I feel pretty, oh so pretty

Ladataan...

Ny on räpsyripset ja kaik! Ei tarvi tuuletintakaan enää kotona kun voin vaan räpsytellä ja ilma liikkuu  sopivasti. Jännää miten pienistä jutuista tulee tyttöolo. Tottakai sitä on niinkun tyttö noin muutenkin (sopivat osat ja sillai), mutta on tiettyjä juttuja mistä tulee sellainen tyttöisä fiilis. Esimerkiksi nämä räpsyripset. Jotensakin raja menee siinä että kun on räpsyt tai ripsaria niin on tyttöisä olo, ilman ripsaria ei niinkään.

Toinen mistä tulee tyttöolo, on korkkarit. Ei tarvi olla hametta, korot riittää. Tosin käytän aika laiskasti niitä, mutta ehkä siksi onkin spesiaalisen tyttöisä olo. Nätti tukka, mekko kesällä ja epäkäytännöllinen käsilaukku, niistä on tyttöfiilis tehty. Ja nätit kynnet. Omat on aina niin murtuneet ja rispaantuneet ja ties mitä, niin tällaiset hienouskynnet ovat erityistyttöisäjuttu kuulkaa.

Eihän sitä missään määritellä että jotkut asiat ovat tyttöjen juttuja ja jotkut poikien juttuja, mutta jos nyt pelataan stereotypioilla hetki niin onhan niitä. (Paitsi pienten lasten äidit, joille on erityistärkeää että lapsella on eityttö- tai eipoikavaatteet päällä. Oon alkanut pohtia että tunnistaakohan helpommin tyttötaaperon siitä että sillä on autopaita ja poikataaperon siitä että sillä on barbipaita? Joku äiti-ihminen Lilystä voisi selittää mulle miksi on kamalaa jos tyttölasta luullaan tyttölapseksi?) Mulle tulee sellainen tyttö olo sellaisista stereotyyppisistä jutuista: meikistä, korkkareista, miesten kohteliaasta käytöksestä, mekoista ja niin edelleen. Mistä teille tulee sellainen tyttöisä olo? Meikistä, korollisista saappaista, minihameesta? Tennareista, farkuista ja bändipaidasta?

Naisellista ja epänaisellista käytöstä voi muuten käydä opettelemassa täällä Pin the Fuck Ups -blogissa, yksityiskohtainen ja mahtavasti toteutettu opas kaikille!

Share
Ladataan...

Kommentit

Amma
Why you little!!

No mä nyt en vaan henkkoht tykkää esim. sinisistä autopaidoista, joten siks meidän kersalla ei sellaisia ole (paitsi jos joku isomummo tms. ostaa, niin en kyllä jätä tahallaan käyttämättä). Vaaleenpunasta olis tytölläkin aika vähän, sillä en oikeen voi sietää sitäkään. Semmonen leimaava stereotypia ärsyttää, you know, vaaleenpunasta hörselöä päästä varpaisiin.

Ja se, että sitten parin vuoden päästä ollaan niin "hyi, tyttöjen väri, en voi pukea!" Mä nyt en niin fanaattinen sukupuolineutraalikasvattaja ole, mutten oikeen välitä tästä erottelusta. Miksi aikuinen nainen voi sujuvasti käyttää myös miesten vaatteita mutta lapsella siitä joko a) tehdään elämäntapa tai b) nousee kamala haloo?

Nimim. Meidän pojalla on ollut mm. vaaleanpunainen pyöräilykypärä ja välikausihaalari lainassa yhtä käyttökertaa varten, kun en ehtinyt/kehdannut ostaa omaa just sitä yhtä kertaa varten.

Amma
Why you little!!

Oho, voipa tuon lukee aika negatiivissävytteisesti.. Lue silleen vaan, ihan neutraalisti, kuten se on tarkotettu :D

sanumaria

Aa, se on eri juttu jos joku juttu on vaan ruma :)

Tyhjä

Meillä on kyllä pojalla autopaitaa ja traktoripaitaa yms. Toki jotain punaistakin, mutta vaaleanpunaiseen olen vetänyt rajan. Se ei käy. Pyöräilykypärä on meillä vihreä. :-D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

"Joku äiti-ihminen Lilystä voisi selittää mulle miksi on kamalaa jos tyttölasta luullaan tyttölapseksi?"

Ei tämä ajatus varmaan sukupuolineutraalin tai sukupuolisensitiivisen kasvatuksen taustalta löydy, vaan se, että emme tunkisi lapsia niin ahtaisiin karsinoihin. Ne ahtaat karsinat nimittäin helposti rajaavat mahdollisuuksia aikuiselämässäkin.

Minulla on yksivuotias tyttö, eikä ole ollenkaan kamalaa, että ihmiset näkevät, että hän on tyttö, sillä sehän on hänen biologinen sukupuolensa. 

