Onko "liikalihava" kirosana?

Näemmä läskijutut jatkuu tänäänkin. Juorulehtien aatelistoon kuuluva Daily Mail kertoo meille:

"You can call her chubby, chunky but not obese."

Saa sanoa pullukka, saa sanoa paksu tai tanakka. Mutta EI saa sanoa että liikalihava.

"Arguing that while euphemisms like curvy, chunky and chubby are descriptive, adjective like obese and overweight are loaded with suggestion that a person does not live up to standards set unfairly by society."

Jahans. Kurvikas, tanakka ja paksu ovat kuvaavia termejä, joten niitä saa käyttää. Liikalihva ja ylipainoinen taas sitten antavat ymmärtää, että henkilö ei vastaa yhteiskunnan epäreilusti asettamia standardeja. 

Itsehän olen sitä mieltä, että jokainen saa ja jokaisen pitäisi olla ylpeä omasta itsestään. Huolimatta ihonväristä, tukan pituudesta tai painosta. Jos kuvan nainen on ylpeä itsestään niin hienoa. Minua ottaa ihan suunnattomasti päähän se, että näitä "minä olen liikalihava, mutta olen ylpeä siitä!" -naisia (kyllä, erityisesti naisia) tuppaa joka lehdestä silmille. 

Lihavuus on terveysriski. Lihavuudesta ei kannata olla ylpeä. Ei kannata ylpeillä sillä että ei mahdu huvipuistolaitteeseen koska on liian iso. Eikä ne vaateteollisuuden tyypit salaa tee vaatteita, jotka eivät enää mahdu kun malleille. 

Nopeana kertauksena, lihavuuden aiheuttamat sairaudet:

  • sydän- ja verisuonitaudit
  • aineenvaihduntasairaudet
  • keuhkosairaudet
  • uniapneaoireyhtymä
  • maha- ja suolikanavan sairaudet
  • nivelsairaudet
  • syöpäsairaudet

Siinä listaa yhteiskunnan epäreiluista standardeista. Että olis kiva, jos ihmisille ei tulisi tuollaisia sen takia, että se ruoka maistuu enemmän kun kannattaisi. On se rankkaa.

Artikkelin nainen puhuu "läskivihasta". Onko se vihaa, jos sanotaan että "lihavuus aiheuttaa aikuisiän diabeetesta"? Nainen painaa itse 107kg (kun viimeksi malttoi tarkistaa) ja sanoo että "jotkut ihmiset vain ovat isompia kuin toiset". Kyllä, pitää paikkansa. Jotkut ovat pitkiä ja jotkut lyhyitä. Mutta se vararengas vyötärölle tulee kyllä vain siitä, että syö liikaa ja liikkuu liian vähän. (Poislukien nyt muutamat sairaudet, mutta niistä kärsivät harvemmin huutelevat lehdissä läskivihasta.)

Satuin näkemään eräänä päivänä uimarannalla ehkä noin 10 - 12 -vuotiaan tyttölapsen, joka oli jo sairalloisen ylipainoinen. Miksi? Sen ikäinen syö, mitä kotona annetaan. Muutama ylikilo sinne tai tänne, ihan sama. 40kg ylipainoa ja asialle pitää jo tehdä jotain. Eikä heittää hanskoja tiskiin että "hei, yhteiskunta sä oot niin perseestä ja epäreilu, mä en oo ylipainoinen siis niinq yhtään".

Ylpeä itsestään saa olla, mutta ehkä ne pahimmat harhat voisi silmien edestä pyyhkiä ja olla rehellinen itselleen. 

Alkuperäinen juttu ja kuva.

ps. tämän jutun kirjoittaja ei ole itsekään mikään keijukainen, mutta kun suututtaa niin piti avautua :D

Share

Kommentit

Lustu (Ei varmistettu)

Hyvin avauduttu! Itse olen lievästi ylipainoinen, mutta kuulun myöskin näihin ns. läskivihaajiin juuri terveys syistä. Pidän itsestäni, mutta toivoisin, että voisin pitää itsestäni tarpeeksi laihtuakseni. Jos oikeasti rakastaa itseään niin miksi sitä kehoa pitää kiusata liika kiloilla?

Tiina007 (Ei varmistettu)

Joo, siis ylensyöntihän on syömishäiriö siinä kuin anoreksia ja bulimiakin. Molemmilla todennäköisesti on siis henkisellä puolella ne ongelmat.
Luultavasti lähes jokainen ylipainoinen inhoaa itseään ja läskejään oikeasti aika paljon. Se, että ihmisillä on taipumusta kommentoida toisten läskejä (päin naamaa), ei varsinaisesti auta ainakaan tilannetta. Itseinho kasvaa ja täytyy mennä kotiin avaamaan toinenkin sipsipussi. Eihän se ole järkevää, mutta se on ainut lohtu sillä hetkellä.

