Uusien ihmisten tapaamisen vaikeus

Oon tässä pari päivää pohtinut (yksin ja kaverien avustuksella) että jos lopetan ton nettikalastamisen, niin missä mä voin tavata uusia ihmisiä (pääasiassa sinkkumiehiä). Ehdotuksia on tullut useita, mutta niissä kaikissa on mun mielestä joku dilemma.

Uusi harrastus. Ajatuksena kiva, mutta en ole vielä keksinyt mitään mihin haluisin sitoutua ja mitä haluaisin harrastaa. Mulla on jo kivat harrastukset. Niitten ongelma on vain siinä, että niissä ei sinäänsä tutustu uusiin ihmisiin. Akkajumpassa ja luistelupiireissä ei juurikaan miehiä liiku.

Uusi liikuntajuttu, jossa olisi potentiaalisia miehiä. Mä kokeilin itsepuolustuslajia, mutta se jotenkaan ei kuitenkaan ollut sitten ihan sitä ominta. Mulla on myös päävamma, että kun on treenit, niin on treenit. Ei siellä mitään jutella tai keskitytä muuta kun treenaamiseen. 

Yhdistystoiminta. Tässä on sama kun tuossa uudessa harrastuksessa, pitäisi keksiä ensin joku mitä haluisi tehdä. Kun tuntuu tyhmältä haahuilla jutusta toiseen, etsimässä omaa juttua motivaation liittyessä lähinnä kysymykseen "onko täällä söpöjä kivoja miehiä"..

Bileet/baari. Baareissa mun flaksi on 0, koska mä en uskalla (edes tolkuttomassa humalassa) lähestyä ketään ja mua ei lähestytä (lienenkö sitten jotenkin penseän näköinen tai jotain muuta, tiedä tuota). Bileitä ei juurikaan ole (kaverit ovat pariutuneita, joten niissä bileissä on sitten tuttuja pariskuntia ja minä ja yksi toinen sinkku). 

En haluaisi vaikuttaa kiittämättömältä, mutta mä en oikein halua muuttaa mun muuta elämää tällä hetkellä. Mä saan hemmetin hyvän olon sieltä akkajumpasta, luistelu on kivaa ja ainoa mikä multa sinäänsä puuttuu on se ihmissuhde ja rakkaus. Mä tykkään mun liikuntarutiineista enkä halua muuttaa niitä. Siihen nähden että neljä vuotta sitten mä en tehnyt muuta kun istuin takapuoli homeessa sohvalla ja lihoin, mä olen tyytyväinen että tein silloin elämäntapamuutoksen ja raahasin itseni kuntokeskukseen.

Kysyisinkin nyt teiltä, että missä te olette tavanneet uusia ihmisiä? Ja toivon, että jos en osta ideaanne, ette hermostu siitä (mä olen vaan oikeasti todella ujo ja epävarma näissä ihmistenlähestymisasioissa).

Share

Kommentit

Ingemöö
Ingemöön tarinat

taa on kliseinen, mutta kannattaa lopettaa etsimasta... sen energian mita kulutat miehen metsastykseen voi kayttaa paremminkin, kylla se sit joskus loytyy.

mut asiaan: ite olen tavannut noita miespuolisia kiehtovia olentoja juurikin esim. bileissa (kannattaa rohkeesti tunkea mihin tahansa bileisiin :D ), joskus klubeilla, tai sit kaverin kaverin kaverin kautta randomina iltana kun on lahdetty kaverin kaa johonkin ja on tormailty sitten sen tuttuihin jne. mut en koskaan harrastuksen kautta, tai muutenkaan metsastamalla.

sanumaria

toi lopetaetsiminen on vähän sellanen että voin mä toki istua kotonakin, mutta en usko että mun ovikelloa tulee soittaan se parhausmies. 

Hear Hear!

