Milloin positiivisuus on oikeaa ja riittävää?

Positiivisuus. Tuo lähes kirosana meille kaikille peruspessimisteille. Blogeissa ja Facebookissa hoetaan jatkuvasti positiivisuuden ilosanomaa. Pitää olla positiivinen ja pitää saada elämään positiivista virettä. Pitää pitää pitää, pakko pakko pakko. Miksi positiivisuudesta on tehty pakollinen asia? Ja milloin positiivisuus on sitten riittävää? Osallistuin itsekin Facebookin positiivisuushassutteluun, ja tajusin ehkä sen aikana miksi mua tämä pakkopositiivisuus ärsyttää niin kovasti. 

Miksi mä koen, että nää ei oo sellaisia oikeita positiivisia asioita. Mun päivän huippukohta oli eilen kun tossa talon eessä oli iso nosturi siirtämässä taloa, aivan sairaan hienoa. Mutta kun se on niin jotenkin pieni ja tyhmä syy iloita. Että miten tuo nyt on sitten sellainen mistä haetaan positiivista virettä elämään. Kun toisilla on ties mitä juhlapäivää ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa ja matkoja ja hienouksia ja mulla vaan nosturi ja marjapiirasta (koska äiti leipoi).

Mä sentään tiiän että olen sellainen perusnegis. Mutta ei se tarkoita ettenkö mää nauttisi mun elämästä. Jennin tontilla pohdittiin että miksi onni pitää piilottaa, kun jakamalla onni lisääntyy. Arvaatteko heti että oon ihan eri mieltä? Ei se mun onneni vaikka näistä kahdesta vauvasta mitenkään tuplaannu vaikka menisin jakamaan asiasta flyereita tonne S-Marketin pihaan. Eikä se onni ja ilo ole yhtään sen parempaa huudan mä sitä blogissa (huudan koska pakottava tarve näyttää että kattokaa-nyt-miten-söpöjä-nää-on-vaikka-puoliakaan-ei-kiinnosta). 

Mä en ymmärrä miten se että mää hoen FBssä ja blogissa mantraa oon-niin-onnellinen, mitenkään a) lisää mun onnellisuuttani b) lisää kenenkään muun onnellisuutta.

Mä en myöskään ymmärrä että miten se että mää en hoe FBssä ja blogissa että oon-niin-onnellinen, a) on merkki siitä että mulla on asiat huonosti b) tekee musta ihmisen joka ei näe mitään positiivisuutta missään.

Mitenkäs te muut, saatteko te jotain siitä että kaveri FBssä tai bloggaaja intternetissä kertoo olevansa onnellinen päivästä toiseen? Entä oletatteko että henkilö on onneton ja negatiivinen jos hän ei jaa onneaan joka sometuutissa?

Ystävällisin terveisin, 

onnensa kätkijä

Share

Kommentit

-suzy- (Ei varmistettu)

Mun mielestä sun onnellisuusaiheet on just parhaita! Elämä on mallillaan, kun voi elää tässä ja nyt - ja nauttia niistä pienistä ja isoista asioista, joita ympärillä tapahtuu. Taidan olla samaa koulukuntaa, että ei sitä onnellisuutta tartte toitotella joka tuutissa - mutta toisaalta just niitä arkisia asioita on kiva osoitella joskus muillekin. Että huomasittekos, kuinka upee nosturi!

P.S. Mä oon ihan tosi onnellinen, että houkuttelit mut aikoinaan Bravissimon asiakkaaksi!

Positiivista

Mun mielestä nimenomaan on kiva kuulla, miten pienistä asioista kaverit/bloggaajat tulee iloiseksi. Voin ottaa niistä vaikka vähän mallia, terveisin toinen perusnegis :D

No mistä sitten mun kaverit on tulleet viimepäivinä onnellisiksi: Maalatuista kivistä, ratsastamisesta, oikeaan aikaan vaihtuvista valoista (ei tarvitse pysähtyä tai edes hidastaa niitä lähestyessä), kaupasta löytyi litteitä persikoita. Minä olen iloinnut äidin tuomista sämpylöistä ja siitä että koira on vihdoin oma itsensä stressaavan muuton jälkeen. Mun mielestä ton haasteen tarkotuksena nimenomaan on haastaa jokainen löytämään ne pienet asiat arjessa, joista muuten ei ehkä osaisi/jaksaisi iloita.

