Juhannuskyylät

Karkasin juhannuksena lounaisrannikolle syömään mahan täyteen ruokaa (meidän suvussa ei tunneta sanaa kohtuus, kun kyse on koko porukan ruokailusta. kuvaavaa lienee, että paellaa jäi yli noin 6 litraa, kun koko porukka totesi että eijaksaenääyhtään, koskaonkahvit?)

Paellassa oli kanaa, kalaa, bratwurstia, kasviksia montaa eri sorttia ja pari kuusenneulasta. Hyvää oli, jossain kohtaa mun paellankääntelytaidot alkoivat olla koetuksella kun muurikkapannussa oli materiaalia noin 20cm korkeudelta.

Juhannukseen kuului tottakai ylensyönnin lisäksi saunominen, saunan terassilla hengailu, tietovisaa, juhannuskilpailut (tää on jotenkin perinne meillä, lajit tosin sellasia että ne voi suorittaa maha täynnä ruokaa ja kakkua), lipunnosto ja laiturilla hengailu. Lisäksi kiusattiin nuorempia serkkuja, ongittiin ja kokkokin oli.

Saunomisen, uimisen ja muun touhun jälkeen oli aika lähteä etsimään sitä heilajonoa. Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena, sitä jonoa siis. Pistettiin serkun kanssa ykköset päälle, otettiin tarvittava varustus matkaan ja lähdettiin sitten soutamaan kylille katsomaan muita kokkoja (kun se oma oli jo poltettu). Mitä juhannusheilajonon etsintään sitten tarvitaan?

No kiikarit. Ja soutuvene, jossa hankaimet pitivät niin pahaa ääntä että tilanne eteni suurinpiirtein näin:

*SKIIIIIVK* *kikakika* *SKVIIIIIIVK* *kikakika* *SKVIIIIIIIIK* *määenkestä*

Ehkä meidän heilat lähtivät karkuun, sillä mitään massiivisia jonomuodostelmia ei näkynyt. Mutta kokkoja näkyi, ja muutama moottorivene. Oltiin ehkä noin viiden minuutin soutumatkan päässä kotorannasta, kun eno soitti meille.

"Voisitteko nyt laittaa niihin hankaimiin edes vettä, teidät kuulee kyllä mutta ei näe vielä." "Ei voida kikakikakikatirsk"

Ykköset päällä, mutta ei heiloja, ei ole helppoa kahdella naisella. SKVIIIIIIK! Vaikka olin pukeutunut niin viimisen päälle, hienot siniset sukatkin:

Mihinkään pellon laitaan ei enää sitten lähdetty alasti pyörimään, vaan mentiin kiltisti nukkumaan siskonpetiin vanhaan puuliiteriin. Juhannuksen summasi kyllä rakas serkkuni toteamalla tyytyväisenä ennen unentuloa, että "noi yöperhosetkin on kato pariutunu, niitä on kaks. ja me nukutaan puuliiterissä. vähän siisti juhannus kyllä, mahtaakohan niitä kakkuja olla vielä jäljellä?"

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi hitto miten hyvä blogi sulla! Loistojuttuja, naureskelin ääneen kun lueskelin noita aiempia postauksia, pitääpä tutustua varhaisempaankin tuotokseen! :) Toivottavasti Kallen mätitahnaa alkaa pian tippua postiluukusta, tässä on ainakin yksi seuraaja lisää!

sanumaria

Arvaa paljonko petyin kun ei ollut täällä jo laatikollista tahnaa oven takana odottamassa. Eikä varrasleipää. Eikä pestoa. Tervetuloa pessimismin maailmaan vaan :)

Kommentoi