Blogimaailman positiivisuus

Ihana. Suloinen. Valloittava. Lämmin. Upea. Mitään suurempaa objektiivista tutkimusta tekemättä väittäisin, että monessa supersuositussa blogissa nämä sanat esiintyvät noin joka toisessa lauseessa. Milloin kengät ovat suloiset, milloin jonkun hymy on valloittava, milloin tunnelma on lämmin. Aina pitää yrittää löytää joka asiasta se positiivinen ja kaunis ja hyvä puoli. Kommenttibokseissa vilisee sama ällöpositiivisuus ja ällösuloisuus. Sanoinko ällö? Tarkoitin tietenkin... ei, tarkoitin kyllä ällöä. Minä kun en ymmärrä että miksi joka asiasta pitää etsiä se positiivinen puoli? Miksi kaiken pitää olla kaunista ja söpöä ja suloista?

Minä ymmärrän hyvin positiivisen elämänasenteen tiettyyn rajaan asti. Sitten ymmärrän hyvin että on olemassa ihmistyyppi, joka vaan on sellainen oman elämänsä runotyttö, joka voi sanoa vaikka koirankakkaa suloiseksi ja se kuulostaa sen ihmisen sanomana täysin uskottavalta. Jos minä kehun jotain paitaa söpöksi, mun kaverinit olettavat että tarkoitan että se paita on hirvittävintä mitä maailmassa on. Ymmärrän että ei aina tarvi märehtiä jokaista asiaa, ja että ei aina joka asia elämässä ole huonosti. Joskus on syytäkin miettiä että oliskohan elämässä kuitenkin jotain hyvää, kun tuntuu että asiat menevät mäkeen.

Mutta se mikä alkaa ottaa päähän, on se jatkuva ylipositiivisuus. Ja se kun oikein etsimällä etsitään positiivista ja kaunista asioista, jotka eivät vaan ole positiivisia tai kauniita. Niinkun vaikka kaatosade. Kyllä se saa harmittaa. Tai roskis. Ei se ole suloinen, vaikka mitenpäin ajattelisi. Minä haluaisin vähän lisää realistisuutta ja negatiivisuutta maailmaan! Tai haluaisin edes että annettaisiin meidän vähän mököisimpien olla rauhassa. Ettei syytetä pessimistiksi ja negatiiviseksi kun ei ymmärrä miten lasinsiru jalkapohjassa on parasta mitä ihmiselle voi sillä hetkellä tapahtua. Kyllä se saa ottaa päähän se. Ihan reilusti.

(Hehe, ihan vähän naurattaa tägätä tää juttu "Mieli & Hyvä elämä" kategoriaan. Mutta kun sellaista "Paha mieli" kategoriaa ei ole vielä täällä).

Share

Kommentit

Tiina007 (Ei varmistettu)

Minä inhoan yli kaiken sanaa "ihanuus". Siis kun sitä käytetään adjektiivina. Tämä paita on ihanuus ja nämä meikit ovat ihanuuksia jne. Yök, miten ällöimelää. Aikuiset ihmiset.

sanumaria

Ihanuus kenkulit! Kenkulit pitäs kyllä kieltää myös sanastosta.

Toinen yhtä kauhea on "ihanainen"...

Ella F.
Siperian Ella

Ja ihanuus-kenkuleitahan ei osteta eikä hankita vaan ne kotiutetaan. Olis hauskaa joskus tehdä blogitermisanakirja.

sanumaria

Voiskin ottaa työnalle. Listalla siis ihanuus, kenkulit, kotiuttaminen. Tuleeko muuta mieleen?

o (Ei varmistettu)

:D Onhan näitä.

Mekkonen. Teeppari. Kaikki lukijat on aina "kaunokaisia", tyyliin "Hei vain kaunokaiset!".

Jossain kuulin sanahirviön 'tyytskäri', tarkoittaen tyytyväinen. Aina kun kuulen/ajattelen tuota sanaa haihtuu kaikki tyytyväisyys elämästäni. Hrrr.

