Kaikki tuijottaa mua

Jatketaan hyvin alkanutta liikuntaa liippaavaa kirjoittelua. (Tästähän tulee ihan pelkkä urheilublogi, onneksi näistäkin aiheista voi valittaa. Hahaa!) Mutta siis niin, olen lueskellut yhtä jos toistakin forumia, liittyen joko liikuntaan tai painonhallintaan tai sen semmoiseen.

Hirvittävän (jopa surullisen) moni keskustelu sivuaa tai liittyy siihen, miten ei uskalla/kehtaa/voi liikkua, kun muut tuijottaa. Ja tuijottaa siksi, kun on niin lihava ja miten noin läski täällä viitsii ja miten noin lihava liikkuu ylipäätään. Tiiättekö, mää ymmärrän ton tunteen kyllä. En nimittäin itsekään ollut sieltä salikävijän pienimmästä päästä kun ekan salijäsenyyden ostin. Ja on mullekin joku idiootti huudellut kun olin lenkillä. Tietenkään ei saa huudella, mutta se nyt kertoo enemmän siitä huutelijasta kun lenkkeilijästä. 

Mutta kuulkaahan. Kukaan ei tuijota. (Tai no ok, aina voi olla joku yksittäin ääliö, joka tuijottaa.) Kukaan ei tuijota ja samalla ajattele toisista ivallisesti. Sitä katsoo itseään peilistä, tai ottaa vammaisesti kuvia itsestään. Kas näin:

Mä oon sellanen tyhjäntuijottaja salilla. Liikettä tehdessä keskityn ja tuijotan tiukasti eteenpäin/peiliin/lattiaan, ja sitten sarjojen tauoilla tuijottelen eteenpäin/peiliin/lattiaan/muita salilla olijoita. Jos multa kysyy salin jälkeen että keitä muita siellä oli, niin saatan ehkä muistaa jonkun joka aina on mun kanssa siellä samaan aikaan. 

Joskus huomaan että tuijotan jotain ihmistä, mutta en varsinaisesti edes katso. Unohdun omiin ajatuksiin enkä ees tajua että tuijotan. Ehkä se ihminen tekee jotain liikettä mikä mullakin on patteristossa ja sitten sitä vaan jää katsomaan että miten se sen tekee, teenkö mää eri tavalla. Tai sitten sillä tyypillä on erityissiisti paita ja mää haluun samanlaisen. Tai sillä on painot, joita mä kadehdin. Mutta en mää jää tuijottelemaan ketään pelkästään sen kropan takia. Ellei se nyt ole supertimmi, jolloin tuijotan puhtaasti kateudesta :D

Ehkä mää halusin vaan sanoa että musta on hienoa että sinne salille tulee sen ekan kerran. Ja vielä hienompaa on että tulee toisen kerran ja kolmannen ja rikkoo niitä omien mukavuusalueidensa rajoja. Jotain sellasta. Kyllä te tiiätte.

Onko täällä sattumoisin joku joka ahdistuu tuijottajista salilla?

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mua tuijotetaan syystä tai toisesta aika paljon. Kerran joku otti videokuvaakin. Ei se oikeastaan edes häiritse enää, kun ne tuijottajat tulee sitten ennemmin tai myöhemmin juttusille. Ja tuijotan määki. Eilen viimeksi, kun salilla oli ihansikakivannäköinen mies.

Tyhjä

Mua ei kyllä kukaa tuijota. Itse pyrin olemaa tuijottamatta. Toki tuijotan välillä juuri yllämainituista syistä. Ja joskus vaan on sellainen tilanne, ettei oikein tiedä mihin silmänsä laittaisi, jos toinen on sopivasti linjalla. Minusta vaan on hienoa, jos näkee jonkun ylipainoisen tulleen salille, ja tekevän tosissaan.

Tuo toisista kuvien tai videon ottaminen kuulostaa kyllä jossain määrin pervolta ja toisen yksityisyyteen puuttumiselta.

 

Miia_pau
Kolmas linja

Yleensä en ahdistu tuijottajista, tai ylipäänsä huomaa mahdollista tuijotusta, mutta viime lauantaina salille oli eksynyt semmoinen kyylä että oksat pois. On tietysti myös mahdollista, että olen näin vanhemmiten tullut vainoharhaiseksi, mutta huomasin tyypin kyyläävän minua melkein koko reenin ajan. Mm. penkatessani tämä tyyppi tuijotti minua kiinteästi smith-laitteen takana lymyillen. Koko ajan, creepyä. Ja eri puolilla salia, missä nyt milloinkin ahersin. Kokemus oli lievästi hermostuttava, vaikka en kokenutkaan tuijotuksen olevan ivallista/tuomitsevaa/pilkallista (vaan pikemminkin stalkkaavaa laatua).

