5+1 paskaa tekosyytä olla liikkumatta

Ladataan...

1. Emmä voi ottaa salijäsenyyttä, se olis tosi niinkun sillai sitouttavaa enkä haluu sitoutua. Niin rakkaani. Sä vaan haluat että on iso liuta tekosyitä olla liikkumatta kuten "en voi mennä hiihtään kun ei oo lunta", "en voi mennä juokseen kun sataa" ja "en voi mennä kävelee ku mulla on huonot kengät".

2. Mulle ei sovi aikataulutettu elämä, ja sit jos olis joku jumppaharrastus niin siin olis sitte kokoajan kiinni. Aikataulutettu elämä tuo elämään rytmiä ja rutiinia. Niiden avulla on helpompi saada nukuttua säännöllisesti, pidettyä yllä säännöllinen ruokarytmi (= ei tuu ostettua kiskalta karkkipussia kun on törkee nälkä eikä mitään ruokaa) ja aikataulutettu säännöllinen elämänrytmi vapauttaa yllättävästi sitä aikaa oleskeluun ja rentoutumiseen. Se, miten paljon sitten itselleen aikatauluttaa menoja, on jokaisen oma asia.

3. Mä en voi mennä salille kun en haluu mitään isoja lihaksia. Voin lohduttaa että neljän vuoden aktiivisen treenin jälkeen mun hauikset mahtuu edelleen paitojen hihoihin ilman ongelmia. Ei ne jättilihakset kasva noin vaan. Eikä ne kasva sillä että heiluttaa 2kg käsipainoja puoli tuntia viikossa. Että turha pelko pois.

4. En voi mennä mihinkään ryhmäliikuntaan kun en osaa zumbata/tanssia/mitäikinä. Ei ne muutkaan osaa. Ne vaan on ehtineet oppia muistaan sen koreografian. Tän asian voi tulla tarkistaan sille streetstyletanssitunnille, jossa on 15 tyyppiä ja ohjaaja. Ja ne 15 tyyppiä kaikki on samalla tavalla huonoja. Mutta kaikilla on hiton hauskaa.

5. Ei mulla oo aikaa harrastaa, en mä ehdi niinkun salille kun on työ ja perhe. Sitä aikaa on, kun sitä järjestää. Puolison kanssa vuoropäivät, liikunta lasten kanssa yhdessä, liikunta kaverin kanssa (vaihda pullakahvit kävelylenkkiin) ja sitten aikatauluttaminen (katso kohta 2).

+1: Pitää voida rentoutuakin hei. 7 iltaa viikossa rentoutumista on aika paljon. Eikö?

Share
Ladataan...

Kommentit

tiiti
ite puin

Ah, ikisuosikkini "liian isot lihakset". Onneksi tosiaan nuo geneettisesti lahjakkaammat tajuavat nopsasti lakata käymässä salilla, kun massiiviset hulk-muodot alkavat kahden lähentäjä-loitontaja-treenikerran jälkeen nousta esiin. Nyt salilla näkyy vain niitä, jotka hikoilevat vuosia verta niiden minimaalisten lihaspattiensa takia. Ei tule sitten itselle niin paha mieli.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, itse käytän tekosyytä numero 2. Kävin joskus kendossa ja ne tunnit oli säännöllisesti kolmesti viikossa tiettyyn aikaan. Ahdistuin niin paljon siitä säännöllisyydestä, että lopulta lopetin koko touhun. Salille ei tarvitse mennä säännöllisiin aikoihin, kun ei ole PT:täkään käytössä ja se sopii itselleni. Voin mennä sinne 4-5 kertaa viikossa justiinsa siihen aikaan, kun sattuu huvittamaan. Oikeastaan, minulla ei ole yhtäkään aikataulutettua asiaa elämässä. Ei ku hei, kävin minä kaksi viikkoa sitten kampaajalla ennalta sovittuun aikaan!

sanumaria

tiiti: näinpä. mua ahdistais jos joku kävis kahdesti salilla ja sitte sillä oliski jo hyvät lihakset.

