Ärtymyksiä akkajumpassa

Törmäsin tänään (jälleen) siihen superärsyttävään ilmiöön jumpassa. Kyllä te tiiätte. Olette juuri kaikessa rauhassa odottelemassa tunnin alkua, matto on siellä, vesipullo ja kaapin avain myöskin, ja seisoskelette siinä.

Sitten alkaa valua muita kanssajumppareita saliin. Tarkistat siinä ohimennen, että lähijumppareihin on sopivat välimatkat. Eli 

  • et seiso edessä olevan kantapäillä
  • et seiso takana olevan varpailla
  • jos ojennat kädet sivulle, et osu vieruskaveria päähän.

Kaikki hyvin, tunti voi alkaa. Paitsi että sitten se tapahtuu. Viime minuuteilla saliin sinkoaa vielä lisää ihmisiä. Alkaa suffle, jossa kaikki vähän siirtelevät mattojaan että saadaan kaikille tilaa. Jotensakin hyväksyttyä on vielä, että ihminen ITSE siirtyy ja tekee toiselle tilaa. Se taas on puhtaan vittumaista, itsekästä ja ties mitä, kun tullaan pieneen väliin, heitetään omat kamat maahan siten että matto osuu edessä olevan kantapäille ja katsellaan poispäin kun tämä edessäolija (minä) hakee katsekontaktia että mitä helvettiä.

Onneksi mun edessäni oli tiiti, joka siirtyi ystävällisesti noin kaksi metriä eteenpäin (peiliin kiinni), jotta mää pääsin siirtymään pois taaksetulleiden reviiriltä. Ei jeesus että otti päähän. Miten vaikeaa se olisi ollut

  • jos olis pyytänyt mua nätisti siirtymään vähän eteenpäin?
  • tulla siihen mun ja tiitin väliin, missä oli enemmän tilaa?

Ei yhtään yllättänyt kun sain kuulla, että kyseiset jumppareviirille tunkijat olivat painojenlattiaanpudottajamies aka notre-damen-levykiekkojen-soittajamies puolisoineen. (Samasta sankarista voi lukea täältä ja täältä.) PERKELE!

Ilman tuota episodia (ja ilkeetä selkäjumitusta puolivälissä tuntia) ilme olisikin ollut tämä:

Taidan lähteä purkamaan vitutusta (ja tekemään tilaa iltapalajätskille) mihinkäs muualle kun salille. Käsitreeniä vuorossa.

Share

Kommentit

tiiti
ite puin

Varsinkin, kun siellä salissa taisi olla ihan reippaasti tilaa muuallakin kuin just siinä... Ehkä tyypillä on joku vamma tai häiriö, että se ei vaan pysty laskemaan asioita lattialle, vaan sen pitää näyttävästi yleisön edessä (ja takana) paiskoa :D

sanumaria

Joo, olis siellä ollut tilaa. Vaikka siinä sun ja mun välissä. :D 

Tiina007 (Ei varmistettu)

Olen aina oman salini jumpissa ihmetellyt, että vaikka jumppasalista olisi puolet tyhjillään niin aivan varmasti tulee joku, joka liimaantuu meikäläisen kylkeen kiinni. Että vaikka tilaa olisi, niin on pakko tulla siihen metrin päähän. Ja lähes aina se metrin päähän tulija on joku ensikertalainen. Huokuuko minusta joku lämpö ja turva, jonka suojiin he hakeutuvat, vai minkä takia nämä hahmot pyrkivät iholleni? Tahdon TILAA!

sanumaria

Tiina007: ehkä sä näytät niin ystävälliseltä tai sellaista? Murise ja näytä kulmahampaita ens kerralla :D

Mut saa tämä sama asia kanssa mut kyllä niin raivokkaaksi. Olen alkanut sanomaan niille valopäille että et mahdu siihen, tässä potkitaan paljon. Esimerkiksi body combatissa se on todellinen ongelma jos joku tulee liian lähelle. En kanssa tajua mikä ihme siinä on kun pitää tulla kylkeen kiinni. Olen antanut siitä palautettakin että eikö myös jumpissa voisi noudattaa niitä samoja paikkamerkkejä, jotka pumpissa on pyhempiä kun maiden rajat. Minä sanon vielä nätisti ihmisille, mutta kaikki eivät sano. Aikamoisia sanailuja tämä aiheuttaa juurikin naisten kesken. Itse olen yleensä mahdollisimman edessä, mutta pahimmat kiistat käydään takarivissä. :)

sanumaria

meillä ei oo noita paikkamerkkejä, mutta keskimäärin ilman ongelmia on silti tupannut mahtumaan. Vituttaa vaan aina noi jotka tulee siihen etäisyydelle että käden ojentamalla osuu toiseen, siinä voi vielä käydä huonosti vaikka just combatissa.

SuviH (Ei varmistettu)

Helpottais myös huomattavasti tilanteita, jos ihmiset tulis tunnille a-jois-sa!!!

sanumaria

Sekin! Tosin nämä tulivat tunnille ajoissa, mutta SILTI!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ennen kun kävin keskiviikkoaamun combatissa, yks täti tuli joka ikinen kerta just ennen tunnin alkua paikalle ja parkkeerasi joka kerta ihan mun kylkeen kiinni kun olin just hakenu itelleni hyvän paikan siitä tokasta rivistä. Voi jeesus että ärsyttää! Ja tää sama juttu tapahtu varmaan kymmenenä keskiviikkona putkeen, joka kerta se tuli JUST MUN kylkeen kiinni! ÄRRR! Ja tilaa oli muualla, esim kahden metrin päässä musta, vaikka kuinka paljon. Loppuvaiheessa en enää väistänyt, vaan totesin, että jos mun hyppypotku osuu siihen ni oma häpee. En voi oikeesti käsittää tollasia tyyppejä, mä olin siinä ensin!!! (raivoavautuminen) :D

sanumaria

Vierailija: toisaalta combatissa saa tarvittavan raivon päälle kätevästi kun vihaa vieruskaverin iholle tunkemista :D

Kommentoi