JUST ME

Essi's

Eilen illasta, tunsin oloni nuutuneeksi, väsyneeksi ja voimattomaksi. Päivä oli alkanut harmaudella, kaatosateella ja jatkunut pelkästään sisätiloissa koneen ääressä istumisella. Oli sellainen olo, että jotain on tehtävä vielä ennen nukkumaanmenoa. Tällaisella mielialalla en halua keskiviikkoani päättää.

Katsoin kaapin päällä roikkuvia treenivaatteitani, ja tulin siihen tulokseen, että raitis ilma voisi mahdollisesti tehdä erityisen hyvää sisällä istutun päivän päätteeksi. Iskin juoksutrikoot jalkaani, uuden (käytetyn, mutta minulle uuden) Adidaksen punaisen treenitopin päälleni, Niken uudehkot juoksukengät jalkaani, ja aloin etsimään kuulokkeitani. Eihän lenkille ilman musiikkia voisi lähteä, eihän?

Pöytien tasot ja laukut koluttuani, oli myönnettävä itselleni, että kuulokkeita ei tähän hätään ole. Hämärä muistikuva on niiden töihin jättämisestä. Poikaystävältäkään ei siihen hätään ollut lainata minkäänlaisia edes kuulokkeiden tapaisia kapistuksia. Hetken pyörin ja hyörin miettiessäni, että mites minä tästä selviän. Kunnes päädyin peilin eteen ja näin itseni. Katsoin itseäni treenikuteissani ja totesin, että eihän tästä mitään puutu. Minulla on toimivat jalat joilla juosta, se uusi punainen treenipaita piristämässä mieltä ja ulkoista olemusta, sekä halu lähteä raittiiseen ulkoilmaan. Musiikkihan on vain mukava lisä, mutta ei ulkoilun pitäisi olla siitä riippuvaista.

Näinpä otin ja lähdin, vain avain taskussani. Muuta ei mukanani ollut. Tunsin erikoisen vapauden tunteen ulko-ovesta ulos astuttuani. Oloni oli mielenkiintoinen, jotenkin uudenlainen.

Kävelin jonkinmatkaa muutaman päätien ohitse rauhallisemmalle asuinalueelle. Kuulin ruohonleikkurin hurinaa. Olin juuri muutama päivä sitten ajatellut, kuinka surullista on, ettei täällä Helsingissä pääse nauttimaan juuri leikatun ruohon tuoksusta samalla tavalla kuin nuorempana kotona asuessani. Äänen voimistuessa pääsin kyseisen talon kohdalle. Juuri leikatun ruohon raikas ja kesäinen tuoksu virtasi hajuaistini valtaan. Hymyilin, ja tunsin valtavaa kotoista lämpöä sisälläni. Voisin vannoa, että ryhtikin suoristui siinä syvään hengittäessä ja tuosta kauan kaivatun tuoksun huumasta. 

Jatkoin matkaani mieli astetta kevyempänä. Päätin aloittaa kevyen juoksun. Siinä juostessani aloin katsoa ympärilleni, ja noteerasin aivan sinisen taivaan ja auringonpaisteen. Milloin tämä ilma muuttui kaatosateesta tällaiseksi? Kuinka ihanaa, mietin. Ohitin koirankävelyttäjiä, muita lenkkeilijöitä ja perheitä. Ilmeisesti ruohonleikkuun tuoksun aiheuttama hymy näkyi päällepäin, sillä sain vastaantulijoilta lempeitä hymyjä. 

Juoksu kulki. Päätin tehdä hieman pidemmän reitin kuin yleensä. Jossain vaiheessa huomasin vauhtini koventuneen niin, että juoksu alkoi tuntua epämukavan raskaalta. Päätin siirtyä kävelyyn, ja aloin jälleen pohtimaan. Miksi aina pitäisi suorittaa asioita verenmaku suussa, kun välillä on mahdollisuus nauttia hetkestä ja tehdä siltä kuin parhaaksi tuntui. Ja se on täysin sallittua. Hetken käveltyäni juoksuhammastani alkoi jälleen kolottaa, joten aloin ottaa kevyttä hölkkää. Ja niin jatkoin kotiin asti, jälleen mieli astetta keveämpänä.

