Ladataan...
Essi's

Se tunne, kun sujautat hammasharjan matkalaukkuusi ja vedät vetoketjun kiinni. Kaiken pitäisi olla mukana, ajattelet. Päälläsi on edellisiltana valmiiksi mietitty asukokonaisuus, jossa pystyt kulkemaan Suomen aamukohmeisen syysaamun läpi lentokentälle, ja sieltä kuivan lentokoneilmaston läpi Espanjan lämpöön. Tarkastat vielä viidennen kerran, että se passi on varmasti laukussa mukana. Suljet kotioven ja hymyilet. Kylmyys ja sade ei haittaa, sillä muutaman tunnin päässä oleva lämpö lämmittää.

/ That feeling, when you lastly put your toothbrush into your luggage and close the zipper. Everything should be there now, you think. You're wearing an outfit that's all planned out before hand, to survive the departure from cold Finland, through couple hour flight to finally arrive to the warm destination. For the fifth time you check that your passport for sure is in your bag. You walk out of your apartment towards the airport. You don't mind the cold and rain because you know that soon you have the chance to enjoy the sun.

Lentokentälle saapuminen realisoittaa tilanteen. Nyt ihan oikeasti pääsee hetkeksi hengähtämään ja hankkimaan uusia kokemuksia. Näkemään uuden kaupungin ja nauttimaan raikkaasta rantaelämästä.

/ That feeling when you arrive to the airport, check-in, leave your luggage and go sit and watch the leaving flights in the morning sun (or at this case pouring rain.. Don't mind leaving at all).

Se tunne, kun odotettu matka on viimein käsillä. Kohta mennään. Palataan auringon alta! 

/ That feeling when the trip you've waited for many weeks is finally here. Time to go now. See you next time from Spain!

 

x E

 

FOLLOW:

BLOGLOVIN - INSTAGRAM

Share

Ladataan...
Essi's

Viikonlopun jälijltä, etenkin tämän postauksen jälkimainingeissa, on mielessä pyörinyt vahvasti termi spontaanius, ja sen merkitys elämässä. Joku siinä on, että suunnittelemattomissa ja täysin ehkä yllättävissäkin tilanteissa on jotain spesiaalia. Se, ettet kerrankin ole miettinyt kaikkea valmiiksi ja annat sanan täydellisessä merkityksessä virran viedä mukanaan. Nämä hetket ovat väistämättä ikimuistoisia.

Itselläni vahva tällainen hetki, tai nyt jo muisto, on kahden vuoden takaa keväältä. Olin Ruotsissa vaihdossa, ja meillä oli kolmen hengen erittäin tiivis tyttöporukka. Minä, ja kaksi saksalaista ystävääni. Loppukeväänä toteutimme pitkään suunnitellun Etelä-Ruotsin roadtripin. Tuolloin olimme valmiiksi miettineet mieluisat pysähtymiskaupungit, ja must-see nähtävyydet. Rannikkotietä pitkin ajellessamme päätimme pysähtyä, kun ympäristö oli niin kertakaikkisen kaunis. Käännyimme täysin suunnittelematta eräälle tielle, joka johti merenrantaan. Tien varrella oli upeita puisia rakennuksia, joista yksi oli kahvila, toinen karkkikauppa, ja kolmas möi uunituoretta lohta lisukkeineen. Nälkämme alkoi painaa, ja se ei paljoa muuta vaatinut kuin lohen herkullisen tuoksun, kun päädyimme hyvin yksimieliseen ratkaisuun syödäkin siellä. Kelin ollessa niin erinomainen, päätimme ottaa ruoat mukaan ja kävellä rannalle syömään. Kengät täynnä hiekkaa merituulen sotkiessa hiuksemme tarvoimme pitkin hiekkarantaa läheiselle kivetykselle syömään. Ja ai että, voin vieläkin maistaa sen hetken herkullisuuden suussani. Se hetki oli täydellinen. Se ruoka, se paikka, se hetki, ja ne ihmiset. Se oli täydellistä. Se oli juuri sellainen täysin spontaani hetki, joka ei lukenut matkakalenterissamme, mutta onnistui olemaan yksi reissun kohokohdista. Sen hetken tulen muistamaan aina.

/

After the past weekend, and especially after sharing my spontaneous moment with you, the word spontaneous, and the meaning of it in life, has been a lot in my mind. There is just something special in those sopantaneous and surprising moments. The feeling that for once you haven't planned something and you just by every mean go with the flow. These moments are inevitably immemorial.

I have one very strong moment like that, and it was two years ago in the spring time, when I was doing an exchange programm in Sweden for my university studies. We were a very tight and close group of three girls, me and two of my German friends. At the end of April, we finally executed a road trip through South-Sweden, that we had planned for a while already. We had all the stops, cities, and places we wanted to visit very specificly planned out before-hand. On the third day of the trip while driving the most southern road in Sweden right by the sea, the view was just so incredibly beautiful, that we decided to make a turn to the beach and have a little stop there. The road we turned to had couple of wooden houses which appeared to be cafeés and shops. We started to get hungry, so after we saw that one of the houses was a little restaurant that sold fresh salmon and other fresh homemade food, we decided to have a lunch there. The food smelled sooo good. We grabbed some lunch to go, and walked to the beach to eat. Shoes filled with sand and wind messing our hair we walked to the most stunning spot where we had an amazing view to the sea. An oh, if I could just describe that moment, as perfect as it was. I can almost still taste the food in my mouth, so good it was. We shared many different kind of smaller dishes together, and all of them were just delicious. That moment was perfect. That food, that place, that moment and those people I spent the moment with. It was perfect. It was exactly that kind of totally spontaneous moment, which wasn't marked on our travel calender, but turned out to be one of the most memorable moments of the whole trip. That moment I will always remember.

 

x E

 

FOLLOW:

BLOGLOVIN - INSTAGRAM

Share

Ladataan...
Essi's

Onni on asua kaupungissa jossa viihtyy, joka inspiroi ja joka on vaan yksinkertaisesti tosi kaunis. Eikö Helsinki ookin vaan kertakaikkisen ihana? Mikä on sun lempikaupunki?

/

It is truly a privilege to live in a city where you enjoy yourself, which inspires you and which is just simply beautiful with all its amazing streets and old buildings. What do you think about Helsinki? Have you guys been here?

 

x E

 

FOLLOW:

BLOGLOVIN - INSTAGRAM

Share

Pages