Kupiikkelisokkelo

Moniko teistä istuu työpäivänsä harmaassa kupiikkelissa? Sellaisessa, missä seiniin voi nuppineuloilla kiinnittää pari valokuvaa ja leikkiä, että se kupiikkeli on viihtyisä? Sellaisessa konttorissa, jossa noita kupiikkeleita on kymmeniä? Jossa on vaikea löytää sitä omaa koloaan jos ottaa rappusista tullessa yhden käytävän vasemmalle liian aikaisin?

(kuva)

_o/ Minä. Puolen vuoden ajan. Työolosuhteeni kokivat melkoisen muutoksen. Istuskelen asiakkaan tiloissa seuraavat puolisen vuotta, ja harmi kyllä, asiakkaalla rakastetaan harmaita kupiikkeleita. Jonnin verran lohdutti (itketti ehkä kuitenkin enemmän) kun eräs nelisen vuotta tuolla työskennellyt kertoi itsekin vielä eksyvänsä.

(kuva)

Harmautta, harmautta ja harmautta. Pelkään, että joku päivä vielä eksyn niin etten löydä pois tuolta sokkeloista. Toisaalta, jos pukee päälleen pelkkiä harmaita vaatteita, se käy suojaväristä, eikä kukaan huomaa missä viipotan. Tämä on toki suuri miinuspuoli, jos eksyn ja etsintäpartio ei löydä.

(kuva)

Avokonttoreissa on puolensa ja puolensa. Työurani (haha, mulla on jo työURA, uskoisitteko että olen jo niin vanha?) aika olen työskennellyt jos jonkinmoisissa toimistoissa. On ollut työhuonetta joka on jaettu kolmen työkaverin kanssa. On ollut avokonttoria ja on ollut omia työhuoneita joissa ei ole muita häiritsemässä. Tällä hetkellä meidän oma toimisto on myös avokonttori, mutta siellä ei ole mitään väliseiniä eikä mitään kupiikkeleita. Tykkään siitä että näen kaikki työkaverini. Mua ei häiritse metakointi, toisten puhelinpalaverit, keskustelut Jutta-ohjelman sisällöstä (tähän osallistun itsekin, aina) tai mikään muu elämöinti. Pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen musiikkia. 

(kuva)

Kupiikkeleissa häiritsee se näennäinen rauha. Tavallaan olet omassa nurkassa piilossa muita, tavallaan on omaa työrauhaa. Mutta kun ei ole. Ihan samalla tavalla kuuluu metakointi. Samalla tavalla ihmiset kulkevat kupiikkelikäytäviä ja poikkeavat työpisteeltä toiselle. Ero on vain siinä, että noissa harmaissa helveteissä et näe. Ja kun on kiva nähdä. Se on ihan tosi noloa viiden minuutin välein nosta tuolilta ja kurkkia sen oman serminsä yli (varsinkin, kun se sermi on noin 5cm mua korkeampi, eli joutuu melkein hyppimään että näkee, tai kiipeämään tuolille) että mitä tuolla nyt tapahtuu. 

(kuva)

Ne teistä, jotka eivät ole koskaan kokeneet avokonttorin iloa, niin voitte lähteä testaamaan tätä onnea tällaisen kivan pelin kautta kuin Synergon - Where dreams come to die. Ne teistä, jotka tietävät mistä puhun, saavat tuosta saitista irti aika paljon hihitystä :)

Jos kerran avokonttorit edistävät työtehoa ja muuta, niin miksi pomoilla on omat huoneet? Nimim. kysyn vaan.

Share

Kommentit

Tyhjä

Hehee!! Minä olen myös tällä hetkellä asiakkaan tiloissa, ja kyllä... särmähelvetissä. Kokemusta on myös muunlaisista oloista. Parhaimmillaan "omalla" toimistolla minulla on ollut kulmahuone toisessa kerroksessa ja ikkunanäkymät työtuolilta moneen suuntaan ( tässä kohtaa tunsi myös auringon merkityksen lämmönlähteenä ). Mutta tähän päivään. Alue, jolla istun tällä hetkellä raivattiin aivan uusiksi tänne tullessani. Vanhat särmät ja pöydät yms. heivattiin pois. Kuulemma vanhoja ja huonoja. Perussyy oli kuitenkin lisäpaikkojen havittelu. Pian huomasimmekin istuvamme todella pienten pöytien äärellä. Itselläni oli tässä kohtaa hieman tuuria. Pääsin nurkkaan ja ikkunan viereen. Särmät, jotka ovat sellaisia, ettei niihin voi kiinnittää mitään, saapuivat 3 kuukautta myöhässä. Tämän ajan jotkut joutuivat tuijottamaan toisiaan puolen metrin päästä. Minä tuijottelin nurkkaa, niinkuin nytkin. Särmien tullessa huomasin, että paikkahan on suhteellisen loistava verrattuna muihin loosheihin tässä paikassa. Sopivasti nurkan takana ja kukaan ei kulje ohitse. Äänet tosiaan kuuluu entiseen tapaan. Ajattelinkin, että tätä iloa ei voi kestää kauaa. Muutankin tässä rakennuksessa viikon kahden sisällä paikkaan, joka on vielä ahtaampi ja selän takana on johtajien huoneet.... JEI!

Itse en työskentele kupiikkelissa, mutta tuli mieleen ex-kollegan kertoma juttu ammoisista työoloistaan. Hänet oli laitettu, tilanpuutteen vuoksi, tekemään työtään pomon huoneen nurkkaan. Sil viisiin oven taa, että kun joku astui huoneeseen sisään (sisäänpäin aukeava ovi), kaverini jäi sinne oven taa ikään kuin piiloon. Monikaan pomon pakeilla vieraillut ei koskaan tajunnut, että oven takana työskenteli joku.