Ikäni kilojeni kanssa taistelleena en ainakaan ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat tyytyväisiä omaan olomuotoonsa "tanakoina". En voi muuta kuin epäillä tuon ylpeyden lihavuudestaan olevan jonkinlainen defenssi.

Mahdoton Nainen

Minäkään en ole mikään keijukainen ja parin viime vuoden aikana painoa on erinäisistä syistä päässyt kertymään (mutta yritän siitä nyt hankkiutua aktiivisesti eroon). Yhtä lailla kun vituttaa ahdas kauneuskäsitys naistenlehdissä niin samalla tavoin vituttaa tuollainen liikalihavuuden hehkutus. Niin kuin sanumaria sanoi, muutama ylikilo sinne sinne tai tänne on ihan sama, mutta siinä vaiheessa kun lihavuus uhkaa terveyttä on siitä ihan turha ylpeillä. Tajuan etten ikinä tule pääsemään mallimittoihin vaikka kuinka urheilisin, mutta ei minun tarvitse olla iloinen näistä 15 ylimääräisestä kilosta jotka ovat tulleet elämääni rasittamaan.

tsibu (Ei varmistettu)

En jaksanut lukea tuota Daily Mailin alkuperäistä juttua, eli en ole ihan varma mistä siinä on ollut kyse, mutta tavallaan ymmärrän tuon alun "saa sanoa pullukaksi, mutta ei ylipainoiseksi"-jutun. Monet "pullukat" nimittäin eivät välttämättä ole liikalihavia, vaan keikkuvat vaan normaalipainon ylärajoilla. Sellaisissa tilanteissa mielestäni ei kuulukaan sanoa heitä ylipainoisiksi, vaan vaikka pullukoiksi. Läskiylpeyttä kyllä en ymmärrä.

sanumaria

tsibu: tuossa oli pointtina että ihmistä joka normaalipainon ylärajoilla sanotaan normaalipainoiseksi. ja sitten toisaalta ihmistä joka on asteikolla liikalihava, ei saisi sanoa liikalihavaksi. hämmentävää. 

mahdoton nainen: liikalihavuuden hehkutus, se se tiivistää hyvin mikä minuakin vituttaa tässä

tiina007: samalla tavalla kun kommentoidaan lihaville ylipainosta päin naamaa, niin kommentoidaan laihoillekin. ne saisi molemmat mun puolesta lopettaa, ei se kelleen kuulu. paitsi, jos on terveysriski niin asiaan saa puuttua. pakkosyötetään anorektikoitakin, miksi ei pakkolaihduteta ihmisiä? :) ja en nyt oikeasti tiedä mitään anoreksian hoidosta, mutta sitä hoidetaa ymmärtääkseni potilaan tahdosta riippumatta. (korjatkaa jos olen väärässä)

lustu: aivan, miksi kiusata sitä omaa kroppaa?

Las Zapatillas Rojas

Tiina007, se että "lähes jokainen ylipainoinen inhoaa itseään ja läskejään oikeasti aika paljon" on kyllä ihan täyttä paskaa. Varmaan iso osa ylipainoisista saattaisi valita, että joo, otetaan liika kilot veke, jos se kävis käden käänteessä, mutta monen mielestä se ei ole laihduttamisen vaatiman vaivan arvoista. Ihminen saattaa esimerkiksi olla niin läpeensä hedonisti (niin kuin minä), että painon alas hilaaminen ei houkuttele, ja omassa kropassa on ihan kiva olla.

Oon itse hiukan ylipainoinen, ja vaikka mulla ei ainakaan ole aina ihan vitun mahtava olo itsestäni, niin ei ole kyllä mun normaali- tai alipainoisilla kavereillakaan. Monilla tuntuu olevan itseasiassa paljon epävarmempi olo, eikä niitä sais esimerkiksi rannalle bikeneissä millään. Mulle se ei ole mikään ongelma.

Ymmärrän toki, että oma ylipainoni ei ole mitään kolminumeroista ja mahdun ketjukauppojen vaatteisiin ongelmitta. Olen myös jopa poikkeuksellisen terve ihminen. Enkä mäkään ymmärrä, miksi olisi siistiä olla tosi läski. Mutta ei ehkä kannata ajatella, että oman pään ongelmat olisi muidenkin päässä, vaikka kroppa ei ole ihan sellainen kun sen "pitäisi olla".