Tuo yhtenä harvana sinkkuna pariutuneiden ystävien keskellä oleminen on kyllä ärettömn piinallista juuri tuon takia. Ja myös siksi, että kukaan kaveri ei koskaan halua lähteä baariin, missä porukan sinkku voisi potentiaalisesti tavata jonkun, vaan kaikki pariutuneet tahtoo aina viettää vain tyttöjen iltaa. Huoh.

Ja olen myös huomannut, ettei se kaverin bileissä/kaverin kautta miehen tapaaminenkaan ole ihan helppoa. Jos jutusta ei sitten tulekaan mitän, niin tunnelma on lievästi kiusaantunut jatkossa, jos joutuu samaan porukkaan myöhemmin.

sanumaria

Kiisa, se tässä juurikin. Tai sitten kun ne pariutuneet lähtee sinkun kanssa baariin, muut ei tajua yhtään että olis kiva kattella niitä miehiä :) (No tähän on toki poikkeuksiakin, ainakin noi mun muutamat rakkaat apinat). Vaivautunein tilanne ehkä olisi se että meet itse bileisiin ja sinne on roudattu yksi sinkkumies. Ja sitten katsotaan että "jokojokojoko ne tykkää toisistaan".

susa

itse oon kelvolliset miehekkeeni löytänyt kavereiden kautta. kavereilla on kavereita ja niillä kavereita ja jossain on sitten majaillut se unelmien poika. tai ainakin poika, joka hetken aikaa on jossain mielenhäiriössä vaikuttanut unelmien pojalta...

mutta onhan se vaan saatanan vaikeaa. miehillä tuntuu olevan joku vainu, että kun nainen etsii jotain, niin ne ei innostu, mutta miten helvetissä voi lopettaa etsimästä kun ei tahdo oikein muuta kuin rakkautta?

deittailu on kyllä yhtä saatanallista ydinfysiikkaa.

Ingemöö
Ingemöön tarinat

nojoo emma nyt tarkottanu et lukittaudu kamppaas vaan et ela elamaa ihan normaalisti miettimatta ehka et no pitasko alottaa taekwondo etta saisin miehen... mut ei tahan valitettavasti oo mitaan taikatemppuja. liian vaikeeta :D

sanumaria

susa: mä oon ennen törmännyt niihin opiskelujutuissa, mutta kun niitä ei ole enää niin eipä tuu vastaankaan ketään uusia.

ingemöö: se normaali elämä vaan on just sitä että uusia ihmisiä ei tapaa. se tässä se villakoiran ydin onkin :(

Turhat jorinat

Ehkä sun pitäis vähän järkeistää ajankäyttöäs, ja miettiä ekaks, millainen mies sulle kelpais. ('Millane vaan, kunhan ei haise eikä lyö'  ei nyt oo käypä vastaus:)

Eihän sun oo mieltä käydä jahtaan vaikka jotain erämiestä, jos vihaat metsissä möyrimistä. Homma ei pidemmän päälle toimis kuitenkaan, joten miksi vaivautua?

Jos täsmäisku harrastepiiriin tai puoluetoimistoon ei innosta, mene sellaiseen baariin, missä sopivansorttisen oloista ukkoa pyörii. Tee paikasta kantis. Nojaile tiskiin (sieltä näkee yleensä parhaiten),  juo vaan yksi tai kaksi drinksua, mutta käy samassa paikassa usein -jäät mieleen. Käy hiljaisempina iltoina, silloin sut huomataan paremmin. Käy yksin ja saat huomiota 5x helpommin. Älä mee verkkareissa, mutta älä myöskään tällää liikaa, normaalitapaukset pelkää paksua pakkelikerrosta. Silmäile rauhassa tarjontaa -oli läävä millainen tahansa, on se aivan varmasti jonkun toisenkin kantapaikka.  Älä hätäile, tää voi ottaa aikaa, mutta jossain vaiheessa aivan varmasti sulle tullaan jutteleen... Muista hymyillä!