Mutta ei, en myöskään oleta että kaverit jotka ei osallistu tähän olisivat onnettomia ja itsemurhan partaalla. :)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Mä negailin blogissa viikko sitten: http://www.lily.fi/blogit/oisko-tulta/kiitollisuushaaste 
Ja, mun mielestä sun vauvat on ihan yli-ihania. En vaan ole viittinyt sanoa sitä, koska ei olla tuttuja tai mitään. Ettei vaan menis liiallisuuksiin, olis jotenkin vaivaannuttavaa ja rajat ylittävää tuttavallisuutta. :D

 

sanumaria

Etsää mistään Turun seudulta olis kans? :D

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Tietääkseni en. :D Asun täällä iloisten ihmisten Pohjois-Karjalassa ja yritän levittää kielteisyyden ilosanomaa. 

sanumaria

Tsemppiä :D Se voi olla astetta haastavampi projekti se :D

tiiti
ite puin

Tää on vähän aiheen vierestä, mutta musta loppujen lopuksi koko "onnellisuus pienistä asioista" on ihan tosi kumma. En mä ole onnellinen pienistä asioista, mä olen onnellinen niistä tosi suurista, kuten terveydestä,  toimeentulosta, kivasta omannäköisetä elämästä ja sen kummemmin määrittelemättömästä valoisahkosta tulevaisuudesta.

Mä olen perusonnellinen, tarkoittaen siis sitä, että elämän perusvire on onnellinen, ei masentunut, synkistelevä tai muuta, vaan kaikki on yleensä hyvin ja menossa parempaan (ja juuri tästä johtuen tykkään myös whinestä). Eikä siihen vaikuta suuntaan tai toiseen hyyhmäisä sade tai tosi suuret nosturit. Iloisista asioista voi ilahtua ja tympeistä tympääntyä, mutta eipä ne sitä perusonnellisuusvirettä mihinkään muuta.

sanumaria

Juurikin näin. Perusonnellisuus säilyy, vaikka whineää tai näkee nosturin tai saa uutuusjätskiä joka on tosi hyvää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nomut ehkä se iloitseminen niistä pienistä asioista saa lopulta sen perusvireen elämässäki kääntymään onnellisuuden puolelle? Jos siis se on ennen ollu vähän epävireessä ja ei-niin-onnellinen.. Tai ainaki meikämaunolla se meni just noin, ennen sitä tuli negisteltyä ihan liikaa joka asiasta. Nykyään osaa keskittää huomion siihen mikä elämässä on hyvää just sillä hetkellä ja kas, kaikki näyttää vähän valoisammalta. Ja mikäs siinä sen mukavampaa ku jakaa ilo muittenkin kanssa

Keekki (Ei varmistettu)

Pienistä(kin) asioista on tietty lupa iloita - ja ihan suotavaakin. Mutta tosiaan ei se, että joku toinen kertoo nähneensä upean nosturin juurikaan minun onnellisuuttani lisää. Ja vaikka sillä olis maailman lutusimmat vauvat... oli ne omatkin lutusia... silloin kun vauvoja vielä olivat. Ja ihan ok nykyäänkin.
Olen kanssa sillä linjalla, että kell onni on se pitäköön sen vaan ihan hyvänään. Ja pikkasen voi itsekseen hykerrellä, mutta ei se kenenkään muun onneen vaikuta. Tai sit sillä toisella ei kyl mee hyvin.
Hyvää ja onnellista viikonloppua!

sanumaria

Juurkin. Onnellista viikonloppua sinnekin :)

Ilana

Tuskin kellään on mitään tarvetta arvioida toisten positiivisuuden oikeutta tai riittävyyttä. Tai jos on, niin hohhoijaa. Mä ainakin lähtökohtaisesti lähinnä toivon, että toiset ihmiset ovat onnellisia, oli heidän elämänasenteensa sitten mikä tahansa.

Mun mielestä kivointa tuossa positiivisuushaasteessa on olleet juuri nimenomaan tuollaiset jutut, joita säkin olit postannut: pienet, arkiset asiat. Sellaiset, joita ei ehkä muuten ilmoittelisi Facebookissa. Niitä isoja leijumisasioita ihmiset kyllä sitten postaa muutenkin, jos nyt on sen tyyppinen ihminen. Jos jengi päivittelisi pelkästään ikäviä juttuja, tuskin käyttäisin koko Facebookia, koska siiitä tulisi paha mieli. Enkä mä tällä tarkoita, ettei ikinä saisi valittaa, mutta kyllähän nuo sun whinejutut on jotain ihan muuta kuin ns. oikeaa valittamista (= katkeraa tilitystä).

Mjoo. Hain tässä nyt jotain sellaista, että ehkä semmoisen liiallisen positiivisuus-negatiivisuus-vastakkainasettelun aika voisi olla jo ohi?

