Usko koetuksella

Ladataan...

Voi hyvää päivää taas ihmiset. Iltalehdessä (tiedän, ei kovin laadukasta luettavaa, mutta well, jostain ne horoskoopit on luettava) on artikkeli "Kuusi asiaa, joita ei kannata sanoa povekkaalle". 

(*) (*)

Tarviiko oikeasti neuvoa ihmisille että "kuule jos näet naisen jolla on [jonkunkokoiset] rinnat, niin älä sano sille näin"? Osaan kyllä vastata tuohon. Tarvii. Toiset ihmiset eivät vaan osaa käyttäytyä.

(.)(.)

Eniten mua ehkä riepoo ylipäätään sellainen toisen ihmisten sellaisten ominaisuuksien kommentointi, joille toinen ihminen ei voi mitään. Ainakaan ilman kirurginveistä. Tai sitten se kommentointi, jota saa ne jotka kirurginveitsen alla ovat käyneet. Viimeisin ärsytys tuli tuolta Onnenpäivien-tontilta, jossa joku otti asiakseen kommentoida A.Sinivaaran polvia. Anteeksi mitä? Polvia? Miksi? Mitä hemmetin iloa sellaisesta kommentista oli a) kommentoijalle tai b) A.Sinivaaralle?

( *)( .)

Löytyykö lukijoista tyyppejä, jotka ovat saaneet osakseen ulkopuolisten kommentteja omasta kropastaan? Jos nyt ei lasketa sellasia "ootpa läski/söisit sinäkin joskus jotain" kommentteja, kun teoriassa painoonsa voi vaikuttaa itsekin. Ja niitä varmaan enemmistö on joskus saanut kuullakin. Mutta onko teille kommentoitu niistä ruumiinosasista tai ominaisuuksista, joille ette mitään itse voi?

Jutun kuvituksena käytetyt ascii-tissit ovat omaa taiteellista tuotantoa.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

tiiti
ite puin

Musta ylipäätään kaikki kysymättä annetut mitenkään negatiiviset päin naamaa annetut kommentit toisen elintilasta tai -olemuksesta sellaisessa tilanteessa, joissa asiaa ei voi mitenkään kuitenkaan korjata, ovat aika lailla rehellistä vittuilua.

Tästä loistava esimerkki on mun äiti, joka esimerkiksi siinä vaiheessa, kun olen ajanut useamman sata kilometriä kyläilemään, ensimmäiseksi tervehtii minua sanoin:"Sun tukka on likainen". Kiitti terävästä huomiosta, ajankin takaisin kotiin pesemään sen. Tai joka tullessaan vuorovisiitille ensimmäiseksi toteaa: "Haiseepas täällä kissanruoka.". Jaa, no ehkäpä sitten muutan. En vaan millään hiffaa, miksi tuollaista pitää sanoa ääneen, kun asia ei siitä muuksi muutu ja tilanne on jo valmiiksi kaikkien tiedossa :D

sanumaria

Olis kyllä niin paljon helpompaa kaikilla jos noudatettais sitä "jos sulla ei oo hyvää sanottavaa niin oo hiljaa" :D

heta margareta
Viinillä

Olin ehkä neljävuotias kun Vappuna faijan pitkäaikainen tajusi, että "sa*tana, kyllä tolla sun kersalla on samanlaiset sa*tanan kourat kun sulla!". Sikäli tyyppi on ollut ihan oikeassa, sillä pouttupaketti ei ole paljoa vuosien varrella muuttunut, mutta kai sitä olisi voinut hienovaraisemminkin etsiä yhdennäköisyyksiä isästä ja tyttärestä :D

PSK
Insert Cool Phrase

Mua on joskus haukuttu mieheksi! Huuteli vielä kovaan ääneen, että ihan varmaan tolla on munat housuissa. Jännä juttu, sillä erityisesti mun homoystävät on tohkeissaan, kun mä olen heidän mielestään niiiiiiiiiiiiin nainen :D

Tyhjä

Jos kaverista ei ole mitään pahaa sanottavaa, niin on parempi pitää turpansa kiinni! Näin Porin seudulla. :-D

