Ladataan...
Ett liv med variation

Viikonloppu. 

Mulla on yövuoroputki takana. Uni-valverytmi on sekaisin kuin seinäkello. Töissä oli hiljaista, joten turhaan tuli nukuttua päivisin ennen työvuoroa. Nyt rytmi ei käänny, väsyttää, väsyttää, väsyttää. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Hätähuuto, mutta kukaan ei kuule. Itkettää, mieli on maassa, kärpäsestä tulee härkänen.

Olen kotona. Ympärillä on ihmisiä, mutta silti ei ketään. Kuulee, mutta ei kuuntele. On, mutta ei ole. Oon niin yksin, tosin omasta tahdostani osittain. Haluaisin nähdä ystäviä, mutta kukaan ei ehdi tai välimatka on luokaton. Kaikilla on omat elämät, suunnitelmat, toiset ystävät. Olen aina myöhässä, pitäisi varata aika toisen tapaamiseen jo viikkoja etukäteen. 

Päivät menee sumussa. Itkettää, väsyttää. Pyydän apua ja vastaukseksi saan kuulla: "onhan noita kausia jokaisella". Mun ajatukset on ikäviä. Se tuntuu pahalta. Olin iloinen tyttö, ennen kuin elämä tapahtui. Haluaisin löytää valon ja ilon uudelleen, mutta se tuntuu olevan mahdotonta.

- J

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yksi ihan mun lempparipuuhista on metsässä talsiminen. Mulle se on jonkinlaista terapiaa ja samalla laatuaikaa koiran kanssa. Molemmat pääsee purkamaan ylimääräistä energiaa ja nauttimaan hiljaisuudesta sekä tilanpaljoudesta.

Herättiin eilen aamulla aikaiseen ja lähdettiin ajelemaan kohti aikaisemmin tuntematonta kansallispuistoa. Valittiin päivän epistolaksi 15 kilometrin lenkki vaativalla maastolla. Todellakin oli vaativaa maastoa; liukasta, mutaista, märkää sekä ainakin kymmenen vuoren nousua. Onneksi tuli pukeuduttua sen verran hyvin, että alempi kerrasto säilyi kuivana. Aikaa meillä meni kokonaisuudessaan nelisen tuntia koko lenkin kiertämiseen. Koira olisi kyllä jaksanut pidempään, mutta emäntä tällä kertaa ei.

Joskus ajattelen, että olisi todella mukavaa, jos löytyisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi käydä kävelemässä/vaeltamassa enemmänkin. Sillain, että molemmat tykkäisivät siitä. Mutta sitten eilen kävellessäni jo väsyneenä ja kirotessani viimeisiä nousuja ja liukasta kalliota totesin olevani onnellinen juuri näin. Hyvä se on säästää muut siltä näyltä :D

Alla pari eilen napsaisemaani kuvaa. Kyllä syksy on kaunis.

 

- J

Share

Ladataan...

Oon varmasti aikaisemminkin kipuillut täällä sen asian kanssa, että mulla on aina tavallaan ollut pakko olla joku. En oikeasti ole koskaan ollut täysin yksin. On niitä, joiden kanssa pari viikkoa menee täysin huumassa, mutta sitten he unohtuvat yhtä nopeasti kuin tulivatkin elämääni. Sitten on niitä, jotka vuodesta toiseen jaksavat yrittää ja hauskuuttaa, vaikka en ikinä heistä oikeasti ole ollut kiinnostunut. Sitten on tietysti myös se ryhmä ihmisiä, joista voi vain haaveilla, vaikka he eivät välttämättä olisi edes lähelläkään sitä, mitä oikeasti haluan ihmisestä.

Välillä pidän itseäni hamstraajana. Haluan pitää kaikki miehet itselläni, vaikka en heistä olisi kiinnostunutkaan. En vain "halua" huomata joku päivä, että mulla ei oikeasti ole ketään. Aika sairasta, jos en sanoisi..

Mutta sitten! 

Mun luokalla on yksi todella ihana ja mukava ja kaikinpuolin täydellinen miespuolinen henkilö. Hän on kihloissa ja perheellinen. Me toimittiin työpareina koulussa harjoitustunneilla ja mulle tuli aivan sellainen olo, että ei jumalauta! Tuollaisen ihmisen mä haluan. Mä haluan, että se mies tuntuu heti sellaiselta, että sen haluaa. Mä haluan miehen, joka on varustettu samantyyppisiltä luonteenpiirteillä ja arvoilla kuin tämä mun kaverikin. Mä en halua sitä mun kaveria, mutta mä tajusin, että ihan turhaan roikutan ihmisiä "mukanani", joita mä en halua. Ei mun filosofiaan mahdu vaan se, että ihminen joka ei heti alusta tunnu oikealta, muuttuisi ajan kuluessa siksi "oikeaksi".

Ton päivän jälkeen mulla on vaan ollut sellainen tunne, että mä en enää tarvitse niitä mukana roikkuvia ihmisiä eikä mun tarvitse etsiä ketään. Se oikean tyyppinen ihminen tulee vastaan, jos tulee, kun on tullakseen. Ihan hirveästi menee energiaa ja aikaa vaan hukkaan sen takia, että yrittää etsiä neulaa hienäsuovasta. Mä ymmärsin sen, että mä voin olla myös täydellisen onnellinen itseni kanssa.

- J

 

Share
Ladataan...

Pages