Apua kaivataan

Oon aikaisemminkin aiheesta maininnut, mutta jatketaas saman jauhamista. Tiesin etukäteen että vatsa ei tuu näyttämään raskauden jälkeen samalta mitä ennen. Tiesin etukäteen, että nahka venyy ja ylimääräisiä kiloja saattaa kertyä. Eli ei siinä mitään. 

Mikään ei kuitenkaan valmistanut mua siihen, että mulle jää jäljellä maha joka näyttää raskausmahan ja kaljamahan sekoitukselta. Joka näyttää siltä että voisin synnyttää huomenna. Joka ei vaan tee mitään elettäkään että tietäisin että palautuminen on käynnissä. 

En osannut ennakoida, miten pahalta tää voi tuntua. Ei tässä auta se että "aika korjaa". Eikä auta se että "no sait kaksoset". Tuntuu pahalta, kun vaatteet joita voi käyttää (lue: menevät päälle) ovat halatteja, kaapuja tai raskausvaatteita. Tuntuu pahalta kun näkee itsensä peilistä. Tuntuu pahalta, kun mun vartalo ei oo mun vartalo. 

Mä en osaa pukea tällaselle vartalolle sopivia vaatteita. Mä en halua näyttää siltä että synnytän huomenna. Mä haluaisin olla välittämättä koko asiasta, mutta kun on viikon kulkenut samassa harmaassa maksimekossa ja välttänyt katsomasta peiliin, mä en vaan pysty olemaan välittämättä. Mä tarvin vaatteita, joissa tunnen oloni mukavaksi, mutta en osaa etsiä tälle vartalolle sopivia. 

En oikein tiiä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä. Lakanoista kaapuja, ja pysyä vaan kotona? Millaisia vaatteita pitäs etsiä jos haluaa piilottaa mahansa?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Puutalobabylandiassa oli hetki sitten ihan sama kriisi ja keskustelu. Hyvin tuli vinkkejä ja linkkejä sinne. Sekä vertaistukea myös.

Jos vaan sinulla on aikaa, niin kannattaa selailla läpi.

http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/vaatevinkkeja-vastasynnyttaneelle

sanumaria

Kiitos ehdotuksesta. Mä oon kyllä lukenut sen jutun ja kommentit, meillä on vaan Kristan kanssa niin eri tyyli ja vaatemaku, että ehdotuksista mikään ei kyllä innostanut mua eikä osu omalle kohdalle.

edgybeauty
Edgy Beauty

Mites empire-linjaiset vaatteet? Itse sillonkun vatsaa oli enemmän (ei toki raskauden takia, mutta muista syistä esim. jäätelö), käytin tosi paljon löysiä, hulmuavia paitoja ja sitten kireempiä alaosia (Dr.denim farkut on ihan unelma, tuntuu ettei olis housuja mutta näyttää hyvältä!) jolloin oli vähän skarpimpi olo kuin juurikin jossain paitulimaisissa kaavuissa. Löysä paita+tiukempi alaosa ja esimerkiksi bleiseri tai joku kiva villatakki tms on aina kiva yhdistelmä joka tuolloin mut pelasti monesti. Edelleen tulee käytettyä välillä rumaläskipäivinä :D

Toivottavasti oli apua! Tsemppiä huimasti :)

sanumaria

Tollasen empirepaidan probleemi on jotenki se että se on niin raskauspaita, mutta sekin vielä menee. Täytyy toivoo että jostain löytyis housut joihin tää maha mahtuu ja ne olis siltikin niinkun tiukat. Kiitos avusta!

Aniii (Ei varmistettu)

Henkkamaukalta sai joskus keväällä korkeavyötäröisiä pillifarkkuja, joilla oikeen kivasti survoo mahan pysymään paikallaan. Kuitenkin sen verran kivasti venyvää matskua ettei ahdista :D Suosittelen tutkimaan josko löytyisi, netistä löysin omani joten en tiedä onkokaan niitä liikkeissä.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Mulla oli pyhänä tarkoituksena hommata synnytyksen jälkeen tällainen: http://www.blossommotherandchild.com/gw01pnk - mutta sit tuli helle enkä sietänyt ajatusta tiukoista vaatteista, ja sit pää oli pumpulia. Jos joskus toisen lapsen saan, meinaan kyllä kokeilla; omin voimin tätä röllyä ei taida saada kasaan! :/

Mun joogaope kuulemma käytti sarikangasta, siis sellaista monimetristä joustamatonta puuvillaliinaa samaan tarkoitukseen.

sanumaria

Mulla on tällanen http://www.carriwell.com/organic/organic-adjustable-seamless-belly-binder.asp, mutta ei se kyllä oo kovin hyvä. Kauheen tönkkö ja paksu eikä tunnu tekevän kyllä mitään. Ehkä toi sun linkkaama olis parempi kyllä.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ai joo, tuotakin mä harkitsin, mutta ajattelin juu sen olevan aika tönkkö. Jaa ettei sitten toimi? Enpä mä tosin tiedä, toimisiko toi Gowri Wrappikään...

