Lyhyempi vai pidempi?

Lilyssä velloo joku suuri "millainen naisen kropan pitäisi olla", mutta en ajatellut sotkea lusikkaani siihen (sotken lusikkani mielummin lakujätskiin). Sen sijaan noista kahdesta edellisestä postauksesta heräsi pieni pohdinta, kun moni (ilmeisesti) pätkempi naisihminen siellä kommentoi että on kiva olla lyhyt. Koska silloin voi käyttää korkkareita eikä mies ole siltikään lyhyempi.

Pitääkö miehen olla pidempi? Miksi? Vai onko sillä mitään väliä?

Share

Kommentit

Turhat jorinat

Mun tapauksessa pitää!  Alle 160 cm miehet nyt vaan ei oo mun makuun. :)

Toisaalta mun mielestä on vaan tyylikästä, kun jollain Räikkösellä on puoli päätä pidempi vaimo. Äijällä ei oo pituuskompleksia, joten komia eukko passaa tietenkin parhaiten.

Amatsoni (Ei varmistettu)

Mun mies on viis senttiä lyhyempi! Ei lyhytkasvuinen muttei pitkäkään, 175cm. Musta oltais makee pari jos mun painoindeksi ois luokkaa 20 (siis blääh olen tyytyväinen itseeni tällä 22 painoindeksillä enkä ole laihduttamassa tämän tai minkään muunkaan takia, mutta tulis) sellanen Kimi Räikkös+malli tai Tomppa+Nicole -lookki. Mutta. Mutta. Mutta. Sillä ei oo kyllä koskaan mitääään väliä. Ja tää kuulostaa kulutetulta mutta vaakatasossa sitä ei huomaa. Eikä itse asiassa pystyasennossakaan. Eikä sitä huomaa ku kävellään kaupungilla, jutellaan, hengataan... ei sitä pituuden kanssa oo yhdessä. Ei voitu mitään sille, että ihastuttiin toisiimme. Ois ollu kamala sääli heittää ihana tyyppi hukkaan pituuden takia -tosi pinnallista ja surullista vain. Ainoa hetki kun kyrsii on juhlatilanteessa kun meikällä on korot ja hieno mekko ja meikit ja tukkakin laitettu ja katson peiliin ja mietin että vautsi oon upee.....sitten mies tulee viereen ja katon että vautsi kun oon elefantti.

Amatsoni (Ei varmistettu)

Lisäyksenä vielä: Huomaan että kaveritkin (!) on joskus vaivaantuneena jos tulee pituudet puheeks. Tekis mieli sanoa että "kyllä, olen pidempi, olemme sujut asian kanssa, voitte puhua asiasta vapautuneesti".

tiiti
ite puin

Nää on taas näitä aiheita, joissa pitää ns. astua varovasti :D Kenenkään ei tietenkään pidä olla yhtään mitään ulkopuolisen sanelemaa, mutta mää tykkään, että mun mies on mua sopivasti pidempi, eli semmonen, että yltää varvistaen pussailemaan ilman, että sen tarttee puolestaan kyyristellä.

hanska
Heppatic

ei sillä oo mitään väliä, mutta kyllä mua vaivaa olla pitempi. toistaiseksi tuntemattomasta syystä. meillähän on siis paperilla muutama sentti pituuseroa miehen hyväksi mutta maiharit jo tasottaa sen eron kun toisella on tennarit. ehkä tykkäisin ite näyttää pieneltä ja sievältä. en osaa ajatella että onpa upeeta olla pitempi ku mies ja näyttää joltain suuri jalkapallotähti ja pitkäsäärinen mallitsubu -yhdistelmältä (hahahahahaha).

sanumaria

Mää tykkään kyllä kanssa olla se lyhyempi, mutta siinä on ehkä enemmän se että haluun olla *pienempi*. Se norsuolo iskee muuten kovin äkkiä.

sanumaria

Niin siis toi ehkä pitkään aikaan hienoin paint-kuva yrittää kuvata nykysuhteen pituuseroa. Huonosti, mutta yrittää silti. Ei oo yrittänyttä laitettu.. eiku mitä?

tiiti
ite puin

Mää eka katoin, että kuvassa nykysuhde koplaa sun boobseja, ja sää siveästi tökkäät sitä kyynerpäähän :D Klassinen kädensekoituserhe.

nansk

Mua miehet on lähes kaikki reippaastikin pidempiä, olen kaksi itseni mittaista tai lyhempää miestä tuntenut. Ja joo, myönnettäköön, että ei kyllä sytyttänyt sitten ollenkaan. Poikaystävän (185 tms) kanssa pituuseroa on yli 25 cm, niin siinä tulee kyllä niskakin jo kipeäksi itse kullakin. Koroilla tai ilman.

