Kuinka helppo sinut on syyllistää?

Etkaisäänymuavarte

Kaupan kassalla, rahaa nostaessa, sosiaalisessa mediassa, omassa sähköpostissa. Meitä on niin helppo syyllistää. Tai minut ainakin saa todella helpolla syyllistyneeksi ihmisraunioksi.

"Meidän lapsi myy tällasia arpoja/kortteja/sukkia/keksejä leirikouluun/kilpailumatkaan/mikä ikinä, joka on sille tosi tärkee juttu koska se ei muuten pääse matkaan/minne ikinä. Ostatko?"

"Otto+lahjoitus vai vain Otto, hmmm. Haluanko olla tänään paha ihminen vai en?"

"Kutsutaan sut katsomaan tätä esitystä ilmaiseksi, mutta tässä on tilinumero jos haluat kannattaa kuitenkin."

"Mikäänhän ei tietty maksa mitään, mutta jos siltä tuntuu niin kustannuksiin voit osallistua, tilinumero meilin lopussa."

"Kivijalkakaupat kuolee jos niissä ei käydä, kai sää käyt?"

Syyllistäminen on vaan niin ärsyttävää. Tietty on ihmisiä jotka porskuttaa syyllistymättä, mutta sitten on tällasia kun minä jotka jäädään vähän ahdistumaan ja ärsyyntymään koko hommasta. Miten niin se on minusta kiinni pysyykö jonkun toinen bisnes auki vai ei? Eikö se ole sen bisneksen keksijän homma keksiä bisnes joka kiinnostaa ihmisiä? Miksi minun tarvii rahaa nostaessani omalta tililtä tuntea syyllisyyttä että en nyt antanut nälkäänäkeville euroa vaan meen sen setelini kanssa kioskille ostaan karkkia? Jos pyydetään johonkin ilmaiseksi, mutta annetaan tilinumero johon voi halutessaan maksaa, niin mulle tulee kriisi. Sellainen "SANO NYT PERKELE SITTEN MITÄ MÄ TÄNNE TILILLE PISTÄN SUMMAKSI"-kriisi.

Voi olla että oon ainoa, voi olla että en. Kassoilla mua aina vähän hävettää jos siinä on keräyslipas enkä pistä sinne rahaa (ja kaupan kassalla työskennelleenä voin sanoa että moni ei pistä). Hävettää ja nolottaa jos en osta jonkun lapsen myymää joulukorttia vaikka en ees tarvis sellasta. Hävettää mennä katsomaan ilmaista esitystä jos siitä sitten kuitenkin olisi pitänyt maksaa. Mä taidan olla sellanen puhtaan omatunnon ostaja, kun keräyslippaaseen kilahtaa euro niin heti on vähän parempi mieli itelläkin. Mutta jotenkin haluaisin valita hyväntekeväisyyskohteeni muuten kuin syyllistymällä. Ei oo helppoa tämä, saisko vertaisapua kommenttiboksiin?

Share

Kommentit

En pysty oikeastaan muutoin vertaistukemaan kuin toteamalla, että oon kyllä samaa mieltä sun kanssas!

Mielellään mäkin laitan keräyksiin rahaa, mutta inhoan sitä, kun syyllistämällä haetaan niitä lahjoituksia. Esim. erilaisten yhdistysten feissarit on välillä tosi raivostuttavia, kun argumentit on luokkaa "jos jättäisit yhden baari-illan / kahvilla käynnin / tupakka-askin ostamatta / tekemättä, niin lahjottaisit näille nälkäänäkeville lapsille tätä ja tätä." Noh, mä en käy baarissa tai kahviloissa enkä polta tupakkaakaan, joten mistäs mä nyt niitä rahoja sitten sinne hyväntekeväisyyteen laittaisin, kun opintotuki (lainan kanssa) on mitä on. Oon kyllä miettinyt (ja päättänyt), että opintojen jälkeen työelämään päästyäni alan lahjoittamaan vaikka usealle eri järjestöille rahaa, mutta valitettavasti mun elämässäni on nyt jo itsessään niin isoja kulueriä (astma- ja allergialääkkeet, asuminen, ruoka...), että toi syyllistäminen alkaa vaan tuntua tosi pahalta. :/

Tiedän kyllä senkin, että niitä lahjoittajia on pakko kerätä, jotta saadaan lahjoituksia (ja provikoita), mutta en mä silti siitä tykkää, että se tehdään syyllistämällä.

Vau mikä vauva!

Uh, suosikki feissarikommenttini, kun sanoin etten halua kuukausilahjottajaks (yhdelle järjestölle), vaan laitan mieluummin keräyslippaisiin (usealle vähän): "ne keräyshilut on sama kun heittäsit sukat hukkuvalle lapselle, tästä ois jotain hyötyäkin". Kiitos, oikein tunsin miten sydämeeni levisi lämmin tunne ja aito halu osallistua.

