Mitä pitäisi tehdä, jotta ei jäisi yksin?

Mä olen pohtinut tätä asiaa monastikin, ja kysellyt neuvoja ihmisiltä. Ja vastauksia on tullut, monenmoisia.

Tuolla Punakynä-palstalla Virpi Salmi pohtii tätä, ja antaa yhtenä ehdotuksena että Mies, älä ole ääliö. Mikä voidaan hyvin ottaa ohjeeksi myös naisille, eli älä ole ääliö. Mutta huomaatteko millaisia neuvoja yksikään mun tuttu ei oo mulle antanut? Huomaatteko, kenelle noi kaikki neuvot on?

Kaikki neuvot on osoitettu mulle. Vain mulle. Yksikään mun tuttavista ei oo ehdottanut ratkaisuiksi mitään, mikä olisi jonkun muun käsissä kun mun. 

Itse mietin kehäpäätelmissä että mitä hemmettiä mä teen väärin, mikä mussa nyt on että ei osu eikä natsaa? En oo menossa kirkolle huutelemaan että voisitteko miehet nyt vähän laskea niitä mahdottomia vaatimuksianne ja antaa mahdollisuuden meille myös vähän ujoille ja ei-huippumallikroppaisille tirppanoille? En oo vierittämässä vastuuta mun yksinolosta toisen sukupuolen harteille, ja odota, että NE tekis jotain. Aattelen, että sillai mulla on kuitenkin edes joku mahdollisuus tässä pelissä.

Vaikka en kyllä aatellut nyt jaksaa yrittää, katella, pelata tai ees panostaa. Täytin kalenterin akkajumpalla ja psykan lukemisella, mennään näillä nyt sitten.
Share

Kommentit

leni. (Ei varmistettu)

morjens. vasta tänään löysin palstasi. ja oon NIIN samaa mieltä!!:)

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Näitä peruslatteuksia joita ei ymmärrä ennen kuin toteuttaa. Vaan eipä tässä itselläkään auta muu kuin tehdä jotain muutoksia elämään, kun ei nykyisellä metodeilla löydy. Ehkäpä vähemmän sonnipainoitteinen harrastus...

sanumaria

Vaihdetaan, mee sää mun akkajumppaan niin mää meen sun harrastukseen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

tai menkää te kaks ny vaan treffeille.... ;)

Vierailija nro 2 (Ei varmistettu)

Tuota edellisen vierailijan vinkkiähän minäkin olen ehdottanut!

Mutta noin yleisesti... vaikeahan se on neuvoa. Ja veikkaan, että nuo edelläehdotetut ovat sellaisia keinoja mitkä itse kullakin on toimineet. Mutta mikä toimii yhdellä, ei välttämättä ruleta toisella.

Omakohtaisista kokemuksista voisin sanoa justkin tuon helpostilähestyttävyyden ja tuntemattomille juttelun. Joo, monta ei-niin-sopivaa tulee väkisin kohdalle. Itsekin änkesin väkisin yksin baariin (YÖKSYÖKS!!! pelkkä ajatuskin), kyllä tuli juttuseuraa. Sitten vaan jaksoi olla sosiaalinen sen minkä aina kerrallaan jaksoi. Ja sitten tärppäs, tosin ihan oman aktiivisuuden perusteella. Menin väkisin jutteleen ja kierrellen sain kysyttyä siviilisäädyn - joka oli tarpeisiini sopiva ;)

Piti siis todella mennä pois omalta mukavuusalueeltani! Mutta ajattelin, että ei siinä toisaalta menetäkään mitään - varsinkin kun ei toimi hirveissä lärveissä vaan tietää itse koko ajan mitä tekee.

Tsemppiä! Olet kyllä niin symppis - ja tuossa avoimuudessaan näissä kirjoitteluissas jotenkin niin hellyttävä, että monta kertaa olen ajatellut, että pitäiskö sut adoptoida tai jotain. Ja oishan mulla parikymppinen poika, mutta meneeköhän se jo sakkolihan puolelle... että jätetään se nyt väliin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Surullisin totuus on että pitäisi itselle tehä nenäleikkaus niin en jäisi yksin. Rahat ei van riitä

Vierailija (Ei varmistettu)

Pitäisi ilmeisesti huolia kumppanikseen joku päihderiippuvainen juntti, elätettävä mammanpoika tai perussuomalainen sovinisti, jotta ei jäisi yksin. Näin yli kolmekymppisenä tulee huomatuksi, että kaikki hyvät miehet ovat jo naimisissa. Siispä en jaksa enää antaa koko aiheelle ajatuksissani minkäänlaista tilaa. Ajattelin keskittyä onnelliseen ja täyspainoiseen elämään, jäinpä sitten yksin tai en.

roxie

Elä elämää. Älä murehdi yksinoloasi, tee siitä rakastettusi ;)

Sinussa ei ole mitään vikaa, sinun ei tarvitse muuttua. Muutos tulee oikealla hetkellä, niinkuin parisuhdekin. Älä odota mitään, elä tätä hetkeä.

