Ladataan...

"Siis en mä oo syönyt liikaa, nää on raskauskiloja." Ahem vaan sanoi blogisti kun peiliin katsoi. Tässä on nyt kulunut jo kohta kuukausi siitä kun pallomaha pinkeänä pelasin korttia TAYSin osastolla 4 ja tunsin oloni tuskatuttavan raskaaksi. Voikohan sitä enää ihmetelläkään että miksi niin raskas fiilis, kun painoa on pudonnut kuukaudessa noin 20 kiloa.. Vielä olisi jäljellä noin 9 kiloa, ja sen sijaan että selittelen niitä nokunolinraskaana niin myönnän itselleni että no ne yhdeksän kiloa ovat niitä irtokarkkeja ja roskaruokaa ja muuta lohduttavaa, kun vaan otti päähän pallomahan paisuminen ja se että ei kyennyt enää liikkumaan.

Mitään varsinaista jumppaahan tässä vielä ei saa tehdä ennen kuin lääkäri antaa luvan, mutta kävellä saa. Ja tällä menneellä viikolla sitä onkin kävelty, ja mieliala on noussut samassa tahdissa kun on kilometrejä kerrytetty tossua toisen eteen laittamalla.

Täällä Mellowtownissa on kävelty auringon paisteessa, pilvisellä kelillä ja sadesäällä, mutta aina on ollut hymy korvissa. On paineltu menemään ilman sauvoja, sauvojen kanssa ja kärryjä työntäen. Takaisin Kuntoon -projektiin sopivasti tuuri ei ollut mun puolella Puutalon tuplakärryarvonnassa, ja se on kyllä nyt ehkä kuitenkin hyvä. Nimittäin ne kärryt olisivat varmasti olleet mukavan kevyet ja helpot ja noin, ei mitään haastetta! Nämä kaverilta ostetut kärryt ovat sen verran painavat että tietää tekevänsä töitä kun menee vaikka ylämäkeen, mutta sen verran hyvin liikkuvat ja toimivat että ei harmita yhtään.

Elokuussa päästäänkin sitten tositoimiin. Oon jo etsinyt joogaohjeita ja kotijumppavinkkejä, sekä laatinut itselleni 10 kilometrin juoksuun valmentavan ohjelman syksylle. Into piukassa ollaan täällä, mahtavaa päästä taas liikkeelle! Ihan vaan siksikin, että kun tutustuu tähän uuteen lähiympäristöön, voi tehdä hienoja löytöjä:

Miksi tuolla on kello?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Silläkin ehdolla että kuulostan 95-vuotiaalta, niin totean että kylläpä aika rientää. Vastako siitä on vuosi kun meillä oli kotipihahäät? Siis ne missä tarjottiin munkkia ja joista karattiin juhlimaan takapihafestareille? Voi veljet! Tässä on tapahtunut melkolailla sitten viimeisen vuoden sisään, etten sanoisi. Mutta tänään juhlittiin!

Aloitin heti hyvän perinteen, ei nimittäin ollut mitään lahjaa antaa. Selvisin tilanteesta näyttävästi osoittamalla lapsia ja syyttämällä niitä siitä että ei oo kerennyt hankkimaan mitään. Siis eihän nettikaupastakaan mitään voi hankkia koska lapset, eihän? Juhlapäivän kunniaksi mää sain kuitenkin ruusun. Ja jo perinteeksi muodostuneen Pätkiksen

Käytiin oikeen juhlapäivän kunniaksi ulkona humputtelemassa, lounastettiin Vaihmalan Hovissa. Lapset jätettiin hoitoon isovanhemmille ja oikeen siis humputeltiin! Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa. Halloumi-mansikkasalaatti oli naurettavan hyvää (ja mietin että miten en oo tajunnu ite ikinä tehä tollasta kotona) ja alkupalaetanat voisia ja etanaisia kuten pitääkin olla. Eiköhän sitä seuraavankin kerran mennä Vaihmalaan syömään, paikka oli sen verran mukava.

Jännästi sitä kuitenkin teki mieli tulla kotiin ja halata tenavia. Loppuilta onkin sitten syöty kakkua, juotu kahvia, juteltu kahden tulevan kummin kanssa mukavia ja ennen kaikkea katsottu jalkapalloa. Silmämuna kovana.

Veuhkalle peli on selvästi liian jännä, Meuhka on ihan cool.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yksi sanontatapa jota olen oppinut vihaamaan suuresti tenavien myötä, on se ilonpilaajien viljelemä ODOTA VAAN KUN. Fiilistelet itse kun on kivaa käydä nukkuvien vauvojen kanssa kaupassa niin ODOTA VAAN KOHTA NIILLÄ ON UHMAIKÄ JA NE HEITTÄÄ RAIVARIT KAUPASSA HEHE. Tai mietit että vitsit nää on söpöjä nää tyypit kun ne nukkuu ja killittää välillä. ODOTA VAAN KOHTA NE TEKEE HAMPAITA/ALOTTAA KIINTEET JA SITTEN GALAKSIT SORTUU JA SUA VITUTTAA VARMASTI.

No kiva kiitos hei vaan, mulla olikin jo hetken kiva fiilis tästä jutusta. Ajattelin että tuota odotavaan-mentaliteettia viljellään jotenkin kauhean rajoitetusti toistaiseksi. Ehdotan, että laajennamme sanonnan käyttö esim. seuraaviin tapauksiin:

Ystäväsi on löytänyt uuden heilan ja huokailee ihastuneena. Sinä: "Odota vaan kohta se istuu sohvalla pieruverkkareissa, röyhtäilee ja juo maitoa purkista ja on tosi ällöttävä." Tai voit ennustaa suhteen päättymistä: "Odota vaan kohta se tekee jotain tyhmää ja sua vituttaa ja sitten kaikki menee pilalle."

Ystäväsi odottaa ilolla festariviikonloppua. Sinä: "Odota vaan kyllä se pääesiintyjä peruu ja vettä sataa ja leirintäalue on pelkkää mutaa."

Ystäväsi saa uuden työpaikan. Sinä voit ilahduttaa häntä tarjoamalla kannustusta: "Odota vaan kohta sielläkin on YT ja sä saat potkut kun alotit nyt vasta."

Eiköhän mennä kaikki joukolla kannustamaan! Ei tästä mitään tuu! Odota vaan!

Mutta oikeesti. Voitaisko sopia että tuoreelle vanhemmalle saa sanoa "odota vaan" jos siihen liittyy jotain positiivista? "Odota vaan, kohta se nauraa ja se vasta hauskaa onkin."

Share
Ladataan...

Pages