 

 

Whilen
Orastus

Kaikki mieheni oon löytänyt alkoholin parista. Lupaavan kuuloista, eikö? ;) Siis baareista tai bileistä tai vaikka sitten kadulta, mutta jokainen mun sekä seurustelu- että jonkunlaisista säätösuhteista on alkanut humalassa. Ja sitten naistenlehdissä kirjoitetaan, ettei niin voi alkaa mikään oikea suhde tai ainakaan se ei voi kestää. Kaksi juttua kesti 3,5 vuotta, kolmannessa eletään jo viidettä.

Olen liian ujo pyytämään kahville kahvi- ja muropakettien välissä, ja vaikka usein tuleekin jonkun kanssa liikuntatunnin jälkeen juteltua, niin hirveän vaikea senkään on kuvitella mihinkään johtavan. Tai ainakin pitäisi jutella kymmenen kertaa ja lähteä joskus vahingossa(?) yhtä matkaa kotiin...

Siis baariin! Luulen, että Ingemööllä on pointtinsa siinä, ettei metsästys kannata - se kun näkyy ihan varmasti naamasta, kuten se sun veikkaama penseyskin ;) Iloinen fiilis ja tietty välinpitämättömyys ympärillä viliseviä miehiä kohtaan --> niitä on yleensä perässä niin että valita saa.

päivikki (Ei varmistettu)

Kirjoitat, ettet uskalla mennä juttelemaan tuntemattomille. Jos yrittäisit tätä kohtaa elämässäsi pikkuhiljaa muokata, niin sinun ei ehkä enää tarvitsisi miettiä, missä paikoissa ihmisiä voi tavata. 

Tiedän, että ei ole helppoa muuttua noin vain rohkeaksi ja keksiä niitä asioita joista alkaa keskustella tuntemattomien kanssa. Voit vaikka aluksi päättää, että tänään aloitat keskustelun jonkun tuntemattoman kanssa kassajonossa, hississä tai vaikka jumppasalin puhkuhuoneessa. Ilman mitään pokailuaikeita. Sitten kun se kiinnostava tyyppi tulee vastaan, et jää tuppisuuksi, vaan uskallat mennä juttusille, kun olet harjoitellut juttutilanteita tuntemattomien kanssa :)

sanumaria

TätiMonika: mä en nyt heti näe miten on ajankäytön järkeistämistä alkaa roikkua baarissa useita kertoja viikossa jotta saisi kantisstatuksen. kun mistä tietää miten se baari pitää valita? ja sen tiiän että mun sopivamies ei oo sellanen joka roikkuis baarissa viis kertaa viikossa (tai pubissa). kun ite on liikunnallinen ihminen, niin tietty toiveissa olis että mieskin olis, tai että se ainakin ymmärtää miksi se bodypump tunti on mulle olennainen osa päivä.

whilen: mä en ihan allekirjota tota että niitä miehiä on perässä niin että saa valita, kun vaikka olis varattuna baarissa niin ei silti oo ollut :) mutta joo, humalassa mullakin on suhteet alkaneet (ja kestäneetkin, samalla tavalla kun sulla)

päivikki: ei mulla ole ongelmaa muuten jutellessa, kun jos tulee se "vitsit toi olis kiva"-tyyppi. sitten ei vaan pysty. töissä mä jututan tuntemattomia ihmisiä harva se päivä, mutta se on eri asia jotenkin (oman pään sisällä ihan täysin eri asia, ei ehkä muitten silmissä).

