Vertikaalisesti rajoittunut

Ladataan...

Eipä siinä että olisin mitenkään erityisen rajoitteinen vertikaalisesti ajateltuna. Mutta kun aina ei vaan yletä. Jostain syystä mää tunnen useampia yli 190cm pitkiä ihmisiä, jotka eivät vaan tunnu käsittävän miksi meille pätkemmille jotkut asiat vaan on vähän hankalampia.

Hankalia asioita vertikaalisesti rajoittuneille:

  1. lamppujen vaihto
  2. yläkaappien käyttö
  3. kirjahyllyn ja muitten itseään korkeampien juttujen päällyksien pölyjen pyyhintä
  4. kaupassa asioiden ostaminen ylähyllyiltä ja erityisesti silloin, kun se paketti minkä haluat on siellä ihan hyllyn perällä
  5. taulujen seinäänkiinnitys
  6. suihkussa käynti pitkän ihmisen jälkeen (se käteenotettava suihkunpää on niin ylhäällä ettei yletä. ja kyllä, olen joutunut huutaan että "TUU LASKEEN MULLE SUIHKU, EN YLLÄ")
  7. ikkunoitten pesu

Nyt siellä joku miettii että onpa tyhmä nainen, miksei se osta sellaista keittiöjakkaraa. No mullahan on sellanen.

  1. jos lamppua vaihtaessa onnistuu irroittamaan sen koko systeemin katossa olevasta koukusta, ei siitä jakkarastakaan enää sitten ole apua.
  2. keittiöjakkara on aina jossain muualla kun siellä keittiössä
  3. pölyjen pyyhintä jakkaran kanssa onkin supernäpsäkkää: aseta pesuvesivati lattialle, kiipeä rätin kanssa jakkaralle, pyyhi, kiipeä alas, huuhtele rätti, siirrä jakkaraa, kiipeä ylös, pyyhi, kiipeä alas, huuhtele, siirrä, jnejne
  4. ei ole jakkaraa mukana kaupassa
  5. tässäkin tuli jakkara+sanumaria -yhdistelmän ulottuvuus eteen, enkä saanut valokuvaseinää valmiiksi
  6. ei ole jakkaraa mukana suihkussa
  7. no tässä se auttaa. mutta oon laiska.

Lisäksi multa on kielletty vanhojen University Mathematics ja University Physics -opusten käyttö jakkaran jatkeena turvallisuussyistä. 

Mutta niin. Ainakin pystyn sujuvasti nukkumaan kahden hengen sohvalla ja pyörimään mitenpäin vaan 160cm leveässä sängyssä. 

Share
Ladataan...

Kommentit

Hahaa, aamen! Yläkaappien käyttöön onnistuu pöydille nouseminen, jos ei onnistu koppaamaan itseään kaapinovella alas samalla. Helvetin vaivalloista, mutta hyvä kun yltää edes toiselle hyllylle... Kaverin kämpässä on hienot sellaiset leveät kiinteät ikkunalaudat, joilla seisten ikkunanpesu oli kuin tanssia kerrassaan! Tahtoo.

Hienoimpia hetkiä on kuitenkin ne, kun seisot parin 185+ senttisen kaverin välissä. Tulee muuten niskat kipeäksi.

Mä oon joskus yrittänyt tehdä lavastushommia kolmen miehen kanssa, joista lyhyin on mua 20cm pidempi. Ja pisin jotain 40cm pidempi. Huoh. Eihän ne ees tajunneet kerran kun lähin hakeen kesken kaiken kahvia...

Joo, koska niiden näkökenttä on sen montakymmentä senttiä korkeammalla, ei ne huomaa että sä häviät kun et oo tarpeeks ylhäällä! :D

Onnenpäivä

Hei asiasta juuriharjakseen, tykkään sun uudesta kuvasta tossa yläreunassa!

Määkin! Tosin se on vanhan blogin puolelta, mutta oon niin hippi että tykkään kierrättää :D

KYLLÄ! Erityisesti toi suihkukeissi ottaa joka kerta päähän osuessaan kohdalle. Ja kokemusta on: on tullut asuttua hujoppikämppisten kanssa, ja niillä on vielä ollut hujoppipoikaystäviä, eikä ne koskaan tajunneet, että allekirjoittanut ei todellakaan yletä ottamaan sitä suihkua alas yläasennosta... 

Toinen helmi on palohälytin. Asuin viime kesänä tilapäisesti valmiiksi kalustetussa soluhuoneessa, jonka kalustuksessa oli näin rajoittuneelle tapaukselle lievästi ongelmia. Jossain vaiheessa nimittäin palohälyttimestä loppui patteri, mikä tietysti sai aikaan sen, että kyseinen masiina alkoi piipitää tasaisen kammottavasti ihan jatkuvalla syötöllä. Koko solussani ei ollut kuin yksi säälittävä jakkara (ei mitään hajua, miksi), ja sekin niin matala, etten sillä seistessäni ylettänyt kattoon ja palohälyttimeen. Tarpeeksi kauan sitä superrasittavaa piipitystä kuunneltuani otin sitten pari henkaria käsiini ja niillä sohimalla onnistuin jotenkin saamaan palohälyttimen alas - tippumaan suoraan lattialle ja rikki. Way to go, sanoisin.

Pumpui

Lyhyyden ikäviä puolia on myös se, että ovenkahvat on sijoitettu juuri sille korkeudelle että housujen vyölenkit ja taskut jäävät kiinni niihin.

naria: kyllä! on osunut toikin omalle kohdalle. sillon kävin pyytämässä naapurista apua.

lotta katariina: voi niin totta. ihan kohtuu noloa jäädä jumiin ovenkahvaan :D

Pire (Ei varmistettu)

Ei 160 vielä mitään mutta miinusta siitä vielä 6 senttiä pois... :D Se on muuten kans, että työtuolit on aina säädetty pidempien mukaan niin korkealla että niiden päälle pitää ponkasta ja parhaimmassa tapauksessa se liukuu alta pois (been there, done that!). Nii ja housun lahkeista saa aina lyhentää sen 10cm...

No hei, miten ois sitten pätkä ihmisen hyvät puolet?

1. Mahdut hellun kans istuun yhden istuttavaan nojatuoliin kahdestaan vain sen vuoksi että sinä olet sopivaa kompatkia tasku kokoa.

2.Ei tarvitse pelätä että matalalla olevat lamput kolisisivat päähän.

3. Ei tarvi pelätä, että poikaystävä olisi sinua lyhyempi.

4. Koska olet niin lyhyt, on helppo vedota omaan pienuunteensa ja teettää muilla raskaita hommia (jotka oikeasti jaksais ihan hyvin) "enkai minä jaksa tuommosta, kato nyt, oon näin pieni ja heiveröinen". Esim. Kauppakassien kanto

5.Edelliseen vedotaan tietenkin aivan liian harvoin, koska lyhyyden vuoksi on tottunut taistelemaan mm.edellä mainittujen asioiden eteen ja se on kasvattanut tietynlaista sinniä pienen ihmisen luonteeseen.

Pire: täytyykin ehkä kirjotella uus postaus, toisesta näkökulmasta :D Kiitos :)

Ja voi käyttää niin korkeita korkoja kuin sielu sietää ja jalat kestää, eikä välttämättä siltikään ole yhtä pitkä kuin muut! Tiedä sitten onko tuo plussa vai miinus :D

Kommentoi

Ladataan...