iänikuiselle leikkikentän hiekkalaatikolle. 

Mua ei paljon näissä kuvissa näy, arvatenkin olin kameran toisella puolen. Sami harvoin jaksaa keskittyä kuvaamiseen, mutta multa se taas tulee niin luonnostaan, etten edes huomaa napsivani kuvia jatkuvasti. Onneksi tuli viime hetkellä napattua kamera mukaan!

Kuralan Kylämäen emäntä soitteli V:lle lehmänkelloa. Varmaan puolikas sekunti tämän kuvan ottamisen jälkeen V tarttui pöytäliinaan ja oli kiskoa sen kukkaruukkuineen alas. Että nopea saa olla.

Nuo karkit on valmistettu Ilmajoella, siis sieltä mistä Sami on kotoisin. Sami on itseasiassa ollut kyseisessä paikassa kesätöissäkin joskus nuorena poijjankloppina. Haha. 

Olipa tosi kiva päivä ja taas opittiin uutta tästä kotikaupungista. Meidän perheen seikkailuja ja mun kuvailuja voi seurailla myös instagramista: @enemmankuinaiti_jenna. Kivaa viikonlopun loppua, jos niin voi sanoa! :D 

Share

Pages