Itse olen saanut paljon väheksyvää kommentointia varsinkin nuorempana ihan sen seikan takia, että olen pienikokoinen.  Enkä tarkoita nyt "sitä". (tärkeä täydennys - kaikkia kiinnostaa ). Siis lyhyt ja pieniluinen. Nykyään massaa vähän enemmän, mutta ei minusta isoa kyllä saa tekemälläkään. Läskin tietysti saa, mutta se toisi uusia ongelmia. :-D Moni isompi kyllä saa tulla koittamaan aika montaa fyysistä juttua mun kanssa, mutta eihän se niitä kiinnosta. Jos tulevat, niin tulee kommentteja, että ompa häpeällistä hävitä tommoselle. :-D

 

Pineapplehead

Perinteinen "lauta"-kommentti kantautui korviini pari kertaa nuoruusvuosina. Kyllä se silloin satutti, etenkin kun en voinut todellakaan itse asialle yhtään mitään. :/

Mahdoton Nainen

Tää nyt menee ehkä vähän ohi mutta kun minulla oli elopainoa vielä jokunen kilo enemmän kuin nyt minulta kysyi ei yksi vaan useampikin tyyppi että olenko raskaana (en ollut). Nää tyypit oli kaikki jotain puolitutuksi määriteltäviä (tyyliin opettaja!) naisia. En kuitenkaan ollut mielestäni niin lihava  tai vatsakas että olisi voinut olla esim. 8. kuulla raskaana jolloin asiasta on vähän vaikeampi erehtyä. Ja vaikka olisinkin ollut raskaana niin en tajua kenen mielestä on okei udella tuollaista asiaa lähes vieraalta ihmiseltä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun entinen poikaystävä sanoi jokunen vuosi sitten, että mun pitäisi hommata isommat tissit. Ja laihduttaa.

Aika uskomaton kommentti kuitenkin ihan aikuiselta (22v) mieheltä.

Annoin lapikasta. Nykyinen poikaystävä (poikaystävä? siis MIESystävä) arvostaa mun tissejä juuri sellaisina, kuin ne on. Ja on itseasiassa kieltänyt mua tekemästä niille yhtään mitään :D

J

Olen saanut kommenttia rinnoistani. "Miten sulla voi olla noin isot tissit!" "Sulla on kyllä tosi isot tissit noin hoikaksi!" Paras oli ehkä joskus nuorempana kaverin komsu: "Miten sulla voi olla noin saatanan isot tissit!" :D Joo. Ja siis ei ne edes ole mitkään megaisot. Yleensä teen aika paljon sen eteen että just kätken ne minimizereilla tai väljillä paidoilla. Itsehän en pidä niistä ollenkaan, sanottakoon se nyt tässä suoraan. Olen aina toivonut olevani lauta. Asiaa ei ehkä ole auttanut se että olen saanut kuulla kommentteja niistä aina silloin tällöin. Oikeastaan kaikki kommentit on annettu positiiviseen sävyyn ja tarkoitettu kehuiksi joten ei siinä mitään, mutta kun itse just en tajua mitä hienoa on noissa lihakimpaleissa tuossa edessä hengaamassa. Mieluiten en, ylläri, kuulisi niistä minkäänlaisia kommentteja. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Monet ovat kommentoineet kun hymyilen että; miksi sulla näkyy ikenet? Ai, no olenkin monesti miettinyt sitä, onko jollain ehdotuksia? Pitäisikö alkaa harjata kovalla hammasharjalla painaen, että ikenet vetäytyisivät ja ienraja kohoaisi?

Kerran kun olin kuvaamassa niin vierellä pyöri pari pikkutyttöä (n. 9v) kyselemässä, toinen näistä totesi minun hymyillessäni että onpa sulla rumat hampaat. öö...

Elli Vieras (Ei varmistettu)

Mitäs kaikkea sitä onkaan kuultu, hetkonen... ainakin mulla on vino nenä, keltaiset hampaat, ja jos pidän hiuksia tavallisesti ponnarilla, niin pääni on munanmuotoinen ja näytän kaljulta. Eri ihmisten eri aikoina sanomia asioita.

Hampaisiin oon saanut jokseenkin ystävällisiä neuvoja useamminkin. En vaan voi lopettaa punaviinin tai kahvin juomista tai tupakointia, kun en mitään niistä tee muutenkaan...

essi_isse (Ei varmistettu)

Entinen poikakaveri jakso päivitellä minun isoja pohkeita. Ja kielsi multa juoksemisen ettei ne vaan kasva vielä isommaksi...ja muutenkaan juokseminen ei kuulemma sovi tytöille. Tuon takia en muutamaan vuoteen käyttäny kesälläkään mitään lyhyitä hameita ja shortseja.