Las Zapatillas Rojas

Oh hoh, muotoilut katosivat, pahoittelut!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä pointti!

Aluksi puhuttiin siitä, että on epätervettä, että TV:ssä ja naistenlehdissä yms. naiskuva on häiriintynyt ja liian yksipuolinen, ja sen seurauksena ihan normaalipainoisetkin naiset tuntevat olonsa lihavaksi ja rumaksi.

En tiedä missä vaiheessa tämä yhtäkkiä muuttui siihen suuntaan, että "anything goes", ts. on läskivihaa pitää sairaalloista ylipainoa jollain tavalla huonona asiana. Sairaalloinen ylipaino on ihan yhtä lailla epäterve ja huono asia kuin sairaalloinen laihuuskin, eikä kumpaakaan pitäisi millään tasolla ihannoida, vaan kummassakin tapauksessa minusta on täysin ok että esim lähipiiri pyrkii siihen, että nämä ihmiset pystyisivät muuttamaan elämäntapojaan paremmiksi. Ja samaten kansanterveyslaitos, koulu jne.

Sitä en tietenkään sano, että ylipainoisten pitäisi vihata itseään, vaan päinvastoin muutokset on yleensä helpompia tehdä positiivisen kautta. Jokainen voi tykätä itsestään oli minkä kokoinen tahansa, mutta uskon, ettei kenenkään silti kannata pyrkiä tulemaan/olemaan/pysymään liikalihavana. Ei mun mielestä tupakoijienkaan tarvitse vihata itseään, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tupakointi on huono tapa, josta (ehkä) kannattaisi pyrkiä eroon, jos mielii olla terve. Jos taas ei, niin ei kai siinä sit mitään.

Mutta just tää, että huvipuistojen täytyisi antaa rahat takaisin ja esittää julkinen anteeksipyyntö, koska joku ei painonsa vuoksi mahdu turvamääräyksien puitteissa laitteisiin... niin se on kyllä oikeesti naurettavaa. Ei maailman kuulukaan olla suunniteltu liikalihaville ihmisille, koska ihmistä ei ole suunniteltu olemaan liikalihava.

Mahdoton Nainen

Miksei Lilyssä voi likettää kommentteja? :)

Tiina007 (Ei varmistettu)

Totta kai, sama koskee myös hoikkia/alipainoisia. Ylipäänsä kenenkään ulkomuotoa ei tarvitsisi kommentoida, paitsi tietysti jos on jotain hyvää sanottavaa. :)
Sen terveydentilaan puuttumisen voi tehdä sitten lääkäri eikä joku humalainen Reiska bussin viereisellä penkillä.

Itse en tunne ainakaan yhtään naista, joka ei inhoaisi läskejään. Vaikka aina se ei edes olisi tarpeen.

Sadepäivä

Näen ton uhon suojamuurina ulkomaailmaa vastaan. On varmaan aika rankkaa, kun sen sijaan että olisit "se mukava punatukkanen tyttö tms." oletkin se "aika lihava". Komppaan edeltäjiä siinä, että ton sortin ylipainon taustalla on hengiset ongelmat, joita on meillä Kaikilla muillakin, ilman että se välltämättä näkyis suoraan näkyy ulospäin. 

Lattareissa ihailin alussa "luontevaa ja rentoa" suhtautumista pieneen pyöreyteen ja muihin ulkonäköön liittyviin erilaisuuksiin. Siellä Sirpaa, Pirjoa ja Irmaa voidaan päin naamaa oman nimen sijaan kutsua gordaksi (lihava), flacaksi (laiha) ja bajitaksi (lyhyt).    Itsehän olin salaa mielissäni siitä, että olin niiden silmissä laiheliini, vaikka omasta mielestä aina olisi vähän karsittavaa...sen sijaan nimityksistä gringa tai blanca tai carne blanco (=valkosta lihaa) en niin hirmusesti piitannut...

Pinnallisen rentouden alla  näkyi, etteivät ne pyöreämmät niin kovasti tykänneet omista lempinimistään. Aika raakaa touhua kun joutuu oka päivä joka tuutista kuulemaan omista ongelmakohdistaan/erilaisuuksistaan, ja vielä kulttuurin nimessä nielemään sen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Missä ihmeessä läskihehkutusta sitten näkee? En ole koskaan törmännyt. Sen sijaan törmään päivittäin laihdutusneuvoihin ja juurikin noihin standardeihin, eikä se mielestäni ole oikein. Enkä itse ole lihava.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiina 007, taidat aika nuori...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen aika monen kanssa tässä samaa mieltä. Vaikka omakohtaista kokemusta läskiydestä ei olekaan.