A.Sinivaara: mä nään tän sillai että se että sä käyt salilla ON jo säännöllistä ja aikataulutettua. "Tänään meen salille." Aikataulutettu ja säännöllisyys ei tarkota sitä että olis aina tietyt kellonajat kun jotain pitää tehä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

sanumaria: No joo, totta. Mutta tuo kohta 2 on oikeasti se syy miksen ikinä ole aloittanut mitään "oikeaa" harrastusta, vaikka periaatteessa kaikenlaiset itsepuolustuslajit olisi aina kiinnostanut paljonkin. En vaan pysty suunnittelemaan mitään niin tarkasti.

sanumaria

Vai et halua? ;) "Mä en pysty" = ei hyväksyttävää, "Mä en halua" = hyväksyttävää :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ehkä kumpaakin :D Kyllä sitä varmaan pystyisi jos olisi pakko, mutta minä olen aikuinen, minun ei ole pakko tehdä mitään jos en halua :D

Ville VN (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja kyllä :D 7 päivää rentoutumista viikossa, niinpä niin... xD  Toinen juttu on toi aikataulutus, jonka tehon oon huomannut varsinkin nyt, kun opiskelut käynnisty taas vähän kovemmalla intensiteetillä. Se, että sä vaan heräät silloin aamulla ja meet kasiks sinne koululle on yhtä kuin, että saat paljon enemmän aikaan, kuin jos aikataulu olis "vapaa"! Hyvin mielenkiintoista...

sanumaria

A.Sinivaara: eikö oo hieno olla aikuinen :D Yks kaveri sanoo että "parasta aikuisuudessa on se, että saa kävellä mistä haluaa, vaikka vesilammikoista".

Ville VN: näinhän se menee, mä ehdin tekemään tuhannesti enemmän juttuja mitä haluan, kun pidän kiinni siitä että työt tehdään 8-16 välissä ja sen jälkeen treenataan 16-18. Siinä on vaikka kuinka paljon vielä aikaa sitten puuhata vaikka mitä :)

Ville VN (Ei varmistettu)

Näinpä :) Pitääpä koittaa saada tää toimimaan omalla kohdallanikin, kiitos ideasta!

Joanna Palmén
Rönsy

Hyvät tekosyyt, mutta mä olen paljon miettinyt myös sitä, että miksi nykyisin kaikkien aikuisten tulisi harrastaa kuntoilua. Miksi on jotenkin itsestäänselvää, että ainakin jos on nuorehko suomalainen nainen, niin on oltava joku suhde kuntosaliin. Suhteita on:

1) käyn jumpissa/salilla ja nautin ihan hirveästi vaikka välillä sinne onkin vaikea raahautua

2) en käy ja mulla on siitä huono omatunto, pitäisi kyllä, huomenna aloitan

3) (harvinainen) vastustan saleja, syystä X (vaik jotain hippeilyä tai lahkoilua tai mitä ikinä)

Miksi en ikinä törmää naisiin, jotka eivät esimerkiksi olisi miettineet tätä asiaa? Vaikka niin että "liikunta ei kiinnosta, en ole koskaan ajatellutkaan mitään salihommia".

Itse edustan varmaankin lähinnä suhde ykköstä, mutta ihmettelen vaan kuntoliikunnan itsestäänselvää roolia elämässämme. Ei nimittäin ole mikään ikiaikainen juttu, on aika tuore.

Hear Hear!

Mä vetäisin itkupotkuraivarit, jos ne salilla pari minuuttia kevyesti jotakin laitetta heiluttelevat (ja samalla lehteä lukevat) sais heti hullut lihakset, kun itse teen samassa laitteessa suurempien painojen kanssa tuskanhiessä saadakseni oikeasti näkyviä tuloksia.

tumblr_lwk7p8zqlj1r30l77o1_500.jpg

 

Olin muuten itse ennen se, joka vetosi ajan riittämättömyyteen. Sitten tajusin, että aika on vain priorisointikysymys. Eihän sitä aika riittänyt ei, jos illat oli ihan pakko nysvätä sohvalla tai tietokoneen edessä. Samalla piti valittaa, kun on niin läski ja huonokuntoinen.

Hear Hear!

