Laihdutusjoogaa, eli kuinka ottaa itseään niskasta

Ladataan...
Etkaisäänymuavarte

Käsi ylös kaikki te, jotka olette joskus olleet laihdutuskuurilla.

_o/

Sitten käsi ylös kaikki te, jotka olette repsahtaneet kyseiseltä laihdutuskuurilta sivupoluille?

_o/

Ja vielä käsi ylös kaikki te, jotka olette ajatelleet että "no nyt otan itseäni niskasta kiinni sitten"?

_o/

Itseään niskasta kiinni ottaminen, mikä mielenkiintoinen konsepti. Oikeastihan homma menee niin että ei ole mitään dieettejä eikä mitään ruokavalioita eikä mitään laihdutuskuureja. Syödään perusterveellisesti, liikutaan, ja kulutetaan enemmän mitä otetaan ravintoa sisään. Tadaa, tuloksia tulee. Ei nyt mennä siihen kun kehonrakennushommissa dieetataan tai kun halutaan kasvattaa lihasmassaa. Pysytään nyt tässä laihdutusjoogassa.

Miksi se on niin vaikeaa syödä perusterveellistä ruokaa? Heitellessäni paistopussiin pakastekasviksia, marinoimatonta kananrintaa ja perunasipulisekoitusta pohdin tuota. Se kun oli 10 kertaa helpompaa kuin pakastepitsan tai oikean pitsan hakeminen. Ja silti sitä sitten aina pohtii että voivoi kun on vaivalloista tehdä ihan itse. No ei ole. Se on vaan tylsää ja kunnollista. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mielummin söisin päivästä toiseen suklaata ja sipsejä ja ranskalaisia ja hampurilaisia. Mutta kun se ei nyt vaan ole hyväksi minulle se. Lienee kuitenkin hyväksi itselle syödä siten että myös kroppa pysyy kunnossa. Pysyn täällä sitten pidempään lastenlasten riesana, hähä!

Siihen itseään niskasta kiinni ottamiseen kun liittyy aina se, että kun se ote lipsahtaa. Lähdetään noudattamaan itselle liian tiukkaa liikuntaohjelmaa, rajoitetaan omaa syömistä liikaa. Ja sitten tulee se hetki kun ote lipsahtaa ja tulee rysähdettyä maahan. Ja taas maanantaina mennään taas laihdutusjoogan pariin. Toiset tekevät ryhtiliikkeen kolmesti vuodessa: ennen pikkujoulukautta, uuden vuoden jälkeen ja siinä wapun tienoilla (salilla käy tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin normaalisti, sama juttu kuin tammikuussa ja ennen bikinikautta, mikä on muuten todella ärsyttävää kun ei meinaa sekaan mahtua), jotkut aloittavat aina ensi maanantaina. 

Minä huomasin kahden viikon sairastelun aikana käyttäväni "ihan sama mä olen kipeä ja saan syödä mitä vaan erityisesti jos siinä on suklaata"-tekosyytä ihan koko ajan. Eikä se niin väliä. Laihdutusjoogan sijaan ajattelin jatkaa perusterveellistä ja liikunnallista arkea.

Terveisin nimimerkki Onkohan 15h/viikko ihan realistinen liikuntatavoite ja siis taidan sitten tykätä avokadosta ruisleivän päällä vaikka en olisi uskonut -79

Share
Ladataan...

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itselleni on aina välillä hämärtynyt se, milloin olen dieetillä ja milloin vain syön terveellisesti. No, oli miten oli, en usko, että olen koskaan syönyt epäterveellisesti, karkkia kun ei uppoa tiettyä pistettä enempää eikä roskaruokaakaan tee mieli kuin kerran kuussa, jos silloinkaan. Toisaalta sekin, että syö liian vähän, on epäterveellistä. Siihen olen saattanut sortua tietämättömyyttäni. Mutta vielä siitä dieettaamisesta. Onko se hiilihydraattien välttäminen sitten lopulta ollut dieettaamista vai ei? Ei se ainakaan aivan sama asia ole, kuin kaalisoppadieetit ja lopetan syömisen -dieetit. Ja sellaisella dieetillä en ole ollut teini-iän jälkeen.

Oikeastaan en ole koskaan uskonut poppaskonsteihin laihdutuksen suhteen. Sen muutoksen on oltava kokonaisvaltainen, ei vain kahden kuukauden porkkananpopsimis-maratoni. Se, että elämäntapamuutokseen pyrkiessään repsahtaa kerran tai pari, ei maata kaada. Tuskin meistä kukaan on sellainen pyhimys, joka pystyisi elämänsä loppuun asti elämään kaikkien ihanneravintoarvojen mukaisesti. Jatkuva repsahtelu sen sijaan kielii siitä, ettei ihminen ole muutokseen valmis. Oikeastaan olen sitä mieltä, että ennen laihdutukseen ryhtymistä pitäisi jokaisen käydä itsensä kanssa terapeuttinen keskustelu siitä, mitä mahdollinen elämäntapamuutos tuo mukanaan, kuinka paljon sitä haluaa ja mitä tapahtuu jos en muutakaan elintapojani ja jatkan samaan malliin.