Sanumarian kanssa olen samaa mieltä siitä ettei läskeistä kannattais olla ylpeä. Itsestään tietenkin olisi hyvä olla ylpeä, siis kokonaisuutena, ja hyväksyä itsensä. Mutta ei huonoista ominaisuuksista muutenkaan tarvitsisi olla ylpeä. Siis vaikka että on huono lauluääni tai huono matikkapää. On toki hyvä hyväksyä nämäkin asiat ja halutessaan yrittää niitä kehittää, mutta ei kai niistä pitäisi olla ylpeä...
Kannanttaa etsiä itsestään hyviä puolia ja keskittyä niihin.

Sitten täällä on taidettu kommentoida myös tätä ihmisiä ei pitäisi kutsua liikalihaviksi. Ja tästäkin olen samaa mieltä. Ja myös eri mieltä.
Asiayhteys tietysti ratkaisee. On asiallista että lääkäri vastaanotolla sanoo: "olette ylipainoinen / liikalihava" koska sillä voi olla terveydentilaan vaikutusta. Mun on vaikea keksiä muita tilanteita missä kenenkään muun painoa tarvitsisi tälla tavalla kommentoida.
Esim. tuohon A.Vautujan esimerkkiin liittyen mun mielipide on että näin ei ole sopivaa kommentoida, ei lihavista, laihoista, pitkistä tai lyhyistä. Puhutaan ihmisistä vaikka niiden nimillä.

Ja jos joku sitten on lihava, mun mielestä toisten ihmisten kannais keskittyä tämän ihmisen niihin positiivisiin ominaisuuksiin ja pyrkiä vahvistamaan niitä. Mä olen samaa mieltä myös tämän kommentoijan kanssa joka sanoi että ylensyönti ja lihavuus usein on vähän kuin anoreksia ja muut syömishäiriöt - eli siihen liittyy näitä henkisiä ongelmia. Huonoa oloa turrutetaan ruualla ja itsestään näkee vaan ne läskit.
Eka kommentoija sanoikin että toivoisi pitävänsä itsestään tarpeeksi laihduttaakseen. Jos kanssaihmisiltäkin sais vahvistusta että minussa on jotain muutakin kuin nämä läskit - jotain positiivista, niin se vois tukea sitä laihtumista. Tai ei ainakaan haittais. Luulisin.

Las Zapatillas Rojas

Outoa, että jäin tähän jankkaamaan, koska en todellakaan ole mikään fat pride -julistaja.

Eipä tarvikaan olla, kun mua ei painoni takia kohdella koskaan epäkorrektisti, kun ei niitä liikakiloja kovin montaa ole. Mutta pakko huomioida, että toi teidän puhe siitä, että "joo, ihmisen pitää hyväksyä itsensä ja olla ylpeä, mutta ei olla ylpeä kiloistaan", kuulostaa vähän siltä mitä konservatiivikristityt sanoo homoille: Jumala kyllä rakastaa sua, mutta ei sitä mitä sä teet. Eli ei ihminen oo mikää asia, mitä voi palotella tolla tavalla osiin. Ihminen on kokonaisuus.

Ja haluaisin tosiaan vielä kerran huomauttaa, että monen ylipainoisen kilot on kerrytetty pitkillä illallisilla ystävien kanssa, rakkaiden tuomilla aamiaisilla sängyssä ja jäätelöillä aurinkoisilla terasseilla, eikä suinkaan itku itseinhosta kurkussa ja käsi sipsipussissa. 

Ja toki se on eri asia, onko seitkytkiloinen vai satakiloinen. Akuutisti tai melkein akuutisti henkeä uhkaavan ylipainon taustalla on varmasti ainakin epäterveitä syömistapoja, jotka tuskin enää ovat nautinnollisia. Niihin on varmaan ihan hyvä esimerkiksi lääkärin puuttua, rakentavassa hengessä. 

Muista rakastaa itseäsi!

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä yhden pullukan näkemys aiheesta ja etenkin viimeisimmästä kommentista:

Mä en kyllä ehkä lähtis vertaamaan sairaalloista ylipainoa ja homoutta - eihän se ole mitenkään verrattavissa oleva asia.

Sairaalloinen ylipaino on todella iso ongelma sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla, ja se kertoo jotain todella huolestuttavaa maailman tilasta. Mä en käsitä, miksi se on yhtäkkiä vihapuhetta sanoa ääneen, että ihmisen painoindeksin EI KUULU olla 45! Yksilötasolla jokainen tehköön mitä huvittaa, mutta yleisesti ottaen on pakko sanoa, että tämä ei ole ok. Kansanterveydellisesti siihen ei ole varaa, että koko Suomi on kohta ylipainoinen, koska jokainen on ylpeä läskeistään. Eikä myöskään ole hyvä, että lapset on ylipainoisia jo pieninä, eihän ne osaa tehdä niitä valintoja itse.