Ei sillä, ei sillä loppujen lopuksi mitään väliä ole. Jos itse olisin pidempi, niin ei varmaan haittaisi ollenkaan olla samanmittaiset. Jos pituutta olisi molemmilla tämä 158 niin sitten olisi tuplaantunut hankaluus. Nyt edes toinen meistä yltää yläkaappeihin :D

sanumaria

Tiiti: klassinen "oho liian pitkä käsiviiva ei jaksa korjata" -piirrustus :D

Nansk: täällä toi pituusero on aika tasan 30cm, eli vihdoin saan ylähyllyiltä asioita :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itsehän olen perusmittainen, 170 cm. Mies on 20 cm pidempi ja tykkään! Voin pistää minkälaiset tahansa korot jalkaan ja olen silti ainakin karvan lyhempi. Sitä paitsi on tosi näppärää, kun mies on pitkä. Kuumana päivänä voi esimerkiksi mennä miehen varjoon vilvoittelemaan.

VierailijaV (Ei varmistettu)

Jos mies on lyhyempi, tulee hänen itsetunto olla kohdillaan. Muuten luvassa vaikeuksia. Mikä mukavampaa kuin se että lyhyempi mies on ylpeä pitkästä upeasta naisestaan.

Maisteri (Ei varmistettu)

Mä aina kuvittelin haluavani pidemmän miehen, mutta niin vaan kävi, että herra ja rouva ovat tässä perheessä lähes sentilleen samanpituiset. Tästä seuraa toki se Tom Cruise -ilmiö juhlissa, mutta mies jopa kannustaa mua korkkareihin. Arkipäivässä yhdenmittaisuus (ja -kengänkokoisuus) luo yllättäviä helpotuksia, kuten esim. auton peilejä ja istuimia ei tarvi olla koko ajan rukkaamassa ees-taas kuskin vaihtuessa. Myös miehen verkkareita voi niihin hukkumatta käyttää aina kun omat on vaikka pesussa. Sen sijaan hankaluuksia tulee siitä, että me ei olla kumpikaan tarpeeksi pitkä vaihtamaan tän talon lamppuja :)

sanumaria

Maisteri: ehkä jostain syystä teidän pikkusesta tulee hujoppi joka vaihtaa lamput? :D

Pire (Ei varmistettu)

Eipä sillä ole väliä niin kauan kun se pariskunnalle itselle passaa. Itse en vois kuvitella seurustelevani lyhyemmän miehen kanssa, mutta tuskin siinä olisi siinä vaiheessa merkitystä, jos ihastuu ja persoona on kohillaan.

Ida-A. (Ei varmistettu)

Kertooko se vaan naisten huonosta itsetunnosta, ettei voi olla lyhyemmän miehen kanssa tuntematta itseään jättiläiseksi? Valikoitteko kaveritkin pituuden perusteella? Itse olen aina ollut porukan pisin, joten ei tunnu yhtään kummalliselta, että mies on 3cm lyhyempi. Rakastuessa ei pieniä ulkoisia seikkoja mietitä.

Aikaisemmin ajattelin, että tottakai miehen pitää olla reilusti pidempi jotta mahtuu kainaloiseksi jne, ja helposti toi toive ylittyikin, itsellä kun on mittaa hyvä kun yli smurffirajan. Nyt sitten kuitenkin seurustelen miehen kanssa, joka lie vaan joku kymmenisen senttiä mua pidempi, ja koroilla meen vähintään tasoihin. Pituudella ei oikeasti ole mitään väliä, kun muuten kolahtaa kemiat ja juttu toimii.

 

Rouva nro 47 (Ei varmistettu)

Mulla sama kuin A.Sinivaaralla, tai siitä vielä viis senttiä lisää. Samoin perustein olen myös erittäin tyytyväinen ja varsinkin kun itse viihdyn lähes aina korkeissa koroissa.
On kiva olla "pieni" kainaloinen ;).
Mutta uskon myös, ettei pituus olisi se määrittelevin tekijä jos juurikin oikea tyyppi kohdalle sattuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta tuntuu kans Ida-A:n tavoin, että ajatus siitä, että miehen "pitää" ehdottomasti olla pidempi, kertoo naisen huonosta itsetunnosta. Jotenkin on niin kauhiaa tuntea itsensä "isoksi", koska täytyyhän naisellisen naisen (muka) olla pieni, siro ja soma ja fyysisesti miestä vähän heikomman näköinen.