Niin ja sekin, jos on jo valmiiksi kyseisen järjestön lahjoittaja tulee vastaukseks "Aijaa, no hö". Niin, niiden provikoidenhan takia sitä varmaan tehdään. :D

Itse koen, että se, että kaikenmaailman lipaskeräykset (ainakin) tuntuvat vaan lisääntyvän helpottaa niiden ohittamista; aina ei vaan voi laittaa rahaa lippaaseen niin sitten on helpompi useamminkin kulkea ohi.

Edesmennyt äitini ei oikein kehdannut koskaan edes lähteä kaupasta ostamatta ja jos niin teki, melkein pyyteli sitä anteeksi. Joskus itsekin koen kiusalliseksi pienessä kivijalkaliikkeessa käymisen, jos en päädy ostamaan mitään, tavarataloissa ja ketjumyymälöissä ei samanlaista tunnetta tule. En silti koskaan osta mitään pelkästään siksi, että pitäisi kannattaa yrittäjää - toki se lisää tyytyväisyyttäni, jos ostos tuntuu hyvältä ja samalla voin tukea yrittäjää.

CougarWoman
CougarWoman

Minä olen ratkaissut tämän niin, että tuen itse valitsemiani järjestöjä vuosittaisen lahjoituksen kautta, ja sanon kaikille muille "kerjääjille", että tuen omalla tavallani jo. Samaa mantraa hoen itselleni jos on syyllistävä Otto tai noita "ilmainen vapaaehtoisella kontribuutiolla" -juttuja. :)

Pyjama
Pyjamapäiviä

Ihminen on outo olento. :) Mä en juuri kiinnitä huomiota kauppojen lippaisiin. Keräyksiin, kerjäläisille, soittajille tms anna joskus rahaa ilman mitään säännönmukaisuutta enkä koskaan tunne syyllisyyttä, jos en anna. En ole voinut kuvitellakaan, että kukaan tuntee syyllisyyttä, että ottaa automaatista vain itselleen rahaa! 

Olen monesti törmänny keskusteluun, että pienten lasten äidit tuntevat syyllisyyttä ties mistä. Monesti olen asiaa miettinyt, ja ei, en tunne syyllisyyttä. Miksi tuntisin? Parhaani olen yrittänyt, ja olen kaukana täydellisyydestä, mutta paras äiti lapselleni.

Sitten luin lehdestä, että monet äidit tuntevat syyllisyyttä turhaan, ja ne taas joiden pitäisi tuntea syyllisyyttä, eivät sitä kykene tuntemaan. Ja tämän tekstin jälkeen aloin miettiä, että olenko jotenkin huono ihminen, kun tunne syyllisyyttä! (No, tunnen kyllä syyllisyyttä epäekologisista ja epäeettisistä kulutusvalinnoistani.)

 

 

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Niin tää syyllistyminen liittyy vaan jotenkin siihen rahaan, en mää tunne tippaakaan syyllisyyttä muista jutuista :)

Onneksi luin kommentit ennen kuin aloin itse kirjoittaa, koska tää olis voinu olla suoraan mun näppäimistöltä :D 

Nāiádes
Naiádes

Whoa, enpä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että automaatilla valitsisi jonku "otto + lahjoitus" -vaihtoehdon... Lahjoitus kenelle? Ja kuinka paljon? Miksi?

Itsehän olen periaatteiden naisena ratkaissut kaikki lahjoitusongelmat niin, että yksinkertaisesti en. Näin kun Miisa Misantrooppina en näe ylipäätään kehitysmaihin rahan lahjoittamista mitenkään päin hyödyllisenä. Maailma on jo nyt aivan liian ylikansoitettu, enkä näe syytä tekohengittää ihmisiä, jotka vain lisääntyvät siitä huolimatta, että selvästi on tiedossa heikko eloonjäämisprosentti. En yritä parantaa omaa omatuntoani, hyvitellä yleismaailmallisesti länsimaiden tekoja tai kiillotella hieman pölyistä sädekehääni esittämällä kiinnostunutta minulle täysin vieraista ihmisistä. Niistä, jotka eivät edes vaikuta omaan elämääni mitenkään.

Mielummin käytän energiani ja välitän niistä itselleni tärkeistä ihmisistä.

AudreyN (Ei varmistettu)

Sä sanoit kärjistetysti sen miltä musta on tuntunu pitkän aikaa. Esimerkiksi kun katson jotain Unicef-tukiohjelmaa telkkarista, niin ainoa tunne joka mulla herää niitä suurisilmäisiä lapsia katsoessani on raivo niiden vanhempia kohtaan.
Vanhemmat pykäävät lapsia työavuksi mutta sitten päättävätkin että, liian raskasta, ei jaksa, jätän lapset sairaille isovanhemmille ja heippa. Jos rahaa käytettäisiin tuollaisten ihmisten sterilointiin, voisin jopa harkita. En vaan ymmärrä miksei sivistys voisi ulottua edes sille tasolle, että jos lapsia tehdään, niistä pitää huolehtia ITSE.