sanumaria

Se on jotenkin niin tönkkö että tuntuu etten saa sitä sopivan kireelle. Ja koska se on niin tönkkö niien sit ees viitti käyttää sitä.. Siinä se syy varmaan miksei se toimi :)

Kristaliina
Puutalobaby

Oi mullekin ois hyvä tuollainen! Mä kävin myös myöhemmin, tun mun bloggauksen jälkeen, kokeilemassa ison pinon sellaisia puristavia pikkareita - not good... Tai siis mun kropanmallille eivät toimineet yhtään

sanumaria

Mä oon alkanut harkitsemaan sellaista sukelluspukua. Tai vastaavaa. 

Nāiádes
Naiádes

Itse olen mieltynyt tiukan alaosan ja löysän yläosan yhdistelmään!
Pidemmän mallisia (pepun peittäviä) ja rennosti laskeutuvia neuleita, neuletakkeja ja silkkipaitoja yhdistettynä vaikkapa mustiin pilleihin. Huiveilla, kengillä ja näyttävillä koruilla saa huomion helposti kiinnittymään muualle. Kerran löysästi kaulan ympäriltä kietaistun värikkään huivinkin päät voivat koosta riippuen laskeutua vatsalle asti ns. "peittämään" sen.
Lisäksi erilaiset kangaskuosit yläosissa tuovat oikeanlaista yksiulotteisuutta ja ovat paljon anteeksiantavampia, kuin yksiväriset.

Tsemppiä ja toivottavasti löytyy vaatteita, missä olo tuntuu mukavalta ja hyvältä! : )

sanumaria

Täytyy ettiä jostain niitä sopivia housuja, mutta en oo ihan varma löytyykö sellaselle kananmunanmalliselle jossa on jalat kovin helpolla (ainakaan näin kesällä). Salaa toivon että ne alkukesän kelit tulis, voisin pitää niitä peittäviä vaatteita..

TaruA
Vauvakuumeeton

Kun oma kroppa ärsyttää, niin laitan yleensä jalkaan henkkamaukalta ostamani farkkulegginsit (niille on kai joku nimikin). Eli farkkujen näköset, mutta trikoota ja trikoovyötärö. Ne on niin laittoman mukavatkin. Sit siihen joku tunika tai hame. Myös paidat, joissa on helmassa kuminauha peittää mahan aika kivasti.

sanumaria

Mä yritin että tollasia mutta ei tällä kertaa osunut silmään. Ehkä kesä ei oo otollisinta aikaa niiden etsintään. Harmi, kuulostivat kyllä kivoilta.

FFFifi
Fitness Führer

http://www.hm.com/fi/product/28707?article=28707-C Täystrikoisia ei tuolta osunut silmään, mutta tuollaisetkin voisi toimia.

Jos kestät ajatusta, niin täystrikoisia voi etsiä jostain Prismasta, Tokmannilta jne. :)

Legginssit ja tunikat. Löysät paidat. Semmoset mahatukisukkikset mitkä tulee kainaloihin asti.

sanumaria

Mistä sellasia sukkiksia löytää?

No, mua ei oo muksuilla siunattu ni mulla on vaan näitä pullamakkaroita, mutta sellasia muotoilevia ne kai on virallisesti, ihan hömmiltä oon ostanu. Mulla on sellaset muotoilevat sortsisukkiksetkin, mitkä litistää mahan ja estää reisiä hankaamasta. Aika tiukkojahan noi toki on, mutta otat vaan ihan liian isot (normaalikokoon nähden, kun eihän ne nyt kuitenkaan muualtakaan lerputtamaan jää) niin masumakkarat mahtuu mukaan.

Lotta P
Tykytyksiä

Heips, mä niin tiedän tunteen, kuten moni muukin.... Mä en ole synnyttänyt kaksosia, mutta viisi mukulaa kymmenen vuoden sisään, joten maha pysyi ja pysyi. Sekään ei tietty auttanut, että suklaa maistui ja raskauksia/imetyksiä tekosyinä käyttäen söin hyvin. Mä jouduin käyttämään vuosia kauheita kauhtanoita, eikä shoppaaminen vieläkään oikein luonnistu. Yhdessä vaiheessa innostuin siiät, kun löysin vahingossa makeat suorat housut, jotka hoikensivat ja valkoisen paidan. Tosin eipä niitäkään voi käyttää kokoajan. Mekkoja en voinut käyttää ollenkaan, maha pullotti niin kamalan näköisenä että. Kauan sitten muodista poistuneet pitkät kietaisuhameet pelasti mut. Niissä maha ei näyttänyt pahalta ja niitä sai kuitenkin säädeltyä mahan mukaan ;)

 

tsemppiä sulle, ja yksi juttu vielä. Sun synnytyksestä on kulunut niin vähän aikaa, että annappa armoa ittelles!

