Periksiantamista, luovuttamista vai vaan väsymystä?

Etkaisäänymuavarte

Alkaa väsyttää sekä yksinolo että parin etsiminen. Kun ei vaan löydy. Ei tuu vastaan ihmistä, jonka haluaisi nähdä uudestaan. 

Mitä tässä pitäs tehdä? Jatkaa etsimistä vaikka ei jaksa? Jäädä yksin, koska ei jaksa etsiä?

Share

Kommentit

ninoh

Nauti joka hetkestä ja elämästä niitä suurimpia juttuja elämässä on vaikea itse päättää ja suunnitella parempi antaa virran viedä ja tuoda.itse löysin rakkauden niin sitten tulee Aina muita mutkia matkaan...elämä on niin yllätyksiä täynnä ei kannata liikaa suunnitella..

Mindeka
Ma-material Girl

Lopeta etsiminen ja niin löydät sen ;)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Toi "lopeta etsiminen ja löydät" on kyllä rehellisesti sanottuna paskin neuvo ikinä. Jos mulla on auton avaimet hukassa, niin ei ne etsimättä löydy. Eikä se parisuhde löydy omissa oloissaan olemalla. Kaikkella kunnioituksella siis tämä Mindeka, mutta toi neuvo on yhtä hyvä kun se "paistaa se päivä risukasaankin". Mitä jos ei vaan paista?

ninoh

Haha joo kaikki aina sanoo noin;) ite nyt kun on naimisissa kummasti muistaa ja arvostaa 27 vuoden vapauden aikoja ite viihdyin yksin aina naimisissakin vielä on totuttautumista.ja tajuaa kamalan vastuun mikä elämän jakamisesta näin tosissaan tulee.en ole enään vaan minä se joka tekee mitä tykkää nyt on yhtäkkiä vastuu kahdesta eri perheestä vielä eri maissa ja olen täti vaikka kuinka monelle lapselle jne otan sen kasvattavana kouluna mistä aijon selviytyä.mutta pahana sitoutumis kammosena välillä kadehdin monia joilla ei ole vielä sitä oikeaa.helpottaa kun tajuaa et tällästä elämä on aina repsallaan jostain kohtaa aina opetetaan lisää..

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Hienoa että olet löytänyt itsellesi ihmisen, jonka kanssa olet halunnut elämäsi jakaa. Mutta noin muuten, mun tilanteessa ei kauheesti lohduta myöskään se että "jollain toisella on hankala avioliitto".

Vierailija (Ei varmistettu)

"risukasaan voi kaataa bensaa" on osuvampi

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Totta :D

Marikko (Ei varmistettu)

Mä etsimällä etsin vuosia, siis VUOSIA (intternetistä). Pidin aina tauon, kun tuli tollanen fiilis tai rupes esimerkiksi vituttaa tai surettaa tuntemattomien ihmisten oharit liiaksi. Koska ei niistä kuulu mun mielestä loukkaantua, vieraita ei pidä päästää niin iholle, oli motto.

Tauko oli kaikkea välillä 3 pvää ja 6 kk. Sen jälkeen taas jaksoi ottaa vähän aikaa keveästi ja huumorilla ja uusien ihmisten tapaamisen kannalta (ök). Suosittelen taukoamista. Sillä aikaa voi syödä jädeä tai käydä jumpassa tai juoda alkkohoolia tai kattoo telkkaria.

Se, onko muilla suhteita tai ei, onko ne huonoja tai ei ja onko muilla joskus onnistanu tai ei, on täysin yhdentekevää silloin kun etsii tai on tauolla etsimisestä. Semmoset lohduta tai kannusta.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Kiitos Marikko <3

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Komppaan Marikkoa ja manaan itsekkin "lopeta etsiminen niin löydät" sanontaa. Jos aivan tarkkoja ollaan niin silloin etsivä ei löydä vaan tulee löydetyksi. Itselle kahden viikon tauko oli se riittävä aika tulla löydetyksi. Vaan eipä se ollut helppoa uskaltautua jäädä virran vietäväksi *hyr*.

 

Etsimisen voi lopettaa ja taukoa voi pitää jos siltä tuntuu, mutta ei se tosiaan aina tarkoita sitä, että tulisi löydetyksi... Oon ollut nyt kaksi vuotta sinkkuna, välillä olen etsinyt aktiivisemmin ja välillä en ole etsinyt yhtään mitään,  mutta omasta aktiivisuuden tasosta riippumatta on aika hiljaista ollut koko tämän ajan... Turhauttaa, ärsyttää ja välillä ahdistaa.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Vim: sepä se, ei se virran vietäväksi heittäytyminen (mitä helvettiä se ees muuten käytännössä tarkottaa?) tarkota että heti tulee joku ja kosii. Turhautuminen ja ahdistuminen on kyllä päällimmäisinä tunteina tässä nyt koko ajan ittelläkin.

Vieras mies: Aika hyvin kyllä jos kaks viikkoa vaan olit ja heti kävi tuuri. Hyvempi sulle!

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Siis kaksi viikkoa olin tekemättä aloitteita, mutta useampi vuosi kyllä odotettiin, että joku muu pyytäisi ulos eli aivan suoraan satukirjasta ei tämä tarina tullut. 

Ehkä tiedän tai sitten en miltä tekemättömyys susta tuntuu. Omalla kohdallani turhautuminen oli muutokseen sysäävä tekijä "no jos ei seura kelpaa niin hittoako tässä yritetään" ja taas pelotti/ahdisti jääkö muutoksessa sitten aivan oman onnensa nojaan. 

Siinä vaiheessa kun vituttaa liian paljon, on vain uskallettava tehdä radikaalimpi muutos. Kuka vaihtaa maata, kuka kaupunkia, kuka sosiaalisiapiirejä. Minkä muutoksen ikinä teetkään, niin toivon sen toimivan.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Vieras mies: sehän se just on, että jos ei yritä yhtään (nettideitit, käy baareissa tms) niin sitten on vaan yksinään eikä se oikeen mitään auta kun ketään ei tapaa. Ja mä tykkään mun maasta, kaupungista ja sosiaalisesta piiristä, en halua vaihtaa :(

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Aina pitää panostaa, vähintään sen pienen flirtin ja hymyn verran. 

Jos nykyiset piirit toimivat, niin mitä sitä suotta vaihtamaan :). Omalla kohdallani on ollut todella raskasta lopettaa vanhojen suhteiden tekohengittäminen ja tutustua uusiin piireihin. Toivottavasti muutos alkaa kantamaan hedelmää jossain vaiheessa.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mä aattelin jatkossa perustaa olemiseni siilimäisyyteen: piikikkyyteen ja vittumaisuuteen :D

Kommentoi