Se, että pikkutytöt puetaan pääasiassa vaaleanpunaisiin ja pikkupojat pääasiassa vaaleansinisiin ja se, että pikkutytöille annetaan lahjaksi nukkeja ja astioita ja pikkupojille autoja ja robotteja tukee sitä mielestäni vanhanaikaista ja jäykkää ajatusmallia, jonka mukaan tyttöjen ja poikien pitäisi olla sukupuoltensa takia tietynlaisia, eikä sellaisia, millaisia he haluavat olla

Tyttöni saa leikkiä nukeilla, autoilla, astioilla, roboteilla, siis ihan millaisilla leluilla haluaa, mutta hänelle ei tuputeta perinteisiä "tyttöjen leluja". Häntä rohkaistaan tekemään sellaisia valintoja kuin hän itse haluaa tehdä. Kodissamme ei toivottavasti tulla kuulemaan lausahduksia "et sä voi tuollaista tehdä koska sä olet tyttö", "eivät tytöt noin käyttäydy".

 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Tyttöisä olo tulee meitsille kopisevista kengistä. Ei siis niinkään niistä koroista, vaan siitä kopinasta. Ei tarvii olla edes mitkään sirot rimpsakorkkarit, vähän kolhommat korkonilkkuritkin tekee sen fiiliksen. Viimeisen kuukauden ajan olen myös palmikoinut tukkani kahdelle letille joka päivä, siinä on myös sitä jotakin. Tyttöfiilistä. 

Olin ensin, että eeiii mulle mistään tietystä jutusta tuu aina tyttöisää oloa, mutta hitsi JOO, kopisevat kengät, niistä kyllä tulee! 

Vierailija (Ei varmistettu)

kopisevat kengät! Se on se mistä tulee ihana tyttöolo :)

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Mulle naisellisuus tarkoittaa mun pitkiä hiuksia, varsinkin kun niitä on vähän kiharrettu ja tupeerattu. Niiden heilauttelu nyt vaan on niin kertakaikkisen ihanan tyttöä! Korkokengät ovat heti hyvä kakkonen, ne jalassa tulee jopa liioiteltua usein lantion liikkeitä kävellessä. Se jos mikä on mun mieleen naisellista <3

FFFifi
Fitness Führer

Mäkin vastaan tähän "Joku äiti-ihminen Lilystä voisi selittää mulle miksi on kamalaa jos tyttölasta luullaan tyttölapseksi?"

Ei se an sich ole kamalaa, mutta silloin se on, kun tämä tyttöys määrittää sen, mitä lapsi voi olla ja mitä tehdä, kuten Kahvittelijakin sanoi. Ihan kokemuksesta, eikä pelkkänä luulona voin sanoa, että kun lapsi on puettu neutraalisti (=pojaksi), hän on esim. kadulla ja puistossa tavattujen ihmisten mielestä reipas, touhukas, menevä ja niin edelleen. Tytöksi puettuna häntä kuvaillaan kauniiksi, söpöksi, suloiseksi ja ehkä rauhalliseksi, samaa lasta! Kauniiksi sanomisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta pääasiassa poikaroolit ovat aktiivisia ja tyttöroolit keskittyvät hyvältä näyttämiseen.

Tämän lisäksi ympäristö ohjaa siihen, mitä tytön tai pojan on sopivaa tehdä jo pienestä pitäen. Tällaiset ahtaat karsinat eivät mielestäni ole kenellekään hyväksi.

Eikä aikuisillakaan ole naisten tai miesten värejä. Ja mitä se kenellekään satunnaiselle ihmiselle kuuluu, kumpaa sukupuolta lapsi on? Miksi se pitäisi nähdä päälle? Siksikö, että tietää sanooko söpöksi vai reippaaksi? Mutta ongelmahan ei sinänsä ole niissä _vaatteissa_ vaan siinä, miten mitenkin pukeutunutta kohdellaan (myös aikuisen kohdalla). (Paitsi henk. koht. en tykkää pinkistä ylihörsöstä enkä hirviö-sekasotkupaidoista.)

Tämä siis teoriana miksi. Käytännössä mun lapset näyttävät edustamaltaan sukupuolelta ja saavat näyttääkin. Toivoisin vain, että ympäristö näkisi heistä persoonan, ei sukupuolta. Sitä toivon kyllä kaikkien kohdalla, siis siinä mielessä, että sukupuoli ei ole este tai rajoite. Sinänsä en vastusta sitä, että joku esimerkiksi nähdään viehättävänä sukupuolensa edustajana (mikä käy kohta ilmi), mutta sitä vastustan, että ei voisi olla vaikka "oikea nainen" jos on housut, lyhyet hiukset, järkeä päässä, mitä näitä nyt on. 