 

sanumaria

Kietaisuhameet sais tulla kyllä muotiin taas. Ne on niin kivoja päällä. 

Tosta armon itselleen antamisesta, niin mää kyllä tiedostan että ei toi reppu tosta häviä noin vaan ja sen kanssa pitää vaan elää. Mutta vaikka miten olisin armollinen, haluan löytää vaatteita joissa mulla on mukava olla. Ja mulla on mukava olla kun tuntuu siltä että näyttää parhaalta mahdolliselta versiolta itsestään.

Kevennys

Kevennykseksi :D

Huomenna on paremmin..

Jos tuntuu, että oman tyylisiä, uuteen kroppaan istuvia vaatteita ei osaa etsiä, tuntuisiko ajatus pukeutumisneuvonnasta vaikealta? Mä kävin joskus Tampereen Sokoksella niin et kävelin vaan sisään ilman mitään ajanvarauksia ja sanoin naistenvaateosastolla myyjälle tarvitsevani apua. Olin menossa tosi formaaliin tilaisuuteen, jossa olin selkeesti nuorimmasta päästä - halusin pukeutua koodin mukaisesti mutta samalla ikäni ja persoonani mukaan. Myös koin, että vartalotyyppi aiheutti tässä vaikeuksia ja olin ihan ulapalla. Sain parempaa palvelua kuin osasin odottaa. Vaikken osannut itse oikein edes kuvailla mitä etsin, myyjä roudas mulle niitä vaatteita sovituskoppiin - kaikki yllättäen mun kroppaa imartelevia vaihtoehtoja - kunnes löydettiin voittaja. Auttoi vielä valitsemaan korut ja kengät (kengät valittiin mun kotoa mukaan raahaamistani vaihtoehdoista) ja kaikki. Päädyin lopulta ostamaan vähän ylimäärästäkin vaatetta kun tuntui löytyvän niin hyviä, vaikka usein tuntuu, että en löydä mitään. Kaikesta tästä en oikeesti maksanu mitään muuta kun niiden vaatteiden ja asusteiden hinnan - neuvonta itsessään oli ilmaista. (Ja ei, en ole sokoksen markkinoinnissa leivissä :D)

Ehkä tää uus vartalo, jonka itse koet vaikeaksi pukea tyylisi mukaisesti, olisi jollekin ammattilaiselle ihan peruskauraa? Voishan sitä ainakin kokeilla?

Huomenna on paremmin..

Niin ja eihän sen siis tosiaan tarviis olla Sokos minne menisit. Luulen, että tollasta pukeutusmisneuvontakoulutusta on saaneet varmaan isompien kauppojen ammattimyyjät. Tuntuu että noissa Seppälä - H&M -tyyppisissä paikoissa on ainakin monet mun kaverit olleet opiskeluaikoina myyjinä ilman mitään koulutuksia ja kurssituksia. Mut voihan niissäkin tietty myyjillä olla hyvä silmä. Tuli mieleen itselle hyvänä vaihtoehtona kans tuo Stocka. Nyt kun se rempattiin ja on tilaa lisää niin siellä on noita halvempia ei-tätimäisiä perusmerkkejä enemmän, mut myyjät ois varmaan ammattitaitoisempia auttamaan ja tottuneempia pukemaan muitakin kun 19-vuotiaita synnyttämättömiä, täysrasvattomia tyttöjä :)

sanumaria

Hei mainio idea! Taidan mennä sillai että kun just varasin parturin, niin meen parturista suoraa Sokokselle ja pyydän sillon jeesiä. Uuden tukan kanssa on mukava fiilis, ja sitte on varmasti lähtökohtasesti hyvemmällä tuulella ja jos vielä saa hyviä vaatevinkkejä niin vielä parempi.

Veela (Ei varmistettu) http://epaluonteenomaista.blogspot.fi/

Mulla on tuo ongelma vähän krooninen, maha meinaa ajoittain pömpöttää, ja rintoja ja harteitakin löytyy. Ja selkää. Tässä mun vastalääkkeitä, jos vaikka joku tärppäisi:

Ei empirelinjaa, eikä liian pitkiä tunikoita! Vaatteissa pitää olla joku ryhti, ei tän kokoisella voi olla joku muodoton halatti joka hulmuaa ympärillä vielä valtavampana kuin vatsanahka.

Mekko, se ei saa olla liian kireä keskivartalosta eikä selästä, mutta saa se olla sopivan vartalonmyötäinen. Mieluummin aikuisen naisellinen, kuin sellainen päiväkotimekko. Iso kaula-aukko tai muu juju joka hämää katseen pois mahapömpöstä on aina plussaa. Usein lievästi alaspäin kapeneva malli on hyvä, A-linja sopii yleensä vain päärynävartaloille, jotka ovat yläosasta vastaavasti sirompia. Nansolla on mulle hyviä malleja joissa mukava putous-kaula-aukko. esim. Toive tai Rimma. Rimmassa on kivat taskut sivuilla, tasapainottaa sitä maha-efektiä kummasti.