Whilen
Orastus

Äh, luin ylläolevan tekstini uudelleen läpi ja tekikin mieli vähän korjata. Ei niitä nyt tosiaan joka ilta jonoksi asti ole :D Mutta ei ole kyllä ollut ikinä vaikeuksia seuraakaan löytää. Ja useinhan se menee kuten susa kirjoitti: ison kaveripiirin kautta tutustuu aina uusiin ja taas uusiin ihmisiin, joista aina tuppaa joku kiinnostava löytyvän.

sanumaria

Toi on kyllä tavallaan jännä toi kaveripiiri. Mulla ainakin tuli valmistumisen myötä ihan täysstoppi sekä kaveripiirin kasvamiseen että sitä kautta uusiin ihmisiin tutustumiseen. Johtuen ihan siitä että kun ite on päivät töissä ja sellaista arkielämää, niin se opiskelijan arki ei ole oikeen enää mulle. Ja sitten kun ne oman kaveripiirin ihmiset pariutuu/saavat lapsia, niin sitä ei oikein sitten enää tuu uusia tyyppejä sitä kautta (jos niitä lapsia ei lasketa). Ehkä mulla vaan on liian pieni kaveripiiri tai jotain :/

Whilen
Orastus

Mulla on iso, mutta kai aika kummallinen kaveripiiri: 20-40-vuotiaita, joista juuri kellään ei ole lapsia, melko lailla kukaan ei ole naimisissa jne. Tässä on itsekin helppo elää ikuista nuoruutta - ja tavata toisia samanlaisia ;)

päivikki (Ei varmistettu)

Ehkä työminänä on helpompaa jutella tuntemattomien kanssa kuin ns. omana itsenään. Jotenkin sun pitäis harjotella niitä tilanteita, jotta pystyisit aloittamaan juttelun silloin, kun se "vitsit toi ois kiva tyyppi" tulee vastaan. Pitää astua epämukavuusalueelle, jotta voi olla mukavaa :)

HeiniK
Totellako?

Joku sanoi joskus, et pitää opetella tunnistamaan omat rutiininsa ja sitten rikkoa niitä, jos elämä ei tunnu täysin omalta.

Moni valmistunut kaveri on just pohtinu samaa. Et ei sitä ystävysty/tutustu/rakastu uusiin ihmisiin yhtä helposti arjessa kuin opiskeluaikana. Yksi heistä sanoi, että on vain päätettävä, että haluaa uusia ihmisiä elämäänsä ja sitten on nähtävä vaivaa sen eteen. Kuulostaa hankalalta!

sanumaria

Tää just oli se että pitäisi keksiä uusia rutiineita, ja ongelmana on se että tykkään mun rutiineista :) Mutta ehkä noh. Kai tässä jotain sitte vaan on keksittävä..

nene (Ei varmistettu)

Jos sun ystävät kerran on jo parisuhteessa, niin niillä todennäköisesti on miehiä, joilla on kavereita, joista aivan varmasti löytyy myös sinkkuja. Kysy vaikka ihan suoraan joltain ystävältäsi, että löytäisikö sen mies sulle joku treffiseuralainen.

Sitten vaan matkaan ilman järjestettyjen juttujen paineita. Eihän tuollainen oikeastaan eroa netin kautta järkätyistä sokkotreffeistä juuri mitenkään.

Ite oon tutustunut oikeastaan jokaiseen poikaystävääni kaverin kaverin kautta. Uusiin ihmisiin tutustuessa ei kannata stressata siitä, että juuri ne uudet ihmiset ei ole potentiaalisia unelmien prinssejä. Jokaisella uudella tuttavuudella nimittäin on tuttavuuksia, joista joku saattaa olla upea.

Siksi ei esimerkiksi kannata tuomita uutta mielenkiintoista harrastusta vain naisvaltaisuuden takia. Voihan olla, että löydät sieltä uuden tyttökaverin, jolla on vaikka superihana veli/naapuri/työkaveri/tms.

sanumaria

nene, joo toi on ihan totta. mä oon ollutkin kaverin järkkäämillä sokkotreffeillä. Siinä vaan joutuu selittämään sitten sille kaverille että noku ei se ollutkaan kiva ja sori. :)

Ingemöö
Ingemöön tarinat

no yks idea on tietty kokeilla jotain nettipalveluita :) taa nyt on sellanen et monet ajattelee sen olevan kamalaa ja saalittavaa ja ettei todellakaan jne. mutta ma tiedan parikin ihmista ketka on kayneet tosi kivoilla treffeilla tan kautta, ja sit jopa tallanenki tapaus joka loysi elamansa miehen tata kautta ja perustivat perheen jne :)

sanumaria

ingemöö: nettipalveluiden käytöstä ja sen seurauksista voi lukee aiemmista postauksista ;) ja tiiän määkin onnistuneita episodeja sieltä, ittelle vaan on jäänyt sieltä käteen enemmän kakkaa kun ruusuja. ideana toki oikein pätevä, noin muuten.

