Pullero akrobatiatunnilla

Etkaisäänymuavarte

Olen päässyt yli aika monesta pullerouteeni liittyvästä päähänpinttymästä tässä vuosien varrella. Olen ollut joskus enemmän pullea, joskus vähemmän pullea ja joskus lähinnä kuvittelin olevani pullea vaikka en ollutkaan. Mutta sellainen hoikkahan en ole ollut koskaan. (Onkohan tämä nyt sitä läskipuhetta, kun toteaa realiteetit? Ehkä ei. Jatketaan.)

Ensimmäinen päähänpinttymä mistä pääsin eroon liittyi kuntosaliin. Nimittäin ajattelin, että ei sinne salille voi mennä kun on niin paljon ylipainoa, nehän nauraa pihalle sieltä. No sitten kuitenkin menin. Ja ketään ei kiinnostanut minun mahamakkarani. Paitsi tietty sitä joka siitä tienas että ostin jäsenyyden kuntokeskukseen.

Meni joku ehkä puoli vuotta, vuosi. Ylipainoa oli vähän vähemmän, mutta mietin silti että "no vaikka salilla käynkin niin tuonne ohjatulle tunnille en kyllä kehtaa mennä". Sitten rohkaistuin menemään Balanceen. Ja Pumppiin. Ja Combatiin. Ja Jamiin. Ja ketään ei kiinnostanut minun mahamakkarani. Tästä havainnosta rohkaistuneena taisin mennä ja ostaa ensimmäisen vähän kireämmän treenipaidan. Muistan pohtineeni että mahtaakohan ne siellä salilla/jumpassa nauraa pullerolle makkarankuoripaidassa. Mutta ketään muuta ei taaskaan kiinnostanut kun mua itseäni. Pääsin siis yli kahdesta päähänpinttymästä: pullerolle nauraa kaikki jumpassa ja ne nauraa kun mun maha pullottaa.

Jotenkin kun tajusin että ei kukaan naura pullerolle ja että eniten mun mahamakkarani kiinnostaa mua, elämästä tuli vähän helpompaa. Kävin erilaisissa jumpissa, uskalsin mennä eturiviin hölskymään, menin tanssitunneille ja vaikka mitä. En edelleenkään ollut (enkä ole) normaalipainoinen saati hoikka, ja käytin aina pulleron peruskikkoja:

  • sohvalla istuessa syliin otetaan tyyny (sillä peitetään ne mahamakkarat)
  • paidan pitää olla tarpeeksi löysä, ettei jenkkikset tai pallomaha näy (puolijoukkueteltoista olin sentään jo luopunut, mutta tiukaksi topiksi mun treenipaitoja ei kyllä voinut sanoa edes hyvällä mielikuvituksella)
  • sitä paitaa pitää kiskoa koko ajan alaspäin, ihan kuin sillai jotenkin mystisesti ne ylimääräiset kilot eivät näkyisi
  • ja hihaton toppi on ihan nounou

No mää oon edelleen pullero. Eikä se haittaa. Tavoitteena ei toki ole lihoa lisää tai pysyä pullerona, mutta on kivampi tehdä asioita nyt eikä sitten kun olen kymmenen kiloa laihempi. Kehonpainolajit ovat jotenkin hiipineet omaan treeniohjelmaan tässä syksyn mittaan. Käyn tankotanssimassa ja tekemässä kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja käsilläseisontaa. Myönnettäköön että ennen ensimmäistä akrobatiatuntia pohdin että oon varmasti isoin siellä. Ja niin olinkin. Mutta heti siellä ekalla tunnilla tajusin että ei se hoikkuus automaattisesti tarkoita että osaisi kaiken. Hoikempi treenikaveri osaa tehdä hienosti kuperkeikat eteen ja taakse, mutta ei osaa kärrynpyöriä. Mä taas tuskailen takaperinkuperkeikan kanssa, mutta kärrynpyörät osaan. Tietenkin on rankempaa vääntää niitä käsilläseisontoja ja olkaseisontoja kun elopainoa on enemmän, mutta itsehän sen kanssa punnerran. Ja opin koko ajan lisää. Tangolla voi pyöriä vähän tällai pulleroisempikin tapaus, voimat kehittyvät kuitenkin jatkuvasti. Ja onhan se mun mahamakkarani jossain jutuissa vähän tiellä, kun ei pääse niin tiiviiseen nippuun että homma olisi helpompaa. Eikä aina riitä voimat nostaa itseään lattiasta käsien varaan. Mutta joskus ne voimatkin riittävät, ei tässä mitään hätää.