"monen ylipainoisen kilot on kerrytetty pitkillä illallisilla ystävien kanssa, rakkaiden tuomilla aamiaisilla sängyssä ja jäätelöillä aurinkoisilla terasseilla, eikä suinkaan itku itseinhosta kurkussa ja käsi sipsipussissa"

<--- tolla tavalla voi varmasti saada muutaman ylimääräisen kilon, se on ihan totta. Mutta kukaan ei tule oikeasti _terveyttä/elämää_haittaavan_ ylipainoiseksi sillä, että vähän nauttii elämästä. Suhteessa ruokaan ja käyttäytymisessä on ongelmia, jos syö kolmen työmiehen annoksen, vaikka söisi sen ystävien kanssa illallisella rakkauden ympäröimänä.

Ei ylipaino välttämättä kerro yksittäisen ihmisen mielenterveydestä tai onnellisuudesta, mutta siitä se kyllä kertoo, että meidän yhteiskunnassa/ruokakulttuurissa on jotain pahasti pilalla, jos järjetöntä ahmimista pidetään normaalina tai "elämästä nauttimisena". Sillä rakkaan sänkyyn tuomalla aamiaisellakin voi syödä yhden voisarven eikä neljää.

Ja olen siis itsekin ylipainoinen, mutta en halua keksiä tekosyitä ylipainolleni, enkä halua muidenkaan niitä keksivän. Olen läski, koska syön liikaa. Se, miksi syön liikaa vaatii tietysti syvällisempää pohdintaa, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että liikaa ruokaa = ylipaino. En halua, että henkkamaukka alkaa tehdä isompia kokoja sitä mukaa kun minun perseeni leviää, vaan haluan tehdä jotain sille, että itse mahtuisin normaalipainoisille ihmisille tehtyihin vaatteisiin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja lisäyksenä vielä edelliseen kommenttiin - ylipainostani huolimatta pidän itsestäni, olen onnellinen, pidän itseäni ihan nättinä ja olen mielestäni hyvä monessa asiassa. Näille asioille kaipaan hyväksyntää, ylipainolleni en - olen siis tässä mielessä vähän eri mieltä myös tuosta Murielin kommentin kohdasta "ihminen on kokonaisuus" jne. Jokaisessa ihmisessä on paskoja puolia, huonoja käytösmalleja ja inhottavia tapoja - kyllä sitä ihmistä (tai itseään) voi rakastaa ja arvostaa, vaikka ei olisi samaa mieltä kaikesta, mitä se tekee. Mä inhoan sitä, että mun poikaystävä polttaa, mutta en pidä sitä vähemmän arvokkaana tai rakkaana ihmisenä sen takia.

En ole tyytyväinen kiloihini, mutta en myöskään ajattele niiden määrittelevän ihmisarvoani, ja siksi ainakaan mun ei tarvitse loukkaantua henkilökohtaisesti aina, kun joku lehtijuttu kauhistelee suomalaisten ylipaino-ongelmaa (tai vaikka silloin kuin blogisti kirjoittaa, ettei läskeistä kannata olla ylpeä. Ei mustakaan kannata. Mä olen itsessäni ylpeä ihan muista asioista).

sanumaria

Mää olen aikalailla sitä mieltä karusti että jos ylipainoa on sairalloisen paljon, se on ihan sama onko se hankittu millä keinoin. Ylipainoa se on silti.

Tuulee tuulee

Ehkä tässä on nyt kyse siitä, että osa puhuu pääasiassa parista liikakilosta ja osa sairaalloisesta ylipainosta - ei sillä toki olekaan väliä, millä konstilla on saanut itsensä 200-kiloiseksi ihmisraunioksi joka ei pääse kotiovestaan ulos, mutta kyllä uskoakseni kokonaisterveyden ja tulevaisuudenennusteiden kannalta on iso ero siinä, onko 5-10 ylikiloa tullut puolessa vuodessa ahdistussyöpöttelyn takia vai viidessä vuodessa iloisten pitkien illallisten lopputuloksena. Muutama ylikilo ei oo sen vaarallisempaa terveydelle kuin mikään muukaan pieni pahe (kuten vaikka kaupunki-ilman hengittäminen tai työstä stressaaminen...), ja on ehkä snadisti ärsyttävää että kaikista terveyteen vaikuttavista tekijöistä just se on niin paljon mm. median hampaissa - tulee vastareaktio. ;) Reilu ylipaino on sitten asia erikseen, ja toki oon sitä mieltä ettei esim. satakiloiselle roskaruokaa mussuttavalle teinille pidä sanoa että sun kroppa on kuule täydellinen eikä sun tartte tehdä sille mitään.