Joanna, luulen tuon liikunnan ison roolin johtuvan siitä, että se on kuitenkin ihmisen terveydelle tärkeää ja kun nykyään ei vain olla luonnostaan yhtä aktiivisia kuin ennen. Eipä joskus isovanhempien nuoruudessa ollut kuntosaleja ja jumppia tai käyty juoksulenkeillä, mutta silloin tehtiin sitä kuuluisaa ruumillista työtä, josta saatiin tarvittavaa liikuntaa. Matkat taitettiin yleensä kävellen tai pyörällä ja sitten käytiin vielä tansseissa riiamassa. :)  Olen itse lukenut isoäitini päiväkirjoja 40-luvulta, kun hän oli päälle parikymppinen ja jaksoin aina hämmästellä sitä, miten pitkiä kävelymatkoja  hänelle päivittäin kertyi. Hän oli "kaupunkilaisneiti", eli tyypillisä vanhanaikaisia maatilan töitä ei ollut, mutta muuten tuntui kyllä liikkuvan todella paljon siinä normaalin elämän lomassa.

Jotenkin kroppaa on pakko käyttää tai se menee huonoksi.

Aiva ihana "syy" tuo numero 4. Rytmitajun puute ei onneksi tunnu vaivaan monia muitakaan. Itsekin joskus ajattelen leijaillessani tanssitunnilla kädet ilmassa, että luoja! Miltä oikein näytän muiden silmissä! Välillä askeleet karkaavat, mutta katsoessani muita tiedän, ettei minulla onneksi ihan pyllylleen mene. Auts! Aika ilkeää tekstiä...  Kuten tekstissä kirjoitetaan, "kaikilla on hiton hauskaa! Juuri näin!  Rohkeasti mukaan vaan. Eikä tule onneksi isot lihakset. Saa säästellä feminiinisiä muotoja, joilla niitä on.

Joanna Palmén
Rönsy

Kiisa, joo siis tottakai noin suurelle enemmistölle, mutta onko todella niin, ettei kukaan enää ole ns. riittävän aktiivinen ilman salikorttia? Ja eikö muka kukaan pysty elämään tämän ajatusmallin ulkopuolella (siis en sano että ajatusmalli olis jotenkin huono, liikuntahan on hyvästä jne)?

sanumaria

Mun esimerkit tulee aika pitkälle salista ja jäsenyyksistä, koska se on mulle iso harrastus. Liikunta ja aktiivisuus ei ole sama asia kun salilla käynti. Se voi olla myös sitä kävelylenkkiä koiran kanssa, ratsastamista, uimista ja mitä nyt sitten ikinä. Joanna, kysymys ehkä kuuluu että miksi sä ajattelet niin että aktiivisuus tarkoittaa nimenomaan salia ja jäsenyyttä kuntokeskukseen?

Joanna Palmén
Rönsy

Ei ei, nimenomaan en käyttänyt aktiivisuus-sanaa tossa tarkoittaen salillakäyntiä. Mutta miksi meillä kaikilla on (oltava?) jonkinlainen suhde saleihin? Salisuhde on melkein kuin parisuhde. Siitä kysytään yhtä usein, ja siihen pitää vastata samalla lailla oma positionsa määritellen.

Ehkä vähän kärjistän, mutta aika vähän.

Eikä tämä ole kritiikki sun hyvään kirjoitukseen tai sun elämääsi, vaan vain asia jota olen pohtinut ja joka tuli tässä taas mieleen.

sanumaria

Niin siis juu, nyt tajusin. Tuo on ihan totta, joku mielipide siitä salilla/ryhmäliikkunnassa käynnistä oletetaan olevan. Enpä oo kyllä koskaan pysähtynyt miettimään että miksi sitä odotetaan. Täytyykin miettiä, että odotanko mää että kaikki ovat siihen kantansa määritelleet. 

Hear Hear!

Varmasti löytyy niitäkin, jotka saavat kaiken tarvittavan "treenin" yhä vaikkapa työelämstä onhan nitä raskaitakin hommia. Mutta totta tuo, että suurimmalla osalla on se joku selitys salilla käymiseen tai käymättä jättämiseen.

Mutta entäpä ne, jotka asuvat syrjäisemmillä seuduilla niin, että salia ei vain ole saatavilla,  eivätkä he sen vuoksi juuri edes ajattele asiaa? Lasketaanko sekin "syihin ja seityksiin" vai olisiko nämä niitä, joilla sitä suhdetta ei oikeasti ole?

sanumaria

Kiisa, kuten sanottu, liikuntaa on muutakin kuin kuntosali+jumpat. Ja samat tekosyyt se on kävelylenkin välttelyynkin kun jumpan väliinjättöön.

