Apua kaivataan, eli kuinka oppisin lirkuttelemaan?

Nythän on niin että mä en ole erityisen sujuva tutustumisjutuissa. Tai vaikutuksen tekemisessä. Tai oikeen missään, mihin liittyy muita ihmisiä. Harhaisessa mielikuvituksessani mun ei tarvikaan, koska se tyyppi josta salaa vähän ehkä tykkään tykkää musta ja tulee jututtamaan mua eikä mun tarvi tehdä mitään.

Koska. Aina, ihan aina tapahtuu joku näistä:

Kompuroin tai kaadan jotain: boolilasin syliin, korvaamattoman arvokkaan mingdynastiamaljakon lattialle, itseni rappusista.

Jäädyn. Pelkästään "moi":n sanominen on jäätymisen arvoinen asia. Joko en sano mitään, tai sitten punastun hillittömästi ja sanon moi. Ja jäädyn sitten. En osaa jatkaa saati aloittaa keskustelua. Paitsi humalassa.

Jolloinka tapahtuu jotain tän suuntaista:

Töksäytän käsittämättömän vitsin. Ajatelkaa sellainen hypoteettinen tilanne, että ollaan erään tiitin kanssa jossain baarissa. Ja ollaan oltu siellä jo hetki. Usea mustikkashotin makuinen hetki. Ollaan saatettu nauraa jollekin vitsille virtahevon kaksoisleuasta kolmatta tuntia. Todennäköisimmin sanon sille kiinnostavalle pojalle jotain siitä, että hän a) muistuttaa virtahepoa b) on paljon kiinnostavampi kuin virtahevon kaksoisleuka c) joku-mikä-vain-vitsi-joka-ei-kuulosta-vitsiltä-jos-asialle-ei-ole-hihitellyt-kolmea-tuntia-etukäteen. Smoooooooth. To-del-la smooth.

Piikittelen ja vittuilen. Tuntemattomalle ihmiselle vittuilu on aina vähän huono juttu. Ongelma on vähän se, että kun ystäväpiirissä asia on enemmänkin niin että kaikkia pelottaa se päivä kun vittuilu loppuu. Sinä päivänä kun loppuu se välittäminen. Niin oma puhetapa ja sanavalinnat saattavat olla aika tiukkaa settiä noin niinkun ensimmäisenä vastaanotettavaksi. Olisi kiva oppia sanomaan että "ai sä pelaat jääkiekkoa SM-liigassa, sehän on kiva, oot vissiin aika hyväkin sitten siinä?" sen sijaan että sanoisi "ahahahha, sä et siis osaa luistella ilman sitä keppiä eivätkä osaa laskea neljään? Huomaatteko, ihan hiuksenhieno raja tuossa. (Lisäksi yksi mun supersankarikyvyistäni on se, että saan jopa ton ensimmäisen esimerkkilauseen kuulostamaan vittuilulta.)

Pörhistelen. Tätä on vaikea selittää. Mutta näytän yleensä siililtä, jolla on Röllin tukka ja joka on aika valmis joko puremaan tai pakenemaan häntä vilisten paikalta.

Että olisiko teillä hyviä vinkkejä siihen miten sitä oppisi olemaan vähemmän pörheä, töksäyttelevä, piikittelevä ja vittuileva peikonpoikanen ja oppisi olemaan enemmän kiva ja hauska ja helpostilähestyttävä ja mukava naisihminen?

Share

Kommentit

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Itseluottamuksen nostaminen oli itselle se juttu ja se etten ota asioita niin vakavasti. Ensisilmäyksellä tai lauseella rakastuminen tuntuu niin epätodennäköiseltä, joten on mielestäni tutustuessa on parempi olla neutraali ja kiva kuin koittaa tehdä peliliikkeitä, jotka toimivat vain a) molempien ollessa (vahvassa) humalassa b) ällöromanttisia c) tietävät leffan mistä laini on lainattu. 

Kun toisesta tietää hieman enemmän ei juttua (edes tyhmiä sellaisia) tarvitse repiä lattialaudoista vaan sitä joko tulee tai sitten ei. 