Jos paita, sama juttu, iso kaula-aukko, mielellään v-linja, ja farkunpersus saisi näkyä vähän, liian pitkä on taas se halatti. Esim. Zizzillä on paljon hyviä ja päällä helpon tuntuisia paitamalleja, joskus niissä myös ihan ok värejäkin (kuten musta).

Ja malttia, vaikka paino lähtisikin, ja vaikka treenaisit, kropan palautuminen kestää kuitenkin saman ajan kuin raskauskin. Suurinpiirtein 10 kuukautta.

sanumaria

Ihana Veela. Kiitoksia kovasti, pistän nää korvan taakse ja kävin heti katsomassa noita Nanson mekkoja. Tota en olisi osannut aatella tota paitahommaa, että pitää olla kuitenkin tavallaan tarpeeksi lyhyt se paita, ettei siitä tuu halattia. Halattivaara voi yllättää, paidoissa vois olla jotkut halattivaara-merkit!

En taida olla ainoa, joka niin niin "feel You". 

Eikä tietysti lohduta yhtään, kun sanon, että se ei koskaan palaudu ennalleen. Sorry. Siis ihan ennalleen. Ei kenelläkään. Ei ainakaan 99%:lla, väittäisin. Ja aivan varmasti sun reppusi on liki kahta tilavampi kaksosten vuoksi. Ole itsellesi armollinen!

Mutta toki sulla tapahtuu ihan valtavasti palautumista vielä, älä ole niin hättäinen, se ottaa aikaa, todellakin! Sitä tapahtuu, vaikket tekisi mitään ja jahka pääset taas kunnolla treenaamaan, tapahtuu vielä enemmän. 

Sun kroppas on hoitanut upeasti hienon tehtävän, sä voit olla ylpeä siitä!

sanumaria

Ymmärrän että tässä tarkoitetaan hyvää, mutta mulle tuli oikeasti vähän paha mieli ajatuksesta, että en palaudu takaisin. Että joo, ei se kyllä nyt lohduttanut yhtään kuulla että ei palaudu ennalleen. 

Se että haaveilen oman tutun kropan takaisin saamisesta, ei poista mitenkään iloa ja onnea siitä että mulla on kaksi hauskaa tsirpulaa täällä kotona. Ei poista sitten yhtään.

Tarkoitin IHAN ennalleen. Oma kokemus vaan on tämä, sorry. Mutta melkein toki ja ihminen on sopeutuvainen eläin... Pois paha mieli!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

...ja nyt mulle tuli paha mieli kun noin inhottavasti kirjoitin tohon alle liittyen sun aiempaan tekstiin. en tarkoittanut niin kuin miltä se nyt omaankin korvaan kuulostaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm.. mä olisin vähän skeptinen ton 99% suhteen. Kyllä niin monen treenipaikan pukkarissa näkee niin paljon tosi hyvässä (tai ihan tavallisen kauniissa ja terveessä) kunnossa olevia löllömahattomia keski-ikäisiä naisia, että ei voi olla niin että ne kaikki olisi joko lapsettomia tai sitä 1%. Oisko se niin, että jos itse kuuluu siihen osioon, jolla maha ei palautunut yhtä hyvin kuin toivoi/jollain muulla, noin sanoo helpommin? Ja kai se on vähän niinkuin kaikessa laihduttamisessa, että ei se ylimääräinen itsestään ja taikaiskusta katoa vaan voi vaatia aikaa ja tsemppiä. Ihmisen kroppa on viksu, se pystyy moneen kun oikeella tavalla auttaa :)

En näe inhottavana vastaustasi ja ymmärrän hyvin, miksi kirjoitit noin. Mutta edelleen väitän, ettei se IHAN ennalleen palaudu. Ainakaan useinmiten. Mutta onko se tarpeenkaan? Ite käyn nykyisin käytännössä joka päivä jossain jumpassa ja olen ihan tyytyväinen siihen, mihin kroppa on palautunut (joskin synnytyksistä on kulunut aikaa, voisin varmaan olla teidän kaikkien äiti, siis sitä ikäluokkaa eli itselläni siis ikäkin on jo tehnyt tehtäväänsä...). Enkä todellakaan halua/halunnut tuottaa kellekään pahaa mieltä, mä vaan näen tämän olevan näin.

annakarin
Anna Karin

Mulla palautui (ihan, ihan ennalleen)! Alussa tietysti oli kans tuo "voijeesusjostäänytjäätälläseks"-fiilis, mutta vuoden päästä synnytyksestä mun maha oli kyllä ihan palautunut ja itse asiassa olin timmimmässä kunnossa kuin moniin, moniin vuosiin. Enkä jotenkin usko, että olisin joku mystinen 1%, joka palautuu ekstrahyvin.