P.S. Hurjasti onnea pienistä! Et ehkä heti yhdistä, mutta me tunnetaan toisemme noin (hmm...) kymmenen vuoden takaa. Mä olin se speksin humanistitanssijavahvistus.

sanumaria

Vastakkainasettelun aika vois olla jo kaikessa. Ärsyttää suunnattomasti juurikin se että "jos et kirjoita tätä haastetta niin oot varmasti sitten se huono vastakohta". 

Ja moi, kyllä mä sut muistan! :) Mutta en olisi heti ehkä arvannut :)

Mulle ei ole vielä tullu tuota haastetta, mutta en tosiaan tietäisi mitä kirjoittaisin. just samaan tapaan näin nosturin se on vaan niin jännää. Tosin on mulla yks hyvä syy olla positiivinen/onnellinen, opinnäytetyö on valmis. Mutta entä ne kaksi muuta? Huomaan joinain pieninä hetkinä olevani onnellinen kun puolison kanssa köllötellään sängyllä ihan muuten vaan. Pitäiskö kirjoittaa: Positiivista tästä päivästä: 1. Opinnäytetyö on valmis 2. Lidlin croissantit 3. Lime-sitruuna tee. Toisaalta en jaksa hehkuttaa opparin valmistumista kun se olis voinu olla valmis jo aikoja sitten....

(Oikeasti en ois jaksanu kommentoida mutta menin painamaan sydäntä kun siinä oli kauniisti 10 kommenttia ja 10 sydäntä niin on sitten kommentoitava)

sanumaria

Moni sellanen juttu vaan mitä ite pitää tavallaan oletusonnena tuntuu ihan tyhmältä kirjotettuna. Vaikka että on puoliso jota rakastaa ja oma koti ja työ ja on terve. Mut ne on niinkon tässä kokonaisvaltaisesti, ei ne oo yksittäisiä onnenjuttuja. Vaikeeta tää länkkärin elämä!

Tehi (Ei varmistettu)

Ellen Jokikunnas pohti tätä samaa asiaa lähetyksessään radiossa. Hän sanoi, että ällöttää ja ärsyttää, kun pitää olla niin ihanaa ja positiivista ja onnellista AINA. JA sitä pitää julistaa. Ikäänkuin et olisi onnellinen, ellet tee nyt tätä ja tuota n päivän haastetta.
Onnellisuus on arkipäivän onnellisuutta. Voi iloita marjapiirakasta, vauvoista, hyvästä kahvista. Eikä sitä tarvitse julistaa. Aika surullista jos ihminen ei voi olla onnellinen ihan normaaleista asioista :D
Itseäni nyppii tietyt ihmiset harrastuksen parissa, jotka ovat aina niin hyviä ja onnellisia ja harjoituksissakin vaan kehutaan toisia. Olenkin antanut seuralle ponnen, jossa vaadin syksyn alkuun joko negatiivisuus- ja/tai kritiikkipracticea eli kilpailuharjoitusta. Ei saa kehua, pitää vaan vittuilla tai antaa kritiikkiä. Sain yllättävän suuren kannatuksen :D

sanumaria

Kritiikki (rakentava) ja muu on vaan pannassa, pitää olla niin positiivista ja onnellista. Eikä siinä mitään, jos joku haluaa sulkea elämästä kaiken negan pois niin go for it. Mutta kun sitä kuitenkin on, kyse on vaan siitä suhtautuuko siihen niin että se lannistaa vai niin että sen hyväksyy ja jatkaa eteenpäin.

Maisteri (Ei varmistettu)

Koska osaan tarttua aina olennaisuuksiin, sanonpahan vaan että mä kyllä haluaisin sellaisen vauvaflyerin, jaatko niitä vielä heinäkuussa? :)

(Niin ja oon kyllä samaa mieltäkin sun kanssa. Ei koko ajan tartte leuhottaa onnellisuuttaan muttei se silti mitenkään tarkota, että ei olis leuhotettavaa.)

sanumaria

Saat jos niitä flyereitä on vielä jäljellä :)

Suvi K.
Sisunainen

Mä kun luulin että tän positiivisuushaasteen koko idea on iloita ääneen nostureista ja marjapiirakoista. :)

sanumaria

Niin se varmaan onkin, mutta onko se ilo yhtään sen suurempi siitä marjapiirakasta jos sen kertoo maailmalle? Sitä mä tässä vaan pohdin. Kun musta ei oo.

Ilana

Ehkä se onkin siinä, että siitä marjapiirakasta voi tulla toisillekin hyvä mieli? Näin mä tän ajattelin. Ei mulle sen iloisempi mieli tule, vaikka kerron jotain ilojani FB:ssä (paitsi jos on jotain ihan räjäyttävää, niin että halkeaa, jos ei pääse hehkuttamaan), mutta mulle tulee kyllä iloisempi olo, kun näen, että mun ystävillä on hyviä juttuja niiden elämässä.

