Aloitteenteon vaikeus (tai nettideittivalitusta)

Nettideittailu ei ole mulle uusi ja kummallinen keino tavata miehiä, mutta samat asiat ne näyttävät hämmentävän edelleen.

Kuva

Tästä on olemassa (ei niin yllättäen) kaksi koulukuntaa. Laittaako kuvan vai ei. Molemmat puolet ymmärtää, mutta kun itsellä on siellä edes jonkinnäköinen kasvokuva, olisi tavallaan ihan kiva että kontaktinottaja tarjoaisi omaa kuvaansa pyytämättä. Muuten sitä alkaa pohtia että onkohan siihen joku syy ettei sitä kuvaa ole. Kylmä/raaka fakta kuitenkin on se, että jos toisen olemus ja naama eivät miellytä, parinmuodostusta ei tapahdu. Tiettyjen asioiden preferointi tapahtuu melkein huomaamatta. Kutsukaa nirsoksi, mutta katson että minulla on oikeus viehättyä toisista piirteistä ja olla viehättymättä toisista.

(weheartit.com)

Kuviin liittyy sitten sekin että jos sitä kuvaa ei vastapuolen profiilista löydy, eikä sitä tarjota, niin en kehtaa kysyä jos on jo ehditty sitten lähettää muutama viesti ja tyyppi vaikuttaa sellaiselta ihan normaalin mukavalta. Se on aika tylyä jos toinen lähettää kuvan ja seuraava viesti multa on että "naama ei miellytä, sori", tai että en enää vastaa mitään. Mielummin sitä sitten menee vaikka sinne treffeille ja sanoo jotenkin että "ei nyt oikein tuntunut siltä että haluaisin nähdä toiste, mutta kiitos seurasta silti". Jotenkin se on kivampi kuin tulla tyrmätyksin vain naaman takia.

Ensimmäinen viesti

Miksi oi miksi näitä tulee näitä tyyppejä joiden kanssa keskustelu menee abt seuraavasti:

Mies: "mitä kuuluu"

Minä: "kiitos ihan hyvää, entä itsellesi? voisitko kertoa vähän jotain itsestäsi, profiilissasi ei ollut oikeastaan mitään informaatiota."

Mies: "Mä olen Matti ja harrastan autoja."

... Tossa kohtaa mä kyllä jo luovutan. Miksi ees vaivautua, kun toista ei selvästi napeksi edes yrittää? Jos ei voi itsestään kertoa käytännössä mitään, niin kysyisi sitten edes minusta jotain. Mutta se näyttää olevan monelle niin hemmetin vaikeaa.

(kuva)

Tapaamisen hankaluus

Sitten ovat nämä, jotka ilmeisesti etsivät kirjekaveria. Tapaamisehdotusta ei tule, ja jos itse kysyn että ehdota päivää niin sitä ehdotusta ei tule. Jos kerran ei huvita nähdä edes ekaa kertaa, niin jälleen: miksi edes vaivautua?

Seuraavassa postauksessa tähän aiheeseen liittyen varmaan valittamista käytöstavoista, oharien tekemisestä, pukeutumisesta ja muusta päivän polttavasta ja kaikkia kiinnostavasta asiasta.

Status: yhdet treffit takana. Mjaah. 

Share

Kommentit

MYdays

Tämä on tuttu aihe. Viime vuosikymmenellä oli vuosi, jolloin olin erittäin ahkera nettideittailija. Vaikka tapaamiani poikia oli kymmeniä, niin ei tämä toiminta loppujen lopuksi hedelmää kantanut.

Deittiprofiilissa ei mielestäni tarvitse kuvaa, vaikka olet oikeassa siinä että jos ei naama miellytä niin parinmuodostusta tuskin tapahtuu. Ehkä jos tapaamisen järjestely on erityisen hankalaa, esimerkiksi pitkä välimatka, niin ehtiihän siinä kirjoitellessa vaihtaa siinä odotellessaan jo kuvatkin.

Itse deittailin Helsingissä näitä nettituttavia, ja alkuun päästyäni tapailemisessa pidin periaatteena että turhien viestien vaihtelu sikseen ja kahville. Naamat ja mielipiteet tulevat parhaiten esille livenä kuitenkin. Onhan se vähän jäykkää tavata tuntematon ihminen, mutta ei pidä odottaa liikoja. Minulla useimmat tyypit jäivät kertatapaamiseen ja muutamaan tapasin vielä pari kolme kertaa sen jälkeen. Kenestäkään ei kuitenkaan kehkeytynyt toivomaani poikaystävätyyppiä.