Tuulee tuulee

(No joo, just näinhän sanumaria oikeastaan alkuperäisessä postauksessa sanoikin. :))

sanumaria

Am: kyse on joo siis siitä ylipainosta, joka on terveydelle vaarallista. Ei siitä viidestä tai kymmenestä. Vaan viidestäkymmenestä.

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Jes, niin samaa mielta. Ylipaino on ylipainoa, terveysriski on terveysriski, hauki on kala, ja jos joku sanois mulle etta hei, sulla on nena keskella naamaa, niin ei, mulla ei ole mitaan syyta loukkaantua.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Itseinho kasvaa ja täytyy mennä kotiin avaamaan toinenkin sipsipussi."

Mun mielestä tämä (karikatyyrinen) lainaus tuolta ylempää tiivistää aika hyvin ongelman. Kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta murskata toisen itsetuntoa eikä kenelläkään ole velvollisuutta vihata itseään koska joku muu niin tekee. Tämä ei silti estä pahoja asioita tapahtumasta. Se VASTUU omasta syömisestä ("elämästä nauttimisesta", "hedonismista", choose your word) on silti meillä jokaisella itsellämme. Ylläkuvattu ajatus on merkki psyykkisistä ongelmista, kuten sairaalloisen huonosta itsetunnosta, silloin se ylipainokaan tuskin lähtee pelkällä dieetillä.

Niin täydellinen maailmasta tuskin tulee, että jokainen ihminen alkaisi kohdella toisia kunnioittavasti ja riittävän hyvin jokaisen omalla mittapuulla. Aina on joku joka loukkaantuu. Jos vastuun voi vierittää "syyllistävälle yhteiskunnalle" tai ajattelemattomalle kaverille, ongelmasta ei ikinä pääse eroon.

Pahoittelen kärkevää esitystapaa, mutta aihe herättää tunteita joka suuntaan :)

-A-

Mä en kyllä viihdy kiloissani. Ja eniten v*tuttaa se, etten asialle juuri mitään mahda: syy ylipainoon löytyy kilpirauhasesta. Hieman lohduttaa se, että ongelma on nyt viimein diagnosoitu, mutta en millään jaksaisi odottaa, että oikeat hoidot löytyvät (tai siis että ne alkavat toimimaan).

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua vaan ketuttaa, että liikalihavuus vie meidän verorahat.

Läski (Ei varmistettu)

Minua kyllä vituttaa tämä kirjoitus. Olen 60 kiloa ylipainoinen, juuri näitä jättiläskejä jotka tarvitsevat lentokoneen turvavyöhön lisäpalan ja jotka poistetaan huvipuistolaitteesta koska turvapuomi ei mahdu kiinni.n

Täällä tuntuu olevan vallalla käsitys siitä, että tässä kunnossa ollaan "koska ei kiinnosta tai ei jaksa laihduttaa".

Minä olen sairastanut syömishäiriötä yli 20 vuoden ajan, ja elämä on jatkuvaa taistelua. Julkiselta puolelta eivät apua saa kuin huonokuntoiset anorektikot (jollainen itsekin nuorena olin), meille aikuisille ei löydy mitään apua. Omalla rahalla käyn terapiassa jotta joskus tämä helvetti loppuisi ja oppisin miten syödään.

Silti, minä olen kaunis ja haluan rakastaa kehoani vikoineen, kurvineen ja makkaroineen kaikkineen. En halua enää palata sille itsevihan tielle jolla kulutin niin ison osan nuoruusvuosista. Minä olen kaunis ja seksikäs - ja onnekas kun olen löytänyt kumppaneita, jotka näkevät minut kauniina.

Elämä ei ole aina sitä miltä päällepäin näyttää.

sanumaria

Läski: en tiiä huomasitko, mutta sähän olet juuri asian ytimessä. Käyt terapiassa, jotta asiat paranisivat ja oppisit syömään oikein. Olet samalla ylpeä itsestäsi. Et siitä, että olet lihava. Vaan siitä, kuka olet. Niin sen pitää ollakin.

annii (Ei varmistettu)

Ohhoh, olen yllättynyt että tämä juttu ei yhtään enempää saanut vihaisia kommentteja, sen verran poleeminen aihe ja agressiivinen tulokulma...