Viimeisimmät päähänpinttymät, joista olen päässyt eroon liittyvät juurikin näihin kahteen uuteen lajiini. Tankotanssi ja akrobatiat ovat vain normaalipainoisille ja notkeille tyypeille. Minä voin mennä tankotanssiin ja olla siellä pullero. Siellä on joku hoikempi, joka tuskailee että voikohan sinne mennä kun olen niin kankea. Että nauraakohan ne muut kun en taivu mitenkään. Voin kertoa, että kummassakaan lajissa ei toiselle naureta. Mulle ei naureskella siellä mun painosta, vaan treenikaverit kehuvat kun tasapaino pysyy hienosti kun tekee tukea vasten käsilläseisontaa. Ja kaikki ovat iloisia kun joku pääsee jonkun liikeen mitä on pitkään harjoitellut. Notkeus ja voima kehittyvät lajia harrastaessa. Ei tarvitse osata kun aloittaa.

Olennaisimmat opitut asiat ovat liittyneet siihen että minä voin mennä kokeilemaan juuri sitä lajia jota mitä haluan kokeilla. Ja saan olla siellä juuri sellainen kuin olen. Siinä vaiheessa kun olet saanut itsesi tangon ympäri solmuun ja koitat pohtia kumpi käsi on sisäkäsi ja kumpi jalka on ulkojalka, ei mielessä käy kenellekään muulle kuin itselleen nauraminen. Tai kun keskität kaiken voimasi siihen että pysyt päälläseisonnassa kaksi sekuntia pidempään kuin ennen, ei ole aikaa arvostella muita. Eikä edes halua. 

Liikunta on kivaa, menkää ja kokeilkaa nyt sitä lajia jota aina olette halunneet kokeilla. Siitä voi löytyä kiva uusi harrastus!

Share

Kommentit

Kiitos tästä kirjoituksesta! Toinen pullero täällä ilmoittautuu. En oo käyny kahteen viikkoon baletissa, koska mun selkä poksahti jotenkin, mutta nyt se on kunnossa. Tänään ois tunti. Ensin kelasin, että menen. Sitten kelasin, että en mä voi mennä, koska oon varmaan ihan tipahtanut kelkasta jo. Ja se olis ihan ok muuten, mutta kun mä oon tämmönen pullero. Eli sen lisäksi että homma on muutenkin erityisen hankalaa parin viikon tauon jälkeen, niin kaiken lisäksi löllyn siinä tangolla. Epämiellyttävää. No, ehkä menen kuitenkin. Jos jollain olis aikaa katella siellä mun hyllyvää räpiköintiä oman treenaamisen ohessa, sen olis aika vaihtaa korkeampitasoiseen ryhmään.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

No tämä juuri. Ei se jalan ojennus ei oo kiinni siitä onko pullero vai ei! Että mene sinne tunnille vaan :)

Menin. Onneks luin tän sun jutun just tänään. Muuten en ehkä ois menny.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Jee, hyvä että menit! Ens kerralla saa sitten taas vähän paremman plién, eikö?

Vierailija (Ei varmistettu)

No just tämmönen kirjotus! Ei niinkään se, että mua tartteis buustata uskaltamaan mitään näine makkaroineni, vaan se, että kyllä, se on ihan vaan realismia, että tiedostaa oman kokonsa. Mua on viimisen varmaan vuoden kaks jurppinu se, että jos mä naurahdan, kun en mahdu samaan xs-työtakkiin kun kaikki muut, niin sit mä taas vaan haukun itseeni. Kun se on vaan fakta. Mä sentään osaan nauraa itselleni, mikä monelta laihemmalta puuttuu. Mä pidän itseeni ihan sievänä, ja tiedostan myös sen, etten ole mikään varsinainen läskikään. Nauran paljon ja heitän läppää, pukeudun omannäköisesti ja käytän kirkkaita huulipunia. Oon ihan sinut itseni kanssa, vaikka välillä kyllä meinaa usko itseen loppua, mutta kenelläpä ei. Silti jotenkin tuntuu olevan tabu, että kyllä, toiset on vähän isompia kuin toiset. Samoten kuin toiset on pienempiä kuin toiset. Mullapa on ihan sikana voimaa ja yletän korkeemmalle kuin muut. Nih. Anteeks avautuminen, mut oli saatava ulos:D

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mää luulen että joku itselleen nauramisen taito ei oo kropan muodosta kiinni niinkään, toiset vaan osaa ja toiset ei. Vähän niinko kuperkeikka. Musta pitää kyllä saada todeta itsestään että on pullero, jos kerran on. Se ei kait oo läskipuhetta :D

Amma
Why you little!!

Hei jos haluaa pitää niitä tiukkojakin paitoja eikä vaan puolijoukkuetelttoja, niin sit semmoset korkeavyötäröiset pöksyt on ihan must!

