Ladataan...
EssieL

En tiedä onko teille välittynyt niitä ristiriitaisia fiiliksiä joiden kanssa täällä painitaan. Blogi on ollut nyt sen vuoden pystyssä, mutta homma ei tunnu enää ihan samalta. Ei löydy samanlaista intoa ja paloa tätä hommaa kohtaan, vaikka tästä ihan älyttömästi tykkäänkin. Rakastan kirjoittaa kun iskee se oikea fiilis, se kun sormet vaan hyppii näppäimistöllä ja tekstiä syntyy kuin itsestään, mutta se fiilis ei vaan iske enää niin usein. Mä en tiedä onko tää joku vaihe, ohimenevää vai nyt ihan semmosta lopullista fiilistelyä. Mä oon hieman muuttunut, tai voisin sanoa että palutunut takaisin omaksi itsekseni ja tän blogin pitäis muuttua mukana. 

Oon täällä useaan kertaan maininnut kuinka kotihiiri mä oon ja rakastan olla yksin, mutta viime aikoina oon alkanut kyseenalaistamaan tuota käsitystä itsestäni. Muistelen elämääni vuos kaks taaksepäin ja tajuan, etti ei mä en ole kotihiiri, mä vaan olin niin pitkään niin allapäin, että sallin sen itselleni selittämällä että tälläinen mä vaan nyt oon. Höpöhöpö.

Oon aina ollut aika menevää tyyppiä, tykkään tehdä reissuja, nähdä kavereita, välillä vähän tanssia tai sit olla vaan ystävien kanssa tekemättä mitään. Nyt mussa on herännyt tuo sama energisyys eloon kuin aikaisemmin. Osaan edelleen viettää aikaa yksin ja tarvitsenkin niitä omia hiljaisia ja rauhallisia hetkiä, mutta en enää niin paljon.Viime syksynä jopa rauhallisen sunnuntain vietto tyttöporukalla tuntui ajoittain liian raskaalta ja ennemmin vietin sen ajan itsekseen. Oon kyllä älyttömän onnekas et ne tyypit on edelleen mun ympärillä, vaikken mä aina jaksanut kysellä kuulumisia tai nähdä. 

Tää blogi tuli mulle vuos sitten tosi hyvään saumaan, sain vielä paremman syyn viettää aikaa itsekseen kotona ja nauttia omista oloistani, ei iskenyt tylsyys kun muokkaili kuvia ja kirjoitteli tänne niitä näitä. Tän parissa on ollut hauska puuhailla ja on ollut ihanaa kun semmonen kunnon inspiraatiopiikki iskee. Tätä kautta oon tutustunut yhteen aivan älyttömän mahtavaan tyyppiin joka on tehnyt tästä vielä noin sata kertaa hauskempaa. Oon kirjoittanut mun elämästä tänne loppupeleissä aika avoimesti ja saanut myös vertaistukea sen hetkisiin ongelmiin, suruihin ja iloihin, se on tehnyt elämästä mukavaa ja tsempannut myös kirjoittelemaan tänne jatkossakin.

Nyt eron jälkeen kun oon saanut silmäni auki ja heräillyt omaksi pirteäksi itsekseni mä huomaan kuinka paljo mun ympärillä tapahtuu, mitä kaikkea multa on jäänyt tekemättä ja näkemättä. Blogi ei tunnu enää niiiin tärkeältä kun on huomannut, että täällä on paljon muutakin mahtavaa. Kaikki kirjoitukset ja pohdinnat täällä on kyllä valtavan suuri osa mua ja sitä tiettyä elämänvaihetta, aina tämä tulee mulla olemaan tärkeä, jollain tapaa. <3 

 

Kuvat: Ninni / Visions, editointi minä.

 

Share

Ladataan...
EssieL

+ Auttamisen ilo. Erään mummon taluttaminen liukkaan tien yli ja turistin saattaminen oikeeseen kohteeseen kun hän hortoilee aivan väärällä suunnalla. Näistä sai muuten hyvää mieltä koko päiväksi, varsinkin mummon tirauttamat onnenkyyneleet ja kirkastuva hymy sai mut tosi hyvälle tuulelle. Heti tän jälkeen mä lähetin tekstarin myös omalle mummolle: "liiku varovasti, ulkona on tosi liukasta".

