Ladataan...

Ihana. Suloinen. Valloittava. Lämmin. Upea. Mitään suurempaa objektiivista tutkimusta tekemättä väittäisin, että monessa supersuositussa blogissa nämä sanat esiintyvät noin joka toisessa lauseessa. Milloin kengät ovat suloiset, milloin jonkun hymy on valloittava, milloin tunnelma on lämmin. Aina pitää yrittää löytää joka asiasta se positiivinen ja kaunis ja hyvä puoli. Kommenttibokseissa vilisee sama ällöpositiivisuus ja ällösuloisuus. Sanoinko ällö? Tarkoitin tietenkin... ei, tarkoitin kyllä ällöä. Minä kun en ymmärrä että miksi joka asiasta pitää etsiä se positiivinen puoli? Miksi kaiken pitää olla kaunista ja söpöä ja suloista?

Minä ymmärrän hyvin positiivisen elämänasenteen tiettyyn rajaan asti. Sitten ymmärrän hyvin että on olemassa ihmistyyppi, joka vaan on sellainen oman elämänsä runotyttö, joka voi sanoa vaikka koirankakkaa suloiseksi ja se kuulostaa sen ihmisen sanomana täysin uskottavalta. Jos minä kehun jotain paitaa söpöksi, mun kaverinit olettavat että tarkoitan että se paita on hirvittävintä mitä maailmassa on. Ymmärrän että ei aina tarvi märehtiä jokaista asiaa, ja että ei aina joka asia elämässä ole huonosti. Joskus on syytäkin miettiä että oliskohan elämässä kuitenkin jotain hyvää, kun tuntuu että asiat menevät mäkeen.

Mutta se mikä alkaa ottaa päähän, on se jatkuva ylipositiivisuus. Ja se kun oikein etsimällä etsitään positiivista ja kaunista asioista, jotka eivät vaan ole positiivisia tai kauniita. Niinkun vaikka kaatosade. Kyllä se saa harmittaa. Tai roskis. Ei se ole suloinen, vaikka mitenpäin ajattelisi. Minä haluaisin vähän lisää realistisuutta ja negatiivisuutta maailmaan! Tai haluaisin edes että annettaisiin meidän vähän mököisimpien olla rauhassa. Ettei syytetä pessimistiksi ja negatiiviseksi kun ei ymmärrä miten lasinsiru jalkapohjassa on parasta mitä ihmiselle voi sillä hetkellä tapahtua. Kyllä se saa ottaa päähän se. Ihan reilusti.

(Hehe, ihan vähän naurattaa tägätä tää juttu "Mieli & Hyvä elämä" kategoriaan. Mutta kun sellaista "Paha mieli" kategoriaa ei ole vielä täällä).

Share
Ladataan...

Ladataan...

1. Kaikissa vaatteissa tulee liian kuuma, ja alastikaan ei voi juosta. Mukavimmat juoksutrikoot on liian kuumat, ja lyhyemmät sortsit ovat lievästi itsetietoisuutta aiheuttavat. Mutta mennään niillä lyhyillä vaan, ei se maata kaada. 

2. Juoksureitillä on ruuhkaa. Koko ajan on joku ohittamassa. Tosin toisin kun hiihtäessä, nyt ohikiitävät tyypit eivät ole niitä mummoja (vähemmän noloutta ja itsetuntokolhauksia) vaan niitä fittejä tsubuja ja urheilijanuorukaisia. Kävelijöistä sentään pääsen ohi.

3. Juoksutoppirusketusrajat. Juoksutopeista ja muista treenipaidoista onnistuneesti saan hankittua itselleni nohevat rusketusrajat. Ärsyttävää tämä on siksi, että sitten normipaidoissa ja topeissa on tietty ihan väärissä kohdissa ne rajat. Näyttää vaan laikukkaalta. Ärrin. Bikineissähän voisin maata vaikka auringossa ruskettumatta, mutta jostain syystä juoksutopit edesauttavat sitä värin pintaan saamista. En tajua.

4. Auringonpaisteessa on kuuma, mutta metsässä on hyttysiä. Hyttysten huitominen juostessa on tosin ehkä sitä "toiminnallista treeniä", mistä aina puhutaan. Onko se nyt sitten sitä crossfittiä tämä?

5. Juoksupäänsärky. Jostain syystä kun lämpötilat nousevat yli 15 asteen ja aurinko paistaa, niin mulla alkaa juoksupäänsärky. Sellainen juostessa tuntuva pääkipu, joka lähtee pois kun ei juokse. Aika win, voin kertoa. Vinkkejä otetaan vastan miten tuosta pääsee eroon. Ja sympatiaa jaetaan kohtalotovereille.

+1. On aavistuksen nolompaa mennä juoksukamoissa kauppaan kesällä kun talvella. Tosin, talvella ei tuu mentyä kuumissaan ostamaan jätskiä. En tiiä kumpi on nolompaa, se että seisoo kauppajonossa hikisenä liian lyhyissä sortseissa. Vai että seisoo kauppajonossa hikisenä liian lyhyissä sortseissa paketillinen Pirkka Amppari-jäätelöitä kainalossa.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jeesusteippi. Ilmastointiteippi. Jesseteippi, jesari.

Onko se osissa? On. Pitäisikö sen olla? Ei. No korjaa se jesarilla.

Nyt mulla on kaikkien jesseteippien äiti, teinipoika ja kaukainen setä:

Justin Bieber -jesari! Kyllä nyt kelpaa korjata vaikka mitä. Iltalehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin mitä kaikkea voi fiksata jesarilla. Itsehän olen korjannut seuraavia asioita:

  • murtunut varvas: teippaa murtuneeseen varpaaseen jesarilla tueksi sopivaksi pätkitty jätskitikku, ja teippaa varvas tukineen kiinni viereseen varpaaseen
  • iltapuvun helman kääntäminen: kun iltapuvun helman viimeistely ei onnistu/unohtuu/tulee liian kiire, jesse hoitaa homman
  • lukioaikoina ostetun Kånken-repun pohjan korjaus: teippiä vaan niin hyvä tulee. Ja erottuu kivasti hipstereistä kun se oma muotireppu on sitä nuhjuisempaa ja vanhempaa kastia
  • teatteri esityksen lavasteseinä: sinne teipattiin taakse jesarilla risti ja toivottiin että pyhä jesarin henki pitää lavasteen koossa esityksen loppuun asti. (toimi)

Mitäs te muut olette korjanneet jesarilla? Tuota Justin-jesaria sain Ameriikasta asti, kyllä siellä on vaan kaikki paremmin.

 

Share
Ladataan...

Pages