Niin, minäkin haluaisin syödä suklaata vähän enemmän kuin palan pari päivässä. Ja mämmiä. Ja olisihan se hauskaa, jos olisi pienessä hiprakassa koko päivän. Mutta kun se ei ole hyväksi ;)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

En sanoisi ehkä että hiilareitten välttely on tässä postauksessa tarkoitettu dieetti. Se menee ehkä sinne "syön tällai perusterveellisesti, mutta vaan vähemmän pastaa ja perunaa". Dieetillä tarkoitin juurikin näitä kaalisoppa- yms. dieettejä.

tiiti
ite puin

Noissa ryhtiliikkeissä on vielä monesti se hassu taustaidea, että on jotenkin ihanan luonnollista muka haluta syödä pelkkää kaalia, siemeniä ja maitorahkaa ja täysin epänormaalia ja kammottavan luonnonvastaista tykätä siitä suklaasta ja sipsistä.

Mää ite jotenkin ajattelen, että mun kroppahan on ihan superfiksu, kun se haluaa, että syötän sille tehokkaita energianlähteitä, kuten sokeria ja rasvaa. Eihän se nyt noin energiataloudellisesti ajateltuna ole kovin fiksua ole yrittää väkisin leuka lommolla jurnuttaa vaikka parsakaalista ja kauraleseistä, kun sama energia ja enemmänkin olisi saatavilla nopeasti, helposti sulavassa muodossa ja kustannustehokkaasti vaikka suklaasta. Enemmän vähemmällä vaivalla, ei kuulosta minusta luonnonvastaiselta. Mun aineenvaihduntaa taas ei kiinnosta pätkääkään, jos tulee vähän ekstrafyllinkiä (varmaan parempi vaan), kunhan sillä on riittävästi polttoainetta toimia, se on sen duuni, ei ympärivuotinen bikinikunto.

Että oma kroppa on kyllä oikeasti fiksu ja ystävä, vaikka (ja koska) se suklaata tahtoisikin, pitää vain toisinaan käydä keskustelua kohtuudesta ja ajoituksesta, niitä on meidän (mun ja aineenvaihdunnan) joskus vaikea hahmottaa :D

so out of glamour

Mulla on just tää ääripäästä toiseen hemmetin kierre menossa, yritin syödä perusterveellisesti, mutta kun se ei onnistu. En osaa muuta kuin syödä superhyvin tai superhuonosti ja palloilla niiden välillä, mitään kultaista keskitietä ei vaan koskaan ole löytyny :D

Tyhjä

En ole koskaan ollut laihdutuskuurilla. Johtunee kai siitä, että olen mies. Naiset varmaan on kaikki joskus olleet. :-D Tykkään roskaruuasta, mutten syö sitä päivittäin. Muukin ruoka on hyvää. Tosin, kun telkasta katselee esim. Gillianin dieettiohjelmaa, jossa ensin näytetää se notkuva roskaruokapöytä, jolle on kasattu kaikki edellisen viikon setit, niin mua ei se kasa ällötä vaan se näyttää hyvältä. Mun mielestä esim. parsakaali on tosi pahaa. Muutenkin olen lihansyöjä ja rasvainen liha on parasta!

Saleilla nuo laihdutusbuumit tosiaan näkyy. Noihin jo mainittuin lisäisin vielä kesäloman jälkeisen buumin. Ihmiset palaa töihin ja grillikauden jälkeisiä kiloja päätetään sulattaa ja aloittaa aivan uusi elämä, johon kuuluu säännöllinen liikunta. Kausi kestää maksimissaan kuukauden. Nuo joka viikko laihdutuksen aloittavat ovat myös tuttuja. Miksi maanantaina on aina saleilla ja ryhmäliikuntatunneilla eniten väkeä? Onko se sitä, että luullaan riittävän kerta liikuntaa viikossa ja se paha hoidetaan heti maanantaina pois harmittamasta? Vai onko niin, että taas on maanantaina päätetty aloittaa ja päättäväisyys kestää juuri sen verran, että saa illalla pakotettua itsensä salille tms. Olen myös törmännyt siihen, että jos maanantaina aloittaa dieetin ja lounas menee jotenkin "pieleen", niin sitten ei kuulemma enää sillä viikolla kannata yrittää. Seuraavana maanantaina sitten koitetaan taas uudelleen.

 

hanska
Heppatic

yksi mun tutun tuttu kirjoitti vähän tätä liippaavasta aiheesta (en enää muista missä blogissa) ja itsekin mietin sitä yhdessä luonnoksessa; että miksi toisten on niin vaikea ja toisten niin helppo tehdä itselleen hyviä asioita. että jos oppii, ettei vehnä ja sokeri sovi omalle kropalle, niin jättää ne pois sen kummempia miettimättä vs. "ei vaan voi". ottaa vitamiineja säännöllisesti vs. "ei vaan kerta kaikkiaan muista".

kai se on tosiaan tavoitteellisuudesta kiinni. ehkä ei ole tarpeeksi paha olo vehnäsokeripöhöttyneenä jos niitä ei voi millään jättää pois jne? aloittaa mutta sitten lipsahtaa. mulla ainakin oli täysin luonnollista ja helppoa muistaa ottaa rautakapseleita sillon kun oli lääkäriltä semmonen nootti että noin paha anemia on jo aika vaarallista, mutta sitten kun ei ole kukaan heiluttelemassa kirvestä kovin lähellä, ei ehkä muistakaan. joillekin oma hyvinvointi motivoi päivittäin tekemään sen ratkaisun että ottaa kanaa pakastepizzan sijaan mutta toisilla se tarve ei kerta kaikkiaan ole yhtä vahva. vähän samaan tyyliin kun toiset tykkää hoitaa eläimiä ja toisia ahdistaa että olisi joku josta on vastuussa. jos se on sitten oman kehon hoivavietti - toisilla on ja toisilla ei, ja niistäkin jotkut oppii siihen tarpeeksi kovan paikan edessä ja jotkut ei?

Kommentoi

Ladataan...