Vaikka on pakko myöntää, että pelkään kyllä näin toista lasta viimeisillään odottavana, että ehkä nyt en palaudukaan. Raskauskiloja on tullut enemmän ja mahakin on paljon isompi kuin ensimmäistä lasta odottaessa. Mutta aika näyttää. Ainakin saan vauvan lisäksi toisenkin projektin, jossa saa viedä itsensä äärirajoille ja oikeasti jossakin vaiheessa nähdä tuloksia ja olla tyytyväinen siihen, mitä onkaan saanut aikaiseksi. 

FFFifi
Fitness Führer

Tohon ennalleen palautumiseen...mäkin sanoisin, että ei se ennalleen palaudu, mutta miten kauas siitä ja millä tavalla erilaiseksi on eri juttu.

Mä olen ollut siis kahdesti raskaana, ja raskauksien jälkeen mulla on jossain vaiheessa ollut ihan näkyvä sikspäkkikin, että ei siitä mitään peruuttamatonta vahinkoa tullut :D Mutta jos mä istun tai kumarrun eteenpäin, silloinkin kun vatsalihakset on siinä kunnossa että näkyy, niin on siinä sellaista löysää ihoa, jollaista ei ollut ennen raskauksia. Mutta en tiedä huomaako sitä ulkopuolinen edes, ja itse voin ihan hyvin elää sen kanssa.

Yritän siis sanoa, että vaikka ei palautuisi ennalleen, ei välttämättä jää sen näköiseksi mitä on vähän aikaa synnytyksen jälkeen. Sillä välin toivon jaksamista, muuttunut ulkonäkö ei ole ollenkaan helppo juttu. Eikä sitä tee helpommaksi se, että koko elämä on muuttunut. Mulla ei ollut mahan kanssa kauheita tuskia, mutta ekan raskauden jälkeen musta tuli puoliksi kalju. Näytin Juicelta, oikeasti. Voit arvata minkä verran sitä tuli itkettyä...ja lohdutti siis todellakin ihan älyttömästi kun ihmiset sanoi että onhan sulla toi vauva o_O

Noi vaatteet on vähän ongelmallisia kun on kuuma, mutta muuten ehkä joku collegemateriaalinen mekko/ tunika trikoiden kanssa voisi toimia, paksumpi kangas piilottaa paremmin kuin ohut. Tämmöinen esim. http://www.ellos.fi/ellos-e-basics/tunika/371824?N=1z141poZ1z141saZ1z141o7&Ns=RankValue3|1&Nao=19&selArt=151665 Tai sukkauhousujenkin. Aiemmissa kommenteissa mainitut kasaanpuristavat sukkikset on valikoimissa ainakin Lindexillä ja jos haluaa panostaa niin Spanx-merkkisiä ihmiset kehuu.

sanumaria

Näin sillai lähtökohtaisesti vähän ylipainoisena mulle "ennalleen" on sillai sellanen mikä toisille olis katastrofi. Mää haluun vaan takas mun vaatteisiin, ja on ihan bonusta jos laihdun normaalipainoon :D

samaa kipuillut (Ei varmistettu)

Ainoa vinkki, jonka itse osaan heittää (tuntuu _hyvin_ oudolta muutaman kuukauden ikäisen lapsen äitinä kyetä jakelemaan minkäänlaisia äitiyttä koskevia vinkkejä), on se että ei kannata vältellä peilejä. Itse toljotin omaa repeillyttä pullataikinaani synnytyksen jälkeisinä aikoina peilistä surren että tästä ei voi tulla mitään ihmismäistä saatikka vatsaa muistuttavaa enää ikinä. Mutta kun peiliin katsoo sopivin väliajoin, alkaa pikkuhiljaa huomata muutoksia. "Kas, onko arpeni vaaleammat kuin ennen? Onko ylimääräistä nahkaa 1mm vähemmän?" Jo näiden pienten muutosten havaitseminen toi itselleni toivoa siitä, että en ehkä jääkään kantamaan ikuisesti höttöistä löllömahaa, joka kävelysuntaa vaihtaessa jää hyllymään siihen suuntaan, johon viimeksi osoitti.
Joka tapauksessa hyväksyn oman navanseutuni jo paljon paremmin ja inhoan sitä huomattavasti vähemmän kuin vielä pari kuukautta sitten. Toivon, että aika auttaa myös sinulle!

sanumaria

Toivotaan :)

maapelo (Ei varmistettu)

marimekolta löytyy myös ihan yksivärisiä mekkoja, joita voin suositella.

sanumaria

Täytyy käydä tarkistamassa sekin, kiitos vinkistä!