Ja jos ei onnistu niin entäs sitten. Ne mahtavat harrastukset ja tyypit on vieläkin elämässä.

sanumaria

Niin, mutta mää en osaa olla neutraali ja kiva :D Se tässä on se mun probleem.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Nääh. Miksi yrittää olla jotain muuta kuin on?

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Mä olen todella huono esittämään jotain mitä en ole. Silloin tulee keskityttyä enemmän roolin ylläpitämiseen kuin keskustelukumppaniin tai mitä suustaan päästää. 

sanumaria

No olis todella kiva joskus ees onnistua pääseen jutteleen asti jonkun kanssa. Mutta se aina tyssää noihin pikkuongelmiin.

Hear Hear!

Apua, oon ihan samanlainen. Pahin on lukkoon meneminen, joka tapahtuu vain silloin, kun kohtaan jonkun kiinnostavan. Hankala ominaisuus, kun se vaikeuttaa niihin kiinnostaviin tutustumista melkoisesti.

RainDrop (Ei varmistettu)

Minä nyt mitään osaa neuvoa, mutta sanon kuitenkin: ensinnäkin tosta vittuilusta, mun mielestä tommoset jutut on persoonallisempia kun se "ai jaa, onpa kiva" vastaus. Täytyy vaan toivoa että vastapuolelle sattuu joku päivä joku joka ymmärtää vitsin. Ja jäätpähän ainakin mieleen paremmin :)

Sitten ehkä vähän tyhmä vinkki, mutta mitä jos miettisit etukäteen jotain suht yleisiä puheenaiheita mistä vois aloittaa juttua jonkun kiinnostavan kanssa. Ei nyt ehkä päivän politiikkaa, mutta jotain sellasta kepeähköä jutustelua? Että jos menee ihan lukkoon eikä siinä tilanteessa keksi mitään näppärää niin olis sillai jo valmiina varastossa joku juttu.

Ja sanoovat että kannattaa kuulemma hymyillä :)

sanumaria

Kiisa ja RainDrop: parasta/pahinta jäätymisessä on se, että vaikka olis kuinka mietitty että mitä keposaa vois sanoa, niin jäätyy silti. Tarvis varmaan tehä jotain lappuja missä lukee että "mua jännittää niin paljon että en saa sanottua mitään, niin näin mää sanoisin jos pystyisin". :)

Haha, toi lappujuttu vois jopa toimia. Mulla on kans ongelmana toi jäätyminen jos on joku kiinnostava tyyppi. Olisikohan pokkaa kokeilla lappua..? :D Ehkä tyyppi lähtee karkuun tai sitten se saattaa jopa oikeasti kiinnostua :D

sanumaria

"Annan tämän lapun siksi, että vältyt näin kuulemasta jotain todella sujuvaa (not) ja huonoa vitsinyritelmään. Säästän ne tulevaisuutteen. Moi, ketä sä oot?" 

Toimisko?

hanska
Heppatic

seuraava tatuointi-idea :D olis aina mukana! islanniksi tietenkin, niin kehkeytyy keskustelua! tai sähän voisit väittää että tää mun rannetatska tarkottaa moi vaikutat kivalta mutta mua jännittää niin en osaa sanoa oikeen mitään mutta älä lähde pakoon oon oikeesti tosi kiva.

sanumaria

hanska :D "niin se tarkottaa tota, eikö oo tosi ilmasuvoimanen kieli toi islanti" :D

Hear Hear!

Toi lappujuttu vois oikeesti olla ihan hauska ja huomiota herättävä ainakin jossain baarissa, tms. paikassa. Mutta ihan normaalissa arjessa tai vaikka pienimissä bileissä vois olla jopa kiusallista.

Mut niin, itsellänihän ei ole mitään ongelmaa, jos se kiinnostava tyyppi itse alkaa ottaa kontaktia ja jutustella. Mutta auta armias, jos mun pitäisi aloittaa keskustelu ja pitä sitä yllä. Ultimate freeze.

sanumaria

Kiisa: no se just! Ei se sitten oo paha jos se kiinnostava tyyppi alottaa juttelun. Mutta jos mun pitää ja sitten vielä vetää sitä keskustelua, niin huurre alkaa laskeutua vaan päälaesta alas. Ja oravat tippuu oksilta kylmyydessä.

