Vähemmistössä

Mikähän siinä on, että blogimaailma on niin hemmetin outo. Otetaan esimerkkinä ensin vaikka sisustus ja koti. Mä luen muutamia sisustusblogeja puhtaasti siksi että musta on ihan älyttömän kiva katsoa kauniita kuvia kauniista kodista. Mua ei ala ärsyttää ko. bloggaajat sen takia että niillä on kuvissa siistiä ja nättiä. Kai niilläkin on joskus sotkuista, mutta mitä väliä. Mä tykkään niistä kauniista kuvista. Jos haluan katsoa sotkua, voin ihan rauhassa laittaa läppärin pois ja katsella ympärilleni, ja tuntuu että tässä oon ehkä vähemmistössä blogimaailmassa. Että eihän se oo aitoa ja todellista jos on siistiä, pitää olla sotkukuvia, se on aitoa se. Vai haluaako joku rehellisesti nähdä valokuvia siitä miten meillä on nytkin keittiön tuolin selällä kuivumassa pyyhe jos toinenkin? Mäkään en jaksa katsoa sitä, miksi joku muu jaksaisi? 

Musta on ihan täysin itsestään selvää että jos joku haluaa esitellä kotiaan, se koti siivotaan ensin nätiksi ja puhtaaksi ja esitellään vasta sitten. Mulle  vastaava asia on että yritän siivota ennen kuin tulee vieraita. Vain lähimmät ystävät ovat niin jotenkin etuoikeutetussa asemassa (tai ne pirulaiset tulevat ilmoittamatta kylään) että ei tule siivottua heitä varten. Mulle on jotenkin ihan sama että onko kenenkään koti miten sekaisin, mutta ei mua huvita blogeista katsella miten sotkuista muilla on. Mä tiedän ihmisiä joiden koti on aina kuin suoraa sisustuslehden sivuilta, ja tiedän ihmisiä joiden koti näyttää siltä että siellä olisi räjähtänyt pienen koko luokan pommi. Miksi näistä ensimmäinen on se "mahdoton"? Miksi niille siisteille kodeille ja kuville naureskellaan että no ei se ole niin oikeesti. Miten se sotku on jotenkin parempaa? Miten se tekee ihmisestä aidomman että sillä on eiliset sukat keskellä keittiönpöytää?

Blogimaailma, oot outo.

Share

Kommentit

Eikku_ (Ei varmistettu) http://liikuttava.blogspot.fi/

Vieraiden tullessa kylään: "kauheeta kun täällä on sotkuista, anteeksi nyt vaan hirveesti.." (just siivottu pää punaisena)

Blogiin kuva kivasta kodista: "siis ei meillä normaalisti oo näin siistiä, nyt jaksoin panostaa ku blogi <3"

Jos vaan lakkaisi selittelemästä.

sanumaria

Ah mutta vaatimattomuus ja selittely ainakin meillä lounaassa on sellasta "huomasithan että ihan siivosin sulle" ;)

Någon Annan (Ei varmistettu)

Tämä on asia, jota on hyvä pohtia! Luulen, että yksi syy, jonka takia sotkukuvat herättävät positiivisia tunteita, on se, että jotenkin kasvojen säilyttäminen vaatii sitä, että "kunnon ihmisillä" on koti järjestyksessä. Sotku ja epäsiivo on laiskan ihmisen ja etenkin laiskan emännän merkki.