Samainen tyyppi alko myös huomauttelemaan lihomisesta ja oli kateellinen, ku mulle oli kesän aikana ruumiillisessa työssä ilmestyny kunnon haba. Sekään ei ollu kuulemma kovin tyttömäistä. Ja kaikki kommentit lähti siitä, mikä HÄNEN mielestään on kivan näköstä...ei siitä mikä olis mulle hyväksi.

Taitaa olla sanomattaki selvää, että nykyään kuljen shortseissa ja hameissa, juoksen kesät talvet ja nostelen salilla rautaa. In your face!

Aliena (Ei varmistettu)

Näitä kun lukee niin saan kyllä kiitellä onneani / hämmästellä, ettei omaa rintavarustustani (joka muuhun kokooni nähden on suht suuri) ole juuri kommentoitu - paitsi katseella tietysti joskus. Mutta se mikä jaksaa välillä nyppiä on pituuden kommentointi. Mikä ihmeen tarve ihmisillä on kysyä, miten pitkä olen? Pitäisikö tatuoida otsaan se 178cm? Kyselläänkö lyhyiltä ihmisiltä samaa? Tuskin sitä kukaan pahalla tekee, mutta sittenkin.

Nella
Nellancholia

Mua raivostuttaa, kun tyypit tulee kertomaan mulle alituiseen, että olen pitkä. Asiakaspalvelutyössä olen joutunut asioimaan satojen ihmisten kanssa päivittäin ja kuulen saman keskustelunavauksen muodossa tai toisessa noin 10 kertaa päivässä: "You're really tall!" "Oh my god, you're tall!" "Wow, you're tall!" "How can you be so tall?!" "Are you really this tall?!" "Are you wearing heels or are you just really fucking tall?!" 

Oli se sitten tarkoitettu hyvällä tai pahalla, on todella puuduttavaa olla päivä toisensa jälkeen muiden ihmisten avoimesti päällistelemä sirkusfriikki.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yläasteikäisenä opin, että näille tyypeille ei auta muu kuin sanoa vähintään yhtä törkeästi ja loukkaavasti takaisin.

"Vähän sä oot lauta."

"Ole sinä finninaama läski hiljaa vaan!"

Näin kehittynyttä kun tämä kommunikaatio välillä on..

sanumaria

heta margareta: on muuten jännä miten jotain tollasia kommentteja voi muistaa aikuisenakin. ite on ollut neljä ja muistaa vieläkin ihan sanatarkasti jonkun kommentin tai arvostelun. ja totta, ihan vähän olisi tietty voinut nätimminkin ilmaista että samanlaiset kädet :D

PSK: haha :D malka on aina katsojan silmässä! Eikun miten se meni. Mutta kuitenkin.

-samuel-: toi sama sanonta pätee kyllä Naantalin tienoillakin ;) tuo että miehelle sanotaan siitä kun se on pienikokoinen menee jotenkin samaan kategoriaan kun naiselle sanotaan että se on isokokoinen. sillai perustuen vaan siihen stereotypiaan että mies = iso, nainen = pieni. 

pineapplehead: :/ en voi tajuta tollasta jotenkaan. itestä tuntu että ikinä ei kelvannut, ei mikään. jos oli pienet rinnat niin oli lauta, jos oli isot rinnat niin oli oletusarvoisesti helppo, läski tai jotain muuta. ja kun sille ei oikein mitään voi että millaset tissit sattuu saamaan. (toki sitten myöhemmin voi, jos haluaa.)

Mahdoton nainen: Mä olin teini-iässä kun mun pikkuveli synty. Sitten jossain oltiin kaupassa niin sellanen puolituttu nainen tuli kyseleen että onks mulla vauva oikeen. Jäin mietiin että mistähän se päätteli että se on mun, kun aika säännöllisesti sitä rouvaa kuitenkin näin. Ja sit toki teini-minä mieti että voi apua mä oon läski ku jengi luulee että olin raskaana. Ja ei, ei tollasta vaan udella keltään, ei ees tutulta :D

Vierailija: Hyvä että annoit lapikasta! Sun exän olisi pitänyt hankkia aivot :D

J: Tiedän hyvin tunteen. Oli ne tissien kommentoinnit sitten positiivisia tai ei, niin ei niitä vaan halua kuulla. Saatikaan sitä että kun kommentoidaan sitä kokoa. Jotenkin tuntuu että rintojen koon kommentointi on ihan fine ja ok, kun niin paljon niistä huudellaan toisille. Eikä se ole, yhtään sen enempää ookoo kun mikään muukaan.