Hiksu (Ei varmistettu)

Ensimmäisen raskauden jälkeen maha palautui ennalleen tai jopa raskautta edeltävää aikaakin timmimmäksi painon putoamisen myötä. Kiloja lähti rivakkaan ja tulos oli hyvä. Nyt toisen raskauden jälkeen kun vauva on 4kk on maha ihan kamala. Olin elänyt kuvitelmassa että tässä käy yhtä hyvin ja maha katoaa kuin itsestään. Kaksi kuukautta synnytyksestä ristiäismekkoa etsiessä totuus paiskautui päin näköä. Vitutti koko juhlat kun kuvissakin näytän järkyttävältä tynnyriltä. Vinkki: älä sitten seiso ryhmäkuvissa muun porukan kärjessä, koita kuikuilla taka-alalta...

Nyt on reilut 4kk synnytyksesä. Maha on vähän jo tasaantunut ja paino on normaalipainossa, vaikka raskauskiloja tuli lähes 30. Mahan tasaamiseen käytän vyötärökorsettia. Yksi suosikeistani on täällä blogissakin mainittu Nanson Anni-mekko. Itsellä se istuu tosi kivasti piilottaen mahaa. Toinen suosikkini on tämän tyyppiset paidat ja tämäkin löytyy kaapista http://www.ellos.fi/esprit-casual/pusero/440204?N=1z13z80Z1z141poZ1z141s...|0&Nao=5&selArt=344438 Nämä ovat löysiä päällä mutta asettuvat vyötärölle sopivaksi pussiksi johon mahamakkaran saa lepäilemään :D Näyttää yllärihyvältä kun paita laskeutuu hyvin eikä välttis heti huomaa että laskeuma on läskiä täynnä :D

Hiksu (Ei varmistettu)

Niin joo vielä lisäisin ettei siitä Anni-mekosta ne tarjolla olevat värit miellyttäneet. Mustahan hoikentaa (hah) joten heitin mekon heti uuten Dylonin pesuainevärin kanssa koneeseen. Kiva tuli :)

sanumaria

Arvaa onko täällä värjäilty sitä sun tätä vaatetta metodilla "toimiskohan tää tummana" :D

kesälehemä (Ei varmistettu)

Harvoin kommentoin mihinkään blogiin, mutta toivon että tästä sepustuksesta on sinulle jotain hyötyä. Itseäni ei (vielä) ole siunattu jälkikasvulla, mutta olen muuten isokokoinen (leveä lantio ja hartiat + muutama mukavuuskilo, vaikka liikunnasta tykkään), ja voin samaistua lähipiirin kautta tilanteeseen.

En itse välttämättä lähtisi selvittämään tilannetta aluksi pelkästään ajatuksella, että ongelma on juuri sen vatsan peittäminen. Pukeutuessa kuitenkin puetaan koko keho, kokonaisuus, joten vartalon yleinen muoto vaikuttaa lopputulokseen. Eli: ensimmäisenä ainakin tulisi itselläni mieleen selvitellä kropan yleistä muotoa. Kannattaa katsoa peiliin ihan rehellisesti, ja ottaa kuva vaikka topissa ja alkkareissa (ja hyvissä, istuvissa rintaliiveissä), ja katsoa siitä, minkälainen muoto vartalolla on: ovatko hartiat ja lantio saman levyisiä, jos piirretään pystysuora viiva olkapään ulkokulmasta, vai onko jompikumpi mahdollisesti leveämpi? Onko vyötärön kaari selkeästi erottuva, vai olenko vyötäröltä suoralinjaisempi? Minkäkokoiset rintani ovat suhteessa muuhun kehooni (jos lantio ja hartiat ovat leveät, isotkin rinnat ovat suhteellisesti sopusuhtaiset), vai olenko siltä kohdalta isompi verrattuna muuhun kehooni? Onko vatsa selkeästi erottuva suhteessa muuhun kehooni, vai onko esimerkiksi lantioni tai takapuoleni suhteellisesti erottuvampi? Olenko lyhyt, keskimittainen vai pitkä?

Näihin kysymyksiin kannattaa suhtautua lempeästi. Ei kehon mittasuhteiden kohdalla ole oikeaa tai väärää, eikä näiden kysymysten tarkoitus ole asettaa kehoa (tai minua) johonkin arvoasteikkoon. Niiden tarkoitus on selvittää, minkälaiset kehon mittasuhteet on, jotta pukeutumisella osaat ottaa nämä seikat huomioon. Tämän selvitettyäni suuntaisin internetzin ihmeelliseen maailmaan. Mielestäni fiksu ja erinomaisen informatiivinen sivusto eri vartalotyyppien tunnistamiseen ja niiden pukemiseen on tämä: http://www.insideoutstyleblog.com/ Vartalotyypit löytyy sieltä Body Shapes -kategorian alta, ja sivustolta löytyy myös vinkkejä raskauden aikaiseen ja jälkeiseen pukeutumiseen.