Kun kotona on lapsia, varsinkin sellaisia, jotka tykkäävät levitellä leikkejään kodin joka nurkkaan, koti saattaa toisinaan olla varsinaisessa sekasotkussa. Tämä toki riippuu tosi paljon siitä, miten kodissa olevat aikuiset suhtautuvat sotkuun: toiset ovat vain parempia pitämään järjestystä kuin toiset, ja monesti toinen osapuoli saattaa olla enemmän järjestysorientoitunut kuin toinen. Mutta mullakin tulee toisia blogeja lukiessa mieleen välillä se, mahtaako bloggaajan elämä keskittyä hieman liikaa siihen, miltä kotona näyttää ja onko siellä nyt varmasti siistiä. Ymmärrän hyvin esteetikkoa ja järjestyksen ystävää, mutta toisaalta liika kodin hoonaaminen voi stressata muita kodissa asuvia. Pienten lasten kanssa aikaa tuntuu olevan muutenkin rajallisesti, jos hirveästi keskittyy siivoamiseen ja sisustamiseen, se pikkulapsiaika saattaa hujahtaa siinä. Mun äiti on sanonut, että katuu hirveästi sitä, että meidän pikkulapsiaikana hänelle oli niin hirveän tärkeää se, miltä kotona näyttää. Työviikon päätteeksi olisi ehkä voinut tehdä jotain muutakin, kun stressata siivoamisesta ja siitä, onko koti nyt varmasti tip top.

Äitini on pohtinut tuota "siivoushulluuttaan", ja uskoo sen johtuvan omasta äidistään. Maalaistalon emännän työ oli koti, ja huushollin kunto tavallaan merkki siitä, että emäntä hoitaa työnsä kuten pitää. Kodin ulkopuolella työssä käyvien vanhempien taas pitää mahduttaa ruuanlaitto, kodinhoito ja lasten kanssa oleminen siihen iltaan (en siis tässä vähättele mummoni työtaakkaa). Ehkä tämä ristiriita ajankäytön ja "blogikodin" välillä saattaa olla se, mikä herättää tunteita etenkin perheellisissä ihmisissä.

Blogien kuvat toimivat inspiraationa monelle. Mutta ehkä liian monelle jää takaraivoon jyskyttämään se ajatus, että tuolla on noin siistiä ja kaunista, meilläkin pitäisi olla noin tuollaista. Mutta ei ole, koska meillä on X-määrä sotkevia kersoja, ruma ysärikeittiö, jonka remontoimiseen ei ole rahaa saati aikaa ja lisäksi puolisolla on ikävä tapa ripotella vaatteitaan ympäri asuntoa. Tämä ei tietenkään ole bloggaajien tarkoitus, heidän tarkoituksenaan on esitellä harrastustaan ja ylpeidenihettaan. Ja varmasti monet kuvat otetaan myös tarkasti rajaamalla ne kersojen sotkut ja miesten pitkät kalsarit pois! (Ja se on ihan ok.)

Nyt tuli ihan hirveä romaani, mutta oon ajatellut tätä asiaa paljon viimeaikoina, ja kuulun myös niihin, jotka tuntevat kodin sotkuisuudesta ahdistusta (mieheni, joka on varsinainen läävälasse, taas ei, ja hän ripotteleekin hyvällä omallatunnolla kamoja pitkin poikin, eikä tunne tarvetta panna tavaroita paikoilleen). Mä en luekaan tällä hetkellä kauheasti sisustusblogeja tai -lehtiä, koska sen jälkeen oma koti ysärikeittiöineen tuntuu aika karsealta paikalta. Tällä hetkellä saan enemmän voimaa siitä, että jossain toisessakin talossa asiat ovat hujan hajan ja huiskin haiskin. Mutta ehkä mä taas joskus pääsen nauttimaan taas sisustusblogeista.

Ja pakko vielä awwittaa tuota edellistä vauvapostausta! Vauvat <3 Maailman söpöin asia? (Terv. 3-kuukautisen vauvan äiti)

sanumaria

Mutta mullakin tulee toisia blogeja lukiessa mieleen välillä se, mahtaako bloggaajan elämä keskittyä hieman liikaa siihen, miltä kotona näyttää ja onko siellä nyt varmasti siistiä. Ymmärrän hyvin esteetikkoa ja järjestyksen ystävää, mutta toisaalta liika kodin hoonaaminen voi stressata muita kodissa asuvia.