Anataisin deittailuvinkin että rohkeasti kahville julkiselle paikalle ja ei kannata odottaa mitään superhurmiota tapaamisilta. Tavallisia tallukoita ne on siellä toisessakin päässä. ;) Mahdollisuuksia kannattanee antaa useammankin tapaamisen verran, toinen osapuoli (tai molemmat) voi olla alkuun vähän kohmeessa, eikä uuden tapaamisen sopiminen ole mikään ihastuksenilmaus, jota siksi pitäisi pelätä. Ainahan voi saada vaikka leffakaverin.

sanumaria

En mä mitään ensitapaamisen rakastumista odotakaan, mutta en lähe toiste kahville jos ei ees tunnin päästä muista käyneensä siellä treffeillä. Että joku raja siinäkin sillai täytyy pitää.

Tavallisia tallukoita, mutta etsin sellaista tavallista tallukkaa jonka haluisin oikeasti nähdä uudestaan. Ja mieluusti niin että sekin haluaisi niin.

sanumaria

Niin ja lisäksi vielä se piti sanoa, että olen niin peruspelkuri että en harkitse mitään muuta tapaamispaikkaa kun joku mikä on julkisella paikalla ja missä on muitakin ihmisiä. Ja karsin viesteistä ne, jotka ovat liian kaukana. Kaukosuhde = not gonna work.

MYdays

Ymmärrän. Siinähän se vaikeus tässä asiassa taitaa piillä...
Siksi koitin kai rivien välistä ehdottaakin että sikavauhti vaan päälle ja mahdollisimman monen kanssa treffeille, niin jonkun mukavan kohtaaminen on todennäköisempää. Näin niinkuin matemaattisesti järkeillen. :)

Toivon mukavia tapaamisia!

sanumaria

:) Sitä mä tässä yritän. Todennäköisesti masennun viimeistää heinäkuun alussa ja lopetan koko touhun.

MYdays

Älä nyt ainakaan pahasti masennu. Pitkäksi aikaa ainakaan.
Netissä kun ei taida olla mitään kovin päteviä, valmiita reittejä joiden avulla juuri toiselleen sopivat henkilöt kohtaisivat oitis, niin täytyy tiedostaa se riski että huteja tulee. Ehkä akanoiden seasta lopulta löytyy se jyvänenkin?

sanumaria

Mä oon niin peruspessimisti kun ei oo tuurilla miesasioissa siunattu :D

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Ööh jos yhtään kannustaa, voin kertoa, että mun kaveripiirissä on mooonta pariskuntaa, jotka ovat kohdanneet netissä. Suurin osa nimenomaan määrätietoisen nettideittailutyön jälkeen.

hanska
Heppatic

ja mulle syntyi justiin nettideittien seuraamuksena (kolme vuotta myöhemmin toki) veljenpoika :) kylsesiitsit. tuskin ne prinssit kuitenkaan muuten vaan tulee kotoa/töistä/salilta sua varta vasten hakemaan niin ei kai voi olla kovin väärässä jos jotain muuta kautta yrittää uuden ihmisen elämäänsä löytää. toki vielä olis hyvä jos jaksais vielä sadankin idiootin jälkeen uskoa että kyllä siellä joku kivakin on. varmasti on.

mun pitäis tajuta että jonku tarttis imuroida täällä ennenku sää tuut :D ps. tuu jo.

sanumaria

Kati: kyllä se tavallaan lohduttaa, mutta kun osuu itelle kohille niitä eieieiei-tyyppejä niin vähän (paljon) usko horjuu..

hanska: Ei mun takia tarvi imuroida! ps. tuun kahen yön päästä!

Rhia
Evil Dressmaker

Sitten on vielä ne joiden profiilikuva on otettu ehkä 20 vuotta sitten eikä vastaa senhetkistä todellisuutta mistään suunnasta kuin ehkä korkeintaan hiustenväristä, edellyttäen että niitä hiuksia on edelleen päässä. Näitäkin on nähty.

sanumaria

Tai ne, jotka ovat 180cm/85kg urheilullisia, ja totuus on lähempänä 170cm/90kg ja sali on nähty matkalla lähikuppilaan. Toki näitä on naisissakin. Epäilen sieltä löytyvän monia hoikkia ja urheilullisia naisia, joiden kohdalla tämä varmasti piti paikkansa useampi vuosi sitten.

ÄÄÄÄ. 

Toimitus
Toimitus

Kiitos nettideittailun ihmeellisen maailman raportoinnista! Bongasimme sinut Toimituksen palstalle.

Tsemppiä treffeille!

Kommentoi