Ladataan...
Entiwanhanen

Päästän teidät osalliseksi kipeimmän kotikateuden aiheuttajan luo - ystäväni vaarinmökkiin jonka jokainen vaalien viritetty yksityiskohta on jotain silmittömän ihastuttavaa! Voisin pyöriä tuossa tunnelmien täydellisyydessä tuntikausia tuijottaen yksittäisiä esineitä ja asetelmia - sellaista värien ja materiaalien harkittua "sopumelskaa" ei voi syntyä kuin aidosta rakkaudesta ja hellyydestä omaa kotiaan kohtaan! 

Tulehan - olohuoneen sohvalle, johon käpertyessään avautuu näkymä keittiöön ja piskuiseen eteiseen...

Keittiön herttaisen yksinkertainen sisustusresepti on perinteinen pirttikalusto, jonka penkit ovatkin työllistetty toisaalla - ja kaveriksi passitettu rivistö toisensukuisia tuoleja!

Keittiökaapistot tulivat aikanaan pelastetuiksi kaatopaikkakuormasta, patinanvihreä väri päivitti ne talon tunnelmaan istuviksi. 

Ikean kattovalaisinkin on varmasti parhaimmillaan näin epä-ikeamaisessa tilassa. Olen varma että tämän keittiön muu esineistö ei pilkkaa tuota ruotsalaisveijaria, jolla on ollut itsetuntoa tulla näin näkyvälle paikalle kauniiden esinevanhusten keskelle. Hänhän istuu tuohon kuin nenä päähän, eikö? 

Indinskan pitsikuvioitu tarjotin kannattalee kauniisti omaisuuttaan. En sietäisi syödä noista  ainuttakaan - harmonia kokisi muutoin tuntuvan kolauksen! 

Katsohan tätä romuromanttisten peiliveteraanien vierustoveruutta... 

...ja reipasta pannurivistöä valmiina palvelukseen!

Hartaudella haudutetumpaa teetä saakin hakea kuin tämän valloittavan vaarinmökin ehtoisa emäntä serveeraa!

Nyt kiivetään kamerani kanssa yltiöpäisen ihastuttavaan yläkertaan jyrkkiä portaita pitkin..

Heinäseipäistä rakennettu kaide toivottaa tervetulleeksi unettavaan tilaan joka kylpee kilvan valkoisen ja valon kanssa...

Näkymä sängyltä portaikon suuntaan ulottuu muurin toiselle puolelle, jonka takana on verhon taakse valjastettu vaatteet seinän mittaisen rekin varaan.

Yläkerran valkoisen leikin katkaisee vain patinoituneet kaiteet ja pystyhirret - sekä ripaus pinkkiä pyykkikassia!

Makuutilan kalustuksen muodostaa sänky, kirjapino ja pieni lokerikko radion kera.

Hupaisa lokerikko, jonka yksi lokero on jäänyt vuosien varrelle. Ei haittaa! 

Aika palata takaisin piskuiseen porstuaan - vitsikäs vessanovi, joka on ladonovea plagioiden laudoitettu. Oveen puolihuolimattomasti ripustetut helmet ja mekko kuvaavat  joko emännän rentoutta tai tyylitajua. Otaksun, että molempia :)

Vessan rempseän ryppyinen pellavaverho roikkuu holtittomasti puuvillanarun varassa - äst, miksen koskaan uskalla heittäytyä yhtä villiksi verhojen parissa - pakkoko niiden on aina olla niin perin sotilaallisia...

Tietysti vessankin varustuksesta löytyy lyhty - niitä tässä kodissa on kymmenittäin! 

Pistäydytään vielä olohuoneessa - jonka sohva on kuin syli! Valmiina suursyömään kokonaisen ystäväkatraan ja viihtymään pitkälle iltaan... 

Pöytävanhus on niillä sijoillaan, joilla tämän tuvan tunnelmassa on ollut pöytä vuorollaan. Alkuperäinen asukas "Sepän Sulo", tapasi istua pöytänsä äärellä katselemassa kylätielle tervehtien ohi kulkevia kyläläisiä. 