Neuvon vartalotyypin tunnistamisen sen takia, että ilman kokonaistilanteen hahmottamista ainakin minun on hankala neuvoa tarkemmin. Olennaisena pitäisin tässä nimenomaan muotojen hahmottamista tähän tapaan: minulle sopii vaikkapa suorat hameet ja bootcut-lahkeet, tai hameet ovat parempia A-linjaisina ja yläosa kannattaa valita alaosaa vaaleampana. Näitä perusmuotoja ja ajatuksia voi sitten varioida omassa pukeutumisessaan kukakin tyylillään: ei se välttämättä ole olennaista, onko se A-linjainen hame goottivermeitä, klassinen kukkahame vai 80-luvun farkkua, mutta se saa minun vartaloni olemaan edukseen siinä tyylissä, jonka itse koen omimmaksi.

Listaan kuitenkin muutaman neuvon, joita itse pidän aika yleispätevinä ja olen huomannut itseäni ja lähipiiriäni seuraamalla toimiviksi.

- Hyvät alusvaatteet. Koskee erityisesti rintaliivejä. Suosittelen käymään kunnon alusvaatekaupassa ja ostamaan vähintään kahdet kunnolliset, hyvin istuvat rintaliivit. Kannattaa ensin kuitenkin opetella itse tunnistamaan, miten hyvät rintaliivit istuvat päällä. Tässä internet auttaa: englanniksi löytyy useita laadukkaita sivustoja, joilta asian voi opetella, ja suomeksikin muutama. Hyvät rintaliivit tukevat rinnan niin, että rinnan korkein kohta on noin olkapään ja kyynärpään keskikohdassa. Tämä on erityisen tärkeää, kun rinnat ovat isommat, mutta hyvin istuvat rintaliivit ovat jokaisen naisen kaunistus (jos niitä haluaa käyttää). Hyvät rintaliivit myös tuovat esiin vyötärön (riippumatta siitä, minkä kokoinen se on). Ymmärrän, että jos vielä imettää, niin asia ei välttämättä ole ajankohtainen.

- Hyvien alusvaatteiden lisäksi voin suositella kaikenlaisten tukialusvaatteiden käyttöä ja hyvien, sopivien sukkahousujen ostoa. Mulla itsellä on kiinteyttävä alusmekko, ja käytän sitä fiinien vaateiden alla. Ainakin itsellä toimii parhaiten malli, jossa ei ole kangasta rinnan kohdalla, vaan sen olkaimet kulkevat rintsikoiden sivulla ja ne kiinnitetään rintsikoiden sivuun pienillä hakasilla. Sukkahousuissa kannattaa ottaa sellainen koko, joka sopii. Oikeankokoiset sukkahousut eivät valu ja ylettyvät riittävän korkealle, eikä outoja makkaroita pitäisi muodostua.

- Hyvä vaatteiden istuvuus, jo muiden kirjoittajen hyvien neuvojen lisäksi hartioilta ja hihoista. Eli kädentie (se sauma, jolla hiha kiinnittyy miehustaan), on siinä mistä käsi alkaa, ja olkasaumat ovat vaatteissa olan mittaiset. Hihat eivät kiristä tai lepata, vaan niissä on hieman liikkumavaraa. Istuvat kangasvaatteet, kuten jakut ja mekot, ovat varmasti tämän kannalta kaikista haastavimpia vaatteita. Osa meistä ei ikinä löydä täydellisesti (tai edes mukiinmenevästi) istuvaa vaatetta valmisvaatteiden joukosta, mutta minusta siitä ei kannata ottaa itseensä. Toiset meistä sopivat paremmin siihen keskivertokokotaulukkoon, ja toisilla poikkeamat voivat olla aika suuria ja valmisvaatteet eivät istu päälle. Jos lukeutuu jälkimmäiseen kategoriaan, asian voivottelemisen sijasta kannattaa satsata joko hyvään ompelijaan, ompelutaitoiseen kaveriin tai opetella itse ompelemaan (ainakin sen verran, että osaa korjata pienet probleemat vaatteissa), minkä lisäksi tai sijasta kannattaa myös etsiä sellaisia vaatemerkkejä, jotka ottavat erilaiset vartalon variaatiot huomioon (googlailemalla löytää nettikauppoja pitkille ja lyhyille naisille, isokokoisille naisille, kurvikkaille naisille).

- Jatkona edelliseen neuvoon: istuvia neuleita ja trikoovaatteita on sen sijaan paljon helpompi löytää, koska neulos antaa anteeksi istuvuusongelmia paljon enemmän, eli näyttää useimmiten paremmalta. Neulevaatteet ovat muutenkin mukavia päällä. Suosittelen kunnon laadukkaisiin luonnonkuituihin panostamista, koska ne kestävät pesussa ja pitävät muotonsa.