Luulen kyllä ymmärtäväni pointtisi (=sairaalloinen ylipaino ei ole mikään ylpeyden aihe, true dat tietty), mutta jäi tästä todella kurja maku suuhun. Ihan vilpittömästi, käsi sydämellä, onko joku tosiaan sitä mieltä, että ylipainoiset naiset saavat LIIKAA HYMISTELYÄ osakseen ja ovat LIIAN TYYTYVÄISIÄ itseensä? Että näiden naisten paino-ongelmat johtuvat nimenomaan (tai ainakin osittain) siitä, että ymäpäristö suhtautuu LIIAN HYVÄKSYVÄSTI plösöyteen? Vau. (Anteeksi ylenmääräinen capslock, taisin hämmästyksessäni intoutua.)

En oikein osaa valita, mikä tässä eniten järkyttää. Joko se, että joku kokee noin kamalan ärsyttävänä vääränlaisen ihmisen omanarvontunnon, tai se, että näkee tämän todellisena ongelmana - kun rinnalla vertaa sitä 3422 kertaa voimakkaampaa yhteiskunnallista viestiä, joka aiheuttaa normaalipainoisissa tytöissä ja naisissa ahdistusta vuosikymmeniä ja sukupolvia. (Siis en tosiaan väitä, etteikö eritoten Yhdysvaltain ja Brittein läskeissä olisi tämä pieni-mutta-hyvin mediatisoitu-vähemmistö, jotka juhlivat vararenkaitaan lehtien palstoilla. Juu, ovathan he tosiaan olemassa, mutta ongelmani onkin nyt tämän mittakaavavirheen kanssa - tämäkö on se tosiaan pahin virhe maailmassa?)

Itse sellaiset kymmenen kiloa ylipainoisena (mitenkäs se meni, mahduinko minä vielä niihin ihmisiin, jotka saavat tykätä ruumiistaan?) koin tämän oikeasti loukkaavana. Itsekin yllätyin omasta reaktiostani, en koe olevani mikään kovin ammattimainen mielenipahoittaja. En ole ihan samaa mieltä Vierailija-kommentoijan kanssa, joka koki, että paino voitaisiin erottaa kätevästi muusta ihmisarvosta. Pidän myös melko epäilyttävänä ajatusta siitä, että paino-ongelmat tai niiden puute vaan menee niin, että toisilla on tahdonvoimaa ja toisilla ei - kärsikööt ne ympäristön hyljeksinnästä joilla sitä ei ole, voivat syyttää vain itseään. Itse luen aika paljon, mutten silti koe luontaista halveksintaa niitä kohtaan, joille se tulee vähemmän luonnostaan ja jotka sen takia jättävät vähemmälle, vaikka mielestäni jonkinsorttinen lukeneisuus olisikin ihan kaikille hyväksi ja ympäristölle parhaaksi.

Ja trust me, kyllä se ympäröivä maailma saa minut päivittäin ajattelemaan muotojani ja elämäntapojani ja liian vähäistä liikuntaani. En tykkää itsestäni yhtään liikaa. Mutta hyvä että tuli taas selväksi että FAT IS EVIL, ettei vaan unohtuisi.

(Ihan oikeasti pahoittelen angstista ylipitkää vuodatustani, mutta taisi osua ja upota tämä. Ymmärrän kyllä että tuo oli aika provosävyyn kirjoitettu, ja arvostan kyllä suoruutta ja vittumaista huumoria noin keskimäärin. Mutta ajattelin myös, että tämä omakin näkemykseni ansaitsisi tulla kuulluksi.)

sanumaria

Annii: tiivistettynä. Jokainen saa ja jokaisen pitää olla ylpeä itsestään. Sen sijaan se, että ylpeillään asiasta joka aiheuttaa itselle pahoja sairauksia ja muuta kurjuuksia, on perseestä. Erityisesti silloin, kun KIELTÄÄ tosiasiat ja väittää että mitään terveyshaittoja ei ole. 

Mielestäni on ihan fine että vaikka 100kg ylipainoinen ihminen pitää itseään kauniina ja viehättävänä. Se taas ei ole fine, että kyseinen ihminen hokee että 100kg ylipainosta EI OLE MITÄÄN HAITTAA. Kun siitä on.

"mitenkäs se meni, mahduinko minä vielä niihin ihmisiin, jotka saavat tykätä ruumiistaan?" Mä en missään kohtaa sano, että on olemassa joku painoraja, jonka jälkeen pitää vihata itseään. Vai sanoinko?

annii (Ei varmistettu)

Jep, tosiaan varmaan olemme pitkälti täysin samaa mieltä (kuten 95% muista ihmisistä) siitä, että iso ylipaino on kiistämättömästi iso terveyshaitta. Tätä faktaa ei tulisi peitellä, enkä usko niin tekevän kuin melkoisessa itsepetoksessa elävän ihmisen.