Pienen mökin jokainen nurkka on hyötykäytetty hurmaavalla tavalla hyödyksi, niinpä puolipaneelikin kannattelee rakkaiden kuvia ja fillarin voi valjastaa vaikkapa pyykin kuivattamiseen :) 

Viimeinen otto sisätiloista - 

Kiitos naapurin rouva - jään odottamaan terassin avautumista kolottaville kahvihampailleni...

Share

Ladataan...
Entiwanhanen

Katseenkestäviä lapsiportteja ei maailmassa näytä valmiina löytyvän, niinpä puusepäntaitoiselle aviomiehelle riittää kysyntää kodissa, jonka naisylivoimaa edustaa esteetikko-vaimo ja vilkkaasti liikehtivä tyttölapsi. 

Alakertaa valmistautuu vartioimaan Neljänsuora -peli, joka muuten koukuttaa aikuisenkin...

Share

Ladataan...
Entiwanhanen

Harrastuksistani hassuin on loputon nälkä myynnissä olevien mummonmökkien  koluamiseen. Bongailen tutuille ja tutun tutuille silkasta ilosta mummonmökkejä, lomakoteja ja koteja... Tämä Oikotiellä odotteleva metsänvartijan torppa oli kuitenkin pitkästä aikaa tainnuttava tuttavuus! 

Viitasaarella sijaitseva talokaunotar on saanut ilmeisen hyvissä käsissä viettää eläkepäiviään, niin hartaudella varjelluilta sen viivasuorat mansikkamaat ja reippaan punainen maalipinta näyttivät! Piha tulvillaan marjapensaita ja kaunis hoidettu tontti rantasaunoineen ja aittoineen. 

Soitin omistajalle kysyäkseni lupaa talokaunottaren esittelyyn blogissani ja ystävällinen rouva antoi ilokseni myönnytyksen, kertoen joutuvansa talosta vastentahtoisesti luopumaan, paikkakunnan vaihdos vie turhan kauaksi - eikä vanhoja taloja pidä yksin jättää. Siinä hän oli enemmän kuin oikeassa!

Mielestäni tämän maan kyläntiet ovat turhan täynnä yksinäisten vuosikymmenten pilaamia talovanhuksia, jotka ovat toraisien perikuntien myötä aina jonkun lähtöä liian pitkään odotelleet...

Olen ollut ehkä liiankin kunniottava vanhojen talojen hirsiä kohtaan. Kuinkahan monta kertaa olen ollut vähällä maalata jonkun seinän valkoiseksi - uskaltamatta koskaan.. Metsänvartijan kuistia valkoinen pinta piristää kummasti ja pisteet siitäkin - ettei valkoisen kanssa ole ilmeisesti innostuttu porstuaa pidemmälle! 

Piharakennuksista kukin on niin perin huoliteltu maalipinnoista myrskylyhtyihin, kukka-amppelit ja oven saranat, kaikki niin kurinalaisesti kaunistettu.. 

Milloin olet viimeksi nähnyt aittavanhuksen, jonka kurkihirsi ei ole niiannut jostain kohtaa...? 

Tässä kohtaa itken jo elefantin kyyneleitä; näkymä on huikaiseva eikä mielipahaa helpota tieto siitä että 100m rantaviiva on hiekkapohjainen.

Au au au...!!!

Vanhoilla kalusteilla koristettu makuukamari kylpee auringonvalossa - ja jos vain olisin ostoaikeissa, kinuaisin nuo iki-ihanat rautasängyt kaupantekijäisiksi :)

Kurkatkaahan näitä komeita hirsiä ja tuota kaunista kattoa joka on säästynyt 70-luvun haltex-kuorrutukselta. Omistajalla on ollut silmää haalia myös tilaa kunnioittavat kaapistot keittiöön, sävy ja tyyli passaa vanhan tuvan tunnelmaan. 

Jotain hyödyin tästä virtuaalivierailusta Metsänvartijan torpassa... Varastan verrattoman  verhokapan kuvan ja virkkaan Siimekseeni samanlaisen. Kiitos Airi - ja menestystä Metsänvartijan torpan uusille vartijoille, kun heidän vuoronsa aikanaan koittaa! 

 

Share

Pages