Mä en ihan tajua itse just sitä että jos toisella on tärkeää että kotona on siistiä ja tiptop, niin se on liiallista kodin hoonaamista. Ehkä se tyyppi on onnellisempi kun on tiptop, jos ei olis se olis kun perseeseen ammuttu karhu. En tiiä, joten en oleta.

Pienten lasten kanssa aikaa tuntuu olevan muutenkin rajallisesti, jos hirveästi keskittyy siivoamiseen ja sisustamiseen, se pikkulapsiaika saattaa hujahtaa siinä.

Musta on jotenkin hassua että kun joku kuvaa blogiinsa tuikkuja, olkkarin yksityiskohtia, siistin keittiön niin kaikki olettaa että siellä asunnossa on AINA sellaista. Ehkä se on ottanut kuvia kauheen määrän kerralla ja tekee niistä samoista monta postausta? Tai ehkä se vaan oikeasti on perussiisti ja tykkää järjestyksestä, eikä kämppä vaan oo ikinä kauheen sotkuinen.

On vähän kurjaa olettaa (ja vedän nyt mutkat suoriksi kärjistyksen nimeen jne disclaimerit) että jos jollakulla on blogissaan kuvia kodistaan joka on siisti ja tiptop, että tyyppi vaan siivoo liikaa, kellään muulla ei oo kotona kivaa ja sen lapsillekaan ei jää aikaa. 

Mä itse siis oletan että kaikilla on kotona vähän epäjärjestystä (epäjärjestyksen määrä tietty vaihtelee isostikin). Siitä syystä musta on kiva kattoa blogeissa nättejä kuvia. Vähän sama kun muotiblogit on mulle just sitä että haluan katsoa kauniita kuvia, enkä hammastahnasotkuisen peilin kautta otettuja räpsyjä joista koko kuvaa ei näy kun bloggaaja unohti pistää valot päälle tai heijasti salamalla peiliin. 

Någon Annan (Ei varmistettu)

Kun luin tuon kirjoittamani viestin, tajusin, että multa jäi korostamatta se, etten tosiaan ajattele automaattisesti joka blogin kohdalla, että nyt se äiti siellä laiminlyö lapsiaan, voi voi - ei, ajattelen kyllä, että ensisijaisesti kyse on harrastuksesta. Jäi vähän harmittamaan, että edes kirjoitin tuon kohdan, nimittäin siitä tulee nyt sellainen kuva, että mä jotenkin paheksun sisustavia ja siistejä ihmisiä. En paheksu, en todellakaan! Ja tosiaan, kuviakin rajataan, se on hyvä muistaa. Ja kuvassa näyttää kaikki erilaiselta. Joten jos joku sisustusbloggaaja luki kommenttini, ja pahoitti mielensä, pyydän anteeksi, se ei ollut tarkoitus. Lähinnä yritin kirjoittaa niitä ajatuksia, joita mulla ja muilla ihmisillä voi tulla mieleen, ja jotka siis johtavat tässä postauksessa esiteltyyn käytökseen.

Mäkin tykkään katsella blogeista nättejä kuvia, ja sen takia oon niitä lukenutkin. Ja onneksi todennut, että tällä hetkellä sisustusblogien kuvat eivät sovi mulla kuin joskus harvoin katseltuna, koska ne tällä hetkellä saavat mulle sellaisen olon, että omassa kodissa on vain virheitä. Suosittelen tätä "ennakoivaa sensuuria" myös muille, joilla tuntuu heräävän negatiivisia tuntemuksia blogien kauniista kodeista - uskon paljolti, että ne negatiiviset tuntemukset heräävät juuri siksi, että ristiriita oman elämän ja "blogielämän" (joka siis on tosiaan vain kapea siivu bloggaajan elämää tietystä kuvakulmasta esiteltynä) aiheuttaa hankausta.