Ja tuohon toiseen kysymykseen, tulee näistä perusjutuista: huulipuna, korot, hajuvesi, ripsien pidennys, liehuvat helmat (mulla on melkein aika hame tai mekko, joten helmat ei sinänsä riitä), mutta ennen kaikkea kilisevistä koruista. Kuulemma heliseviä koruja on käytetty haaremeissa, jotta vartija kuulee jos akat pyrkii pakosalle...en tiedä pitääkö paikkansa, ja tästä huolimatta - vai tästä syystä - kilisevät helyt on mulle se juttu :P Tai ehkä se on ihmismaailman vastine lintujen kosiolauluille: helinän suunnasta löytyy huomionarvoinen naaras?

Tyhjä

Toi sukupuolineutraaliuden tuputus nykypäivänä kyllä vähän tympäsee. Meidänkin pojalle (14kk) jotkut aina koittaa tuputtaa jotain nukkea  tms., mutta ne vaan ei sitä kiinnosta. Jonkun auton kanssa sitten kyllä leikkii ja sylki lentää metrin päähän, kun pörinät on parhaimmillaan. :-D Musta se on ihan paskapuhetta, että lapset opetetaan tiettyyn malliin. Kyllä noi jutut vaan tulee niille luonnostaan. Toki mahdollisuus pitää antaa kumpaankin suuntaan, mutta pitäs antaa niitten tyttöjen olla tyttöjä ja poikien poikia.  Meillä kyllä ei paljoa ole vaaleansinisiä vaatteita. Johtunee siitä, että äitinsä vihaa sinistä. Mutta löytyy niitä muitakin "miehekkäitä" vaatteita onneksi. :-D

Hyppytikki

Vaikka meillä kasvatetaan tytöt sukupuolineutraalisti, ei kyllä pueta auto- tai barbipaitoja :D Pukeutuvat oman makunsa mukaan, tietysti katson että vaatteet on siistit, puhtaat ja keliin sopivat. 4- ja 3- vuotiaiksi ovat ihmeen tarkkoja tyylistään :D

Sukupuolineutraalius näkyy lähinnä keskusteluissa ja tekemisessä. Ei ole tyttöjen tai poikien leikkejä. Väliäkö sen on kumman sukupuolen edustajalta näyttää vaatteet päällä, kunhan on avoin erilaisille asioille ja ihmisille :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tavallaan ymmärrän tässä sukupuolineutraalijutussa kumpaakin puolta, koska tuputus ja äärimmäisyydet nyt vaan periaatteesta ärsyttävät. Lapselle annetaan nimeksi Oksa, Tähti tai Sumu, mutta ei Pilvi, Marja tai Otso, koska nehän on jo olemassa ja niistä voi arvata sukupuolen. Lapsi puetaan ja tikka leikataan niin, ettei kukaan voi arvata sukupuolta, koska silloin suhtautuminen lapseen lapsena itsenään muuttuisi.
En ylipäätään kuitenkaan pidä vieraista (tai tutuistakaan) sedistä tai tädeistä, jotka tuputtavat mitään tahansa ohjetta.
Enkä koskaan kokenut sitä lapsena. Veljellistä oli komea polkkatukka, ja 70-luvulla se oli ihan sallittua, kai nytkin? Mitään hempeilyä värejä vaatteissa ei ollut, ja kirkkaat värit sopivat ihan hyvin kummallekin skupuolelle. Nukkien kanssa ei tarvinnut leikkiä jos ei halunnut (usein halusin mutta veljeni ei, ellei se sisältänyt ritareita tm., vaikka eipä silti, oli hänelle 1-vuotiaana nukke ostettukin, mutta se jäi käyttämättä) ja jos autoilla halusi leikkiä, niin ihan vapaasti.

Jos lapseni haluaisi olla prinsessa, niin myönnän etten kovin helposti antaisi poikani sellainen olla, tytölle sen pitkin hampain ehkä sallisin. Itse en sellaisesta niin välittänyt.

sanumaria

tämä se ehkä on mikä mua tässä sukupuolineutraaliusjutussa on aina hämännyt. Tuo mitä tuossa aiemmin kommenteissa jo tulikin että ei anneta sen sukupuolen rajoittaa (tytöt saa leikkiä autoilla, pojat nukeilla ja niin edelleen). Mutta tuo että pitää olla sukupuolisesti neutraali, ilman sukupuolta. se on kyllä hämmentävää se.