Mutta mukavammissa merkeissä, tuo "työnalle"! Siitä tulee mielikuva puuhakkaasta Nalle Luppakorvasta työhaalareissa! :)

sanumaria

Hah :D Pitää ehkä kuvittaa toi juttu nyt työnallella :)

Blogipommittaja (Ei varmistettu)

Ja eräällä bloggaajalla on ainakin tapana keksiä ällöttäviä väännöksiä väreistä: esim. konjakkinen laukku (siis kippis sille sisällölle!) ja minttuinen paita (saako sitä nuolla?). No niin nyt alkoi tehdä mieli konjakkia ja minttujädeä.

meg (Ei varmistettu)

Mintunvihreä on muutenkin värien hailakka turhake.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ah, sä unohdit yhden. Rento.

Aina on niin ihanan rentoa, vaatteet on rentoja ja aamut on rentoja. Höpöhöpö. Rento on sitä, että maataan sohvalla ja syödään jäätelöä, suoraan paketista.

 

Ella F.
Siperian Ella

Joo. en tajua, mitä rentoa on siinä, että esim. raahataan piknikille keittön pöytä ja tuolit sekä isotädin itsekutoma hohtavanvalkoinen perintöpöytäliina, ollaan aamuyösta alkaen leivottu aitoa newyorkilaista juustokakkua ja sen seitsemän sortin tuulihattuja ja viilennetty shampanjoita. Kannetaan ruoat ja tuolit kahdelletoista puistoon ja sää on tuulinen. Mutta ei haitttaa vaikka pellavaiset noepasti ja kätevästi joutseniksi taitellut (linkki origamivideoon) lautasliinat lentelevät tuulessa, se on vaan ihanan rentoa!

Liv
Päiväuniaika

Haha apua, musta toi kuulosti just siltä: kivan rennolta yhdessäolemiselta. Siis eihän tommosessa vois olla naama norsun v*tulla, kyllä se naurattais ja kikatuttais. Se olis just sitä rentoa puuhaamista. Ihanaa (vai ihanuutta? :D)! 

Eeva Kolu

Positiivisuuden lähettiläs täs moro!

Se on kans Ella ihanan rentoa, ettei vedä pultteja siitä, miten joku muu haluaa aikansa viettää :) Mun mielestä leipominen on ärsyttävä pakko, jos haluaa kakkua, mutta tiedän myös ihmisiä, joille se kakkujen nysvääminen ON maailman rentouttavinta puuhaa ja mitäs se on multa pois.

T. yks, joka roudasi vappupiknikille tuolit ja pöydän, koska se tuntui siinä hetkessä hauskalta idealta. Eipä tullut edes mieleen, että sekin voisi jotakuta noin kovasti ärsyttää :) 

 

**itse kirjoituksesta: Sanumarian kanssa olen samaa mieltä siitä, että kyllä asiat saa harmittaa ja kiukuttaa ja ihan kaikki tuntemukset ilosta paskaläjäisyyteen kuuluu ihmiselämään, mutta toisaalta siinä kiukussa vellomisen sijaan itse tykkään mieluummin miettiä, miten päästään eteenpäin. Ettei jää siihen harmitukseen makaamaan. Ja siinä se positiivisten puolien etsiminen yleensä auttaa. Toisaalta taidan olla jo sen verran mieleltäni kieroutunut, että yleensä näen ne myönteiset puolet sen kummempia miettimättäkin...

Ja kai nyt blogeissa pääasiassa kehutaan niitä kivoja juttuja? En mä ole koskaan nähnyt postausta, jossa jonkun mielestä koiranpaska, rumat kengät tai haiseva roskis olisi jotenkin tosi ihania. Mutta jos jonkun mielestä on, niin eipä se ole minulta pois :) <--- kato nyt, en pysty olemaan olematta namipositiivinen, vaikka yritän. 

Mun mielestä blogeista kyllä aika iso osa keskittyy myös valittamiseen, nillittämiseen, kritisointiin ja irvailuun, joten kai tähän pätee sama kuin ihmisiinkin: on positiivisia, ja on negatiivisia. En mää tajua, miksei ne positiiviset ihmiset saisi olla positiivisia myös blogeissaan :) 

sanumaria

Eeva, sää olet juuri yksi niistä ihmisistä jotka ovat aitoja ja uskottavia siinä kaikessa positiivisuudessaan :) Positiiviset saa olla positiivisia blogeissaan, ja saavat ihmetellä että miksi toiset on negoja. Mutta saadaan me negatkin olla whineämässä ilman että käsketään aatella miten suloista kuitenkin on vaikka kävelikin koirankakkaan.