Toivottavasti tämä selvesi hieman tuota epäselvää ranttiani. En oikein jäsennellyt sitä, kirjoitin vain asioita mieleen tulevassa järjestyksessä.

sanumaria

En oleta että sää teilaat kaikki sisustusbloggarit huonoiksi ihmisiksi, mutta joku sellanen tossa ajatusmaailmassa on mikä varmaan vähän selittää sitä "totuus kodistani" -postausintoilua. Tää on vaan tätä nurinkurisuutta nykypäivänä. On noloa että kotona on aina siistiä (kun pitäisi osata relata ja jättää siivoomatta), on noloa laihduttaa (pitäisi olla ruokavaliolla tai tähdätä fitnesskisoihin tai rakastaa kilojaan), on noloa olla fitness kun pitäisi vaan nostaa rautaa äiäsalilla hien roiskuessa. Jnejne, esimerkkejä riittää.

Mä toteutan just kans tota ennakoivaa sensuuria, jos tiiän että mun hermot kiristyy liikaa jonkun blogista niin en vaan mee sinne. Meen sitten kun ei kiristä.

karkkimaria

Ainakin mä ( vaikka en sisustusblogia pidäkään, eikä meillä aina ole kaikki -jos mikään- ihan tip top) haluan ihan oman viihtyvyyteni vuoksi pitää paikat kotona kunnossa ja haalia ympärilleni kauniita asioita ja panostaa siihen.. Mieli on huomattavasti kevyempi, kun esim. Keittiön pöytätasot on roskattomat kahvista nauttiessa JA täällähän mä suurimmaksi osaksi vietän aikani, miksen siis saisi nauttia ympäristöstäni?

eikä sitä sotkuisuutta niin huomaa, kun käyttää sisutuksessa samoja värejä kuin lasten leluissa ;)

empuska

Mutta tuo on vaan paskaa kuvaamista. Jos ottaa sotkuisesta huoneesta huonon kuvan, ei se siivoaminen sitä paranna, se on edelleen huono kuva ilman ryönää. 

sanumaria

Kauniita asioita on kiva katella, ei siinä pitäs olla sen ihmeellisempää. Lisäksi musta on mahtavaa katsoa miten oikeesti joilla on nerokkaita ratkaisuja piilottaa sotku :D

pelagia
päivät kuin

Tässä on sama juttu kuin mallit vs. "oikeat naiset".

Joka puolella näkyy vain täydellisiä, kauniita ja laihoja naisia ja perusmammat ahdistuvat ja kuvittelevat ehkä olevansa huonompia ja rumia. Sitten teilataan nämä mallit, eivät he ole aitoja naisia, kyllä naisella on vatsamakkara jos toinenkin. 

Jonkun kotona on aina siistiä ja kaunista ja oma koti kaaoksen vallassa. Helpompaa ajatella, ettei noillakaan oikeasti ole siistiä, kuin että ehkä itsekin voisi siivota useammin.

Ai niin, onnelliset avioliitot, pakko olla kulissia! :D

sanumaria

Hah, joo. Ja niinkon jostain syystä järki lentää monella ulos ikkunasta. Niinkon ihan oikeasti, kuvitteleeko joku olevansa niin erikoinen että on AINOA ihminen maailmassa jolla kotona ei näytä kuin sisustuslehden sivuilta? 

Onneks mun avioliittomalli tulee pariskunnilta Red&Kitty ja Al&Peg. :)

SuviH (Ei varmistettu)

Jos pitäisin blogia (en siis pidä, mutta jos), niin AIVAN VARMASTI siivoaisin kotini ennen kuvaamista. Tai ainakin sen osan siitä mitä kuvaan. Samasta syystä siivoan, kun mulle tulee vieraita. Samasta syystä siivoan, kun ipana menee päikkäreille. Nautin siististä kodista, ja uskon että muutkin nauttivat.

Täähän on sama, kun muotiblogiin ottaisi päivän asukuvan (vai mikä se nyt on) sepalus auki.
Tai esitttelisi hienoa meikkiä tukka takussa.
Tai kertoisi Maailman Parhaan Kakun ohjeen ja kuvassa olisi kermavaahdolla kuorrutettu lätty.

C'moon - totta sen kodin pitää olla siisti :D

Kommentoi