Kotiin päästyäni minut valtasi aivan uudenlainen tunne. Lämpö, onnellisuus ja vapaus. Tällä lenkillä olin vain minä, ja se hetki. Nautin niin, etten edes muista milloin olisi lenkin jälkeen ollut noin kevyt ja aistirikas olo. Aistirikas, tosiaan. Hymy ja hyvä olo jatkuivat koko loppu illan, ja tänäkin aamuna heräsin hyvillä mielin. Ja kaikki tämä lähti lähti käyntiin yhdestä esineestä ja sen pois jättämisestä, kuulokkeista.

Totesin, että välillä on otettava omaa aikaa. Täysin omaa aikaa, jossa mukana ei ole muita kuin sinä ja se hetki. Vaikka musiikki monesti tuo lisäpuhtia ulkoiluusi, välillä tekee hyvää olla vain omien ajatustesi seurassa. Et tiedäkään mitä kaikkea uusia huomioita tuolloin teet ympärilläsi tapahtuvista asioista.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, ihanaa ja hymyntäyteistä torstaita teille ihan jokaiselle <3

/

Yesterday evening I felt myself powerless, tired and exhausted after working inside on my laptop the whole day. The day started with pouring rain and the weather was all in all very gray. The day felt otherwize quite normal, but I just felt like something was missing. I didn't feel like going to bed feeling like this, so I had to figure something out.

I was kind of looking around me, and noticed my workout clothes on my closet. Fresh air might be a good idea after sitting inside the whole day, I thought. I put on my workout leggings, my new (used, but new for me) bright red training top from Adidas and my new running shoes I had just purchased recently. Then I started to look for my headphones. You couldn't leave for a run without music, right?

After searching for a while I had to admit that I had forgotten those headphones to work. Even my boyfriend didn't have ones to borrow at that moment. For a while I kind of just rumbled around and felt powerless again. Even this didn't work. Until I walked past my mirror, started to look at myself and think. I have legs that ables me to run, I have even my new red shirt on me and I have a feeling that I need fresh air. I don't need music to go out. It's a nice extra, but not necessary.

That's the moment I took my key in my pocket and closed the door. Nothing else with me but the key. I felt weirdly empty but kind of releaved. The feeling was interesting, and different.

I walked for a while until I heard a mower somewhere near. Just a couple of days ago I had thought how I missed the smell of the freshly lawn lawn which was always such a nice scent when I was a kid and lived still at home. The sound got louder and I was reaching it. I realised which house it was and when I walked past this specific house, I could smell the grass. Oh how it made me feel warm, cozy and lovely. I smiled.

I continued with a lot lighter mind. I decided to start running. While running I looked around and noticed a clear blue sky and bright sunshine. How did the weather turn into something like this after all the greyness and pouring rain? How lovely anyways. I passed dog walkers, other joggers and families. Apparently my smile I got from the scent of fresh lawn was recognizable since most of the people smiled kindly back to me when I ran by them.

Running felt nice. I decided to go for a little longer route than usual, since I was feeling so good. After some time I started to feel the symptoms of running too fast, and since I didn't want this jogg to be anyhow forced, I changed into walking, and started to think again. You don't always have to puch yourself to the limit. Sometimes it is okay to loosen up it a bit. We are all allowed to do that, and oh boy I can tell you it feels good sometimes.

After getting myself back home I still smiled and felt this pure joy inside me. All those scents I could smell, the warm weather I could feel on my skin, and those beautiful smiles I got from strangers, just made my day. Now, I could go to bed with a good mindset.

This jogg was all about me and that moment. My own time, where no one else was included. Sometimes you need it, so take that time for yourself. You are allowed to do so.

With these words I want to wish you all a very lovely Thursday <3

 

x E

 

FOLLOW:

BLOGLOVIN

Share

Kommentoi