Jos ei vaan siis haluu olla silleen sopivasti lihava.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Onks jumppatrikoitaki korkealla vyötäröllä? Ei oo osunut silmään kyllä. Oon ehkä vaan sokee :)

Himpulapimpula (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Olen kipuillut aivan samojen juttujen kanssa koko ikäni. Viime viikolla laitoin jumppaan jalkaan ekaa kertaa tiukat trikoot ja mietin, kuinka reidet höllyvät ja kaikki tuijottaa. Tajusin tunnilla, että jos joku ehtii tuijottaa reisiäni, sillä menee tod.näk. askeleet sekaisin. Joo, ei väliä höllyvillä reisillä. Jatkan jumppaamista iloisesti hölskytellen, en laihtuakseni, vaan enemmän siksi, etten lihoisi enempää. Tsemppiä kaikille pylleröille!

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Todellisuudessa siellä jumpassa on muitakin joilla vähän joku paikka höllyy, en oo kertaakaan omalla jumppauralla osunut vielä tunnille jossa mää olisin ainoa hyllyvähkö :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mun "en voi" -ajatukset ei niinkään ole johtunut ulkonäöstä, vaan kaikesta muusta. Mä olen jännittänyt tankotanssille menoa, koska olen kömpelö enkä kuitenkaan osaa. Samasta syystä oon jättänyt kokeilematta ihan tosi montaa harrastusta. Enkä oikeasti edes tiedä olenko lopulta niin kömpelö, kun en ole koskaan uskaltanut kokeilla mitään ketteryyttä vaativaa. Ehkä alkaisi olla aika... tämä kirjoitus nyt ainakin rohkaisi siihen :)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Ehkä pitää vaan mennä kokeileen? Sillä sen tietää mikä on kivaa ja mikä ei, ja mitä jaksaa tehä vaikka olis siinä tosi tosi huono :)

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Kauheen ajankohtanen kirjotus, koska just tulin salilta. Nortsisti lämmittelen crossarilla, mutta nyt kun ne oli kaikki typerästi varattuna, ni jouduin menemään juoksumatolle. Koska hölkyttely kulki niin kivasti ni päätin juostakin vähäsen, ja kun vauhti nousi ja askel piteni niin myös jumppahousut alkoivat hilautua salakavalasti alespäin. Ne on korkeavyötäröiset (ihan parhaat, seriously!) mutta silti juostessa kerääntyi mahamakkaran alle niin, että hölskyin menemään joka askeleella. 

Mulla meni ihan valehtelematta 80% suorituksesta siihen että nyin niitä ylöspäin makkaran hölskymisen estämiseksi. Siis miten typerää! Ei kukaan kato! Tai jos kattoo ni tough nuggies. 

 

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mää en oo ikinä nähny missään sellasia korkeavyötäröisiä. Tai ehkä mun mielestä normaalit on korkeavyötäröisiä, ja en oo nähny jotain lantiomallisia housuja :D mä oon kerran eksynyt juoksumatolle tuulihousuissa jotka ei meinanneet pysyä ylhäällä. Vinkeetä juosta ku tarvii toisella kädellä pitää housuja ylhäällä :D

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Behold, jokaisen vatsarunsaan treenaajan parhaat kaverit. I kid you not.

http://www.hm.com/fi/product/08165?article=08165-A

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Niin siis ihan normi trikoot. Jotain epänormaaleja ne lantiotrikoot sitten. 

Lukija (Ei varmistettu)

SNIIIFF tämä oli tosi hyvä kirjotus ja jostain syystä liikutuinkin (samalla soi Pariisin kevään Odotus, ehkä se vähän vaikutti?). Hyvin sanottu noi kaikki. Pitäis muistaa tämä itsekin! Ei ole pelkoja mennä jumppiin tai perussalille, mutta kaikkiin missä pitää jotenkin olla "urheilullinen" (lue: muut on jo tosi hyviä koska on tehnyt sitä vuosia ja mä en koskaan) en uskalla. Näihin kuuluu kiipeily, boulderointi ja leuanvetojen opettelu. Mut hei.. kun ne muut on niin hyviä niin ehkä niillä onkin aikaa katsoa ja arvostella mua! Koska mä oon niiiiin mielenkiintonen!

Oon lukenu sua ihan alusta asti (tai ainakin Lilyn alusta asti), kommentoinut viimeksi juuri sun ekoihin postauksiin varmaan. Mutta täällä aina luen, tiedoksi vaan!