Vierailija: Teippaa ylähuuli hampaisiin? :D Tai pyydä seuraavalta kommentoijalta ehdotuksia :D Miten tuollasestakin joku jaksaa kommentoida. Voihan sitä itsekseen aatella, mutta tarviiko sitä ääneen laukoa?

Elli Vieras: Jotenkin eniten ärsyttäviä on just sellaset "hyväätarkoittavat" kommentit. Sellaset ei-millään-pahalla-mutta. 

essi_isse: In your face todellakin. Mä joskus lukioikäsenä välttelin minihameita, kun "näky niin rumasti reisilihaset". No ihme että luistelijalla oli luistelijan reidet. Onneks oli niitä kohtalotovereita, niin sitä ei ollut ihan outo lintu. Enemmänkin luistelukavereiden kanssa vertailtiin niitä lihasmöykkyjä :D

Aliena & Nella: Veikkaan että lyhyiltä kysellään myös pituutta. Noihin pitäisi keksiä aina joku yhtä typerä vastakysymys, mutta kun ei siinä tilanteessa sitten kuitenkaan keksi.

Vierailija: Aikuisena ei ehkä enää tarvi sanoa törkeesti takas, mutta joku naseva vastaus olis kiva keksiä. Yleensä sen keksii sitten liian myöhään :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä vain, valitettavasti. Meidän sukulaisilla tuntuu olevan se käsitys että on ihan hyväksyttävää kommentoida kaikkia ulkonäkööni liittyviä seikkoja. Joku päivä kauhistellaan että voi kun olet liian laiha, syöppä tyttö jotain, ja toisena taas kommentoidaan että onpas muuten persees levinny viime näkemästä... Ja korvavenytyksistä jaksetaan jauhaa vuodesta toiseen kun "On ne vaan niin rumat". Näitähän riittää.

Eniten ehkä silti riepoo se kun ihmiset jaksaa mainita punastumisestani joka ikinen kerta. Kyllä, olen varsin tietoinen niistä tomaatinpunaisista poskistani ihan ilman mainintaakin ja ei, en edelleenkään kykene tekemään tälle fysiologiselle reaktiolle mitään, en vaikka kuinka kovaa asiasta hihkuisitte. Argh.

sanumaria

Punastumisessa on vielä sekin iloinen puoli että jos siihen muut kiinnittävät oikein huomiota, niin sitä on vaan koko ajan punaisempi. Sukulaisille sentään voi sanoa suoraankin, mutta yleensä sitä vaan tulee purtua hammasta. Mä saan kuulla sitä "miten sä viitsit/jaksat siellä salilla", mutta se nyt ei ees oo paha. Siihen vaan voi vastata että "no se on kivaa ja jaksan sillai että meen vaan".

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmm. Mitäs näitä nyt on, niiden tissien ja polvien lisäksi... hampaat! Niistä tosin vitsailen itsekin. Mun etuhampaat nyt vaan on niin isot, että voin aloittaa reikäleivän syömisen keskeltä, joka sinänsä on ihan näppärää, ei siinä mitään. Anoppi huomautteli mun kulmakarvoista aikoinaan, että nypin liikaa. No, olihan ne kapeammat silloin, mutta hittojako huutelee. Muutoin ihmiset kommentoi lähinnä käsivarsia ihan positiiviseen sävyyn tämän tästä. Tulee niitä "ootko bodybuilderi?" -kommentteja ja naiset haluaa kokeilla mun hauista (joo, on vähän outoa ja jostain syystä ne kysyjät on aina jostain itämaasta...), mutta en mä sitä niin kiusallisena koe.

Mut joo, en minä siitä polvikommentista itkemään alkanut. Eikä ne mun polvet niin kamalan pahoilta näyttänyt noissa tilannekuvissa.

Nāiádes
Naiádes

Joskus teininä kun rinnat koki räjähdysmäisen kasvun ja suureni viidellä kuppikoolla hujauksessa, muistan elävästi, kun mökillä söin aamupalaa suuressa teepaidassa ilman rintaliivejä, ja enoni tokaisi: "No eipä sunkaan kyllä noilla ilman rintaliivejä kannattais olla." Se oli aika mieleenpainuva ja ennenkaikkea järkyttävä kokemus siinä teini-ikäisenä, kun kropan kanssa oli pientä kriisiä muutenkin : D

No, eipä siitä suurempia traumoja jäänyt, eiköhän jokainen järkevä ihminen ymmärrä, että suuret rinnat silikoneina on hieman eri asia, kun luonnostaan : D
Enoni ei lukeudu näihin ihmisiin.