- Edelliseen jatkoa, ulkona todellakin on liukasta kun lämpötilat pyörii plussan ja miinuksen molemmin puolin. Mä olin just ite lentänyt nurin kyseisellä tiellä missä saattelin mummon kadun toiselle puolelle, nyt polvessa komeilee naarmut ja mustelmat. Ihme, että mummo edes suotui ylittämään tien mun kanssa kun oli juuri nähnyt mun vauhdikkaan kaatumisen ja pyörimisen maassa. + Talviloma Levillä. Upeat maisemat, ihanat ystävät ja hyvä ruoka. Tarviiko enempää selitellä? Levin postauksiin pääset tästä  ja tästä

- Ristiriitaiset fiilikset somesta. Seuraajien ja tykkääjien kalastelijat on alkanut ärsyttämään, etenkin silloin kun sama käyttäjä alkaa seuraamaan sua viikon aikana 3 kertaa uudestaan. Mistä siinä hommassa on kyse?+ Ystävänpäivän viettäminen joka päivä. Sunnuntaibrunsseja, yökyläilyä, kävelyretkiä järvenjäällä, yhteisiä treeenejä jne.. Viime viikolla päädyttiin lukemaan Saran kanssa meidän yhteistä päiväkirjaa vuosilta 2007-2014, sitä lukiessa sai kyllä nauraa vedet silmissä ja hävetä itseään. Vielä toistaiseksi liian arkaluontoisia juttuja tänne jaettavaksi, ehkä sitten 5 vuoden päästä.. Ihan mahtavia muistoja ala-asteen diskosta ylppäreihin <3

+ Saadaan Iina pikavisiitille Leviltä ja koko tyttöporukka on pitkästä aikaa koolla, harvinaista! Viikonloppuna taas yökyläillään ja herkutellaan ittemme sokruhumalaan. 

- Oon viime aikoina ollut aika kypsänä säätiedotuksiin ja siihen miltä ulkona näyttää (muutamia älyttömän kauniita aurinkoisia päiviä lukuunottamatta). Eikai nyt helmikuussa oikeesti kuulu sataa vettä?! Ja sade sattuu aina tietty just niille päiville kun meidän olis tarkotus lähteä kuvaamaan. 

+ Kun kesken lenkin löytääkin itsensä nälkäisenä hakemasta kiinalaista, no eikai se niin vakavaa oo!

- Meidän aivan lemppari drinkkibaari sulki ovensa täällä Jyväskylässä. Sunnuntaina "juhlittiin" Shakerin hautajaisia, vaikka me taidettiin ottaa hommaan varaslähtö jo lauantaina. Mua snäpissä seuraavat pääskin kurkkaamaan minkälainen meininki siellä Shakerissä oikein olikaan, ja no, mahtava niinkuin aina. Shaker on ollut meidän vakkarimesta jo 4 vuoden ajan, sinne on menty yksille ja lopulta on käynyt niin, että kotona ollaankin oltu vasta 4 aamulla, hups! Terassilla on istuttu lukuisia tunteja ja viinipulloja on kumottu sellainen määrä ettei uskalla edes laskea.  

+ Herkkulakko jatkui heti kun Leviltä palattiin kotiin ja ei oo tehnyt kyllä yhtään tiukkaa. Mä usein heitän tytöille kommentteja et kunpa sais munkin tai karkkia, vaikka oikeesti jos oisin semmosen nenän eteeni saanut ei mulla ois käynyt mielessäkään oikeesti syödä niitä. Itsekuri on ainakin kasvanut tässä 3 kuukauden aikana, jes! Ennen jälkeen kuvissa on myös havaittavissa pientä muutosta. Tän viikonlopun pidän taas taukoa, mutta maanantaina palaan tuttuihin kuvoihin. 

+ - Käytiin pelaamassa escape room -peliä täällä Jyväskylän WayOutissa ja meillä meni muutama minuutti yliaikaa ulospääsyyn. Vitsit miten se rupeskaan ärsyttämään kun oltiin niin lähellä! Ihan älyttömän hauskaa puuhaa muuten nuo escape roomit, suosittelen kokeilemaan :) 

- Kännykän akku ei kestä edes 2 minuuttia kun astun ulko-ovesta pihalle. Levillä vietin päivät käytännössä kokonaan ilman puhelinta, mutta myös täällä kotona sitä saa olla latailemassa koko ajan. Tästä syystä kameraa onkin tullut kannettua mukana poikkeuksellisen paljon, mutta akun vaihdattminen voisi olla ihan ajankohtaista.. Oon keksinyt tähän ongelmaan kyllä ratkaisun: kun lähden kotoonta sujautun puhelimen paidan alle, oma rumiinlämpö pitää akun lämpöisenä eikä se pääse tyhjenemään. 

Vaikka helmikuu onkin lyhyt kuukausi, on tässä kyllä keretty touhuamaan yhtä sun toista! Tänään startattu maaliskuu saa mulle niin keväisen fiiliksen, ihanaa <3

Share

Pages