Puoli vuotta vauvuutta

Voisin sanoa kliseisesti että "siitä on jo puoli vuotta, niin se aika rientää", mutta enpäs sano. Sen sijaan veikkaan, että seuraavat puoli vuotta rientävät. Jotenkin tuollaisten ihan minivauvojen kanssa kotona oleminen on kyllä vaan jumittavaa, hidasta ja kerta kaikkiaan tylsää. Nyt kun typyt ovat menossa mukana ihan eri meiningillä ja touhuavat kaikkea mistä niitä pitää pelastaa (esim. sohvan alta) alkavat päivätkin edetä vähän nopeammin.

Kesäkuussa meille muutti pari typyä. Kaikki aika meni ihmettelyyn ja kaiken uuden opetteluun ja "toivottavasti tää ei mee rikki"-panikointiin. Uudet isovanhemmat ja jo vauvoihin tottuneet isoisovanhemmat ja serkut ja tädit ja sedät ja enot ja kaverit kävivät kylässä toteamassa ett onpas ne pieniä. Itse olin henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihan riittävän isoja olivat, mutta eipä multa kukaan mitään kysellyt aiheeseen liittyen. Se oli oikeasti (ja on) ihanaa, ei oo kukaan tentannut mua siinä määrin mitä ennen synnytystä. 

Heinäkuussa hengailtiin pääasiassa varjoissa, katottiin jalkapalloa ja nautiskeltiin kesästä. Vaunulenkit jäivät vähän vähiin kun oli vaan liian kuuma, ja eräät saivat hepulit aina vaunuissa kun ei sieltä nähnyt mitään. Päivät olivat pitkiä mutta aurinkoisia. Bikinihengailu tosin oli (ja on) suljettu suunnitelmista, mutta mitäpä nyt siitä sitten kun asialle ei mitään voinut. Pääsin myös vähän jo liikkumaan, tosin en oo vieläkään saanut mitään hyvää rutiinia aiheesta aikaan.

Elokuussa naureskeltiin maailman menolle ja katsottiin Areenalta jalkapalloa (vaikka kisat olivatkin jo päättyneet). Vauvojen arjen suhteen asiat sujuivat iisisti, tytöt nukkuivat yönsä hyvin (vain pari heräämistä) ja muutenkin keskittyivät lähinnä vaan söpöinä olemiseen. Rankkaa tuo vauvan elämä, kerta kaikkiaan...

Syyskuussa testattiin ostoskärryjen kaksosominaisuuksia. Ei häävit. Tosin säästin aika paljon kun kärryt olivat lähtökohtaisesti jo täynnä. Tyttöjen kanssa kaupoilla ja muualla kulkeminen vankkureiden kanssa alkoi sujua, ja kelitkään eivät enää paahtaneet kaveruksia vaunuihin. Luultavasti silti toppasin tyypit ihan liian paksuihin vaatteisiin, ja niillä oli ihan kamalaa.

Lokakuussa jatkettiin lenkkeilyjä ja päiviin alkoi löytyä hyvä rytmi. Tosin joka kerta kun rytmi ns. vakiintui (eli ainakin kahtena päivänä tehtiin samat jutut) tytöt keksivät että ihan paska rytmi, riekunkin tänään koko yön. Juhlittiin nimppareita ja amman synttäreitä ja kaikenmoisia menoja oli. Odottelin että koska mun kiltit vauvat vaihtuu niihin joka paikassa huutaviin, mutta ei kukaan käynyt vaihtamassa.

Marraskuussa on tehty hampaita ja opeteltu istumaan, syöty soseita ja rakastettu mangoa. Sekä kaikkia rapisevia pusseja. Ja oltu yhä kilttejä. Se kiltteyshomma on kyllä hassua. Jotenkin tulee aina vähän olo että ei oikein pääse "äitikerhoon" kun vauvat vaan on ja nauraa ja syö ja nukkuu yönsä. Ehkä jos ne kiukkuaisi ja huutaisi ja olisi tuhannen väsynyt ja olisi vaikeaa niin sitten? Yleensä oon vaan hiljaa niissä keskusteluissa kun äidit kisaavat kenellä on ollut kaikkein rankinta. Luultavasti se tuntuisi vittuilulta jos sellaiseen keskusteluun menisin sanomaan että "no just nukuin ite 9h yöunet ja tytöt piti herättää että ehdittiin ajoissa neuvolaan".