Tai kokeilepa joskus tätä. Itselle tuli tuosta ideasta ainakin fiilis, että jos olevinaan miettisin olevani ulkomaalainen, en ehkä jännittäisi ja ahdistelisi niin paljon kuin normaalisti.

Mä luulen, että jos sä yrität väkisin olla muuta kuin se jäätyilevä peikonpoikanen ja joku susta kiinnostuu siksi, että et ole, se kiinnostus voi myöhemmin ainakin sun osalta loppua koska se tyyppi ei olekaan sellainen, joka ymmärtäisi sun huumoria tai muutenkaan sua. Älä siis vaan ala olemaan neutraali ja kiva, kohta löydät ittes jonkun ylineutraalin ja ylikivan tyypin kyljeltä ja mietit, että mitä hemmettiä just tapahtu, kun täähän onkin aika tylsä sälli.

Multa myös komppaus tolle lappujutulle tohon jäätymiseen, sillä se jos mikä murtaa jään :D

...ja hei, kun piikittelet, niin muista aina kujeileva hymy. Jostain syystä osa miehistä on ihan lääpällään kevyeen kenttävittuiluun, jos sen tekee hymyillen ja pilke silmäkulmassa.

Senja (Ei varmistettu)

Mäkin koen olevani lähestulkoon kaikkia noita mitä luokittelit ongelmaksesi. Mutta mulle itelleni en koe niitä ongelmina. Mä nään että ne tekee musta mut, ja ehkä jossain määrin erilaisen kun muut nätit ja keimailevat tytöt. Tosin muiden kommenttien perusteella en taidakaan olla niin erilainen... Ja olen päättänyt että en rupea itseäni toisia varten muuttamaan (niinku luonnetta ja silleen...jos jollain on valitettavaa jostain vaikka röyhtäilystä niin sen voin tietty karsia). Että jos pitää olla jotain muuta kun itse on, niin ei se ihminen oo sitten mua varten.

Ja kuten katra tossa sano että vittuilu ja hymy toimii myös. Mutta näillä omituisilla (mukanegatiivislla) ominaisuuksilla varustettuna olen huomannut että toimii tietyn tyyppisiin miehiin, ilman että tarvii yrittää olla jotain muuta kun on. Makuja on kuitenkin monia, ja ethän sä itsekään varmaan syty kaikenlaisista juttukumppaneista vaikka ulkonäkö oliskin kohallaan.

Kirjotettu ilman aamukahvia, olen pahoillani jos tästä ei ottanu mitään tolkkua...

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Vittuilun kun tekee hyvällä ja itseluottamusta huokuvalla sarkasmilla niin eihän siitä voi olla tykkäämättä. 

sanumaria

Se on ehkä edelleen näteintä mitä musta on sanottu, kun ex kuvaili että "sää oot sellanen ahman ja siilin rakkauslapsi, piikikäs mutta vittumainen" :D

Vierailija, ahkera sellainen. (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja voin niin samaistua ongelmiisi.

Olen siihen asti oma "hauska" ja itsevarma itseni, kunnes tulee vastaan kiinnostava miesehdokas. Pilaan homman jo ihan alkumetreillä joko jäätävällä vittuilulla tai paniikinomaisella sekavalla höpötyksellä. Nice.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan tuleeko hyviä vinkkejä. :) Ja onnea sinulle, toivottavasti vastaasi tulee mies joka osaa nähdä jäätymisen ja pörhistelyn taakse. Sitä minäkin toivon omalle kohdalleni!

Rhia
Evil Dressmaker

Musta se vittuilukin on huomattavasti paljon parempi kuin että typerästi vaan hihittää kaikelle mitä se mies sanoo. Itehän jäädyn just sillee että niiden kiinnostavien tyyppien seurassa musta tulee hihittävä riemuidiootti joka ei oikein saa sanaa suustaan. Siksi oon kokenu ton nettichattailun itelleni helpommaksi tavaksi tutustua ihmisiin kun jotenkin se ei jännitä niin paljon kuin naamatusten puhuminen.

Kommentoi