Ja se vappupiknik pöytineen, sehän oli just loistava idea. Ja erityisesti sellainen idea, että se pitää myös heti toteuttaa sen kummemmin miettimättä.

Eeva Kolu

Hihii, mää lupaan huutaa "voi PASKA!" seuraavan kerran kun joku kävelee koirankakkaan :) Mutta apua, se ajatus naurattaa mua jo valmiiksi niin paljon, että en ehkä pysty masentumaan siitäkään :D

Joo, mitä pidempään mää elän, niin sitä vahvemmin oon joka päivä sitä mieltä, että kaikki saa olla sellaisia kuin on ja että itelläkin on sitä kivempaa, mitä vähemmän ärsyyntyy siitä, mitä muut tekee. Mun mielestä esim. tää sun palsta on vaikka kuinka hauskaa luettavaa, vaikka me taidetaan olla ihan yö ja päivä :) (Paitsi et Suurimmasta pudottajasta oon samaa mieltä, onneks se alkaa taas!) 

sanumaria

Pakko myöntää että en kyllä pysty kuvitteleen että sää huutelet kyllä että voi paska :D Musta on kivaa whinetä ja valittaa pikkujutuista, mutta en mää niistä masennu. (Jos astun koiranläjään niin ehkä hetkeksi aikaa vittuunnun, mutta saapa siitä ainakin hyvän listapostauksen aiheen) :)

Ella F.
Siperian Ella

Oh, en tiennyt Eeva, että olit tuolipikinikin alku ja juuri, kun en palstaasi kovin aktiivisesti seuraa. Oman inspiraationi sain salaisesta ihastuksestani KPE:stä. Ja itsehän kuulun stressileipojiin, ihmisiin, jotka purkavast stressinsä taikinaan. Mutta ei se tarkoita sitä, että leipominen/ruoanlaitto olisi mulle pelkästää auvoa ja ihanaa, totuus on se, että mulla siihen harvemmin on niin paljon aikaa kuin toivoisin.

Mä harvemmin ärsyynnyn yhtään mistään mitä muut tekee, jos ei kosketa mua, sen sijaan hymähtelen sitäkin enemmän asioille, jotka omassa kokemuspohjassani ovat näyttäytyneet myös muunlaisessa kuin pelkästään positiivisessa valossa. Että en nyt tässäkään revennyt liitoksistani, yritin vain olla postmodernin ironinen (meille joillekin se on se, mille nauramme myös), mutta taisi nyt tahtomattani epäonnistua, ainakin sun kohdalla. Valitan, eikä ollut tarkoitus.

Blogimaailma, niinkuin maailma yleensäkin, on täynnä kliseitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Aika kurjaa, jos niihin ei saa suhtautua niinkuin maailman muihinkin kliseisiin, kriittisesti, huumorilla ja ymmärtäen, että jossain niilläkin on juurensa. Me toiset nyt vaan olemme enemmän realismin ystäviä.

 

 

 

Eeva Kolu

Hihii, en mää väitä sen alku ja juuri olevani, sanoinpahan vaan, että mä tekisin jotain juuri tuollaista kuin kommentissasi kuvailit, enkä tullut edes ajatelleeksi, että se miten joku haluaa istua piknikillä voisi ärsyttää jotakuta täysin ulkopuolista. Musta on vaan niin kiehtovaa näin blogimaailmassa seurata, miten paljon ihmiset ärsyyntyy mitä erikoisemmista asioista, joilla ei ole mitään vaikutusta heidän elämiinsä. (Esim. se raivoa herättävä blogimatto!)