Mutta niin, puoli vuotta on nyt takana, vielä viisi kuukautta kotona olemista edessä ja sitten uudet haasteet koittavat kun pitääkin mennä aamulla töihin eikä voi notkua yöpuvussa puolille päivin. Aloin kyllä jo valmistautua, ostin harjan! 

Share

Kommentit

jaana-täti (Ei varmistettu)

Tyttösi ovat vaan yksinkertaisesti onnellisia lapsia. Siksi he ovat "helppoja". Ja kun vielä itse olet rauhallinen, mikäs siinä hymyillä! Paljon onnea "Lempäälän Lissuille"!

sanumaria

Tai sitten ne on kattoneet sukua ja todenneet että helpommalla pääsee kun vaan nyökyttelee ja on sylissä ja söpöilee :)

Lustu

Ihanaa! Tosi ihanaa, että sulla on ollu kaksosten kanssa helppoa! Minun vauva on vasta 7viikkoa vanha, mutta kyllä mäkin vielä koen, että tää on odotettua helpompaa. Apua on tarjottu paljon koska olen 22vuotias täysin yksinhuoltaja, mutta vielä me on pärjätty :D ehkä ne lapset ei aina olekaan vaikeita. Nyt kun sanon näin niin vauvasta kuoriutuu kuitenkin hirviö.

Mutta tosi söpöjä neitejä :)

sanumaria

Nimenomaan, odotettua helpompaa! Tsemppiä sulle yksinhuoltajan hommiin, en uskalla ees kuvitella että olisin tässä tilanteessa pääasiassa omillaan. Luotetaan siihen että vauvat pysyy helppoina ja on hirviöitä vaikka vasta jossain naamiaisissa :)

kirsikkainen

Niin suloiset <3 Ja jee ihanaa kuulla, että jollain muullakin on helppo vauva x 2! Mitäs sitä kiukkuamaan, jos on hyvä olla.  

Aluksi olin kakkosen syntyessä ihan hukassa, kun hää vaan syö, nukkuu, hymyilee ja kakkaa. Jos itkee, niin sekin on vaan pientä ininää..  Jopa neuvolassa kysyin, että onkohan joku vialla :D 

Esikoinen kärsi pahasta refluksista, joka varmasti poltti ja korvensi ruokatorvea ja aiheutti jatkuvaa pulauttelua. Tottahan sellainen raivostuttaa ja haittaa nukkumista.

 

sanumaria

Veuhka on vieläpä sellanen että se naurattaa ihan itse itseään. Ei tarvi kauheesti ees viihdyttää :D Ja onhan noista iloa toisilleen, eilen oli naurun arvoista kun kaveri söi toisen jalkaa...

Refluksi on kyllä paha, onneksi tänne ei osunut.

Mimimii (Ei varmistettu)

Voi mä oon vaan jotenkin niin onnellinen teidän puolesta. Aina kun laitat typyistä kuvia niin aivot sanoo"voih, awww, eikää ihanat!". Haaveilen kai ite niin paljon lapsista, vaikka tiedän ettei vielä ole niiden aika. Mut silti, awww!

sanumaria

Ne on kyllä aika awww vaikka ite sanonkin ;)

Silkkitassu

Mäkin oon ihan et awww! Rakkauspakkauksia!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Anteeksi mutta mitä vittua :D miksi helppouden pitää olla oikeutettua?

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Ei vaan siis mietin tuota "no kohta teillä on menoa ja meininkiä niin ihan oikeutettua että on nyt helppoa"-kommenttia. Kun oon samankaltaisiin lausahduksiin törmännyt omassa elämässä: "Ai sulla oli noin helppo synnytys? No sun raskaus oli sentään vaikea niin oli se ihan oikeutettua." "E valvo kamalasti niin ihan oikeutettua että on sen jälkeen nukkunu." Mitä jos raskaus olis ollu helppo, enkö ois ansainnut helppoa synnytystä? Jos E ei olis valvottanu niin enkö ois ansainnut hyvin nukkuvaa taaperoa? Että jossain vaiheessa pitää olla paskaa niin sit saa olla kivaakin?

Sori jos oon kärkäs, mutta tää on niin mielenkiintonen ilmiö että tartun siihen aina kun voin :D

sanumaria

En ottanut alunperäistä kommenttia muuna kun enenmän sellasena "jee kiva että menee kivasti", mut oon välistä ihmetellyt just sellasta "ai sulla oli toi helppoa no onneks toi oli paskaa". ihanko kamaluuden määrän pitäs olla vakio. Että jos vauva-aika ja muut menee nätisti murrosikään niin eiköhän ne sitten karkaa johonkin ensimmäisen rokkarin kanssa ja jää sielle tielleen. Lähettävät vaan kortin missä on keskari pystyssä.