Ingemöö
Ingemöön tarinat

aaa okei :D

Mari K.

Myös mä olen sitä mieltä, että lakkaa  etsimästä. Lähde sen sijaan kahville akkajumpan likkojen kanssa, mene duuni/kouluporukalla terassille ym. Tutustu näihin naisiin ensin, ne tutustuttaa sut heidän ystävilleen myöhemmin (niihin miehiin ;D), jota kautta tutustut taas uusiin naisiin ja niiden kautta taas lisää ihmisiin (miehiin... :D). 

Oman sukupuolen edustajat on se juttu. Nainen tarvii toista naista ja nää jutut lähtee aina naisista sun ympärillä. Jonkun naisen yks parhaista kavereista on sinkku, toisen salilla käy kivan näkönen mies, joka ei jostain syystä innostu tästä naisesta, jonkun isoveli on sinkku ja sitä rataa. Ja usealla naisella tuntuu olevan joku synnynnäinen tarve parittaa sinkkuystävänsä nopeesti. :D Liika on tietenki liikaa, mut kaippa yhtä hyvin vois käydä treffeillä tai pareillakin. Tai mennä porukalla keilaa tai mitä tahansa. Ennen kaikkea juttu on siinä, että sä itse et vaikuta epätoivoselta. Että sä olet varman olonen, et tässä sä olet ja yksinki on hyvä. Miehet tuntuu kiinnostuvan naisista, jotka pärjää myös omillaan, ja joilla on hyvät välit muihin naisiin (= miehen ei tarvii kuunnella sun vaatekriisistä tai bad hair daysta, kun sä soitat kaverilles.. tai niin ne kuvittelee :D), jotka ei tunne tarvetta dissata muita jne. (= 

Että nii. Alota niistä naisista sun ympärillä. Tutustu niihin, kyllä ne vie sua sitte pidemmälle (:

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä löysin vasta eilen sun blogin ja ihastuin sun kirjotuksiin, joten tässä jo toinen työpäivä on menossa blogisi parissa (hiljainen kesä..) :)

Pakko siis kommentoida tähänkin ja kertoa oma stoori. Muutin Helsinkiin reilu kolme vuotta sitten pitkän parisuhteen päätyttyä ja alku aika menikin ihan kivasti. Jossain vaiheessa aloin kaipaamaan toista ihmistä ja rupesin kiroilemaan, että kun ei missään tapaa uusia ihmisiä. Kaikki mun kaverit siis olivat pariskuntia ja ketään ei kiinnosta käydä baarissa sinkun kanssa, töissä ei tapaa ketään ja ainut paikka missä kävin töiden lisäksi oli ruokakauppa ja kuntosali. Mutta löytyy niitä miehiä sieltäkin :) Oman kultani bongasin kuntosalilta, todella pitkään siinä kesti että treffeille päästiin kun kumpikaan ei uskaltanut pyytää toista ulos, mutta sitkeys palkittiin ja lopulta päästiin treffeille. Nyt reilu vuosi yhteistä matkaa takanaja hyvin menee.

Tsemppiä siis "etsintään" ja pidä silmät auki, kyllä se sopiva jossain tulee vastaan ja ehkäpä sulta löytyy sitten sitä rohkeutta pyytää toista ulos :)

-T-

sanumaria

-T-: Kiitos tsempistä, niinhän siinä kävi että se sopiva löytyi :)

Kommentoi