Siskorakkaus, parasta maailmassa <3

Siskorakkaus on parasta maailmassa. Se voittaa aivan kaiken, yksinkertaisesti aivan kaiken! Olen maailman onnekkain ihminen, koska minulle on elämäni varrella siunaantunut yksi sisko rinnalleni matkaa taittamaan. Olen siskoani muutamia vuosia vanhempi, tärkeässä isosiskon roolissa siis. Meidän suhteessa isosisko onkin näyttänyt miten elämää ei kuulu elää. Muutamia elämän myrskyjä mainitakseni muistoja ja elämänneuvoja on karttunut minun murrosiästä, koulukiusaamisen traumoista, itsetunnon horjumisesta, epäterveestä teinisuhteesta exäni kanssa sekä muista elämän karikoista. Mutta samalla koen olleeni aina maailman parhain isosisko. Sillä omien karikkojeni ja myrskyjeni kautta pikkusiskoni on nähnyt, ettei tuollaiset pyristelyt elämää vastaan kannata. Hänestä on kasvanut lapsuudesta asti järkevä, rauhallinen ja sydämellinen aikuinen. Hän ei ole (onneksi) joutunut kärsimään koulukiusaamista, ystävyys- tai parisuhteiden raivokkaita päättymisiä tai muita sellaisia elämän ikäviä asioita. Tottakai ikäviä asioita on hänellekin sattunut, mutta niinhän elämässä vain kuuluu mennä. Eihän mikään lasipinta voi olla täysin särötön, kyllä jokainen muutamia kolhuja elämässään tarvitsee.

Rakkaus omaa siskoani kohtaan on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Välillä vaikka tuleekin riitaa, niin aina on vakaa tieto siitä, ettei riita kuitenkaan katkaise meidän välejämme. Olen aika varma, että tulemme olemaan läheisiä ja sydänystäviä toisillemme aina. Vaikka muu muuttuisi ympärillä, me pysymme toistemme tukena <3 Siskoni on paras ystäväni, hänelle on ihanaa jakaa elämän ilot ja surut. Samalla on myös vastavuoroisesti maailman ihaninta kuunnella hänen ilon pisaroitaan ja surun rankkasateita. Isosiskona ja hänen ystävänään minulla on onnellinen asema, kun voin näiden pisaroiden ja sateiden lomaan luoda vähän auringon paistetta. Jos auringosta ei ole välillä tietoakaan, niin silloin olen henkilö joka kannattelee sateenvarjoa siskoni pään päällä. Eihän rakas prinsessani saa kastua elämän myrskyissä <3

Lähikuukausina olen tuntenut ääretöntä ylpeyttä siskoani kohtaan. Ylpeys on tuntunut sisälläni lämpönä, poksahtelevina shampanjapulloina ja kutkuttavina perhosina. Ylpeys ja ilon aihe on tullut tiedosta, että siskoni on menossa naimisiin! Urhoollisen prinssinsä kanssa he ovat pyöritelleet asiaa jo jonkin aikaa. Ja minä sain olla vähän pyörityksessä mukana. Kuunnella heidän ideoitaan ja ajatuksiaan. Viime viikonloppuna he päättivät (viimein) mennä kihloihin, ai että miten onnellinen olen pikkusiskoni puolesta <3

 

 

 

 

Ja vielä suuremman yllätyksen koin eilen, keskiviikkona 6.6.2018. Minuakin nimittäin kosittiin! Kosittiin niin, että sydämmessä oikein pyörähti! Nimittäin siskoni päätti yllättää minut, ja pyytää minua kaasokseen! WOW MIKÄ KUNNIA! Aivan mahtavaa!! Jos nyt joku toimittaja tulisi mikrofoninsa kanssa luokseni ja kysyisi kuuluisat "Miltä nyt tuntuu"- sanat, alkaisin varmaan vain kiljumaan ja huutamaan onnesta. Pomppisin pitkin huonetta, juoksisin ja nauraisin ilosta. Kävisin henkisesti kiertämässä Auringon ympäri, heittäisin Kuun kanssa ylävitoset ohi juostessani. Ja tähtisateen saattelemana laskeutuisin takaisin tähän huoneeseen. Siltä minusta tuntuu ;)

 

 

 

 

En kestä miten kiva kesä, syksy ja talvi meillä on yhdessä tulossa. On maailman ihaninta päästä osaksi näiden kyyhkyläisten onnea, suunnitella ja ideoida maailman ihanimpia ja kauneimpia häitä. Häitä, joissa ei varmastikaan säästytä ilon ja onnen kyyneleiltä. Tästä vuodesta tulee niin hyvä. Olen valmis rakkauskupla, imaise minut sisuksiisi! <3

Kommentit

Pusu (Ei varmistettu)

&lt;3

Sydän huokaa

Mulla on usein ollu sellainen olo, että olen jäänyt paljosta paitsi kun ei ole siskoa. Monista näkee miten ihana läheinen suhde siskoksilla on. Harmittaa myös oman lapsen puolesta, etten kykene tarjoamaan tälle sisarusta. 

Sitä itse joskus oikein unohtaa millainen rikkaus itsellä onkaan kokoajan elämässä mukana. Tietysti asioista tulee arkisia, kun ne on päivittäin takataskussa piilossa. Kiitos topaasilapsi kommentistasi, herätit minut hyvin tämän rikkauden äärellä <3

Sinua ja lastasi kannalta itse koen ettei sisko/sisarus tarvitsi oikeasti olla biologinen. Elämän varrella saattaa tulla joskus joku ihminen vastaan, kelle pystyykin jakamaan ihan kaiken ja hän tuntuu tosi läheiseltä <3 Mutta ymmärrän pointtisi, ja paitsijäämisen tunteen. Ymmärrettävää! :(

Sydän huokaa

Vaikka olen saanut uskomattoman ihania sydänystäviä, mietin silti millaista olisi siskon kanssa. Ei pysty vertaamaan sitä sidettä. Mutta kyllä onneksi löytyy ihmisiä elämästä jotka ovat niin läheisiä ettei lähemmäksi enää voisi päästäkään. <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.