Siis huom. en nyt tarkoita sitä, jos joku pitää pitkää miestä esteettisesti miellyttävänä. Sehän ei ole sen kummoisempaa kuin se, että joku tykkää sinisistä silmistä tai tummista hiuksista. Mutta yhtä kivannäköinenhän se pitkä (tai lyhyt) ukkeli on riippumatta siitä, kuinka pitkä itse olet. Usein vaikuttaa nimittäin olevan niin, että naisten mielestä miehen ei pidä niinkään olla pitkä, vaan pidempi kuin nainen.

Oon huomannut, että tämä ainakin omien kokemusteni mukaan on nimenomaan naisten ongelma (ja joo, on se musta ongelma, jos pituus on _oikeasti_ validi kriteeri kumppanin valinnassa, ja sulkee mahdollisesti hyviä tyyppejä pois). Itse olen pitkä, ja nykyistä miestäni lukuunottamatta kaikki tapailemani miehet on olleet mua lyhyempiä. Tämä ei ole koskaan ollut yhdellekään heistä mikään ongelma, pikemminkin ovat kaikki maininneet, miten kivalta näytän korkkareissa.

Sen sijaan jotkut naiset ovat kyllä jaksaneet laukoa aivottomia kommentteja tyyliin "sä et sit varmaan kauheesti käytä korkkareita juhlissa."

Itselleni asia on selvä. Olen 173 cm ja haluan ehdottomasti pitkän miehen. Olen ujo, mutta vahva nainen. Pienuudella kuin korostan omaa söpöyttäni (surrealismia?) ja tunnen ihanaa arvokkuutta pitemmän miehen rinnalla - jos/kun sitten joskus sellaisen miehen saan.

part two (Ei varmistettu)

olen aina tykännyt lyhyemmistä miehistä, itse olen vähän yli 170 ja mies on suunnilleen samanpituinen.

monesti näyttäisi olevan niin, että jos lyhyellä miehellä on pidempi nainen, niin mies on menestyvä ja itsevarma. Olen myös tuttavissa huomannut, että lyhyemmät miehet tuntuvat erityisesti katselevan sillä silmällä pidempiä naisia. ehkä se on luonnonlaki, että parittelukumppaniksi halutaan sellainen joka tasapainottaa omia piirteitä ja niin ihmiskunta pysyy normaalimitoissa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

myös mä pidän itseäni pidemmistä miehistä. Itselläni tosin on pituutta vain 155cm ja lyhyemmät näyttävät yleisesti ottaen pikku pojilta, eikä siis hirveästi himottele. Jostain syystä mä itse tosin onnistun löytää kovin pitkiä miehiä, jotka kuitenkin näyttävät lyhyenmiltä kuin ovat. Itse näytän pidemmältä kuin olen. Ihmisille tulee aina hauskasti yllätyksenä, että paljon sitä pituuseroa onkaan, kun satutaan miehen kanssa vierekkäin.

Mutta joo, mä en varsinaisesti usko että pituus olis lopultakaan ongelma, jos joku lyhyt huipputyyppi vastaan kävelisi. (:

sanumaria

En tiiä johtuuko se erityisesti huonosta itsetunnosta jos nainen kokee itseään isomman miehen viehättäväksi. Onko?

tiiti
ite puin

Musta se on huonoa itsetuntoa samalla lailla kuin se on huonoa itsetuntoa, jos mies tykkää vaikka isorintaisista naisista, eli voi olla tai voi olla olematta. Ei kaikista ihmisen preferensseistä tarvitse vetää suoria johtopäätöksiä henkisistä ongelmista :D

Stubu (Ei varmistettu)

Olisikohan ollut kuukausi sitten, kun jompi kumpi iltapäivälehdistä "uutisoi" Eva Longorian ja jonkun jenkkikoomikon pituuseroa järkyttäväksi, että jos tämä pari seurustelisi, olisi pituusero lähes hurjat 40 senttiä. Noh, oma pituuseroni poikaystävääni on 41 senttiä (miehen hyväksi), mikä on kyllä paljon, ja vaikka kuinka olisi korot jalassa, näytämme auttamattomasti hullunkuriselta parilta.