Hear Hear!

Siis niin itsekin aiemmin totesin. Kommentoin tuossa siis lähinnä tuota Joannan mietintää siitä, että lähes kaikilla on se joku salisuhde, en alkuperäistä aihetta. Unohtui mainita siis.  :D

Ida-A. (Ei varmistettu)

Kun tuosta salisuhteesta nyt puhutaan, niin tulenpa kertomaan, että minulla ei sellaista ole. Olen joskus siis käynyt salilla, kun koulun liikuntatunnilla on pakotettu, mutta en ole muistaakseni koskaan harkinnutkaan tekeväni sitä aktiivisesti. Minua ei vaan kiinnosta. Kuntopyörän polkeminen ja painojen nostelu kuulostaa tylsältä, enkä tunne juurikaan tarvetta tehdä niin vain siksi että "kaikki muutkin" tekee.

En kuitenkaan ole mikään liikunnan vastustaja. Olen harrastanut mm. yleisurheilua, taidoa ja cheerleadingiä. Hyvä kunto, notkeus ja liikunnan monipuolisuus ovat mulle isoja lihaksia tärkeämpiä. Mutta kukin tehköön mitä lystää, ei minua kuntosalien olemassaolo haittaa.

sanumaria

Ida-A: hyvä hyvä! Korjaan vain sen verran että siellä salilla ei tosiaan niitä isoja lihaksia tule, mutta ihan hyvä että kaikkia se salitouhu ei kiinnosta. Jää mulle enemmän tilaa ;) Iloa sun harrastuksiin!

Flore (Ei varmistettu)

Mun suosikkitekosyy, mitä aika moni tuntuu vieljelevän, on se, ettei "saa itseään tekemään" jotain. Se näppärästi sisältää toisaalta oman laiskuuden myöntämisen ja sit kuitenkin ulkoistaa asian, niin kuin urheilu ei olisi oman tahdon alaista lain. Eikä tuossa muuten mitään, mutta nämä samat tyypit kuitenkin valittaa leviävää takapuoltaan ja pieneksi jääviä vaatteitaan ja ilmoittavat kadehtivansa minua kun urheilen ja olen ollut saman kokoinen koko aikuisikäni.

Ja joo, pohjimmiltani mä olen just sellainen joka haluaa rentoutua 7 iltaa viikossa. Onneksi itsekuri kuitenkin joskus pyristelee vastaan.

Luminosa

Toi 7 iltaa viikossa rentoutumista oli aika ajattelemisen arvoinen asia. Itsehän en käy salilla, enkä tule todennäköisesti koskaan käymäänkään. En pidä lihasrääkistä, enkä ryhmäjumpista. Aerobic- ja step-tunneilla olen aina tuntenut itseni idiootiksi, koska olen todella huono muistamaan koreografioita. Onhan se totta, että kyllä ne ajan kanssa oppii, mutta jotenkin se vain tuntui liian vastenmieliseltä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastusten pitää tuottaa nautintoa, eikä olla vain sellaisia, että "menen nyt tuonne, koska on pakko, mutta vihaan sitä."

Iltani eivät kuitenkaan ole pelkkää rentoutumista. Tai no. Nykyään käyn vähintään kolme kertaa viikossa tanssimassa. Koen sen sekä liikunnaksi että rentoutumiseksi. Olen kuitenkin harrastanut tanssimista vasta kaksi vuotta, joten jotenkin olen saanut iltani täyteen tekemistä silloinkin, kun en vielä tanssinut. Silloin olen kaiketi täyttänyt suurimman osan illoista järjestöhommissa - tai opiskelussa. Pelkkään rentoutumiseen liikenee aikaa ehkä kerran viikossa - tai kuukaudessa.

Elämän aikatauluttaminen on kyllä jännä juttu. Itse en pysty seuraamaan mitään televisiosarjaa tv:stä, koska en pysty sitoutumaan siihen, että olisin johonkin tiettyyn aikaan viikosta kotona. En ole. Onneksi on nettitv:t ja dvd-boxit.

Kommentoi

Ladataan...