Krapujuhlat

Mää en oo ikinä ollut rapujuhlissa. Paitsi eilen! Oon kyllä kuullut villejä huhuja siitä montako rapua ehtii syödä, ja siitä montako shottia on juotu rapujen saksille, ja nyt pääsin tutustumaan tähän iloiseen perinteeseen ekaa kertaa ikinä. Saatiin nimittäin yhtenä häälahjana siis krapujuhla. Pyydettiin maallisen omaisuuden sijaan yhteistä olemista ja aikaa lahjaksi, ja saatiin ihan huippuja lahjoja! Pienen sumplimisen jälkeen saatiin sopiva päivä juhlille aikaan, ja meidän piti vaan saapua paikalle. 

Käytännössä ilta koostui rapujen pilkonnasta, leivän paahtamisesta, votkulishoteista, tillistä ja laulannasta. Kovin montaa kertaa ei ehkä osuttu nuotteihin, mutta eikös se ole aina parempi vain laulaa reippaasti kuin oikein? 

Rapuja oli reilusti, mutta se on kyllä kovin hankala prosessi se niitten syöminen. En tiedä kauanko menee että saan paidasta ravun hajun irti, sen verran monta saksea tai kuoren palaa lensi syliin asti. Juhlaseurue pohti siinä syömisen ja palasten lentelyn välissä, että kenen idea on joskus alunperin ollut niiden syönti. Josta päästiin muihin keskusteluihin aiheen ympäriltä. Esimerkiksi että kuka on ekan kerran syönyt korvasientä ja kuollut. Ja kuka on sitten halunnut syödä uudestaan sitä korvasientä. Ja mitä kautta on päästy siihen, että se korvasieni pitää ryöpätä kolmesti että voi syödä ilman kuolemanpelkoa? 

Ravut saatiin tuhottua ja ilta päätettiin saunomisella. Melkein menin uimaankin, mutta varpaalla testattu järvivesi oli vaan liian kylmää. Elämä on kyllä kivaa kun sitä voi viettää ystävien seurassa syömällä ja laulamalla ja krapuilemalla. Ja pitämällä hassua hattua.

Onkos teillä muilla tapana pitää rapujen syöntikekkeruusseja? Vai olenko ainoa joka nyt vasta ekaa kertaa pääsi mukaan menoon?

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Meille on kavereiden kanssa muodostunut jo pieneksi perinteeksi noi rapujuhlat, tänä vuonna niitä vietettiin kolmatta kertaa. Parhautta on jos pääsee mökille rapuilemaan, mutta menee se hätätapauksessa kaupungissakin. Tänä vuonna pidettiin juhlat melko aikaisin, heinäkuun lopussa joka on varsinaisen rapusesongin alkupäätä. Todettiin että ravut olivat isompia ja mehevämpiä kuin loppusyksystä. Rapujen perkaamisen oppiminen ottaa aikansa (ja muutaman ihopalasen sormenpäistä) mutta mun mielestä se askartelu on siinä hauskinta! Osaa jotenkin arvostaa sitä lihaa ihan eri tavalla kun joutuu vähän näkemään vaivaa sen eteen...

sanumaria

Ne ravut taitaa olla ihan sivuseikka lopulta rapujuhlissa. Se kaikki askartelu on se juttu :)

heta margareta
Viinillä

Meillä on suvussa ollut tapana järjestää isompia ja pienempiä rapukekkereitä.. Pari vuotta sitten intouduttiin poikaystävän kanssa perustamaan omille kavereille rapujuhlaperinne ja ne kekkerit ovatkin olleet nyt kolmena vuonna kesän kohokohta, jota aletaan suunnittelemaan jo alkukeväästä :) Kesä ei ole mitään ilman rapujuhlia :)

sanumaria

Näkisin kyllä että jonkinlaisen perinteen näistä voisi kasvattaa, oli nimittäin sen verran hauskat kemut!

Kommentoi