Ja kyllä, mää tuuletan isosti että tytöt on niin helppoja! 

Vierailija (Ei varmistettu)

tää ei nyt varsinaisesti liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen, mutta tuli tästä kommentista mieleen, että mä aina kiljun sisäisesti jos esim. fb:ssä joku hehkuttaa vapaapäivää/lomaa ja joku (yleensä työkaveri) kommentoi "nauti, oot sen ansainnu!" Siis mitä vittua? kyllä kai noin niinkun periaatteessa jokainen vapaapäivä on silleen ansaittu, kun muut päivät on oltu töissä, mutta tossahan tarkotetaan sitä, että kyllä nyt saat nauttia, kun on ollu niin rankkaa töissä. No sori vaan, kyllä mä ainakin nautin vapaapäivistäni vaikka ei ennen niitä ois rankkaa ollukaan...

sanumaria

Pitää alkaa toivottaa epäansaittua lomaa jos toisella on vaikka helppo työ :D

Jos vois jotenkin varmistaa et omat vauvat ois noin söpöjä ja kilttejä ni haluisin sellasia vaikka heti. Sun vauvajuttuja on ihana lukee kun ne on niin tervejärkisiä. <3

sanumaria

Ehkä jos pelkää kamalasti että ne on ihan hirviöitä ne omat vauvat niin sit ne on suhteessa aika mukavia? :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa kun uskallat mennä vastavirtaan. Oma 'helppo' vauvani on jo 26 v, ja silti pystyn samaistumaan sinuun. Aina ei kehdannut sanoa että oli vähän tylsää kun vauva vain nukkui ja hymyili... Ja teini-ikäkin meni iisisti. Toki lapsissa ja tilanteissa on eroja, mutta marttyyriäidin rooli ei auta ketään.

sanumaria

Joo, nimenomaan ei kehtaa sanoa että noo aika käy pitkäksi kun tyypit vaan olla möllöttää. En itekään kyllä tiiä mitä toiset yrittää voittaa sillä että niillä on kaikki pahimmin. 

pire (Ei varmistettu)

Ite ainaki haen niillä valituksilla vertaistukea, ensimmäinen lapsi kun on, eikä ole kokemusta miten vauvat toimii. Tyypillinen valituksen aihe on, kun "kotihommien tai ruuan tekeminen on hankalaa, koska poika ei tahdo viihtyä kauaa yhdessä paikkaa ja jatkuvasti pitäisi olla viihdyttämässä". Itellä ainaki tulee parempi fiilis siitä, jos joku toinen voi samaistua täysin tilanteeseen tai jokin asia on vielä "kamalammin", nii ajattelee että "meidän lapsi on ihan normaali" tai "ei meillä niin kamalaa ookkaan" :) Yritän kyllä vastapainona tuolle valitukselle puhua hyvistäki puolista, esim.onneksi poika on hyvä syömään, ihan hyvä nukkumaan :).

Mutta ihanaa, että teillä tytöt on niin tyytyväisiä :)

sanumaria

Valittamisen tajuun kyllä, valitan ittekin kavereille että yhy sitä ja yhy tätä. Se on kuitenkin vähän eri jos lähetään kisaan sillä että kellä on asiat kaikkein paskiten. Niinkun tyyliin

"Meidän Kaisu-Petteri heräs kuudelta."

"Meidän Nooa-Maija viideltä."

"Meidän Urkki heräs eilen, eikä oo nukkunu sen jälkeen."

"Hah, teilläpä on asiat hyvin, meillä ei oo synnytyksen jälkeen nukuttu ja Jorma on jo nelkytviis."

Annis (Ei varmistettu)

Hei mut nää on temperamenttikysymyksiä ennen muuta! Olet saanut temperamentiltaan ilmeisen sopeutuvaiset tytöt, jee! Mutta karsastan tota "kiltti"-sanan käyttöä - onko räyhäävä ja kitisevä puolivuotias sitten tuhma? Ei ton ikäiset osaa olla tai olla olematta mieliksi. Leikki-ikäinen jo ehkä osaa. Valittamisella kilpailu ei ketään kasvata, totta, sen sijaan se, että kertoo toiselle, ehkä samassa tilanteessa olevalle, että väsyttää niin helvetisti kun lapseni ei nuku, voi pelastaa paljon.