Näin minä neuvoisisin ystävääni, joka murehtisi asiaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitäs sitten, jos jäätkin yksin? Ei kaikki löydä kumppania. Suhteellisen hirveä ajatus, että yrittäisi ja uhraisi elämäänsä ja aikaansa asioille, jotka eivät oikeastaan nappaa vain löytääkseen kumppanin, jota ei itse asiassa oliskaan koskaan löytymässä. Nii että jo sikskin: älä etsi. Kyllä se vastaan tulee jos on tullakseen, mut niin kauan kun ei ole näkösällä; keskity ittees.
Ja hei, ehkä vika on sussa? Ehkä sä olet turhan vakava tai liian fiksu tai tyhmä, who knows!

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Olen roxien kanssa siinä samaa mieltä, että älä muutu. Älä muuta sitä, mikä tekee sinusta sinun. Mutta paska fakta on se, että maailman muutaminen on paljon hankalempaa kuin itsensä. Minulla kesti pitkään ennen kuin eräs ystävistäni uskalsi sanoa ääneen mikä mätti pahiten. Ja siitä kesti oma aikansa ennen kuin pääsi eroon viasta/pahasta tavasta. Vaikka muuten osaisikin olla kiva ja mukava, niin muutamalla pienellä jutulla sai tapettua hyvän jutun alkuunsa.

sanumaria

Vierailija 1: No niin sitä on ehdoteltu :D

Vierailija 2: Haha, adoptointi! :D Eka kerta kun joku on ehdottanut. Mulla on sellanen laskukaava, millä voi laskea onko joku liian nuori vai ei: oma ikä jaettuna kahdella + 7. Ton mukaan mun creepyraja menee 23-vuotiaassa ;) 

Vierailija 3: Mulla on itsellä erinnäisiä kehokomplekseja, mutta alan oleen aika varma (erinnäisistäkin syistä), että yksikään kehoon liittyvä asia ei oo ollut muille ongelma kun mulle vaan. 

Vierailja 4: Mun kaverit joku ilta lohdutti että "no nythän ne ekat erot alkaa tulee, et meet apajille vaan ettiin toisen kierroksen kundeja"...

roxie: tuo on hyvä neuvo, eri asia on sitten että osaako oma pää noudattaa.

Vierailija 5: mulla on erinnäisiä haaveita, jotka ei toteudu jos jään yksin. Niin on sillä mulle isostikin väliä. ja sitähän mä tässä mietin että onko se nyt kuitenkin munssa se vika :(

Vieras Mies: maailman muuttaminen on geneerisesti hauskempaa kuin itsensä. mulle on myös ehdotettu että ehkä mä oon liikaa hyvä jätkä, pitäs seuraavaksi varmaan kartottaa miten se ilmenee niin vois kitkeä sitä piirrettä pois..

Siiripiu (Ei varmistettu)

Oikeesti, unohda vähäksi aikaa miehet (tai niiden puute). Epätoivon ihmisessä vaan näkee ja se varmasti pitää mahdolliset kumppanit loitolla.

sanumaria

Siiripiu: joo niinhän se on. Mutta helpommin sanottu kun tehty...

Pire (Ei varmistettu)

Sie olet just niin mahtava tuommosena, älä mene muuttaan itseäs. Sie kelpaat varmasti just tuommosena ku olet :) Yks hyvä neuvo minkä meijän Iskä on mulle antanu, ku itkin ala-asteella kun "Laura" ja "Reetta" ei halunnu leikkiä minuun kans ja itkin että enkö mie ole niitten mielestä kiva. Iskä totes että olet just hyvä tuommosena ja jos Lauralle ja Reetalle sie et kelpaa semmosena ku olet,niin ole sitten kelpaamatta. Kyllä joku muu sinusta tykkää :) Sitä olen noudattanu tähänki päivään saakka.

Tiiba (Ei varmistettu)

Kysymykseen ei taida olla oikeaa vastausta. Ehkä pitäisi lakata odottamasta. Se mies tulee sitten vastaan kun on tullakseen.

sanumaria

Mää istun kiltisti kotona neulomassa enkä lähe kotoa ku treenaan ja töihin :D Saa tulla siis prinssi hakeen kotoa.

Kommentoi