PS. Mahtista lukea teidän häistä! Löysin poikaystäväni vähän ennen kuin omasi löytämisestä ilmoitit ja oli hauska lukea ensin nettideittailuista ja lopulta häistä :`) (kylläpä herkistelen, mitäs helvettiä.)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Kiipeilyssä/boulderoinnissa ei kyllä oo kamalasti haittaa vaikka ei oo urheilullinen. Ne muut jotka tulee ehkä auttaan, niin ainaki tuolla Tampereen Kiipeilykeskuksella ihan tuntemattomat jannut tuli vinkkailee että hei sää pääset tuosta kun teet näin ja näin. Eikä niitä kiinnosta pääsetkö heittämällä vaikeimmat reitit vai et. Kuhan ees koitat.

Ja jee, kiitos herkistelyistä ja mukanapysymisestä <3

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Hyvä sä! Mä oon kyllä just kanssa sitä mieltä, että ei niillä tunneilla / saleilla ole aikaa tarkkailla muiden makkaroita, törröttäviä luita tai muita persoonallisia kropanmuotoja. Tulee aika pitkälle keskityttyä niihin omiin suorituksiin. Ja aikuisharrastajamisessa kivaa on myös just se, että kaikki on enemmän tai vähemmän hasardeja tavallaan :) Tsemppii akroiluun, se on niin hauskaa. 

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Akroilu on kyllä kivaa. Tänään tajusin että oon kehitellyt ihan oman version takaperinkuperkeikasta. Sen sijaan että tekisin molemmilla käsillä töitä niin teen vaan toisella. Miksi koittaa tehdä helpommin kun voi tehä tosi tosi vaikeesti?

Tyhjä

Mulla meni vuosia ja vuosia, että pystyin siirtymään salin puolelta ryhmäliikuntoihin. Katselin vaan aina ohimennen ovesta, että kyllä toi pump näyttää aika hyvältä treeniltä. Ei sinne naisten sekaan vaan jotenkin kehdannut mennä ja osaisiko sitä edes tehdä tommosta "kaikkiyhdeskoos" treeniä. Ite oon ollu aina paremminkin rimpula. Salin puolellakin alkuun mietein, että miten muut suhtautuu mun penkkipainoihin yms. Eipä ne niistä välittänyt ja kyllä ne tuloksetkin vähän nousi ajan myötä. Ryhmäliikuntojen puolelle menin vaimon matkassa. Yritin tuolloin kannustaa häntä liikunnan pariin, ja lupasin mennä kaveriksi mukaan. Näin tutustuin spinniin ja pumppiin. Kokeilukertojen jälkeen olen saanut käydä niissä yksin. :-D Kahvakuulaan menin ekaa kertaa yksin ja se kyllä jänskäs myös, että osaako siellä yhtään mitään. Muita ryhmäliikuntoja ei ole tullut kokeiltua. Attack ja combat vähän kiinnostaisi, mutta olen niin pirun kankea, että potkut yms. olisivat melko naurettavia. :-D Crossfittiä pääsisi myös salillamme testaamaan, mutta siellä on luultavasti ihan liian hyväkuntoista porukkaa muut... :-D Että näillä mennään meillä. :-D

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mee nyt ainaki se Combat testaan, ei siellä oo niin väliä kuinka ylös sen potkun tökkäsee!

Sä oot mun idoli. Tollaseen asenteeseen mäkin yritän pyrkiä, että liikun koska se on kivaa ja syön koska se on kivaa. (Tai näin oon ainakin tekstien perusteella ymmärtäny). Vielä on vaiheessa, nyt oon pikkuhiljaa alkanu tajuta, että liikunta on kivaa ja sitä voi harrastaa ihan vaan just sen takia... Syömisten suhteen oon vielä aika metsässä... Mutta kun ei tää paino tunnu tippuvan, vaikka kuinka yritän syödä sitä minkä luulen olevan terveellistä, niin kai se ois löydettävä joku muu lähestymistapa asiaan. 

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Sun pittee vaan tarkistaa että onko se mitä syöt niin terveellistä, syötkö sopivia määriä (jos haluu laihtua niin pitää syyä vaan vähemmän sitten) ja kyllä se paino siitä lähtee alas. Koita jotain kalorilaskuria? Sillä saa hyvin selville että syökö niinkon kuvittelee syövänsä :)

Joo, kiloklubia käytin silloin kun alotin ja silloin paino olikin laskusuunnassa, mutta sitten se vähän jäi. Kuvittelin kuitenkin jatkaneeni suht samanlaista syömistä, pitäisi varmaan taas tarkistaa tilannetta... Se on vaan niin älyttömän tylsää mun mielestä, kun pitää miettiä, että kuinkas paljon tässä nyt taas oli mitäkin, plaah. 

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Tylsäähän se on. Mulla itellä oli joskus tosi hankala hahmottaa annoskokoja, niin sitte ku aloin punnimaan niitä niin sain vähän käsitystä paljo on 100g makaroonilaatikkoa tai paljo on 350g lohikeittoo.. Tylsäähän seki on.

Kommentoi