Hyppytikki

Jep. "LOL mitkä tissit!" , "Sun rintsikat on isommat ku mun pipo!"  Joo, kerro jotain uutta....

Vierailija (Ei varmistettu)

Njoo... onhan näitä. Liiankin paljon. On oikeastaan hyvin surullista ja ahdistavaa, että ne tölväisyt jäävät ikuisesti mieleen...

Ikää on jo reilusti yli 30 näin häveliään hämäävästi ilmaistuna, joten matkan varrelle on kerääntynyt useampikin tuollainen tölväisy. Otetaan esimerkiksi vaikka näitä muutaman viime vuoden aikana koettuja. Anoppi sisareni tärkeästä valokuvasta kirjahyllyssäni: "onpa se totinen, noin tärkeällä hetkellä" - no on kai, kun kuvan ottohetkellä sisareni isä on sairas ja saattohoidossa. Anoppi viime kesänä uusista polkkamittaan leikatuista hiuksistani: "näytät ihan lapselta". Anopin äiti ennen polkkamittaan leikkaamista hiuksistani, jotka oli juhlapäivän kunniaksi yritetty suoristaa: "ai sullakin on hiukset tänään ihan sekaisin". Hiukseni ovat siis ohuet ja sähköiset, mutta niitä on pirun paljon. Eivät tokene ilman muotoiluainearsenaalia, eikä usein edes sittenkään. Hei eikö voisi olla vaan hiljaa, jos ei osaa sanoa jotain kohteliasta?! Toisaalta, huomasin vasta ihan äskettäin eräissä sukupippaloissa, että heillä on pari jär-kyt-tä-vän puheliasta tyyppiä, jotka ovat koko ajan äänessä. On jotenkin sopimatonta, jos joku muu - esim. heidän omat lapsensa - ottavat puheenvuoron, tai alkavat puhua näiden päsmäreiden päälle. Tosi kivaa, kaksikymmentä henkeä viettää juhlapäivää, ja vain kaksi on niin tärkeää henkilöä, että he saavat puhua. Koko ajan. Taukoamatta.

Sopivaa käytöstä ei kai sitten vaan riitä jaettavaksi joihinkin sukuhaaroihin.

Enkä edes viitsi alkaa muistelemaan mitä riippurinnoista ja perseen levenemisestä on vuosien varrella heitelty, onneksi ei sentään anopin suusta. Olisi voinut nimittäin laittaa miettimään, että mitä tuollaisella anopilla oikein tekee. :)

Ei minulle (olenhan klassinen kaunotar), mutta lukionopettaja totesi kaverilleni, että nenäsi tekee sinusta Eija Vilpaksen näköisen. Nenä oli kaverilleni todella arka paikka, niin arka, että tajusin koko homman vasta aikuisiällä (mielestäni kaunis nenä.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle tuli kerran yliopistoaikoina eräs reilusti yli parikymppinen jätkä sanomaan, että: "Sulla on maailman rumin nenä!" Joo, onhan se aika "aatelinen", mutta tuskin nyt maailman rumin kuitenkaan. Tokaisin sitten fiksuna tyttönä takasin: "Hoida eka toi akne ennen ku tuut puhumaan mulle!" Ei ehkä fiksua, mutta kyllä se vähä-älyinen sen ansaitsi.

Parasta tässä on tietenkin se, että niihin aikoihin puolet sen pojan kavereista oli pyytänyt tai pyysi mua myöhemmin treffeille. Taisi olla yksin mielipiteensä kanssa.

Yksi täältä takarivistä (Ei varmistettu)

Olen ruma. Tai niin minulle on ainakin usein sanottu, varsinkin nuorena. Sekä silloin ikäiseni pojat, että aikuiset miehet. Olen kuullut sen niin usein, että siitä on tullut minulle totta. Pystyn silti elämään asian kanssa :) Olen sitten ruma, mikäpä siinä. Saan ainakin olla rauhassa, sillä kukapa haluaisi ruman ihmisen kanssa olla.

Kommentoi

Ladataan...