Itsekin kyllä syyllistyn sarjojen välillä lehmämäiseen tyhjäntuijotukseen, mutta eipä minua kyllä muiden treenaajien ruumiinrakenne tms. kiinnosta. Joskus saatan myös unohtua katsomaan, jos joku tekee jotain itselleni outoa liikettä tai erikoisella tekniikalla, mutta en kyllä silloinkaan ns. pahalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä oon huomannu semmosen yllättävän jutun, että naistenvuoroilla (kyllä, meidän salilla on tämmöstä käsittämättömyyttä) koko ajan joku kyylää, ihan sama mitä tekee. Kerranki kulmasoutua käsipainolla tehdessä eräs neitonen tuijotti koko ajan ja kun vaihdoin kättä ja samalla siirryin niin, että pylväs blokkas tuijottajan, niin tuijottaja kallisti itseään taaksepäin sen verran, että pysty jatkamaan sitä tuijotustaan ja samalla juttelemaan kaverilleen. Olin vähän että wtf. Siinä sitten mietin, että onko vaatteet väärinpäin päällä/housut revenneet/naamassa jotain vai mikä tässä nyt on niin mielenkiintosta. En vieläkään tajua.
Sekavuoroilla en ole hoksannu tuijottamista, luultavasti miehillä ei tasan kiinnosta tai sitten osaavat olla hienovaraisia.

FFFifi
Fitness Führer

Käyn aika harvoin salilla, enkä muista, että mua olisi tuijoteltu. Itse kyllä tuijotan, mutta juuri näistä sanumarian luettelemista syistä, kivat vaatteet, miten se tekee ton, millaiset painot jne. Ja jos mä katson jotain lihavampaa tai selvästi aloittelijaa, niin ajattelen kyllä vain pelkästään kannustavia ajatuksia. Samoin jos näen vastaavan tapauksen juoksemassa, niin tekisi mieli sanoa jotain tsemppaavaa.

Juostessa taas mulle tulee tota huutelua, tuijottelua, silmänvilkutusta yms. tosi paljon. Yleensä ihan positiivisessa sävyssä, ja osa on jopa kivoja, mutta osa aika niljaisia.

Hear Hear!

Olin ennen kuntosalikammoilija, mutta pääsin siitä eroon, kun vain rhkeasti menin sinne.

Enää en ahdistu tuijottajista yksinkertaisesti siksi, ettei sellaisia oikeastaan ole. ainakaan niin, kuten pelkäsin. Yleensä huomaan lähinnä vanhempien naisten jäävän seuraamaan jonkin liikkeen tekoa. (kerran yksi kiersi jopa tekemässä kaiken perässä)

Enpä itsekään salilla jaksa muita tuijotella. Olen kutienkin myös tuollainen tyhjäntuijottaja ja pitkät jää usein päälle huomaamatta. Enten katselen vaivihkaa niitä, jotka tekee jotain mielenkiintoisat liikettä.

Vattu

Mä oon yks niistä, jotka ei voi mennä salille koska sitten ihmiset tuijottaa ja arvostelee. Tai ei arvostele, se on todennäköisesti vain mun päässä mut se kummittelee aika kovaa. Tosin edustankin sitä ääripään joukkoa, joka luikahtaa piiloon jos kadullakin joku sattuu katsomaan päin. 

Johanna- (Ei varmistettu)

Itse silloin tällöin seuraan salilla muita, mutta en mitenkään intensiivisen häiritsevästi. Kyllä mua kiinnostaa, mitä toisilla on päällä ja mitä liikkeitä ja millä painoilla tehdään. En kuitenkaan koskaan tuijota stalkaten tai arvostellen, vaan ihan asiallisesti seuraan toisten puuhia oman treenini lomassa.

Näen tuon aloittamisen pelon niinkin, että tietty lunastus vaaditaan aina uusia taitoja omaksuessa. Varsinkin kun aloin treenata vapaapainoilla (kokeneemman opastuksella!), sain tuntea itseni monta kertaa tyhmäksi ennen kuin totuin salilla toimimiseen, mutta piti uskaltaa myös mokata jotta ne jutut oppi. Ei kukaan osaa ekalla kerralla kaikkea, mutta on sitäkin palkitsevampaa tulla salille sen n:nnen kerran ja olla ihan kotonaan. :)

sanumaria

Vattu: :( harmillista. Ehkä löytyy joku sellainen harrastus, missä ei niin paljon muut ihmiset pelota? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Salille menemisen suurin kynnys on siinä, ettei ole pienintäkään käsitystä mitä ja miten siellä pitäisi tehdä. Ja sen kerran kun yritin maksaa siitä, että joku vääntäisi ratakiskosta miten homma toimii, opin ainoastaan sen että ns. "ammattilaiselle" lähtökohta "en ole ikinä käynyt salilla" oli täysin mahdoton käsittää. On myös jäänyt toistaiseksi viimeiseksi kerraksi.

Noin muuten liikkuessa ei kyllä kukaan tuijota. Eivät varmaan uskalla, kun on tällainen kroonisesti ärsyyntyneen näköinen 190-senttinen miehenköriläs.

Kommentoi