Suvi K.
Sisunainen

Ehkä ei, mutta se osoittaa että marjapiirakka on riittävä ilon aihe - mitä itsekin epäilit tuossa postauskessa?

Dorania (Ei varmistettu)

Yli-positiivinen kannnustus voi joskus kyl ottaa pattiin. Esim. työpostiin tulee Postiivarit ja joka päivä tulee jotain kannustusta. Kannustus on melkeimpä kääntynyt päälaelleen, koska jokainen "aamun ajatus" muistuttaa, että eipäs masennella siellä, kyllä siellä pilvillä hopeareuna on. Jossain vaiheessa tuntuu, että positiivisuuden yllytyksellä (eim. fb:ssa) vaan korostetaan suomalaisten negatiivisuutta, antasivat olla rauhassa ja niin ei tulis ehkä se synkistely niin mieleen ja jokainen saisi nauttia omalla fiiliksellään elämänsä iloista ja suruistakin, ilman että tuntee harmitusta siitä onko oma ilon aihe riittävä. Mun mielestä suomalaisten negatiivisuutta ei tarvitsis enää korostaa, vaan ehkä kaikki voitais vaan näyttää yleisesti esimerkkiä miten nauttia elämästä, ehkä silleen se positiivisuuskin leviää :)

What else is there?

Itse tunnustaudun kyllä vähän hehkuttajaksi blogissani, musta vaan on kivaa kirjoittaa aidoista fiiliksistään, ja ne nyt on aika monta kuukautta ollut sellaista IIH IHANAA. Mutta ei se tietenkään pakollista ole, jokainen hehkuttakoon niin paljon kuin tykkää!

Ja sain muuten silti kommentteja tyyliin että blogistani huokuu negatiivinen energia ja kuulemma valitan kaikesta. Ok. :D 

Kyllä mun mielestä on kivaa lukea asioista, joista mun ystävät tulee onnelliseksi, vaikka ne olisi pieniäkin. Ja se, että joku kirjoittaa iloitsevansa nosturista tai marjapiirakasta voi herättää itseäkin huomaamaan, että onhan mullakin hei elämässä asioita jotka on oikeasti aika hyvin, kunhan vaan huomaan ne pienetkin arjen iloiset asiat, jotka usein jäävät vaille huomioita.

Sen sijaan negatiivisten asioiden kirjoittamisessa en ihan kauheasti nää järkeä, kenelle siitä on mitään hyötyä/iloa että lukee toisten valituksia vaikka FB:sta? Eri asia, jos on joku ongelma, jonka ratkaisemiseen toivoo apua vaikka niiltä FB-kavereilta ja siksi jakaa sen negatiivisemmankin asian omasta elämästään. Muuten en nää mitään pointtia whinettää jostain paskasta säästä FB:ssa, kun sille asialle ei kukaan mitään voi. Paljon mieluummin mä siinä kohtaa luen niistä marjapiirakoista :)

En myöskään oo tuosta kritiikin hyödyllisyydestä niin varma, ihminen oppii mielestäni kyllä paremmin positiivisuuden kautta kuin negatiivisia asioita pointtaamalla. Tottakai jossain urheilussa selkeät tekniikkavirheet pitää korjata, mutta senkin voi tehdä asiallisessa ja kannustavassa hengessä eikä virheen tehnyttä mollaten ja lytäten, mitä valitettavan usein näkee ja sitten vaan kommentoidaan, että "kun sä et kestä rakentavaa kritiikkiä". Varmaan opinkin tosi paljon, jos tunnen itseni maailman paskimmaksi virheen tehtyäni...

A.-K. (Ei varmistettu)

En tiedä luetko enää näin vanhan postauksen kommenttia, mutta kokeillaan. :) Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi tässä futista toisella ja Lilyä toisella silmällä vilkuillen. Tulin onnelliseksi, kun näin, kuinka suloiset kaksoset sulla, ihan täysin ventovieraalla ihmisellä on. Ehkä jakamalla lisäätkin ensin muiden ihmisten onnellisuutta, mutta oma onnellisuutesikin saattaa lisääntyä, kun se muiden kautta kiertää sinulle takaisin. :) Omien kokemuksieni perusteella mulla on vahva näppituntuma, että näin olisi. Tsemppiä ja onnellisia hetkiä perhe-elämäänne!

sanumaria

Kiitoksia kivoista toivotuksista. Ehkä se kiertävä onni on sitä hyvää karmaa (karmaan mää jotenkin uskon, että kun on kiva niin sitten saa kivaa takaisin. tosin jos ei tietty ihan aina) :) Hyvää kesää!

Kommentoi