Ja mun mielestä asioihin saa suhtautua juuri niin kuin haluaa! Mun oma tapa suhtautua on se, että yritän olla tuomitsematta ja ärsyyntymättä siitä, miten muut ihmiset haluavat ajatella tai elää, oli se sitten pillurallia Esson ympäri tai kakkujen näpertelyä luomuraaka-aineista. Tai ironista kommentointia, joka kyllä mun silmiin on usein kyynisyyttä tai muiden yläpuolelle asettumista (en nyt sano, että tässä tapauksessa, mutta tollee niinku yleisesti ottaen - hyväntahtoinen irvailu on taitolaji). En mä sitäkään tuomitse tai vääränä pidä, mutta joskus kuten nyt saatan tulla piipittämään omia "antaa kaikkien kukkien kukkia" -juttujani sinne väliin :)

Ella F.
Siperian Ella

Joku fiksumpihan antaisi jo asian olla, mutta pitkäpiuhainen täällä vielä vähän jatkaa, kun tuntuu, että tässä mennään nyt vähän pointin vierestä.

"...ettei vedä pultteja siitä, miten joku muu haluaa aikansa viettää",..."miten joku haluaa istua piknikillä voisi ärsyttää jotakuta täysin ulkopuolista...", "....miten paljon ihmiset ärsyyntyy mitä erikoisemmista asioista, joilla ei ole mitään vaikutusta heidän elämiinsä..."

Omasta mielestäni en alkuperäisessä kommentissani mitenkään maininnut pulttaavani, ärsyyntyväni, repiväni p*rsettäni yhtään mistään. Alunperin tarkoitukseni oli osallistua keskusteluun, jossa puhutaan ylisanoista tms. leksikologisista kummajaisista blogeista, en arvostelemaan kenenkään mieltymyksiä, elämäntapavalintoja tms. 

Ja sanottakoon vielä, että itse nautin kovasti asioista, jotka tehdään pieteetillä, viimeistellysti, huolella, jne.,mitä mulla vähän enemmän järjestelyä vaativat asiat olisivat. Ja tunnustan tässä kyllä kateuteni, jos joku voi puhua niistä asioista, jotka itselleni olisivat pientä tai isompaakin extraa, rentoina, kun se ei olisi millään tavalla oma sanavalintani.

TiinaMariN.

Pakko luoda vaihtelua. Ei voi sanoa että kivat kengät X 1000 samassa tekstissä?

Mutta roskis on vain haiseva roskis, tuskin kovin usein söpö tai loistava! Mutta kengät, jotkut on kauniita. Nih!

sanumaria

Aivan! Kengät voi olla kauniita. Mutta siitäkin se voima vähän hyytyy jos kaikki harmaanruskeet sporttisandaalitkin on kauniita ja suloisia :)

TiinaMariN.

Niinpä, ne on vaan törkeitä. On maailmassa paljon karseutta ja törkeyttä, jonka voi hetkellisesti unohtaa blogeja lukemalla:)

sanumaria

Tämä pitää kyllä paikkansa :) 

TiinaMariN.

P.s Pitää vielä lisätä, mikä minua vituttaa. Eniten. Tällaiset &lt;3 -koodikieliset juonet, jotka meinaa kai sitä ihanuutta? &lt;3 ! <3 ! Lovetus ! Jaxuhalei, Tiina.

sanumaria

Jaxuhali on kanssa yks mikä pitäs kieltää. :D

What else is there?

Mäkään en kestä tota kotiuttamis-sanaa :D 

Ella F.
Siperian Ella

Ihanuuksien alakategorioihin kuuluu varmaan söpöstely. 

iyyh (Ei varmistettu)

Eräässä mammablogissa on nykyään kaikki "unelmanpehmeää". Jotkut Lindexin perus vauvalegginsitkin! Ymmärtäisin ton sanan käytön jos olis kyseessä jotkut kaninkarvapöksyt, mutta ihan tavalliset puuvillahousut ovat :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Inhoan sanaa "paituli"!

nansk

Urgh, en voisi olla enempää samaa mieltä. Sana "paituli" pitäisi kieltää lailla.

sanumaria

Paituli on sellanen yöpaita, joita voi ostaa Anttilasta tai Prismasta, ja siinä on joku hassu Snoopyn kuva tai kukkasia tai sellaisia. Kaikissa muissa yhteyksissä vois kieltää ton sanan käytön. Esim. "Oli niin unelmaisen suloinen paituli, oli pakko kotiuttaa se. Se on niin unelmanpehmeä nättimys!"