Itse olinkin ehkä pöyristynyt lähinnä siitä, että tämä todella toisista tuntuu lihavuuden representoimista ympäröivistä luuuuukuisista ongelmista siltä ärsyttävimmältä. Jos tosiaan olet vilpittömästi huolestunut kansanterveydestä, niin hienoa, sen parempi. Itse tosiaan edelleenkin uskon, että vastakkainen viesti (=lihava nainen on juuri-ja-juuri yhteiskuntakelpoinen, eikä ainakaan viehättävä tai herra paratkoon seksikäs, mitä nyt ehkä koomisessa valossa) on sata kertaa voimakkaampi kuin nuo muutamat ylensyönnin ihanuutta saarnaavat naisraukat. Ehkä siksi en mitenkään pysty ärsyyntymään muutamasta vastakkaisesta, ehkä jotakuta voimauttavasta (joo anteeksi ällötermi) äänestä.

"Mä en missään kohtaa sano, että on olemassa joku painoraja, jonka jälkeen pitää vihata itseään. Vai sanoinko?" Etpä toki. Otin ihan retorisia vapauksia tässä, kun puhetta oli niin paljon siitä tärkeästä erosta "normaalien" ylipainoisten ja niiden ihme läskifanaatikkojen suhteen, jota ilmeisesti joka lehden sivuilla nykyään komeilee...

Mut joo nyt jätän blogistiparan rauhaan ja meen varmaan syömään tai jotain. :) Mutta kiinnostava keskustelu, tänks siitä!

Anonyymi (Ei varmistettu)

Tuossa joku mainitsi, etteivät lihavat varmaan tykkää niistä läskeistään. Kuitenkin monet niistä lukevat artikkeleita, joissa väitetään että lihavan pitäisi olla ylpeä kropastaan, jonka jälkeen omaksuvat asenteen "läskiys on normaalia, ei minun tarvitse hankkiutua läskeistäni eroon". "Ei ole läski vaan olen kurvikas". Se 50kg ylipainoa ei oo kurvikasta, se ei ole myöskään hottia eikä kaunista. Se on lyllyvää läskiä, josta ei kukaan pidä. Jos tilaisuus tulisi, ottaisi jokainen läski taikapillerin, jolla paino putoisi samantien 50kg. Myös siis ne, jotka väittävät, että läski kannattaa olla. Ei kukaan tosissaan ole kroppaansa tyytyväinen ylipainoisena. Ihminen vain on sellainen

Itse olen sangen hoikka, mutta en kuitenkaan väitä että hoikat ja luisevat ihmiset olisivat hyvännäköisiä ja parhaita ihmisiä. En ole täysin tyytyväinen kroppaani, sen takia urheilen 3-5 kertaa viikossa. Tällä parannan itseäni henkisesti ja fyysisesti.

Sanotaan aina, että terveiden elämäntapojen noudattaminen vaatii uhrauksia. Tunnen itseni pirteämmäksi kuin koskaan, nyt kun aloin aktiivisemmin urheilemaan. Mielestäni ylipaino vaatii paljon enemmän uhrauksia: Lyhyempi elinikä, jatkuvat nivelviat yms. Pelkästään nämä kaksi asiaa jotka joutuu ottamaan taakakseen ylipainoisena, ovat mielestäni niitä, jotka eivät vain ole yksinkertaisesti niin pieniä juttuja, että viitsisi ne kymmenen kakunpalaa syödä.

Ihmetellään myös monesti miksi läskejä vihataan anonyymisti internetissä, eikä julkisesti viitsitä. Se johtuu lähinnä siitä, että yhteiskunta tukee ylipainoisia. Jos jokin henkilö pitäisi puheen normaalipainoisten puolesta väittäen, että ylipainoisuus ei välttämättä ole hyvännäköistä, tulisi sairaalloista paskaa hänelle niskaan. Kuitenkin läskipropagandistit pystyvät puhumaan liikalihavien puolesta, samalla mollaamalla fitnesskisailijoita ja huippuunsa treenattuja urheilijoita, ilman seuraamuksia. On jännä miten nykyään kilpaurheilijoita miltei haukutaan heidän treenatun ulkonäkönsä takia, kun taas läskejä pidetään normaalina, ja hyssytellään, heti kun joku on haukkumassa.

Kommentoi