Ladataan...
Entiwanhanen

8. joulukuuta, 2009

Syksy kului kuin joulukalenterin parissa. Villen Mökkiapu raapi hirsien peittona piruilevia paneeleja ja kovalevyjä, katoista irvisteleviä haltex-ruutuja ja lattioilta sen seitsemät kerrokset muovimattoa, villaa, purua, hiekkaa, saastaa... 

Vankat hirret oli ikävuosiaan vanhemmat, riveet roikkuivat jokseenkin reippaasti paikallaan ja se taianomainen näky niistä kauniista piiloon pakatuista seinistä sai kylmät väreet kiipeämään vilkkaasti selkäpiissa. Vuosikymmenet piilossa viruneet hirret tekivät tuvasta jylhän ja ylpeän. Miten pitkään sitä poloista olikaan piinattu mokomilla tilkkeillä!

Joulu tuli lähemmäksi ja jokainen Siimeksessä käynti sai ilonväreitä aikaan.
Mutainen piha oli kuivunut syksyn myötä, salaojitukset oli imeneet maassa vellovat vedet sivummalle ja korjattu kivijalka sai töllin näyttämään korkeammalta. Maansiirtokoneet oli tönineet kannot irti pihaa parkkiinnuttamasta ja monet kuormat soraa teki nekin pihaan ihmeitä.

Kuisti oli kohdannut viimeisen matkansa ja paikalle oli muurattu uusi kiviljalka vanhan paikalle. Kesällä uusi kuisti kiipeäisi tölliä koristamaan. Sen katveessa saa kesäiltaa odotella, tuijotella iltaa viljavalle pellolle ja kiitellä viimeistään siitä, että sai moisen talokaunottaren sylissä iltaa vastaanottaa. Niitä oli nykyisin niin harvassa, vanhoja talokaunottaria ja linnunmaidon lämpöisiä kesäiltoja.

 

Ladataan...
Entiwanhanen

22. Syyskuuta, 2009

Se oli ruma. Rumempi kuin postimerkin kokoisessa myynti-ilmoituksessa. Se oli vihreä ja irvokas. Päädyn laudoitus paikattu puunrungon pinnakkaisella ja valeltu samaa vihreää kaarnan päälle. Ei sitä sievistänyt kuistia koristavat kymmenen kesäauringon polttamat silkkikukat. Eikä sattuman asettelemat kärrynpyörät. Ei "siivottu" piha, eikä veranta joka heilui alkusyksyn tuulessa. Välittäjän varoitukset rapistuneesta kivijalan rappauksesta oli vallan pieni pahe sen syntisen ja irvokkaan ilmestyksen keskellä. Tervetulotoivotuksen virkaa teki oveen naulattu kyltti "Hengenvaara - pääsy kielletty". Aivan varmasti!

Sisätilat ei ihan enkelin siiveniskuilta nekään näyttäneet. Vinot lattialankut ja hirsiseiniin kuparinauloin hakatut kellastuneet paneelit. Tolkuttoman kokoinen leivinuuni, joka oli uponnut moneen kertaan korotettujen lattiapintojen alle ja se murtunut muuri. Kiersin rumiluksen kahteen kertaan silkasta säälistä ja päätin jättää ressukan rapistumaan kauniiden kartanomaisemien keskelle. Ei sitä kukaan huomaisi kesällä rehottavien syreenipensaiden välistä. Antaa talon vanheta rauhassa. Ei arvokkaasti mutta rauhassa.

Ai vintille vielä? No jos kiireesti kurkataan. Kuollut hiiri könötti kohmettuneena yläportaalla, päähän kuivuneet silmät tuijottivat syyttävästi, "pelasta!". Katsoin vanhaa vinttiä ruutuikkunoineen ja talon kuiskaukset kutsuivat peremmälle. Tutkin pihat, liiterit ja saunan. Saunan "barokkikaiteineen" ja betonilattioineen. Ei se kaunis ollut, ei edes toimiva. Mutta oli sauna. Ja kaivo. Ja sähköt. Itse asiassa ihan kaikki mitä pitikin. Lupasin miettiä. Enkä miettinyt.Lupasin ostaa pois. Lupasin rakastaa ehjäksi ja antaa aikanaan hyvän asukkaan vaalimaksi.

 

Pages