Omista toimistotyöpaikoistani muistan, että päälliköillä oli tietokone aina niin päin, että suoraan ovelta EI nähnyt, kun he pelasivat pasianssia tai surffasivat pornosivuilla. Alempien henkilöiden työpisteet sijaitsivat puolestaan AINA niin, että heti ovelta näki, mitä oli tekeillä. Ja näitä ei voinut omin päin mitenkään muuttaa.

Melko nöyryyttävää.

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä kerran työskentelin samassa huoneessa pomoni kanssa. Itse tosiaan väänsin koneeni ja tavarani niin että näin oven, mutta sen sijaan pomo työskenteli kulmapöytänsä ääressä niin että näyttö näkyi ovelle. Hihi, juuri toisinpäin kuin Mari Johannan esimerkissä.

Tyhjä

Kyllä! Tietokoneiden ruutujen suunnat juuri noin! Tuolla särmien välissä kun kävelee, niin jokaisella ruudulla vilkahtelee, kun nettiselaimia kätketään. :-D Nykyinen paikka juuri tästäkin syystä hyvä. Saa surffailla rauhassa. :-D

sanumaria

samuel: mulla on _melkein_ ikkunapaikka. Se on toi viereinen kupiikkeli jolla on ikkuna :D 

mari johanna: toi on muuten totta. johtajat harvoin istuu selkä muihin päin, mutta muurahaiset taas toisin päin.

meillä omalla toimistolla tosin kaikki näkee kaikkien näytöt (paitsi sen pomon), mutta meillä nyt saa selata mitä sivuja lystää, kunhan hommat hoituu...

Vierailija (Ei varmistettu)

Oma mielipiteeni on että kupiikkeli on miljoona kertaa parempi kuin täysi avonaisuus, siis jos kupiikkelihelvetti on tehty edes jotensakin järkevästi (korkeat sermit, katse "ovelle"). Muutin hyvin toteutetusta kupiikkelista monenkymmenen hyvinkin sosiaalisen ihmisen kanssa yhteiseen täysin avonaiseen konttoriin. Voin vahvistaa tutkimuksissakin havaitun: avokonttori tappaa luovuuden. Täysin. (mulla myös muun aivotoiminnan). Itse en diggaa yhtään siitä että näen kaikki liikkeet, haittaa vain keskittymistä. Onneksi saa tehdä töitä myös etänä osan aikaa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kun olin vielä toimistolla töissä, oltiin just muutettu uuteen toimitilaan, jossa meillä oli neljän hengen kesken tiimihuone, sermeillä jaettu. Kaikki kopit oli jemmattu niin, ettei niistä kävelty ohi eikä kukaan voinut vilkuilla mitä tekee. Mä en nimittäis voi tehdä graafista suunnittelua jos joku kyttää selän takana keskeneräistä työtä. Mut se oli kauhea pudotus siitä omasta työhuoneesta (jossa oli mm. vaatekaapit salikamoille ja tilaa protskuille), jossa olin saanu olla pari vuotta.

Vanhassa duunissa mun entisellä pomolla oli tapana tulla meidän duunareiden huoneeseen istumaan mun selän taakse "katselemaan". Oli lopulta pakko sanoa sille, että mitä jos kuitenki häipysit. Sama kuitenki toistu melkein päivittäin. Tajusin vasta myöhemmin, että sillä poloisella ei oikeasti ollut mitään muuta tekemistä.

Viimeiset kolme ja puoli vuotta oon tehnyt töitä kotona...kylpytakki päällä, tukka sekaisin jne... Ois ihan kiva välillä, että olisi jotain juttuseuraa, muuallakin kuin Facebookissa.

Tyhjä

Mun pitää tohon melkein ikkunapaikkaan nokittaa vielä, että mulla on tällä hetkellä ikkunapaikan lisäksi Melkein merinäköala. Tulvapenkka vaan välissä, mutta siellä takana se olisi. :-D

Luminosa

Mä työskentelen avokonttorissa kymmenien muiden ihmisten kanssa. Yleisesti meillä on neljä henkeä pöytäryhmässä, mutta nyt tämän kuun ajan istumme vain kahden hengen pöydissä. Kahden hengen pöydissä tuntuu olo tosi yksinäiseltä verrattuna siihen neljään henkeen. Ei mun työssäni ole kauheasti mahdollista jutella työkavereiden kanssa, mutta silti se tuntuu mukavalta, että joku on siinä lähellä, jos tarvitsee apua tai tarvitsee avautua. Tommoset sermit ois aivan kauheat, kun on tottunut nykyiseen tilanteeseen.  Mulla on kerran ollut myös oma työhuone, mutta oli melko yksinäistä, kun muita ihmisiä näki vain tauoilla. Oon ilmeisesti täysin tottunut siihen, että vieressä on muita ihmisiä ja meteliä, koska kotonakin voin sujuvasti kirjoittaa gradua, vaikka kämppis pelaa vieressä jotain.

Tyhjä

No ni nysse pomppas. Paikkoja järjesteltiin uudelleen, ja "pääsin" pääoven, pääkäytävän ja ainoan kahvihuoneen ( 140 henkeä talossa ), viereen. Nyt tarttis kyllä löytää jotkut vastamelukuulokkeet tms.....

nimim. otsassa tällä hetkellä jonkinlainen kuhmu

 

Kommentoi