Pituusero aiheuttaa toisinaan ehkä niskakramppeja, mutta muuten on melko näppärää kun joku yltää yläkaappeihin (kuten moni aiemmin tässä jo samaa kerotikin) ja olo on turvallinen ison miehen rinnalla. Toisaalta perinteisestä tanssimisesta ei nyt juuri tule mitään kun edes silmäni eivät yletä miehen nännien kohdalle eikä perinteinen seisaaltaan seksin harrastaminen kuulu miehen suosikkeihin, jollei tavoite ole treenata reisilihaksia ihan olan takaa. ;) Mutta mistään hinnasta en vaihtaisi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sanumaria - kyllä musta on hieman eri asia "kokea joku viehättäväksi" kuin esim. olla edes harkitsematta seurustelua muuten kivan tyypin kanssa siksi, että "miehen pitää olla pidempi ku mää!". (Tällaistahan siis oikeasti tapahtuu.) Jälkimmäinen kertoo musta kyllä enemmän naisen suhtautumisesta _omaan_ ulkonäköönsä/kokoonsa kuin siihen mieheen.

En nyt siis sano, ettei noin saisi ajatella, mutta ehkä itse kuitenkin harrastaisin jonkinlaista itsetutkiskelua tuossa vaiheessa. Että onkos se ongelma miehen pituudessa vai omien korvien välissä, jos muuten loistotyyppi ei kelpaa rinnalle siksi, kun oon sitä korkkarit jalassa 10 senttiä pidempi.

sanumaria

Noniinno, jos se vaan on se "tää tulee aina vituttaan"-juttu se pituus? Suuntaan tai toiseen?

Siiri (Ei varmistettu)

Miks just miehen pituus ominaisuutena, mitä potentiaaliselta kumppanilta odottaa olis yhtään sen kummallisempi ku mikään muukaan? Miks se kertois naisen itsetunnosta yhtään mitään sen enempää ku mikään muukaan seikka, mitä nainen potentiaaliselta kumppaniltaan toivoo? Naisilla on kaikenlaisia odotuksia/haluja liittyen miehen ulkoisiin ja sisäisiin ominaisuuksiin ja pituus on varmaan yleisin niistä ulkoisista.

Ite oon 163cm pitkä, joten sen pidemmän miehen löytäminen ei ollu kauheen hankalaa. Tosin jos mulla on korkkarit jalassa, ollaan aika saman pitusia ;)

Jaime (Ei varmistettu)

Aika omituinen ajatus et pituuspreferenssi johtuis lähinnä oleellisesti itsetunnosta. Ton logiikan mukaan huonoon itsetuntoon viittaa se, että seukkaa omasta mielestä viehättäviä ominaisuuksia omaavan tyypin kanssa. Hyvä itsetunto olis sitten ilmeisesti niillä, jotka seukkaa omasta mielestään epäviehättävien tyyppien kanssa.

Joku pointti tossa ajatuksessa vois ehkä olla sitä kautta, että on harvinaista ja huomiotaherättävää jos nainen on selkeesti pidempi. Ts. vaikka nainen itse sattuis kokemaan lyhyen miehen yhtä puoleensavetäväks ku pitkän, niin sosiaalinen normi saattaa ohjata sitä valitsemaan pidemmän miehen. Ja jos ajatellaan, että hyvällä itsetunnolla varustetut tyypit välittää vähemmän sosiaalisesta paineesta, niin sit olis joku logiikka. Tosin en tiiä välittääkö ne vähemmän siitä paineesta, mut näin ilmeisesti yleensä oletetaan.

Mieluummin lyhyt mies (Ei varmistettu)

Olen aina jostain syystä pitänyt enemmän lyhyemmistä miehistä kuin pitkistä. Ehkä se johtuu siitä, että oma isänikin on lyhyt, minun pituiseni. Kaikkein vähiten silmää miellyttää sellaiset pitkät ja laihat miehet. Seurustelen nyt sentilleen saman pituisen miehen kanssa kuin mitä itse olen. Eipä tuo haittaa muuten, mutta en kyllä mielelläni käytä korkkareita. Jotenkin tuntuisi hassulta katsella miestä alaspäin. Mulla siis menee raja siinä omassa pituudessa eli ei sen alle.