TiinaMariN.

Tää ei oo ehkä oikeaoppinen paituli, mutta en voinut vastustaa kiusausta ;)

sanumaria

kyllä tuo on ihan mekko :) 

TiinaMariN.

Mekko joka muistuttaa paitulia, jooko? Eihän siinä oo edes vetskaria- saati lantiolla kavennuksia! Rönttömekko oli toinen vaihtoehto otsikkoon, mutta en pidä ö-kirjaimista. Siksi mekkonen (nyt menee skitsoks, sori) on paituli.

Dan
Kriitikot

Nättimys. Barf.

sanumaria

Tää olikin ihan uus :D

Satunnainen vierailija (Ei varmistettu)

Tekis mieli tähän sanoa, että ihanaa! :p. Oon meinaan ite miettinyt ihan samaa, positiivisuutta tarvii ehdottomasti välillä, mut multakin meinaa mennä hermot kun kaikki on vaan niin siistii, kivaa ja ihanaa, vaikkei oikeesti oliskaan. Sen takia ei kauheesti jaksa lukea moniakaan blogeja kun mä en vaan voi sietää sitä et kaikkea vaan hehkutetaan et onpa hienoa jne. Aaargh, hermot menee.

Ella F.
Siperian Ella

Sanumaria, kiitos inspiraatiosta. Tämä on kytenyt pinnan alla jo vähän kauemminkin, mutta tämän keskustelun siivittämänä oli pakko: Lainakenkuleissa

Tehi (Ei varmistettu)

Tyytskäri on munkin inhokkilistalla..
Söppänä saa myös niskavillat pystyyn.
Ripsipidennyksistä käytetään usein blogeissa nimitystä räpsyt.. mielellään etuliitteellä mega-.
Ah juu.. ja Hesassa on niin maan mahtavaa asua.. ainaki blogeista päätellen ;) En allekirjoita tuota.

Marsublog

Bloggarit kaikessa positiivisuudessaan harvoin tuntuvat (oikeilta) mielenkiintoisilta ihmisiltä. Olisi kiva kun joku miettisi valintojaan syvemmin, yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti. "Haluan pitää fiiliksen positiivisena" tarkoittaa liian usein että ostan roinaa ja haluan että kehutte sitä. Jos esität "kritiikkiä" olet kateellinen läski yh, varmaan mielisairas!

Fiksujen ihmisten blogit. Onneksi niitä Lilyssä on!

sanumaria

Ne on ne tietyt runotytöt jotka vaan ovat kaikessa positiivisuudessan oikeita ja mielenkiintoisia. Loput sitten tuntuvat lähinnä falskeilta, jos kaikki on vaan aina söpöä. Paitsi eläinpennut, ne on aina söpöjä.

Nina Enroth

Ehkä vähän aiheen vierestä, mutta anyway. Että mä seurailen muutamia sisustusblogeja ja en vaan voi käsittää, miten ihmisten kodit voi näyttää niin puhtaan valkoisilta ja virheettömiltä. Edes sen kuvaushetken ajan. Tietty on niitä, jotka puunaavat kuvauksia varten ja muuten voivat olla sottapyttyjä, mutta tunnen eräänkin näistä tiptop-daameista, ja olen ihan varma, että kämppä on kuin Glorian Kodista. Aina. Siellä sitten joku harkittu särö, kuten ruudullinen tyyny jossa häivähdys punaista muun mustavalkoisuuden keskellä. En kestä. Pitänee tehdä joku reality-sisustuspostaus täältä eläinten ja ihmisten mellestämästä kämpästä, jota kodiksi kutsutaan. 

sanumaria

Tää on toisaalta jännä, kun on kiva kattoa noita kiiltokuvakoteja, ja miettiä että ei-kai-ne-aina-tollasia. Mutta tarviiko sitä omaa sotkusisustustaankaan sitten sillai erikseen esitellä, se on kuitenkin sillai tuttua kaikille että niin, sotkua voi olla. 

Kommentoi