- Laadukkasta materiaalista hyvin tehty vaate usein maksaa enemmän kuin edullinen, mutta kannattaa pohtia omaa pukeutumisfilosofiaansa: panostaako sellaisiin lempivaatteisiin, jota jaksaa ja haluaa käyttää usean kerran viikossa ehkä pidemmän ajan, vai haluaako suurta vaihtelua vaatekaappiinsa. Kannattaa myös miettiä, haluaako maksaa siitä, että jotkut ovat tehneet työnsä hyvin tuottamalla tuotteeen, jonka käyttöikä on pitkä. Joissakin vaatekappaleissa laatu on olennaisempaa kuin toisissa. Esimerkiksi arvokkaammissa neuleissa käytetään yleensä pitkäkuituisempaa villaa. Edullisemmissa merkeissä käytetään lyhytkuituista, jolloin niiden pintaan kohdistettu kulutus saa ne nyppyyntymään. Muutamalla tosi rakkaalla vaatteella tuppaa pärjäämään, oli sitten kyseessä viralliset toimistoreleet, repsuiset farkut tai sitten se kaikkien tilanteiden trikoomekko. Pyykinpesu tietenkin on useammin ohjelmanumerona, mutta siihenkin tottuu.

- Viimeiset ajatukset liittyy meidän suvun naisiin, joilla usein synnytysten jälkeen vatsa on jäänyt selkeästi erottuvimmaksi osaksi kehoa, ja jotka silti on aina ihanasti puettuja ja kauniita naisia (tulevaisuus ei siis omalta osalta pelota :D ). Hyvin hihoista ja olkapäiltä ja rinnoista istuvia toppeja, jotka levenevät rintojen alapuolelta A-linjaisiksi ja ylettyvät kanssa riittävän pitkälle olematta kuitenkaan mekkoja. Pääntiet ovat riittävän avonaisia. Housut kuminauhavyötäröisiä ja lahkeista hyvin istuvia (reisistä napakampia, säärestä suoria, ei ihonmyötäisiä mutta ei myöskään lepata), mutta voivat olla kangasta, useimmiten hyvinlaskeutuvaa. Kuminauhavyötärö on mukava päällä ja _kukaan_ ei näe sitä sieltä topin alta kuitenkaan. Suunnilleen lantion yläosaan ylettyvät, auki pidettävät neuletakit, joiden alla pidetään aika napakasti istuvia toppeja. Mekkoja, joiden yläosa ja hihat istuvat, mutta joissa on empiresauma ja siitä varovasti levenevä helma, mutta ei mikään hulmuava. Aina hyvä, luonnollinen ryhti ja hyvin leikatut hiukset sekä iloinen mieli (toimii myös höystettynä perussarkastisella mielenlaadulla, mutta ei pakollinen).

Vielä yksi vinkki: Kannattaa räpsiä kuvia itsestään vaatteissa, joita käyttää. Monesti kuvista näkyy paremmin monet asiat: joku juttu, josta on epävarma, voi näyttääkin tosi kivalta kuvassa, ja ja toisaalta kun niitä on alkaa olla enemmän, niin näkee paremmin, minkälaiset releet kategorisesti näyttää juuri itsensä päällä parhaalta. Siitäkin voi halutessaan oppia jotain.

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun, pahoittelen tätä pituutta. Jotkut vinkeistä on varmaan aika itsestäänselviä, mutta olen itse sellainen, että haluan kaiken mieluummin liian tarkkaan selostettuna ja perusteltuna.

Lopuksi vielä. Se miltä itse kunkin keho näyttää, on vain pieni osa meitä, eikä loppujen lopuksi olennaisin tai edes liian korkealla tärkeysasteikolla, ja sen suhteen kannattaa olla lempeä, koska kukapa loppujen lopuksi perimäänsä pystyy valitsemaan. Kauhea klisee, mutta mitä sanoisit samassa tilanteessa painiskelevan ystävän kehosta? Tuskinpa mitään kauhean rumaa. (Jos joku sanoisi, niin voin kertoa, että mikään ulkoinen seikka ei liene niin ruma kuin ihmisen sisältä kumpuava ilkeys ja tarve polkea muita.) Käyttötavaraa se vaan on, kaunis kaikissa erilaisissa variaatioissaan, mutta käyttötavaraa. Siitä kannattaa tehdä koti itselleen ja ihana omien kykyjensä mukaan, ja suhtautua siihen kuin hyvään ystävään. Valtavasti tsemppiä sopivien vaatteiden etsintään ja kärsivällisyyttä synnytyksestä palautumisen suhteen! Voisin kuvitella, että muutaman vuoden päästä katsantokanta voi olla jo ihan eri kehon palautuessa ja muuttuessa.

sanumaria

Huh, olipa mielenkiintoista luettavaa ja tosi hyviä pointteja, kiitos! Kärsivällisyyttä tää vaatiikin, eipä siinä mitään. Pakko sanoa että pistin ton korvan taakse jemmaan ton että vartalo on kuitenkin vaan käyttötavaraa. Jostain syystä se on aika lohduttavasti sanottu :) Nythän tässä alkaakin se "kodinrakennus", jännää on vaan että ei tiiä millanen tulee että millaset maalit pitää pintaan hankkia!

Kommentoi