Siiri (Ei varmistettu)

Jaime: Joo tota kautta tossa vois olla joku logiikka. Toisaalta voishan tota ajatella niinkin päin et huonolla itsetunnolla varustettu nainen tyytyis helpommin lyhyeen mieheen, vaikka haluiskin saada pitkän. Huonon itsetunnon painama nainen ei kuitenkaan uskalla tavotella haluamaansa ja sosiaalisen normin painostaessa pariutumaan, sortuu ensimmäiseen seurustelua haluavaan, vaikkakin itseään lyhyempään mieheen ;)

Itse oon kyllä edelleen sitä mieltä ettei itsetunnolla ole tän miesten pituusjutun kanssa paljonkaan tekemistä.

Jaime (Ei varmistettu)

Siiri:

"Huonon itsetunnon painama nainen ei kuitenkaan uskalla tavotella haluamaansa ja sosiaalisen normin painostaessa pariutumaan, sortuu ensimmäiseen seurustelua haluavaan, vaikkakin itseään lyhyempään mieheen"

Joo mäkin näkisin ton paljon todennäkösempänä skenaariona ku sen, että nainen lemppaa äärimmäisen seksikkäänä pitämänsä lyhyen ukkelin huonon itsetuntonsa takia. Vielä todennäkösempää lienee kuitenkin se, ettei itsetunnolla oo juurikaan tekemistä pituuspreferenssin tai muidenkaan yksittäisten preferenssien kanssa. Sen sijaan itsetunnolla voi hyvinkin olla jotain tekemistä sen kanssa, kuinka tiukkoja kriteereitä partnerille noin yleisesti asettaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen itse 172cm pitkä ja siitä huolimatta sukuni lyhyimpien joukossa. Olen seurustellut sekä samanpituisten että itseäni lyhyempien ja pitempien miesten kanssa ja on se vain myönnettävä, että naisellisin olo tulee itseäni pidemmän miehen rinnalla. Kun on tällaista ruumiinrakenteeltaan viikinkinaismaista ainesta niin on mikään ei tunnu ihanammalta kuin itseä isomman oloinen mies - mielelläni kun vielä käytän korkkareita (ja pukeudun AINA hameisiin). Itsetuntoni koen olevan kohdillaan, tuossa on eniten kyse nimenomaan kehollisesta viehättävyydestä ja vetovoimasta. Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee ja pituus on vain yksi vaikuttavista tekijöistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

(sama vierailija kuin 9.5.2012 klo 15:39)

Itseasiassa korostaisin mielelläni tämän aiheen kohdalla nimenomaan ylipäätään kehojen/ruumiinrakenteen yhteensopivuutta. Omalla kohdallani pituusero on ollut sen rinnalla toissijaista. Minua häiritsi erityisesti nuorempana itseäni hennommat miehet - koin itseni heidän rinnallaan niin isoksi ja epänaiselliseksi! Isoäitini tavoin olen voittanut monen miehen kädenväännössä, se puhukoot puolestaan.

Näin vanhemmiten varmistun naisellisuudestani vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, ja se myös rakentuu eri asioiden varaan kuin nuorempana. Siitä huolimatta ainakin toistaiseksi kaikkein ihanimmalta tosiaan tuntuu sen selkeästi itseäni isokokoisemman miehen rinnalla. Jotakin selittämätöntä siinä on. Primitiivistä.

box (Ei varmistettu)

Olen itse suunnilleen 160-senttinen ja vartalonmuodoltani tasapaksuhko, vaatekooltani suunnilleen 38 tai joskus jopa isompi. Poikaystäväni on ehkä puoli päätä minua pidempi eli mieheksi aika lyhyt ja lisäksi todella hoikka ja kapea. Joskus huonoina päivinä tulee sellainen fiilis, että olen kuin norsu hänen vierellään, mutta en mä asiasta stressaa. Loppujen lopuksi ulkomuoto on aika triviaali seikka kun tunteet toista kohtaan ovat vahvoja. Ja mun mielestä me ollaan oikeastaan aika hemmetin hyvännäköinen pari, niin että ihan sama.

Ida-A. (Ei varmistettu)

"Itsetuntoni koen olevan kohdillaan"

mutta:

"-- naisellisin olo tulee itseäni pidemmän miehen rinnalla. -- kaikkein ihanimmalta tosiaan tuntuu sen selkeästi itseäni isokokoisemman miehen rinnalla."

Minusta tässä on ristiriita. Jos itsetunto on oikeasti kohdillaan, miehen pituudella ei ole mitään väliä. Hyvä itsetunto pysyy hyvänä myös lyhyemmän kumppanin kanssa.