Ha0nnatic (Ei varmistettu) http://hannatic.blogspot.fi

Mä olin tänään kirjakaupassa ja pohdin ihan vakavissani että ostaisin roosanauha-kynän, vaikka en tarvi sitä. Ihan vaan koska siitä olis mennyt vajaa 30 senttiä hyväntekeväisyyteen. Tuumasin sitten että ehkä ennemmin kuitenkin teen koko kolmen euron kynän hinnalla lahjoituksen muuta kautta. Mutta melkein oli pakko ostaa, koska olisin voinut ja siinä kassalla syyllistävästi sanoivat ne kynät mulle että ei ne sun pinkit kynnet sinä yhtenä perjantaina ketään auttanut.

Londra (Ei varmistettu)

Mä ostin kesällä ihan ylikalliit sukat lähinnä siksi kun myyjä oli ollut niin ystävällinen ja asiantunteva, vaikka en varsinaisesti sukka-asioissa ollutkaan liikkeellä. Jotenkin vaan tuntui, etten voi poistua kaupasta ostamatta mitään, koska muuten myyjä voi luulla, että käytin vaan hyväkseni hänen asiantuntemustaan ja käyn tilaamassa saman tuotteen netistä halvemmalla (vaikka en ikinä tekis niin). Taisin tosin tossa tapauksessa itse syyllistää itseäni.

Merenwen
Destination Maryland

Itseäni eivät niinkään syyllistä nämä ns. "kasvottomat" rahankysyjät eli nettimainokset, Otto-automaatin lahjoitus jne. vaan ne rahalippaiden kanssa kulkijat. On inhottava kierrellä heidän ohitseen/esittää ettei huomaa ja tulee itselle syyllinen olo kun ei lahjoita. Ja sitten välillä kun on jotain keräyslippaaseen pudottanut, tulee toinen keräyslippaineen vastaan ostoskeskuksen toisessa päässä. Siinä vasta iskeekin ahdistus ja katoaa se lahjoittamisesta tullut ilo kun päädyt samaan tilanteeseen ja olet taas se, joka vain kävelee ohitse. Keräilijälle ei voi kuitenkaan sanoa, että lahjoitti jo toiselle aiemmin, koska "niin ne kaikki sanoo". 

Olen muuttamassa joulukuussa ulkomaille ja luopumassa omaisuudestani mitä en voi ottaa mukaan ja mikä ei ole ns. henkilökohtaista tavaraa eli vaatteita, jotain jolla on tunnearvoa jne. ja olen parhaani mukaan yrittänyt saada tavaraa annettua pois ja yritän keksiä lisää paikkoja, jonne lahjoittaa. Autoa itselläni ei ole, niin sekin tekee asian hankalaksi. UFF:lle on mennyt paljon vaatteita, itselläni pitkään lojuneita kirjoja, koruja, DVD:itä sun muita keräilin laatikoihin ja kaverit kävivät niitä läpi josko heille löytyisi jotain. Fidan lähetystorille luultavasti menevät huonekalut, jotka eivät lähipiirille lähde. Yritän siis mahdollisimman vähän heittää tavaraa roskiin, lukuunottamatta rikkinäistä tavaraa. Meni vähän aihe sivuraiteille, mutta noh :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei sua jatkuvasti syyllistetä. Kysyä ja pyytää saa, kieltäytyä, suostua ja jopa keskustella ja tehdä omia vastaehdotuksia saa, syyllistyminen on yksi monesta eri mahdollisesta reaktiosta. Ai syyllistinkö nyt sua? No en. Mieti mikä historiassasi saa aikaan sen, että helposti koet syyllisyyttä arjen tilanteissa. Ja mitä syyllisyyden alla on, kun hyväksyt ettei kukaan yritä sinua syyllistää. Mitä sinä silloin tunnet?

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Tai, blogikirjoitukset pyrkivät tiivistämään ja kärjistämään, jotta haluttu sanoma saadaan sanottua lyhyesti. Kyse ei ehkä ole siitä että syyllistyn jatkuvasti joka asiasta. 

Ja kyllä, oon satavarma että tietynlaiset mainoskampanjat (erityisesti rahankeräys hyväntekeväisyyteen, osa feissareista) pyrkii syyllistämisellä keräämään lahjoituksia. Herätetään se pieni syyllisyyden puuska ja saadaan ihminen pudottamaan pari euroa. 

Kommentoi