Georgia travels

EricaK

Kaivoin eilen esiin ulkoisen kovalevyni. Siellä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia - myös valtavasti matkoilla räpsittyjä. Ajattelin, että voisin niitä aina välillä täällä jakaa, ties vaikka niistä olisi jollekin muullekin iloa. Tai jos vaikka saisin tartutettua matkakuumeen ruudun toiselle puolen. Voidaan sitä sitten yhdessä potea. ;)

Näiden kuvien yhteydessä on loistava tilaisuus tuoda esiin joitain muistoja reissuilta. 

Georgiasta jäi mieleen kaunis luonto. Lähes koko reissun ajan satoi, joten siinä lienee syy maan vehreyteen. Kaukasus-vuoret ovat kaikessa vehreydessään hyvinkin näyttävät.

Samaa ei voi sanoa maan hyvin raskaasta ruokakulttuurista. Näin jälkikäteen lähinnä huvittaa asukkaiden yksipuolinen ruokavalio. Khachapuria (sellaista rasvaista, pitsaleivän kaltaista leipomusta) syötiin niin aamiaiseksi, lounaaksi kuin päivälliseksikin. En ole koskaan kaivannut hedelmiä niin paljon, kuin tuon viikon aikana. Kaikeksi onneksi löydettiin torilta venäjää puhuva mummo, jolta saimme ostettua muutaman omenan.

Pääkaupunki Tbilisi jäi mieleen turistiystävällisenä. Vierailumme pääasiallinen kohde, maan hallinnollinen keskus Kutaisi sen sijaan osoittautui varsin autenttiseksi kokeiluksi jos niin voi sanoa. 

Reissun jännittävimmät hetket koettiin bussimatkalla Tbilisistä Kutaisiin. Kuski painoi menemään tuhatta ja sataa kippuraisia vuoristoteitä yön pimeydessä. Pimeisiin kulmiin valmistauduttiin ristimerkkien voimin ja rukoillen. Vasta aamun valjetessa sitä ihan toden teolla tajusi majapaikkamme kauheuden (alin kuva). Kyseessä oli entinen yliopiston rakennus, joka muistutti lähinnä käytöstä poistettua ydinvoimalaa rikkinäisine ikkunoineen, ja kärpästen ja likakasojen täyttämine viemäreineen. Reissulla tehtiin ennätyksiä suihkussa käymättömyyden suhteen. 

Vaikkei Georgia EU:n jäsenmaihin lukeudu, tuli reissun aikana nähtyä enemmän EU:n lippuja, kuin mitä Suomessa koskaan. Niin illallisten tamadan (eli toastmasterin) pitämistä maljapuheista, kuin yhtenä yönä ventovieraan miehen meille pitämästä vihamielisestä saarnastakin kävi ilmi maan kansalaisten sodan pelko, ja viha Venäjää kohtaan. 

Georgialaiset miehet ovat muuten kovimpia tanssijoita (!!), joita koskaan olen nähnyt. Joka perusjampalla oli kansantanssien liikkeet hallussa, ja palo päästä niitä esittelemään

Loppuun vielä biisi, joka sai jokaisen georgialaisen säntäämään tanssilattialle.

Follow

Share

Kommentoi