Pirujen maalailu seinille sopeutuvaisten vauvojen äideille tai isille ei toki ehkä ole rakentavaa, mutta on siinä totuuden siemen. Kas kun vauvat ja lapset elelevät vaiheissa, joista toiset on ihania ja toiset aika persiistä. Jokainen vanhempi kai "ansaitsee" tietyn määrän haasteita ja puhdasta ihanuutta lapsensa kanssa, sellaista se vanhemmuus vissiin on.

Oma lapseni oli kitikitikitisijä kunnes pääsi liikkeelle. Nyt on hurmaavan aurinkoinen. Nukkumista vielä opettelee. Syö mahtavan hyvin. Ei suostu potalle. Aurinkoisuutta ajoin jo varjostaa alkava uhma. Tuhma se ei silti ole vielä osannut olla, sen enempää kuin kilttikään.

sanumaria

Ehkä se on nyt aina lopulta aika sama mitä sanaa sitä käyttää? 

En kyllä suorilta tajua siltikään miksi se olisi edelleenkään hyödyllistä kenellekään maalata piruja seinille. Kaikki ihmiset ovat aina jossain vaiheessa, joissa ollaan ihania ja perseestä vuorotellen. Mutta siitä ihanuudesta menee kaikki ilo ja fiilikset kun tullaan jakamaan totuuden jyviä että ODOTA VAAN.

Annis (Ei varmistettu)

Niin no, mun mielestä se ei ole ihan sama :). Omakin lapsi usein kilttinä ja rauhallisena mainitaan (ominaisuuksia joita en tytön kasvatuksessa haluaisi ylikorostettavan). Mielummin miettisin niitä temperamenttieroja. Ja itse pyrin kyllä aikuisena olemaan olematta perseestä muille ihmisille, vaikka elämä joskus perseestä voi ollakin. Vauvoilla jotenkin se tunneilmaisu on vielä vähän hakusessa ja ajoittainen perseilymeno heille sallittakoon ;).

Kuten sanottu, en pidä pirujen maalailua rakentavana ja itsekin olen siitä osani saanut. Koskaan se ei kyllä ole fiiliksiä ja ihanuutta pilannut. Sen sijaan on joskus auttanut ajatella, että tämä tyhmä juttu X on vaan vaihe joka loppuu. Että tavallaan se "odotapa vaan" voi toimia myös toisinpäin. Maailma ei siis ehkä ole niin mustavalkoinen kuin mitä se kahden "helpon" (tyhmä sana) 1/2-vuotiaana äitinä näet :). Sitä kai yritän vaan sanoa.

sanumaria

No en nyt tiiä näänkö maailmaa mitenkään mustavalkoisena?

Annis (Ei varmistettu)

Lillukanvarsiin ainakin tartut :D. Ehkä mustavalkoinen on väärä sana. Sanotaan sitten että there's more to motherhood than meets your eye.
Itsellänikin toki vain perspektiiviä äitinä olosta yhdestä lapsesta, mutta ehkä neuvolatyö tuo jotain lisää. Ja niinku että jos sulla on sopeutuvaiset lapset, niin onko se sulta pois, jos joku joskus haluaa nillittää siitä, että hänellä ei ole? Nyt mä en enää jaksa jankata koska selkeästi et nyt näe tai halua nähdä pointtiani :).

sanumaria

Se mitä yritin tuossa aiemminkin jo jossain kohtaa sanoa oli se, että ymmärrän valittamisen vertaistuen välineenä, mutta en ymmärrä sitä kärsimyskilpailua mitä ihmiset harrastavat. Esimerkki kärsimyskilpailusta löytyy yläpuolelta.

 

hmmmmm (Ei varmistettu)

Täällä tartutaan lillukanvarsiin (lähinnä koska sanoit olevasi neuvolatyössä, muuten en välittäisikään); kyllä todellakin jo alle puolivuotiaat osaavat olla mieliksi, jos niikseen tulee. Vauvat ovat ihan yhtä aktiivisia vuorovaikutuksessa kuin kuka tahansa muukin, ja oppivat nopeasti toimivat/ei-toimivat konstit saada tarpeensa toteutettua. Neuvolassa tapaat varmasti myös huonosti voivien äitien lapsia, joista jo ihan-ihan pieninä näkee, että ovat oppineet olemaan mieliksi. :(

Kommentoi