Kristaliina
Puutalobaby

Siksipä nykyään käytetäänkin usein sanaa "sukupuolisensitiivisyys". Tuo sukupuolineutraalius-sana on varmaan vaan jotenkin vakiintunut käyttöön, mutta oma veikkaukseni on, että harvakaan sen käyttäjistä oikeasti ajattelee, että pitäisi olla ilman sukupuolta - se on vain sana :)

Ihan niin kuin feminismi ei nykyään tarkoita vain naisten oikeuksia vaan molempien sukupuolten . Tai että ainakin Helsingin yliopistolla naistutkimus muutettiin muutama vuosi sitten sukupuolentutkimukseksi.

Kristaliina
Puutalobaby

...ja se ihan varsinainen sukupuolen piilottaminen on käsittääkseni kyllä ihan marginaali-ilmiö: se otetaan aina puheeksi tätä aihetta käsitellessä, mutta oikeasti onko kukaan koskaan törmäänyt lapseen, jonka sukupuoli on tarkoituksellisesti piilotettu nimeä myöten? Niitäkin tietysti ihan varmasti muutamia satunnaisia on, mutta itse en ole ainakaan törmännyt sellaiseen kuin jossain tarkoituksella-esiin-kaivettu-ääriesimerkki-mediassa :)

Mutta se sukupuolisensitiivisyys on just se, mistä täällä Lily-mammatkin usein puhuu :)

Riin (Ei varmistettu)

oi, mun mielestä tää on niin selvä juttu. Jumala loi miehen ja naisen.

Vieras
Vierailemassa

"Jos lapseni haluaisi olla prinsessa, niin myönnän etten kovin helposti antaisi poikani sellainen olla, tytölle sen pitkin hampain ehkä sallisin. Itse en sellaisesta niin välittänyt."

Ai jos et itse välittänyt, niin lapsesikaan ei saisi olla? Tai ainakaan et suhtautuisi siihen mitenkään hyvällä... Voi huoh.

Omasta mielestäni on luonnollista, että on olemassa tyttöjä ja poikia, eikä sukupuolta tarvitse (tai pitäisikään) mitenkään "piilottaa". Sukupuoli on osa identiteettiä, ja olen aika varma että yleensä tytöt luonnostaan tykkäävät tyttömäisistä asioista ja pojat poikamaisista, muttei toki aina. Mutta jos oma lapseni (siis jos sellaisen joskus saisin) poikkeaisi perinteisistä sukupuolirooleista, sekin olisi ok. Tärkeintä on antaa lapsen olla sellainen kuin on, ei antaa sukupuolen rajoittaa, mutta ei sitä silti peitelläkään tarvitse. Mielestäni ja liika sukupuolineutraalius (tai vaikkapa ruotsin hen-pronominit) vain korostavat "ongelmaa", eli sukupuolesta tehdään isompi haloo kuin siitä tarvitsisi.

Enemmänkin kuin väreistä tai leluista tässä on mielestäni kyse asenteista. Haluan korostaa lapsilleni (siis mahdollisille edelleen :D), että sukupuolesta riippumatta kaikille ihmisille on samat pelisäännöt, eli pojat eivät saa riehumistaan yhtään enemmän anteeksi, koska "pojat ovat poikia", tai että poikien pitäisi "käyttäytyä kuin mies" tai että vaikkapa "kiroilu kuulostaa rumalta tytön suusta". Valitettavan monet äidit myös siivoavat poikalastensa huoneet, mutta tyttöjen ei, etenkin teini-iässä tämä korostuu... Kiroilu on yhtä rumaa kaikkien suusta, kaikkien pitää kunnioittaa toisia ihmisiä, ja kaikki osaavat kyllä huoneensa siistinä pitää, eivät nämä asiat ole sukupuolesta ole kiinni.

Kristaliina ja FFFifi sanoivatkin mielestäni jo nee pääpointit. Sukupuolta ei ole tarkoitus salata tai häivyttää.  Biologinen sukupuoli kun nyt on mitä se on (tyttö, poika tai jotain siltä väliltä). Ongelma on se jos se sukupuoli alkaa omissa ja muiden silmissä tarkoittamaan tiettyjä asioita ja tapoja toimia tai olla. Itse rakastan vaaleanpunaista joten voin kuvitella, että pukisin sitä lapselleni jos saisin tytön. Mutta pukisin sitä lapselleni myös jos saisin pojan :) Tarhaan ym. mennessään poika saattaa toki itse sanoa, että ei vaaleanpunaista ja silloin se on hänen päätöksensä mutta toisaalta sen saman kommentin saattaa sanoa myös se tyttö ja silloinkin se on hänen vapaa valintansa. Vaatteita tärkeämpää onkin juuri se, millä sanoin lasta kehutaan ja rohkaistaan. Poikakin voi olla söpö ja rauhallinen kun taas tyttö voi olla myös rohkea ja reipas. 

Itselläni on tyttö olo aina. Korkkarit tosin korostavat sitä potenssiin 100 :D

Kommentoi

Ladataan...