Edelleen olen sitä mieltä, että kun se oikea kävelee vastaan, niin ei siinä paljoa mittailla. Hyvä mies saa sinut tuntemaan itsesi kauniiksi ja ihanaksi, pituudesta riippumatta.

sanumaria

Ida-A: itsetunnolla ja itsensä naiselliseksi tuntemisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. En itse tunne tällä hetkellä olevani kovinkaan naisellinen, koska löhöän lattialla sinisellä verkkapuvussa. Päivällä koroissa ja mekossa taas oli välillä hyvinkin naisellinen olo. Eikä ollut miehiä lähimaillakaan, ei pitkiä, keskipituisia tai lyhyitä.

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Oma lahtokohtani tuntuu nyt kovin pinnalliselta: Kun itse laitan korot jalkaan, on tiedossa usein tanssimista, ja tanssiasento asettuu paremmin kun mies on vahan pidempi. En osaisi kuvitella tangoilevani tasapohjissa, joten on kiva kun tanssipartneri on piskuisen pidempi. Eika miehen _pida_ olla pidempi, mutta lyhyen naisihmisen tilanteessa nain silti usein on.

Rhia
Evil Dressmaker

Erityisesti nuorempana viehätyin pitkistä miehistä, siis nimenomaan itseäni päätä pidemmistä. Ja osasyynä niinkin kummallinen asia kuin että tykkäsin tanssia ravintolassa hitaita kädet miehen kaulalla. Samanpituisen miehen kanssa se on vähän hassun näköistä ja epämukavaakin. Kun on 172 cm pitkä niin ei niitä päätä pidempiä miehiä nyt ihan noin vaan ollut tyrkyllä. Ja useinmiten sitten päädyinkin seurustelemaan samanpituisen tai jopa lyhyemmän miehen kanssa. Jostakin syystä ne päätä pidemmät miehet eivät viehättyneet minusta vaikka yritystä oli.

Myöhemmin olen ymmärtänyt että jos oikeasti pitää toisesta niin sillä pituudella ei ole mitään merkitystä. Nykyinen avokkini on minua kaiketi pari senttiä pidempi. Rakastan korkkareita enkä häpeile niitä myöskään käyttää joten mies näyttää usein minua lyhyemmältä. Ei hän sitä pistä pahakseen. Itseasiassa emme edes keskustele asiasta sillä se on parisuhteemme kannalta täydellisen merkityksetöntä.

Olen myös oppinut että naisellisuus tulee ihan muista asioista kuin siitä että seisooko pitkän miehen rinnalla eikä miehekäs mies tarvitse lähes kaksimetristä kroppaa ollakseen todella miehekäs ja seksikäs vaikka aiemmin ehkä saatoin näin ajatella. Nykyään minua ennemminkin kummastuttaa miten tärkeää jopa parin sentin pituusero voi naisille olla. Työssäni kohtaan usein mm. naisia jotka eivät missään tapauksessa voi ottaa kenkiä joissa on korkoa enemmän kuin 2 cm jotta eivät näytä miestään pidemmiltä hääpäivänä. Siis oikeasti: eihän kukaan vieras ajattele häissä että voi luoja mikä moka, morsian on kolme senttiä sulhasta pidempi!
(Dejavu: ihan kuin olisin kirjoittanut samanlaisen viestin jo jonnekin toisaalle aikaisemmin :)

Itse olen 179 cm pitkä ja halusin aikaisemmin kovasti pitemmän poikaystävän. Sitten se oikea tuli kohdalle, about 4 senttiä minua lyhyempänä. Eipä siinä sitten mitään :D En kai minä nyt toista voi jättää pituuden takia. Nyt vaan kasvattelen itsetuntoa että pystyisin kävelemään ryhdikkäästi miehen rinnalla, korkkareissakin.

Ihmiset saa pariutua minkä pituisen kanssa tahtovat, mutta ärsyttää silti tämäntyyppiset kommentit, joita olen kuullut:

"Kyl miehen pitää olla mun mielest naista pidempi. Et sitte on ihan selkeetä et kumpi suojelee kumpaa" Aha, öh joo. No minäpä tästä menen suojelemaan poikaystävääni.

"Tosi kiva, se on mua x cm pidempi joten voin sit käyttää korkkareita!!"  Ihan kuin muuten et voisi...?

 

Kommentoi